Pakkaset ovat nyt jatkuneet kolmatta viikkoa ja lämpömittari käynyt parhaillaan alle 20 pakkasasteen, joten vaikka vesille olisi vielä pari viikkoa sitten ollut mahdollista mennä ei siellä enää kivaa olisi ollut.
Kausi oli lyhyesti sanottuna helvetin hyvä ja todella huono.
Riippuu mitä ajankohtaa tarkoittaa. Kuitenkin tavotteisiin päästiin ja lisäksi sain uistelu-urani pisimmän (76cm järvilohen) Vuohijärvestä.
Alkukausi oli todella synkkä, kovasta yrityksestä huolimatta keväällä kylmän veden aikaan vedin puhtaasti munat pataan. Ensimmäiseen +60cm järviloheen vaadittiin 103 tuntia. Ja silloin pintaveden lämmöt huiteli 20 asteen tienoilla. Helppoa se ei ollut kesälläkään, saati alkusyksystä.
Lokakuun alkuun mennessä vetopäiviä oli kertynyt 19 kappaletta ja tunteja noin 200. Papitettuja kaloja tälle ajalle 3 kappaletta.
Tautisista helteistä johtuen Heinä - Elokuussa vetopäivät jäivät pariin päivään. En viittinyt lähteä itseä kiusaamaan 30 asteen helteeseen keskelle tyyntä selkää.
Lokakuussa, kun pintavesi viileni alle 10 asteen alkoikin onnistumisia tulemaan. 15 päivää, 130 tuntia ja 10 mittalohta joiden keskipaino 3,5 kiloa. Tuntui lähinnä käsittämättömältä, kun ajattelee minkälainen kriisi kesäkuukausina oli. Syksyllä myös onnistuttiin Villen ja Klasun kanssa saamaan itselleni kauden tavoitteeksi asettettu + 70cm järvilohi Saimaasta, tarkemmat mitat olivat 73cm ja 4500gr.
Samalla tämä oli ensimmäinen yli 4kg ja yli 70cm järvilohi jonka olen saimaasta saanut, tähän saavutukseen uistelutunteja vaadittiin kirjapitojen mukaan noin 1200.
Tämän kauden valossa voidaan todeta, että takiloilla kalastusta en hallitse ollenkaan. Ainoastaan yhen mittalohen onnistuin saamaan itse virittämälläni takilapyynnillä, vaikka koko kauden 4 vapaa kuulien perässä roikotin. Ehkä tässä hieman petraamista ensi kaudelle.
Houkutuslevyt tulivat toden teolla mukaan kauden edetessä. Isoa Okia pidin takilassa oikeastaan jatkuvasti ja pikkuplaanarien perässä pyörivät VK:n pienet houkutuslevyt. 5 kalan saannissa olivat houkutuslevyt osallisena siiman jatkeena. Positiivisena yllätyksenä olivat pienet Uv-clear pohjaiset levyt, jotka tietyllä kelillä antoivat lähes kaikki päivän tapahtumat.
Ensi kautena suunnitelmissa olisi haalia kattava levyvalikoima niin, että jokaisesssa pikkuplaanarivavassa olisi lämpimällä vedellä vk:n pieni yksiosainen pyörimässä. ISON siimapainon takana.
Pikkuplaanarit pelastivat siis monta reissua. Yllättävän pienelle skaalalle kuitenkin saatujen kalojen siimapainotukset jakautuivat kauden aikana. Karkea yhteenveto painotuksista ja saaduista kaloista kertoo, että yli 10 asteen vedessä 40-60gr suosisin painotusta. Kun pintavesi menee alle +10c kovinta tulosta teki ehdottomasti 20gr. Vapautuspituuksina käytin aina syötti - paino 50ft ja paino - plaanari 100ft, eli yhteensä siimaa ulkona ennen plaanaria 150ft.
Väreistä nousi esille selkeästi pari "kestosuosikkia".
Kesosen maalaama violetti-kulta-sini-vihreä kromihuppu antoi 3 mittakalaa.
AS:n purple/black kromi tarjosi myöskin 3 mittaa
Kaikki loput tulivatkin clear-pohjaisilla hupuilla, osa UV, osa normaaleilla.
Suurin huomion aihe oli, ettei glow-pohjaiset huput antaneet yhtään mittaa, sitkeästi niille myöskin aikaa pinnan alla annoin.
Syöttirintamalla luotto kuoreeseen katosi kokonaan, alkukautena ensimmäiset 100 tuntia oli vedossa pelkkää kuoretta. Ei edes mittakalan tuntuista lähtöä tullut koko aikana.
Sitten vaihtui syöteiksi isot 11-15cm muikut. 3 tuntia vaati vetoa muikulla, niin ensimmäinen mittalohi oli veneen lattialla. Sattumaako?
Myös salakkaa tuli vedettyä muutamilla reissuilla toisella puolella. Toisella reissulla muikku vei 10-1 ja toisella 8-2 (vaikka eihän alamittoja lasketa).
Edellisestä kaudesta muutin vetotaktiikkaa hieman ja lämpimällä vedellä jätin alle 20 metrin veden kokonaan rauhaan. Johtuiko siitä vai mistä, etten yhtään yli 60cm taimenta onnistunut veneeseen saamaan. 3 kappaletta 59 centtisiä viskoin kasvamaan, mutta se mitta jäi saamatta. No pääasia, että kohdekalaa eli järvilohta jossakin määrin löytyi.
Kovasti alkoi saarnoja kuulumaan kulmien kautta syksyllä, kun vihdoin kalakontakteja alettiin saamaan. Ilmeisesti joidenkin mielestä teurastettiin kaloja siinä määrin, että järvilohikanta on kohta mennyttä. Koko kauden aikana omaan ruokapöytään päätyi 5 järvilohta, mielestäni varsin kohtuullinen määrä.
Lohenkalastukseen liittyviin kalastuslupiin vuoden aikana meni 178 euroa.
Kauden bensasaldo 781 litraa, joka sisältää 342 käyntituntia. Eli keskimäärin 2,3 litraa tunnissa. Kesällä päiväressuilla saattoin plotterin trippiin kertyä 130 kilometriä joten melko pienellä bensamäärällä kaudesta selvisin ottaen huomioon ajomäärän.
Kaikenkaikkiaan onnistunut uistelukausi.
Tavoitteisiin pääsin ja nythän olisi taas aika laatia uusia. Se olkoon uistelukaudelle 2011 +5kg järvilohen saanti, vesistö vapaa.
Nyt on aika laittaa vene latoon odottamaan kevättä. Sillä aikaa harjoitellaan kelojen huoltoa ja jättiaffenten tasapainotusta "pikku" Saimaalta. Tulen satunnaisia rapsoja pilkkireissuista kirjoittelemaan, kunhan sitä kiireiltä jäälle ehtii.
Kiitos kaikille kaudella reissuissa mukana kelluneille kavereille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi.