20.11. Saimaa

Ensilumi saapui Lappeenrantaan. Myös pakkasia ilmatieteen arvauslaitos on lupaillut siinä määrin, että kohta alkaa Saimaa jäätymään. Hieman kylmästä ennusteesta huolimatta piti lähteä rakseja Kyläniemen kulmille liottamaan.

Aamulla hämärän kaikotessa siirtymä Sarviniemen rantaan, jossa vene jo odotti laiturin kupeessa. Pikainen tapsien asentelu ja siirtymä hyytävässä tuulessa suojaisaan paikkaan lämmittelemään. Tuuli oli melko voimakasta ja tehtiin paikkavalinta lähinnä sen mukaan, ettei tarvitsisi hirveässä tuulessa keikkua. Yhdeksän jälkeen oli kalusto suunilleen kokonaan viritetty pyyntiin. Kylmyydestä johtuen toiminta oli melko hidasta, sormet palelivat melko pahasti.

Aamupäivän ainut kunnollinen tapahtuma oli 59cm pulska taimen joka viskattiin kasvamaan. Myös muutama vähän pienempi kävi veneen vierellä kääntymässä. Aamupäivän aikana kaiku ei paljoa yli 15m syvyyksiä piirrellyt.

Päätettiin pyöriä koko päivä samalla alueella, kalaa tuntui olevan kaiussa mukavasti ja tuulikaan ei paljoa häirinnyt. Iltapäivällä vapautimme toisen 59cm taimenen ja yksi hauki kävi syömässä yhden luottohupun.
Haukiepisodin jälkeen lähdettiin valumaan myötätuuleen hieman syvemmille vesille. Hieman ennen pimeän tuloa yksi pieni järvilohi vielä plaanaria nyki taaksepäin. Sen jälkeen kelailimmekin pyynnit ylös ja siirryttiin luiskalle kokoamaan tavaroita nippuun.

Kovasti näyttää sääennusteet siltä, että uistelukausi 2010 loppui tähän reissuun. Pidän kuitenkin vielä joulukuun venettä valmiudessa, jos vielä pari keikkaa pääsisi tekemään. Kunhan kauden lopetus varmistuu kirjoittelen taas pidemmän yhteenvedon kaudesta.

Reissun saldoa:
Vesillä 8h
Veden lämmöt 4,5

17.11. Saimaa

Seuraava isku tapahtuikin Keskiviikkona 17 päivä.

Tällä kertaa Saimaan yllä vello massiivinen korkeapaineen alue. 2 Päivän aikana paineet olivat nousseet lähes 60 yksikköä, joten odotukset pinnasta löytyvästä isomuksesta olivat vähintään kovat.

Luotto edellisillä reissuilla hangattuun penkkaan oli sen verran kova, että vielä kolmannen kerran päätin siihen kajota. Tälläkertaa ilman lämpötila oli jo pakkasen puolella ja se lisäsi oman haasteensa harrastukseen. Takiloiden jarrut olivat umpijäässä ja Syncrotkin hieman temppuilivat mittareiden osalta, muuten kuitenkin toimivat mukavasti.
Pienien alkukankeuksien jälkeen kuitenkin sain raksit vetoon ja siksakki parvien ympärillä alkoi. Painotukset olivat lähes olemattomia. 30gr siimapainot olivat suurimmat mitä veteen mätin.

Aamusta vapauttelin pari alamittaa ja neljättä kertaa kun suuntasin syvältä suoraan rantamatalaan oli helvetti irti. Ensin lähti uloin plaanari melko vauhdikkaasti taaksepäin. Normaalisti laukasin plaanarin ja aloin väsyttelemään ihan mukavan kokoista lohta joka jo muutamia hyppyjä suoritti.
Sitten tilanne muuttuikin, toisiksi uloin plaanari pakitti 10 metriä todella rivakasti ja palasi paikoilleen, ajattelin että kala irtosi ja jatkoin väsyttelyä. Kun kalan sain kelailtua veneen läheisyyteen totesin, että kyseessä mukava n.3kg lohi kyseessä. Lohen ihailu kuiteskin loppui kuin seinään, kun hetki sitten pakitellut plaanari lähti kuin tykin suusta takaviistoon. Ensimmäistä kertaa jarru soitti aivan oikeasti lohenuistelu-urallani.
Vedin oikeastaan väkisin ensimmäisen kalan veneen taakse ja löin vavan telineeseen roikkumaan. Vielä tässäkin vaiheessa siimaa vietiin voimalla. Kun sain vavan käteen oli kelasta siimaa pihalla 450ft eli 150 jalkaa oltiin menty takaviistoon - ja vauhdilla. Selkeästi tuntui, että kyseessä oli kala. Sitten alkoikin tuskainen väsyttelytuokio. Pikkuhiljaa pumpaten ja välillä kalan voimaa ihmetellen hilasin taakkaa kohti venettä.
Samalla koitin takilakalustoa tempoa ylös ja siinä myös onnistuin. Rytäkässä menin aikaisemmin iskeneen lohen vapauttamaan veneen takanta, kun en uskaltanut kalaa haaviin ottaa. Ties vaikka olisi sotkeutunut haaviin ja elämäni kala olisi irronnut.
Väsyttelyä jatkui 30 minuuttia, olin laskenut loput plaanarit todella kauas veneestä ja koko takalaita oli tyhjennetty. Kala tuli suoraan veneen alla, pohjia pitkin. Vähän jo väsyttelyn ohessa ajattelin että kyseessä on helvetinmoinen hauki, mutta ensimmäinen lähtö vakuutti siinä määrin, että olin melko varma kyseessä olevan lohi tai taimen. Kuitekin karu totuus paljastui, kun kalan vinssasin pintaan. Se oli aivan perkeleenmoinen luupää. Joskus oon 10kg hauen saanut ja se oli pieni tähän verrattuna. Painoa on paha arvioida, mutta pituutta löytyi noin +-120cm. Siimaa kala ei onnistunut syömään poikki kun koukku oli yläleuassa siima suun ulkona. Tunnelma latistui samantien siinämäärin, että meinasin liipasta vavan saimaaseen. Sormen olivat aivan tunnottomat kylmyyden ja sen takia, kun olin rystyset valkoisena vapaa puristanut. Kuitenkin kiltisti laskin haukimamman kasvamaan ja aloitin epätoivoisen sormien sulatuksen.

