iPad plotterina

Aikoja Navionicin karttoja käyttäneenä oli harppaus Bluechartin karttoihin suuri. Niin suuri, että oli löydettävä kätevä tapa saada myös Navioniscin kartat veneeseen.

Muutama vuosin sitten Apple julkisti iPad tabletin, johon on saatavana monia hyödyllisiä ja vähemmän hyödyllisiä ohjelmia. Yksi näistä on Navionicin karttaohjelma, jolla plottereista tutut kartat saa tabletin näytölle. Tablettia hankkiessa on otettava huomioon, että laitteesta löytyy GPS- vastaanotin, iPadissa tämä tarkoittaa, että halvin, Wifi-malli ei käy.

Itse hankin iPad2 3G:n ja siihen Navionics Mobile Marine HD- ohjelmisto. Lisäksi ebayn kautta tuli RAM-mount imukuppijalusta ja tupakansytytin laturi. Koko paketin saa nykyhinnoilla n. 550 eurolla. Halvimman Lowrancen 5" plotterin ilman karttoja saa samaan hintaan, joten hinta ei todellakaan ole kova.

Kontrastieroa.

Itse ohjelman käyttö on todella helppoa, en ole missään plotterissa löytänyt yhtä jouhevasti toimivaa näytön vieritystä ja zoomausta. Samaten reitin suunnittelu ja välimatkojen mittaus helpottui huomattavasti kosketusnäytön ansiosta. Miinuspuolena on puokkoileva gps-yhteys. Nopeustieto pätkii lähes jatkuvasti, joskus saattaa olla puolikin tuntia, ettei laite anna nopeustietoa. Samanten suuntatieto puuttuu lähes koko ajan, eli suuntaviiva näyttää kohti pohjoista. Nämä viittaavat heikkotehoiseen gps-antenniin. Verrokkina voisi pitää Garminin omaa antennia, joka on vielä syvemmässä rungon uumenissa pulpetin alla. Toimii moitteetta. Nämä ongelmat siis uistelunopeuksissa, matkavauhdeissa en ole iPadia käyttänyt.

Normitila. Suunta hukassa, mutta reittiviiva piirtyy ja nopeus toimii.

Jos lähdetään vertaamaan noin 4 kertaa kalliimpaa plotteria ja samankokoisella näytöllä varustettua tablettia ei voidakkaan olettaa, että molemmat olisivat tasavertaisia ominaisuuksineen. Plotteriksi tehty laite on sitä, pitää roiskevedet ulkopuolella, kontrasti riittää joka kelillä ja gps-singaali pysyy hallussa tilanteesta riippumatta. Tabletilla voi selailla nettiä, katsoa videoita ja kuunnella musiikkia.

Suuntatieto löytynyt.

Joka tapauksessa, jos olisin veneeseen ainoaa plotteria hankkimassa valinta olisi tabletin sijasta pieninäyttöinen plotteriksi tehty laite. Ihan vaan toimintavarmuuden takia.

Vaan eipä katsella plotterilla nettiteeveestä sarjoja, kun ei lohi nappaa. :)

Tässä siis spekuloin iPadin käyttöä plotterina. Muussa käytössä laite on aivan ehdoton. Kotona on tietokoneen käyttö loppunut lähes kokonaan. Tabletti kulkee kätevästi mukana mihin tarviikaan ja 3G yhteys pitää huolen siitä, että netti on tarpeeksi nopea.

Jotakin uutta nettikaupparintamalla.

Nettikauppoja tulee ja menee.

Osa on hienosti toteutettuja kaikkine ominaisuuksineen. Osassa kauppoja taas tahtoa toteuttaa on enemmän kuin taitoa.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan törmäsin kauppaan, joka on varmaan ensimmäistä laatuaan. Ainankin suomessa.

Osoite on www.ottikone.fi, jo osoite kertoo kalastajalle paljon, liittynee pyydyksiin.
Etusivulla aukeaa Karikko-vaappu jonka voi maalata mieleisiin väreihin helppokäyttöisellä väritysohjelmalla. Todella simppeliä, hienoa ja omaperäistä.

Jokainen varmasti on haaveillut omista spesiaaliväreistään, nyt toteuttaminen on tehty helpommaksi kuin koskaan. Maalailun jälkeen vaapun voi tilata itselleen, joko 13cm tai 18cm vaappuna. Yksilöllisessä maalauksessa minimimäärä on 5 kpl, joten samalla voit suosikkivärit jakaa myös kavereille.

