Marraskuu on jo ovella. Talvi tulee väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Pikkuhiljaa pitää alkaa laittelemaan kalustoa siihen kuntoon, ettei pakkasten yllättäessä pidä sitä miljoonaa hommaa koittaa ehtiä tehdä.
Jigailuhommat ovat jääneet syksyisen vetouistelun jalkoihin ja jigivene joutaa jo talvi-unille.
Perushuollot kuten öljynvaihto on normaali rutiini joka on helppoa, mutta yleensä kovin sotkuista. Perämoottoreiden poistoroppu sijaitsee yleensä hankalahkossa paikassa ja öljyä valuu milloin mihinkin. Harvoin sinne minne olisi tarkoitus. Yamahassa poistoproppu on edes vähän siedettävästi suunniteltu kumikauluksineen. Hondan tyhjennyssysteemi on taasen varsin sotkuinen versio.
Olenkin siirtynyt lähes kokonaan käyttämään mittatikun reiästä tehtävää öljyn poistoa. Kokeilussa on ollut niin käsi kuin sähköisiä pikkupumppuja joilla öljy pumpataan pois öljypohjasta. Nyt viimein löytyi se "viimeinen" työkalu öljynvaihtoon.
Biltemassa myytävä alipaineella toimiva öljynpoistopumppu on todella siisti ja helppokäyttöinen laite.
Pumppu töissä.
Ensimmäistä kertaa öljynvaihto onnistui niin, että olisi pystynyt projektin jälkeen menemään ruokapöytään käsiä pesemättä. Pumppu pumppaa öljyt suoraan omaan säiliöönsä. Samalla näkee paljonko öljyä on moottorista poistettu.
Mantereella onnistunut vaivaton öljynvaihto rohkaisi kokeilemaan pumppua myös puomipaikalla.
Tyyni ja aurinkoinen aamu.
Olisihan se kiva olla kalalla, tämä aamu pyhitetään huoltotöille.
Olen vaihtanut Hondaan öljyt noin 100 tunnin välein. Osa pitää tätä hätävarjoittelun liioitteluna. Itseni tuntien, jos jätän huollon tekemättä tiedän etten nuku öitäni kunnolla, huolto siis tehtävä. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka kausi jatkuisi joulukuulle asti, silloin olisi jo melkoinen tuntimäärä ajettuna yksillä öljyillä.
Yleensä olen nostanut veneen kärrylle, jossa sitten pienellä pumpattavalla imupumpulla pumpannut öljyt kannuun, nyt testissä Bilteman "uutuus".
Luonnollisesti moottori pitää ajaa ennen vaihtoa lämpimäksi, jotta öljy juoksisi kunnolla ohuessa letkussa. Sitten vain mittatikku pois ja pumpun imuletku sisään. Pumpusta pari kertaa pumppausta ja imu alkaa, sitten vain odotellaan öljypohjan tyhjenemistä.
Pumpun letku riittää erinomaisesti, öljynvaihto onnistuu takatilasta.
Imuletku laitetaan mittatikun reiästä.
Asteikosta on helppo seurata paljonko öljyä on poistettu. Hondasta sain pois 4 litraa, käytännössä kaikki.
Uudet Hondan Puolisynteettiset koneeseen. Eiköhän näillä öljyillä aja kauden loppuun.
Olen aina jättänyt öljynpinnan 1-2cm ylärajan alapuolelle. Silloin on helppo seurata mahdollista bensan lisääntymistä öljyn sekaan.
Samalla pumpulla onnistunee myös auton ja muiden laitteiden öljynvaihdot, siistiä ja helppoa.
Tämä vuosi on ollut ennätysten aikaa. On tullut suurin jigiahven ja suurin jigikuha. Mutta myös hieman toisenlaisia ennätyksiä on tullut ja on ehditty myös petraamaan. Eli suurinta vapautettua lohta.
Kutuasuinen järvilohi.
Vuosi sitten tuntui vielä pieni vihlaisu sydämmessä, kun herrasmiesmitan täyttävä lohikala lähtee veneen vieressä jatkamaan kasvuaan. Toisin on nyt. Jo kotoa lähtiessä asennoidutaan niin, että vaikka mitta tulisi niin kotona ei illalla lohta olisi ruokapöydässä. Tiukka linjaukseni on pitänyt ja evälliset eivät toimestani pataan päädy.
Viikko sitten meni 4000gr raja rikki vapautettavan painossa, kala on punnittu kumihavashaavin havaksessa ja pituus mitattu kalan ollessa vesiastiassa, joten luvut on suuntaa antavia. Pituus 67-70cm välillä ja painoa n. 4,2kg. Komea kala! Merkki selkään ja kasvamaan.
Kala oli varsin pirteä, taisipa olla parhaat plaanarilähdöt mitä järvellä on kohdalle sattunut. Koko tapahtuma tarttui videollekin, ohessa pieni klippi.
Luulin, että lomalla olisi hyvää aikaa kirjoitella blogiin juttuja, toisin kävi. Päivät on toinen toistaan kiireisempiä. Oikeastaan voisi sanoa, että töissä ollessa oli sentään hetkittäin aikaa olla tekemättä mitään. Toisin kuin nyt.
Loma on puolessa, kalalla ollaan oltu reilusti. Pääpaino on ollut vetouistelussa, mutta myös jigiä olen pyrkinyt viskomaan vähintään kerran viikkossa. Luonnollisesti viikkoon pitää mahduttaa myös ne muutama pakollinen "kalavapaapäivä", ettei pääse ähky yllättämään.
Syksy ja sitäkautta myös talventulo laahaa jäljessä. Niin luulin tänän hetkeen asti, kunnes aloin tarkkastelemaan kirjanpitojani. 2011 oli tähän aikaan 9.4c pintavesi, 2012 9.2 astetta ja eilen 8,4 astetta. Viikon jatkuneet kovat tuulet ja ajoittain kylmät yöt ovat varmasti vaikuttaneet tähän omalta osaltaan.
Nyt taas luvassa lämpimää ainankin viikoksi, vielä ei tarvitse suunnitella veneen nostoa.
Jigipuolella odottelin, että syksyllä ahvenet parveutuisi ja homma helpottuisi.
- Olin väärässä.
Perus jigipaikoilta paukkuu lähinnä suht vaurasta haukea. Olen myös perinteisiä talven pilkkipaikkoja koittanut jigailla, huonolla menestyksellä. Haukea pukkaa. Joko uittotyylini uppoaa haukiin, tai sitten ahvenet ovat vain jossakin, mistä en ole niitä onnistunut tavoittamaan. Keskimääräinen ahvensaalis 5-6h heittopäivänä on pyörinyt 3-5 kappaleessa (pieniä), haukia sitten tullut tuplat joskus jopa triplat. Ei ole päässyt savupönttöä lämmittämään. Voihan se olla, että on vaan sattunut huonot päivät, jolloin kala on passiivinen.
Kuun valossa kelpaa navigoida.
Uistelurintamalla on onnistuttu suhteellisen hyvin. Vuoden tavoitekala on löytynyt ja loppukauden voikin vedellä "ilman paineita". Olen saanut VK:n pienen hupun toimimaan mielestäni erinomaisesti. Uinnit saa mieleisiksi ja vauhdinkesto on huikea. Enää ei tarvitse nopeusmittaria kytätä, uinnit kestävät lähes +/- 1km/h nopeudenvaihtelut. Kuitenkin vetonopeudeksi on vakiintunut noin 3.2km/h.
Ajoittain syöttejä ollaan viritelty melkoisen hämärässä, suorastaan pimeässä.
Eväleikattu järvilohi.
Järvilohien rasvaevä c/r puhuttaa. Olen oman kantani tähän asiaan valinnut: kaikki evälliset kalat saavat koosta riippumatta vapauden. Muutenkin, olen päättänyt ettei järvilohen paikka ole pakkasessa. Joskus olen eväleikattujakin viskonut kasvamaan, kun ei ole ollut tarve kalaruualle. Evällisten ja eväleikattujen lohien suhde on itselläni ollut about 50:50. Olen huomannut, että eri selillä on huimia eroja kummanlaista kalaa tulee. Epäilen, että osa osakaskunnista pistää vielä evällistä lohta altaaseen, suosituksista huolimatta.
Digitroll 10 ainoa etu lohen vetouistelussa verrattuna manuaalitakilaan: valaistu syvyysnäyttö.