Päätin lähteä penkasta niin kauas kuin pääsisin ja niin teinkin, koko loppupäivän rullailin syvän päällä vähän siellätäällä ilman tapahtumia.


Saldoa:
Uistelua 8h
Paineet: 1035
Veden lämmöt: 4,8

13.11. Saimaa

Vuoden rajuin matalapaineen keskus lähestyi Suur-saimaan alueita, siitä huolimatta ilman mitään odotuksia oli lähdettävä siimoja liottamaan.

Aamulla seitsemän aikoihin otsalampun valossa Sarviniemessä vene vesille ja kahdeksan aikoihin oli jo kaikki raksit pyörimässä. Paikkavalinta oli sama kuin edellisenä reissuna, luotin siihen, että alueelta löytyisi myös se isomus. Keli oli sellainen, kun kunnon matalapaineeseen kuuluu. Tuulta ja vettä, sumua unohtamatta. Eli kaikkea kivaa muutenkin viileään syyspäivään.
Parvet olivat kaikonneet lähes kokonaan matalasta ja aamupäivän jouduinkin lähes tyhjää kaiun näyttöä katselemaan. Silti muutamia +-55cm leipälapion muotoisia järvilohia kävi kääntymässä veneen vieressä. Kalat olivat selkeästi painunut syvempään. Pinnemmat pyynnit saivat olla ihan rauhassa ja tapahtumat keskittyivät 60gr painotuksien tienoille. Puolenpäivän aikaan vihdoin löysin kadoksissa olleet syöttikalalautat penkan reunalta ja jäin paikkaa hakkaamaan.
Kuitenkaan mittakalaa en onnistunut löytämään, vaikka alamitoista päätellen alueella oli reilusti kalaa. 10-15 kalaa päivän mittaan kävi veneen vierellä kääntymässä. Suurimmat ehkä 58cm, en viitsinyt mitata muutakuin silmämääräisesti vedessä.

Tämähän oli oikeastaan odotettavissa jo lähtiessä, että päivä tulee olemaan hiljainen. Odotin jopa hiljaisempaa, kuitenkin alamitat jaksoivat tökkiä syöttejä. Merkillepantavaa oli myös se, ettei pienet syötit kelvanneet ollenkaan.

Neljän aikoihin raksien ripeä ylöskelaus ja rantaan pakkailemaan datsunia.

Saldoa:
Vesillä: 9h
Bensaa: 15l
Paineet: To-si alhaalla (970)
Veden lämmöt: 5,8

10.11. Saimaa

Vuorossa jännittävä reissu omalla kalustolla.
Nimittäin aiemmin ilmennyttä öljyvuotovikaa ei ole vielä lopullisesti korjattu, pienellä purkkapatentilla vuotokohdan paikkaus ja varovasti testailemaan toimiiko laite odotetulla tavalla.

Kuuden maissa lähtö kotoa kohti Sarviniemen luiskaa. Keli oli tiellä melko haastava, noin 5cm loskaa oli työntänyt yön aikana. Mutkaisella ja kapealla asfalttitiellä ei paljoa yli 50kmh uskaltanut vauhtia pitää, vaikka vetoauto ei ihan pienimmästä päästä olekkaan. Kuitenkin hengissä luiskalle selvisin ennen valoisan tuloa.