Kuvassa mallailemani kuha/ haukikone kesälle 2013.

Lisäksi sivustolla voi katsella ja tilata muiden värjäämiä vaappuja, nettikaupasta löytyykin hyvä valikoima toinen toistaan houkuttelevampia värityksiä.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa raksihuppujakin pääsisi tuunaamaan samanlaisella menetelmällä.

Kala per kuukausi.

Paljon on vettä virrannut Vuoksessa sitten viime kirjoitusten. Saimaan vedenkorkeus on sellaisissa lukemissa, ettei kovempikaan virta olisi haitaksi. Jostakin syystä kalustohankinnat ovat lisänneet työmotivaation aivan uudelle tasolle ja tietokoneella istuminen jäänyt vähemmälle.

Vesilläkin on ehtinyt aikaa viettämään. Ei mitään järkyttäviä tuntimääriä, mutta kuitenkin on venettä päässyt ulkoiluttamaan.
Muista kausista poiketen kesän kuumina hetkinä sai Saimaan syvät lohivedet olla rauhassa ja keskityin kuhan vetoon. Vaikea laji tuntuu olevan myös kuha, läheskään joka iltana ruokakalaa ei ole kotiin tullut. Vaikutusta voi hakea viileästä vedestä, korkeasta vedenkorkeudesta ja ties mistä. Jotenkin tuntuu, että oli kyseessä mikä laji tahansa niin kalaa ei tule.
Ei edes hauenvedossa ole tarjoamani Karikot kelvanneet, kuitenkin satunnaisilla lohikeikoilla Tintti-järvärit kelpaa mainiosti luupäille. Tällä hetkellä kauden tuntimittarissa taitaa olla 180 tuntia ja ruokapöytään on päätynyt 3 kalaa, taimen ja kaksi kuhaa. Tekeehän se saldoksi otettava kala per kuukausi. Eikös se suositus ollut, että kalaa pitäisi syödä viikottain, siihen ei miun näytöllä vielä päästä. :D
Ei ole takatila vereen päässyt sotkeutumaan, jos ei syöttimuikkuja lasketa.

Kalustoon olen ollut tyytyväinen. Runko on passelin kokoinen yksin käsittelyyn, ainoa mikä tuottaa tuskaa on kovalla sivutuulella trailerille saaminen. Tähän vaivaan auttaisi sähkövinssi langattomalla kaukosäädöllä. Nykyään nostoja tulee sen verran vähän, että eiköhän Goljatin kitkavinssi aja asiansa, katsoo vaan vähän keliä missä alkaa kärryn kanssa askartelemaan. Korkeahkon hytin vuoksi runko on laituri manöövereissä melko tuuliherkkä. Puomipaikalla on pelivaraa 10cm per puoli, tietyllä sivutuulella puomien väliin satuttaminen on suhteellisen vaikeaa. Joskus tuntuu, että jopa mahdotonta.
X-Trail on yllättänyt positiivisesti vetokyvyllään, kunnolliselta luiskalta vene nousee ilman kytkimen käryjä. Painoa trailerille sain konttorin vaa-alla 1720kg joten 1700 Jsi on melko passeli kyseiselle veneelle. Puntaroitu paino sisälsi kaikki mahdolliset kalastusvälineet kyydissä ja tankki täynnä joten keventämisenkin varaa olisi reilusti.

Hiljaiset raksivauhdit vaativat suuret jarrupussit, käytössä on Ahosen 115cm jarrupussit joilla 1000 kierroksella saa pidettyä vauhdin 2.6-3km/h. Kaasun sijaan olen siirtynyt säätämään nopeutta jarrupussien suuaukon korkeudesta, askartelin Bilteman veneilytuotteista säätövälineen.

Elektroniikka puolella Garmin alkaa löytämään säädöt kohdalleen. Blue Chart- karttassa on eroa Navionicsin vastaavaan kuin yöllä ja päivällä. Parin päivän tuskailun jälkeen päädyin tekemään hätäapuratkaisun ja hankin apuplotteriksi Ipad2:en näyttämään tutut patit ja penkat Navionicis ohjelmalta. Karkeasti sanottuna Garminin kartoissa penkkojen muodot ja pakat ovat selkeämmät. Yksittäiset patit taas löytyy Navioniciltä huomattavasti suuremmalla todenäköisyydellä.

