Syysmyrskyt, räntäsateet ja lohenuistelu

Vihdoin ja viimein on aikaa vain istua kotona ja vähän kertoa kuinka syksy on mennyt. Tänäänkin piti vesille lähteä, mutta kova tuuli ja orastava flunssa veivät motivaation siinä määrin, että ohjelmassa on kodin laittelua. Asunnossa on kosteuskuivaimet huutaneet viikonpäivät ja venekassa senkuin hupenee sitä mukaa kuin remppaaja mättää uutta lattaa seinään. Kiitos vaan edellisen asukkaan laittomien vesiputkiasennusten!

No mutta itse asiaan. Loma on kaukana takana ja siitä on kirjoittelu jäänyt vähän taka-alalle. Tunteet ovat olleet pinnassa ehkä vähän liiankin kanssa. Toivottavasti en ole kenenkään mieltä pahoittanut melko voimakkailla mielipiteillä. Tahdon vaan, että jokainen edes miettisi kuinka voisimme edistää omia harrastusolosuhteita. Toki olemmevain kärpäsinä katossa, kun voimalaturbiinit jokijuoksuilla pyörivät, mutta kai sitä voi edes yrittää?

Viimevuonna itse heräsin tähän karuun todellisuuteen, kun perehdyin lohen nykytilaan. Todellakin luulin vielä vuosi sitten että järvilohi lisääntyy luonnonkudulla. Kovasti on vettä vuoksessa virrannut sen jälkeen ja arvostukseni lohia kohtaan kasvanut roppakaupalla.

Järvilohta ei oteta, se saadaan. Hienoja elämyksiä olen lohien parissa saanut viimeisinä vuosina ja todellakin toivon, että saataisiin yhdessä kehitettyä Saimaasta Ruotsin järvien kaltaisia kalapaikkoja. Rasvaeväleikkaukset poikaskaloilla ovat jo alkaneet ja muutama leikattu lohi on jo siiman päässäkin käynyt. Mielenkiinnolla odotan kuinka tämä hanke edistyy.

Jokainen varmasti ajattelee, että yhden kalastajan toiminta ei missään näy. - No ei varmaankaan, mutta miksei sitä voisi edes yrittää? Pahimmassa tapauksessa ja joissakin kauhukuvissa voidaan jossakin vaiheessa sanoa Aamen Saimaan järvilohelle. Silloin voi ainankin itse hyvällä omatunnolla sanoa, että teimme parhaamme.

Herää kysymys, että miksi edes kalastan lohta, jos siitä nyt näin suuren numeron teen? Suurin suojelutekohan olisi vapauttaa kaikki tai lopettaa koko kalastaminen. Se olisi todella radikaali teko, joka varmasti ottaisi koville. Säännöstely toimii metsästyksessä niin miksei kalastuksessakin? Kaikkea olen nuoresta iästä huolimatta harrastanut; moottoripyöräilyä, moottorikelkkailua, laskettelua, mikroautoilua ja viimeiseksi nyt lohenuistelua. Mikään muu ei ole saanut adrenaliiniä virtaamaan samalla tavalla kuin kunnon räikänsoitto ja siiman päässä olevan lohen hypyt horisontissa.

Sitä fiilistä minä vesiltä haen.

Varmasti jokainen lohenuistelia sitä samaa tunnetta tavoittelee. Eräs pitkänsaran lohenuistelija taisi viimevuonna samankaltaisen sanasodan välissä sanoa, jotenkin näin. "Alle 5kg kalat ovat mukavia sattumia järvilohen uistelun sivutuotteena". Sattumia tai ei, kyllä jokainen yli 60cm kala on hieno ja harvinainen saalis nykysaimaalla.

Osa myös vapamääristä maininnut useaan otteeseen, täällä sekä keskustelupalstoilla. Mielestäni on melko turhaa alkaa syyllistämään sääntöjen rikkomiseen, kun sellaista ei ole tapahtunut. Olemme selvittäneet useaan otteeseen eri tahoilta, että luvat riittävät niille vapamäärille joita aluella käytetään. Samaa mieltä on myös ollut kalastuksenvalvoja, joka viimevuonna kävi luvat minulta kysymässä uistelun ohessa. Muistuttaisin myös, että Puumalan ja Yöveden aluella ei ole vaparajoituksia ollenkaan. En ole keksinyt mitään järkevää syytä, mikä useammassa vavassa on haittana. Oikeat painotukset vuodenajasta riippuen ja yksikoukkuiset raksit. Alamittojen vapautus on ongelmatonta.

Mutta olen minä kaiken vuodatuksen sivussa vesilläkin ollut. Peräti omalla mittapuulla melko reilusti.

Loman viimeinen viikko meni käytännössä kokonaan vesillä kelluen. Listalla oli mm. Yöveden lohitreffit ja perinteinen kaveriporukan syyskokoontuminen.

Yritys oli kovaa päivästä toiseen, tulokset eivät vaan puhuneet puolestaan. Yövedellä oltiin treffeillä Mikan kyydissä. Päivän ainokaiseksi tapahtumaksi jäi yksi alamittataimen aamuhämärissä.
Loppupäivä saatiinkin ihailla Yöveden upeita maisemia.
Onneksi kalaa tuli trefeillä sen verran, että palkinnot saatiin jaettua. Hienoa, että porukka jaksaa nähdä vaivaa ja järjestää tällaisia mukavia tapahtumia joissa kaikki tuottot menevät järvilohina altaaseen.

Nostan hattua!