Harvoin yhtä huonoa vastinetta saa rahoille, kun tässä tapauksessa.
Syksyiset aamut ovat huikeita. Ilma pakkasen puolella ja vesi liplattaa iloisesti. Muutamana aamuna ollaan lähdetty kukonlaulun aikaan rannasta, siirtymä pilkkopimeässä kalapaikoille. Tutkan ansiosta myös pimeät siirtymät onnistuvat nyt turvallisesti. Luonnollisesti käytössä on lisäksi Ledit, joilla etsin näköhavainnon reimareista.
Silti joskus käy niitä ajatuskatkoksia ja inhimillisiä erehdyksiä. Ohessa kuva ajojäljestäni sumuisena aamuna jolloin jo reimaritki näkyivät ilman valoja. Onneksi ei käynyt kuinkaan, mutta kyllä herätti! Punainen viitta jäi huomaamatta ja näin vihreän, oletin että se on eteläisin vihreä vaikka olikin keskimmäinen, tähtäsin sitten vasta jälkimmäiseen "porttiin". Kun punanen vilahti oikealla tajusin pienen navigointivirheen. Jos olisin edes vähän vilkaissut plotterin näyttöä olisin huomannut väärän ajolinjan, tässä tapauksessa tuijotin vain ikkunasta pihalle ja tähtäsin "väärään porttiin".
Ohessa vielä videota, kuinka vuosi sitten asentamani 2x 10w ledit auttavat aamuisissa lähdöissä ja vesillä. Muistutuksena, ettei videolla ajeta sokkona. Tutkanäyttö on kokoajan pyörimässä ohjaamossa.
Pyrin saamaan mahdollisimman paljon kuvamateriaalia kalastustapahtumista. Yksi kamera riitti siihen jotenkin, kaksi kohtuullisesti ja kolme mainiosti. Aikaisemmista vuosista poiketen olen siirtynyt kuvauksissa 1080p resoluutioon 720p sijasta.
Pari vuotta sitten ensimmäistä kameraa hankkiessani punnitsin 2 eri vaihtoehtoa, Drift HD Stealhia ja GoPro Heroa. Silloin Drift vei voiton lähinnä muotonsa ja käännettävän optiikan ansiosta.
Tänä vuonna laitetta valitessa ei speksien perusteella ollut kuin yksi varteenotettava vaihtoehto: GoPro Hero 3. Monessa testissä GoPro on pärjännyt mainosti, miinusta kuitenkin on tullut valikoiden käytettävyydestä.
Tämä mietitytti itseänikin. Laitteessa ei ole kuin 3 näppäintä: Rec, Mode/Virta ja Wifi. Kaikki toiminnot hoidetaan näitä, pääasiassa Rec ja Mode-näppäintä painelemalla. Ensiksi testiin tuli kevyin ja edullisin malli, White. Päätin tutustua tällä valikkorakenteisiin ja muihin ominaisuuksiin näin saisi vähän hajua minkälainen laite on kyseessä.
Ennakkoluuloista poiketen valikot on selkeät ja haluamansa löytää nopeasti. Kerran kun on asetukset laittanut kohdalleen ei niihin juurikaan tarvitse kajota. Oma suosikkinin on 20min puskurikuvaus, jolloin kamera kuvaa jatkuvasti nykyhetken ja siitä 20minuuttia taaksepäin. Tämän jälkeiset tapahtumat pyyhkiytyvät pois kortilta. Näin esimerkiksi tärpit jäävät nauhalle, eikä muistikortti täyty turhaan.
Kun White-malli oli saanut minut vakuuttumaan helppokäyttöisyydestä kuvaussettiin tuli lisäksi vielä 2 kappaletta Black-malleja joilla onnistuu myös 50fps 1080 resoluutiolla, tämä on eduksi esimerkiksi editoidessa hidastuksia tehdessä. Blackissa kuvanlaatu harppasi vielä huimasti eteenpäin, kuitenkin kuvanlaatu vaatii hintansa.
Akkuja olen tilannut ebaysta.