Kaikupuolella Garmin GSD24 ja Airamin P66 toimii 50 / 200khz taajuuksilla. Houkutuslevyjen liikkeitä en ole onnistunut kaiusta esiin kaivamaan, niinkuin Lowrancesta sain. Tämä johtunee anturin asennuskulmasta, jota ei olekkaan kovin helppoa hienosäätää vauhdissa.
Alla oleva kuva kuhanvedosta.

Huomion ja maininnan arvoista kuvassa on oikeassa laidassa oleva musta palkki. Ilman tätä palkkia GPS-nopeutta ei ole mahdollista saada näkyviin yhdistelmänäytössä. Lisäksi ikkunoiden kokoa ei voi säätää. Suunnitteluvirhe mielestäni. Tämä osaa olla varsin ärsyttävä "toiminto" ja syö leijonan osan näytöstä. Garmilta tuli kyselyyni vastaus ja asiaan ei ole tulossa korjausta. Ei mahda minkään. Tästäkin huolimatta olen ollut tyytyväinen valintaani. Täydellistä laitetta en ole vielä kohdannut. Monia hyviä kylläkin.
Pilotin kanssa näytön toiminta on todella saumatonta, oli reitillä minkälaista mutkaa ja karrosta tahansa ei ole vielä ohjausongelmia tullut. Olenkin alkanut tekemään uistelureittejä jo kotona valmiiksi Garminin HomePort-ohjelmalla, rannassa sitten SD-kortilla tiedot plotteriin ja saa itse keskittyä kalastamiseen. Pilotti ajaa patilta patille tai sahaa penkkaa miten kotona sitten onkaan hiirellä suhaillut.

Kesä meni hetkessä laitteiden kanssa leikkiessä ja syksy kolkuttelee jo ovella. Jännä nähdä millainen kylmän veden aika on vesillä luvassa. Lokakuu on lomaa joten eiköhän sitä ehdi selvittämään. :)

Kesäkin on jo ovella.

Toukokuu oli yhtä kiireinen, kun koko alkuvuosi. Matalaliitoa paikasta toiseen.

Välillä on kalallakin kerennyt käymään, laihoin tuloksin. Tällä hetkellä tuntimittari raksuttaa 80 tunnin paremmalla puolen, saldona yksi alamittainen lohi. Vaikeaa on, niinkuin aina. Se kuulunee lajin henkeen.

Karikot odottavat pakissa kuhakauden aloitusta. Turhaa sitä itseään kiusaa tyhjänvedolla, kun kuhaa on altaassa enemmän kuin koskaan.

Veneeseen olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, juuri passelin kokoinen yksin ja kaksin uisteluun. Positiivinen yllätys on, että itse suorittamani asennukset toimivat kaikki kertaheitolla ja venettä ei ole tarvinut nostaa telakalle teknisten ongelmien vuoksi. :)

Runkohan on 5940 Yamarin vuodelta 2005 ja moottorina Honda 90BF vm 2009. Aluksi moottorin koko hieman epäilytti. Nyttemmin olen ollut ihan tyytyväinen yhdistelmään, huippuja vene ottaa noin 35 solmua ja uisteluvauhdeissa kulutus on melko maltillinen. Tietysti Busteriin nähden nyt saa olla takakontissa aina 2 AIV-pönttöä bensaa yhden sijasta. :)

Hankkiessa vene oli ollut retkikäytössä, joten varustelu täytyi tehdä alusta alkaen. Kyselin asennustarjouksia muutamista paikoista ja lopuksi päätin suorittaa koko projektin itse. Ei johdon veto ja letkujen kiristely kuitenkaan niin vaikeaa pitäisi olla. Suuri apu asennuksissa oli Mäläskän Raino, joka antoi paljon hyviä vinkkejä hydrauliikkaletkujen pituuksista lähtien. Suuri kiitos!

Siitä kun runko saapui pihaan otti 4 päivää, kun 2 ensikertalaista asenteli kaikki laitteet paikalleen (hydrauliikkaohjaus, autopilotti, kaiku, plotteri, lämmitin ja vapaputket). Mielestäni varsin siedettävä aika ko projektille.