Keli oli melko haastava, puuskainen tuuli nostatti melko isoakin aaltoa paikoitellen, vaikka ilmatieteen arvauslaitos lupaili 2ms tuulia. Lisäksi pientä haastetta toi tosi paksu sumu. Kuitenkin myötäisessä sain raksit sujuvasti vetoon.

Paikkavalinta kuitenkin kusi jo tässä vaiheessa.
Tarkoitus oli tehdä isku viimevuoden kirjanpidon mukaan analysoituun paikkaan, eli veden lämmöt olivat sitä luokkaa, että ainaskin viimevuonna syöttikala oli pakkautunut eräälle hiekkasärkälle massiivisiin lauttoihin. Ja sinne oli tarkoitus päästä. Kuitenkin uinteja viritellessä ajauduin sen verran kauas paikasta, että aattelin "paluumatkalla" kierrellä parit joskus toimineet paikat läpi. Tämä oli virhe, puoleen päivään mennessä en saanut kaikuun piirrettyä yhtään kunnollista syöttikalaparvea.

13 aikoihin olin päässyt tavoitealueelle ja odotukset osuivat oikeaan. Syöttikalat löytyi. Heti ensimmäisellä koukkaisulla matalikkoon tärähti tuplatärppi joista tuloksena 58cm cr järvilohi ja helvetin iso hauki. Saatu lohi kuitenkin loi uskoa sen verran, ettei maastopukuinen limatuubi häirinnyt juurikaan.
Muutamia alamittoja paukkui aina, kun syvältä suuntasi suoraan matalan penkkaan. Kolmannella kerralla lähti sitten odotetulla tavalla ja uloin plaanari pakitteli melko voimakkaasti. Kalaa joutui oikein vähän väsyttelemään, ennenkuin suistui haavimiseetäisyydelle. Hetken päästä kuitenkin voittaja oli selvillä ja haavitin 65cm 3800gr järvilohen.
Syötiksi kelpasi n. 15cm muikku 20gr painon takaa. Vauhtia tällä plaanarilla oli varmasti aika reilusti, veneellä oli vauhita 3,2 ja oli vielä ulkomutkassa toooosi kovassa käännöksessä. Eli ripeä uinti oli päivän sana. ;)

Muutamia kertoja vielä jaksoin kaarrella penkassa. Kuitenkaan mitään mainittavaa ei enää löytynyt. 16 maissa ripeä raksien ylöskelaus ja rantaan temuamaan venettä ylös.

Reissun positiiviset puolet olivat, että Yamaha toimi odotetusti ja kalakin tuli. Hyvä päivä!'

Saldoa:
Vesillä: 8,5h
Bensaa: 15l
Veden lämmöt: 6c
Paineet: alhaalla
65cm / 3800gr Järvilohi

8.11. Saimaa

Villen kanssa suunta Saimaalle.

8 Aikaan lähtö rannasta ja siirtymä samoille aluelle, joilta edellisenä reissuna saatiin hyviä tapahtumia.

Tuuli ja olosuhteet olivat puolellamme, aivan sama keli kuin edellisenä viikonloppuna. Laskimme raksit miedossa myötäisessä ja suunnattiin oletetuille ottipisteille.

Kuitenkin karu totuus paljastui oikeastaan samantien, kun alueelle saavuttiin. Parvet olivat kaikonneet. Etsimme matalasta ja syvästä, kuitenkaan mitään löytämättä. Päätettiin, ettei jäädä alueelle pyörimään vaan lähdetään etsimään syöttikalaa muualta.

Saimme kanssauistelijalta pientä vinkkiä, mistä oli aamusta tapahtumia tullut ja hiljakseltaan valuttiin kyseiselle alueelle. Kuitenkaan sieltäkään ei merkittäviä kaikuja löydetty. Oikeastaan oli aivan kuollutta, ei edes räjähtäneitä syöttejä puoleen päivään mennessä.

Iltapäivä kahden aikoihin päivän ainut lohitapahtuma, kun syöttienvaihdon yhteydessä alamittainen lohi kävi kääntymässä veneen vieressä. Muuten päivä olikin täysin mykkä.

Vedettiin kuitenkin sisukkaasti aivan pimeään asti ja neljän jälkeen alettiin vasta tavaroita keräilemään ylös. Sitten olikin siirtymä pilkkopimeässä kotilaituriin.

Nopeasti Saimaa palautti kalastajat takaisin maan pinnalle. No ei lohenuistelu saa liian helppoa ollakkaan!

Saldoa:
Vesillä: 8,5h
Bensaa: 30l
Veden lämmöt: 5,8c

10 000 Täynnä

Puolitoista vuotta sitten aloin pieniä rapsoja järvilohen kalastuksen vaikeudesta kirjoittelemaan. Nyt rapsahti sitten vuoden sivuilla ollut laskuri komeaan tasalukuun 10 000 klikkausta.



Kiitos ja kumarrus mielenkiinnosta ja KIREITÄ!

- Juho