Akkuja Black syö 3 kertaa enemmin kuin White. Tämän takia en ole pystynyt suurehkosta akkukapasiteetista huolimatta pitämään koko "settiä" tallentamassa kaikenaikaa. Akut eivät vain riitä ja todennäköisesti juuri silloin kun tapahtuu olisi akku loppunut. Kamerasta löytyy 1-button mode, jolloin yhtä nappia painamalla kamera käynnistyy ja alkaa tallentamaan. Nyt Blackit ovatkin tässä tilassa odottelemassa kuvauskäskyä. Ja White tallentaa takatilan keskellä kokonais näkymää taaksepääin koko kalareissujen ajan. Kamerallehan pystyisi vetämään jatkuvan latausvirran usb-liitännän kautta. Tämä vaatisi vesitiiviin kotelon reiittämisen.
Laitteet sisältävät Wifin ja Blackin mukana tuleekin Wifi-kaukosäädin, johon voi yhdistää useita kameroita. Alussa ajatuksena kaukosäätimen käyttö houkutti, mutta kovan akunsyönnin takia päädyin käyttämään ns. manuaalista käynnistystä. Wifistä on hyötyä muutenkin, kamerassahan ei ole etsintä, joten kameran suuntaus on tuuripeliä. Wifin kautta yhdistettynä iOS / Android laitteen saa näyttämään kamerassa näkyvää kuvaa ja näin kuvan suuntaaminen on helppoa. Luonnollisesti Appsin kautta pystyy hallinnoimaan otettuja kuvia / videoita ja säätämään asetuksia.
Rode NTG-2 + Zoom H2n nauhuri tallentavat äänet.
Äänet on tuttua ja turvallista action-kamera laatua. Mitäpä voisikaan odottaa, kun kamera on laitettu laatikkoon, joka kestää upotuksen 60m syvyyteen. Kuitenkin tahdoin, että edes osalla videoista on siedettävät äänet. Tähän en keksinyt muuta ratkaisua, kuin erillinen mikrofoni ja nauhuri.
Monet ovat kehuneet GoPron kiinnitys systeemejä. Itse en tätä allekirjoita. GoPron oma kiinnitysjärjestelmä koostuu lyhyistä varsista joita sitten käännellään mihin päin kamera sitten tahdotaankaan asettaa kuvaamaan. Varsia tarvitaan vähintään 2, mieluiten 4 ennenkuin kameralle löytää mieleisen asennon.
Keskellä GoPron mukana tuleva kiinnityssetti. Oikealla ja vasemmalla Ram-Mountin pidikkeet.
Korvasin kiinnikejärjestelmän jo aikaisemmin käyttämilläni RAM-mountella. Mielestäni näiden avulla kiinnitys ja suuntaus on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Nämä on varmasti niitä makuasioita ja kyllähän GoPron omillakin kiinnikkeillä toimeen olisi tullut. Nyt minulla on etuna, että kaikissa laitteissa mikin jalkaa myöten on sama Ram-B-kuula. Näin laitteiden siirtely on nopeaa.
Kuvanlaatu osaa vakuuttaa joka kerran jälkeen, vaikka Youtube pakkaa videoita aika rankalla kädellä on videot mielestäni sielläkin julkaistuna vielä todella hyvän näköisiä. Vielä, kun oppisi editoinnin ja leikkaamisen jalon taidon sekä saisi julkaistavaa materiaalia niin vain taivas on rajana.
Multicam-editointinäkymä.
Kova kuvanlaatua ja fps vaatii myös editointilaitteilta paljon. Käytössäni oleva iMac ja Final Cut Pro X ohjelmiston kanssa editointi on siedettävän ripeää. Joskus saa kahvikupposen nauttia prosessin aikana, mutta se kuuluu asiaan.
1080p / 50fps videon resoluutio on sitä luokkaa, että videolta saa kaapattua suhteellisen skarppeja still-kuvia.
Onhan näissä GoProissa huonokin puoli; enää aikaisempina vuosina käyttämäni Drift Stealh ei riitä mihinkään, sen kuvaa kun alkaa editissä sotkemaan GoProon kuvaan, se jää muita laittteita jälkeen lähes valovuosia. Niin ne laitteet vain kehittyy.
Plussia ja miinuksia, puhutaan Blackista ja GoProsta kalastajan silmin;
+ Kuvanlaatu
+ Puskurikuvaus
- Akun kesto
- Ajoittain valikot sekoilevat
- Äänen laatu
Ohessa pieni pätkä, joka olen tehnyt vertikaalijigauksesta.