Ohessa muutamia kuvia:

Runko pihassa. Ensimmäisen illan projektina oli irroittaa kaikki mikä korvataan uudella, ohjaus irtosi nätisti kun, veteli kulmahiomakoneella vanhan vaijerin metrin pätkiin ja veti pois paikoiltaan. Jos olisi halunnut irroittaa vaijerin ehjänä olisi moottorin joutunut irroittamaan.

Baystarin asennus oli nopea projekti, ohjaussylinteri meni paikoilleen heittämällä, samaten rattipumpulle oltiin jo tehtaalla tehty reiät valmiiksi.

Letkut vedettynä, moottorille menee 6m letkut ja pilotin pumpulle lyhyet tumpit. Kuvassa näkyvä messinkinen mötikkä on Garminin pilotin Shadow Drive, joka huomaa, milloin rattia käännetään ja ottaa vastaan kurssimuutokset.

Pilotin pumppu ja ECU sijaitsee kuljettajan pulpetin sisällä olevassa laatikossa, vasemman puolesta kartionippaa en yksinkertaisesti uskaltanut kääntää enempää oli jo niin tiukka. Siksi letku jäi vähän tyhmään asentoon. Tein pumpun alle 16mm vanerista sopivan palasen, kun letkut oli kiinni etsin pumpulle oikean paikan ja liimasin vanerin laatikon pohjaan,näin letkut oli helppo kiinnittää. Samalla systeemillä Kiinnitin myös ECU:n pulpetin seinään.

Pilotin suuntakompassi sijaitsee alimman portaan alla, askelman levy oli kiinni todella tiukasti mutta taltalla varovasti naputtelemalla se irtosi. Tein askelman takareunaan 100mm reiän josta kompassi oli helppo liimata seinämään. Samaa reikää hyödyntäen vedin sähköjohdot pulpettien välille.

Garmin käyttää yhdistelmälaitteissaan omaa kaikumodulia, tämän sijoitin kuljettajan istuimen alle. Ensiksi leikkasin laitteelle sopivan vanerin ja liimasin kiinni. Täällä modulin pitäisi olla turvassa suurilta virroilta. Airam P66:n anturin johdot vedin välipohjassa erillään muista.

Kaikumodulin mallailua.

Johtojen veto oli projektin ylivoimaisesti hankalin homma, veneitä ei ilmeisesti vaan suunnitella lisälaitteita ajatellen. Asensin laitteistolle oman sulaketaulun, johon tulee akuilta 16mm kaapeli, näin virransaanti pitäisi olla taattu vaikka laitteisto joskus laajenisi. Yläreunassa näkyy Nmea-2000 haarat ja pulpetin katossa GPS-antenni.

Tauluun jäi vielä asennusvaraa 6 laitteen verran, Garminin pilottin jouduin ottamaan suoraan + -navasta, koska taulun maksimit olivat 30A per sulake, pilotin sulake on 40 ampeerinen.

Lämmitin sijaitsee apparin pulpetin alla, Safiren laite on sen verran suuri, että piiloon asentaminen olisi ollut todella hankalaa. Webaston olisi pystynyt asentamaan kokonaan näkymättömiin erilaisen asennusmuodon takia.

Koaksaali-läpivienti sijaitsee törmäyslistan alapuolella valmistajan suositusten mukaisesti.

 Lämmitettävän ilman sisääntulo on aivan runkoläpiviennin vieressä, ajatuksena olisi, että lämmitin ottaisi edes vähän raitista ilmaa välipohjasta. Vesillä ollessa reiästä ainankin tuntuu selvä viima, joten teoriassa näin voisi käydäkkin. Pakokaasuputki tekee noin 30cm joutsenkaulan, joten ihan pienimmät aallot tuskin lämmittimeen päätyvät.

Radion paikkaa hahmottelemassa.

Puukkosahan puuttuessa oli hieman sovellettava. Loppuhierominen reiälle suoritettiin rautasahan terällä ja viilalla.

Kaiuttimen paikan mallailua.

Kaiutin paikoillaan, samalla tavalla tuli toisellekkin puolelle, musiikki kuuluu yllättävän hyvin ja ääni tulee mainiosti myös takatilaan. Helppo asennuspaikka kaiuttimille!

+12V, Radio ja Safiren Genius-yksikkö paikoillaan.

