Tyhjällä reiällä osa 1

Projekti pikkulampi jatkuu. Tapaturmaisesti haavoittunut vanha kaira sai väistyä, tilalle tuli vähän suuremman kaliberin Heinola-kaira lyhyellä kierteellä. Taas kelpaa vääntää.

Uudelle kairalle olikin tarjolla töitä rankalla kädellä. Olen jakanut läheisen pikkulammen kolmeen osaan, joista jokaiselle pyhitän päivän. Tänään oli vuorossa ensimmäinen osio. Näin saan jonkinlaisen tuntuman vesistöstä ja mahdollista ottipaikoista. 

Heti kevään tullen rahtaan kajakin lampeen ja teen kohteesta Insight Genesis kartan. 

Tekniikkana vanha perinteinen reikää reiän perään. Koirien ollessa mukana kalassa on kairan kanssa oltava todella varovainen, siispä tein aina useamman reiän rykelmiä ja siirsin kairan turvaan. Koskaan kairaa ei saa unohtaa edes hetkeksi mihinkään niin, että terä on esillä.

Koska tavoitteena saada pannukarkeaa ahventa olin varustautunut tasapainopilkeillä ja kevyehköllä pilkkiongella jossa 0.18 monofiilisiimat.

Aloitin lammen pohjoispään matalasta osasta, avantoja oli noin 20 metrin välein. Haarukoin aluetta muutamia tunteja, ei tärpin tärppiä.

Syrjäisellä pikkulammella mustat kaverit saivat ottaa ilon irti erinomaisesta jääkelistä.

Ei kuulu kaloja, kahvia kuluu.

Valuttuani puolen päivän jälkeen lammen keskiosan tienoille, jossa on selkeästi syvempää alkoi rytisemään. Pari rajua tärppiä ja kala kiinni. Ahvenmaista jumpsutusta jatkui muutaman sekunnin ja kala irti. Uudestaan tasuria veteen, muutama uittoliike, tärppi! Ja siimat poikki vastaiskussa. Ajattelin 3 vuotta vanhojen siimojen olevan jo tiensä päässä.

Kalustotappioihin on totuttu kalastuksessa. Kyllähän se hetken harmitti, että ykkösässä - papukaija Nilsu menetettiin. Silti homma jatkui. Pari avantoa pilkittiin tyhjää ja taas paukkui, rauhallinen vastaisku ja kala kiinni. Taas tuttua jumpsutusta. Varovasta pitelyä siimasta, mutta ei - taas siimat poikki. Tällä kertaa siima antautui solmusta. Hetken aikaa oli jo aistittavissa pientä ärsyyntymistä.

Taas pakille ja uutta tasaria siiman päähän. Tyhjää, tyhjää ja tyhjää. Neljännellä avannolla taas pamahti. Varovasti, varovasti... Taas jumpsuttaa... Kala nousi 10 metristä loppujen lopuksi melko kivuttomasti ja pian noin 3 kiloinen hauki morjestikin avannosta. Vaikea arvata mikä tuholainen myös edelliset tasapainot vei. Tältä kaverilta niitä ei kuitenkaan suusta löytynyt.

Vaikka kalantulo on aina iloinen asia en tällä kertaa juuri hauesta osannut iloita. Usko jättiahventen tärpeistä mureni samantien nollaan. 

Hauki pääsi vapauteen ja siirryin koerei´issä eteenpäin. Pari tyhjää avantoa ja taas raju tärppi. Vastaiskussa siimat poikki. Nyt sai riittää. Tunti ja kolme tasapainoa hauen suuhun. Yhtään ahventapahtumaa en saanut koko 6 tunnin pilkkisession aikana.

Ainankin kävi selväksi, että lammessa on varsin hyvä haukikanta. Seuraavaksi vuorossa osio kaksi. Sitä ennen on aika vahvistaa pilkkikalustoa oleellisesti.