Loppuloma menikin omia vesiä kierrellen:

Välillä oltiin tutuilla peruspaikoilla ja välillä tehtiin täsmäiskuja aivan uusiin spotteihin. Tulokset jäivät melko vaisuiksi. Harvemmin saldona oli enempää kuin pari alamittaa. Ei edes kontaktia mittakaan ei tullut alkuviikon aikana. No raitista ilmaa sai reilusti.

Loppuviikosta oltiin varattu Villen kanssa mökki pariksi päiväksi ja lähdettiin katselemaan maisemia Saimaan sokkeloihin. Alku oli kivikkoinen, ensimmäinen päivä oli täysin tyhjä pari hassua alamittaa kävi veneessä joista toinen päästiin merkitsemään.

Toisen päivän aamu tarjosikin syksyn tähtihetket. Heti rakseja aamuhämärissä laskiessa sisin plaanari lähti melkoisella voimalla takaviistoon. Samantien kun sai vavan käteen tunti, että siiman päässä on massaa vähän normaalia enemmin. Melko voimakkaita elkeitä kala esitteli hetken ajan, kuitenkin melko kivuttomasti mihinkään sotkeutumatta kala saatiin veneen viereen ja siitä haaviin. Vähän aikaa oltiin melko hiljaista poikaa kun katseltiin aivan tautisen lihavaa lohta veneen lattialla. Oli poika ollut ruoka-aikana kotona, pituutta löytyi 73cm ja painoa 5100gr. Sehän oli kauden tavoitekala +5kg veneessä, huikeaa.

Vaikeaa oli uskoa, että unelma muuttui todeksi. Vielä edellisenä iltana saunassa spekuloitiin, että 1500 tuntia ilman +5 kalaa alkaa olla täynnä, on sen pakko jossakin vaiheessa lähteä. Ja niin se lähti. Ei voinut kun hymyillä. Kalalle resepti oli 30gr painoa + kultarunkoinen vk:n pikkulevy ja 120cm tapsilla oleva uv as:n huppu. Syöttinä 8cm svedun salakka.

Tämä on jo kolmas kausi peräjälkeen kuin asettamani tavoitteet täyttyvät. Tietysti olen aika maltillisesti lisänny tavoitteita, ensin oli +70cm sitten oli + 70cm Saimaasta ja nyt +5kg. Tietysti rimaa pitää aina nostaa, niin teen varmasti ensi kaudellekkin. En vaan ole vielä päättänyt kuinka. Mielessä on käynyt, että henk koht alamitta 65cm lohelle tai 77cm lohi vai peräti molemmat? Pitää nyt vielä hetki miettiä. Kuitenkin tavoitteita pitää olla.

Loman jälkeen työt taas lisänny kiireitä siinä määrin, että viimeisen 2 viikon aikana olen vain kerran päässyt vesillä käymään. Sekin oli melko tuskainen päivä, pakkasta oli läpi vuorokauden yli 3 astetta ja sormet olivat läpikotaisin jäässä. Kalatapahtumia oli pitkästä aikaa reilusti. +-55cm taimenet kunnostautuivat syönnillään. Parin tunnin aikana vapauttelin useita tooodella komeita taimenia kasvamaan. Harvemmin noin upeapilkkuisia taimenia olen saanutkaan, voisikohan olla peräti luonnonkutuisia? Kuitenkin alamittojen piinatessa alueella jouduin siirtymään vähän väljemmille vesille. Sitten alkoikin tuttu tyhjänveto. Ei nykyäkään sattunut loppupäivään. Illalla piti jo ennen neljää lopetella, pimeä yllättää jo niin nopeasti. Pari räjähtänyttä salakkaa vielä ylös kelatessa löytyi.

Hotellin rantaan ajaessa laiturialue oli jo riitteessä. Silti veneen vielä puomien väliin kolistelin. Virhe! Kotiin tultuani katselin sääennusteita, joissa lupailtiin yli 10 asteen pakkasia. Ei yksinkertaisesti uskaltanut jättää venettä veteen, kun ei tiedä milloin seuraavaksi pääsisi. Illan puhdehommana oli siis vielä veneen nosto pilkkopimeässä jäidein seasta. En suosittele kenellekkään!

Mutta sellaista tällä kertaa. Yritystä on ollut ja toivottu tuloskin saatiin. Vielä pari kertaa taidan käydä sormia viilentämässä, sitten joutaa vene talvenviettoon.

Koko kesäsyysloman saldo oli seuraava:
Vesillä: 22pv
Tunteja: 201h
Bensaa: 473l
Kaloja: 11, joista 4 kasvamaan ja 3 kavereille kotiinviemisiksi.

Lisämainintaina voisi sanoa, että takilat on aivan turha kapistukset, ainaskin miun veneessä. Koko vuoden aikana olen 5 kalaa sis alamitat saanut takilan avulla.

Paras resepti onneen tuntuu olevan uloin plaaneri, 10gr siimapainoa clear huppu ja todella pieni salakka.

2 kommenttia:

  1. On oikean mallinen lohi, onnittelut saamamiehille! Nyt aletaan olla ytimessä kirjoittelun suhteen. Jäitä hattuun ja porukalla valistamaan niitä pienten kepittäjiä ym. tietämättömiä.

    VastaaPoista
  2. Onnittelut hienosta kalasta! Työ tekinjänsä palkitsee, tai ainakin itse uskon niin, ja selvästi niin on nyt sinullekin käynyt. Tuohon aikaisempaan keskusteluun sen verran, että elä vaan ihmeessä lopeta kirjoittelua. Näitä on ollut ilo lukea, ja samaa toivon myös jatkossa!

    VastaaPoista

Kommentoi.