Vapatelineet tulivat JiiCeeltä. Laatu vakuuttavaa, ainoa maininnan arvoinen asia on, että valmistajan mukaan putket kestävät takuuvarmasti muovistauffeilla linjassa. Vaan eipä kestä Ikäheimoja pikkuplaanareilla. Vaiva korjaantui, kun toisen staffin puolikkaan korvasi alumiinisella.

Takatilassa NMEA2000- tietoja näyttää Garminin GMI10-näyttö. 

Ilman jarrupusseja vauhtia on reilusti liikaa raksihommiin. Aluksi kokeilussa oli Ahosen 90cm jarrupussit, joilla nopeus hidastui noin 2,8km/900rr tämä ei kuitenkaan Hondalle kelvannut. Ensimmäisellä 10 tunnin keikalla öljynpinta nousi 10mm, joka on ehdottomasti liikaa. Ei auttanut kuin ottaa imupumpulla öljyt pihalle ja tilata Ahoselta 115cm pussit. Näillä nopeus on noin 2,6kmh/1000rr jolloin lutraaminen loppui kokonaan. Kiitokset Markulle loistavasta palvelusta!

Parvea Garminin silmin

Kunhan laitteista alkaa kertymään kokemuksia siinä määrin, että niistä voi mainita tulen niistä raportoimaan. Tällä hetkellä käyttö on vielää lähinnä harjoittelua ja asetusten etsimistä. Suoranaisia pettymyksiä ei ole vielä matkaan mahtunut.

Suuri kiitos kaikille auttaneille!

Kiireet helpottaa.

Viikon se otti, mutta nyt alkaa olemaan kaikki valmista. Uusi pulkka sai varusteet niskaansa ja pienet koeajotkin on suoritettu. Ensikertalaiselle homma oli melko aikaavievä, myöskin harmaita hiuksia ilmaantui päähän enemmin kuin kaksi.

Kuvia projektista tuli otettua reilusti, kirjoittelen aiheesta juttua lähiaikoina.

Kevätpuhteita

Kiireinen kevät on pitänyt taukoa blogikirjoituksista.

Jäät ovat jo lähteneet, tarkemminottaen vapun aattona Saimaan selät aukesivat suurimmalta osalta Eteläistä Saimaata. Kalalle ei ole vielä ehtinyt, vaikka mieli onkin jo tehnyt. Flunssa, työt ja muut projektit pitäneet siitä huolen.

Busterin kanssa joutui tekemään hieman normaalia suuremman keväthuollot. Syksyn pakkasilla tuhoutui istuimen jalka, lisäksi Simradin väljyys kasvoi niin suureksi, että laite oli leväytettävä osiin. Pilotin vika paljastuikin samantien, kun purki ohjauspyörän ja suojamuovit pois. Rattiakselin ja laitteen rungon välistä puuttui selkeästi jokin laakerointiosa, tarkemmissa selvityksissä osa selkiintyi nylon- holkiksi.

Takuun toimivuudesta täytyy antaa Maritimille täydet pisteet. Maanantai-aamuna soittelin huoltoon, jossa asiaa hoitanut mies tahtoi kuvan kuvailemastani väljyydestä. Mailia laitettuani sain vastauksen, että osa on postissa. Seuraavana päivänä postilaatikkoon kilahti pilotin etulevy uusine holkkineen, loistavaa. Nyt on taas laitteet iskussa ja odottamassa uusia kalareissuja.

Uskoisin, että viikon- pari päästä saan toisen projektin siihen vaiheeseen, että pääsee järvilohien pariin.

Kevät tulee, vai tuleeko?

Viimeaikoina kirjoittelut ovat jääneet vähän vähemmälle.
Toisaalta kalastusrintamalla ei ole juuri mitään tapahtunutkaan. Kevääntulo näyttää junnaavan paikallaan, tänä aamuna oli taas maa lumesta valkeana. Ei se ainankaan edistä kesän tuloa näin huhtikuun puolivälin jälkeen.

Viikonlopulle lupaillaan jo yli 10 asteen päivälämpöjä, vielä on toivoa että kesä tulee sittenkin. Vähän rohkenen epäillä että Saimaan suuret selät vapuksi aukeaisi.

Toivotaan kuitenkin parasta ja pelätään pahinta!