Salakan uimakoulua

Kalalla ollaan käyty, vielä ei ole tämän kauden lohireissuista paljoa kerrottavaa.
Kohdekalaa en ole nähnyt.

Tällä kertaa nouseva ukkosrintama ajoi kotisatamaan muutaman tunnin yrityksen jälkeen.

Edes sään mukaan modatut huput eivät tehonneet.

Tummat pilvet suorastaan kehoittivat kelaamaan onget ylös ja siirtymään ripeästi satamaan.
Taktiikkamuutos oli onnistunut, satamassa taivas repesi ja vettä tuli lähes saavista kaataen.

Tärppien välillä on aikaa puuhastella yhtä sun toista. Ohessa hieman videota Okin tanssittamasta raksista. Kaveri ei suostu astumaan veneeseen, jos ei saa laittaa kyseistä settiä vetoon.

Ja onhan se ajoittain antanut ihan mukavia tuloksiakin.

Raksitapsit iskuun

Toukokuun viides päivä, kesä lähestyy, koivut vihertää JA ulkona sataa lunta! 

Pienoinen takatalvi on tosiasia. Tämähän oli jo odotettavissa, pääsiäisestä olikin lähes nappikeliä vappuun asti. Alkuperäisen pläänin mukaan olisin laskenun veneen vesille sunnuntaina, mutta säätiedotteet eivät puoltaneet projektin toteuttamista. 

Odotellaan, kyllä se kesä sieltä vielä tulee.

Kalamiehelle riittää tekemistä, vaikka vene onkin kuivalla maalla. Raksitapsiosasto on ollut koskematta siitä asti, kun pyynnöt viimeisen kerran syksyllä 2013 kelattiin ylös. Tapsiämpärin pohjalta löytyneestä mytystä päätellen viimeinen raksien nosto on ollut varsin vauhdikas projekti. 

Sentään salakat ja muikut on ehditty napsia pois hupuista.

UV-Pinkit joutuvat odottelemaan syksyisempiä kelejä raksirasiassa.

Ei muutakuin parsimaan isolla kädellä. Kaikki palaset erilleen ja katsomaan mitä hyödynnetään kevään setupissa. Raksihuppu settini koostuu 6 vakioväristä jotka pyytävät läpi kauden, loppuja huppuja vaihdellaan kelin ja fiiliksen mukaan, etsitään sitä päivän ja kauden ottiväriä. 

Joka kautena tähän mennessä on yksi väri ollut ylise muiden, koskaan se väli ei ole ollut kahta vuotta peräjälkeen sama. Voisiko tämä johtua veden humuksen ja sitä kautta värin vaihteluista vai kenties kuun asennosta, sitä tuskin tietää kukaan. Joka tapauksessa lyhyen raksikalastajan urani aikana näin olen havainnoinut.

Aikaisempien vuosien "viikatteita" on ollut mm. "Sammakko", " Purple Black", "VK-Pearly UV-levy + UV Pinkki", "Sammal..." Mikähän se voisi olla tänä kautena?

No sitä on turha spekuloida tässä vaiheessa, kun kaikki on vielä levällään ja osa kalastusvarusteistakin on postin hallussa..

Huput, silikoniletkut, koukut ja leikarit erilleen. Leikarit öljykylpyyn puhdistumaan ja muille varusteille silmämääräinen tarkistus. Huonot koukut ja venyneet silikoniletkut roskikseen ja hupuista unohtuneet salakan päät pois. Hommahan alkaa olla parin tunnin jälkeen siinä tilanteessa kuin sen olisi pitänyt olla viimeisen uistelureissun jälkeen. 

Kaikki aikanaan.

Leikarit saa muhia öljyssä pari päivää.

Öljyämisen jälkeen kevyt pesu ja uuden veroiset leikarit valmiina käyttöön.

Keväälle valikoitunut aloitusvalikoima. 

Osa hupuista saa kaverikseen kaltaisensa levyn.
Levytapsien pituus vaihtelee 80-120cm välillä.
Toimiva levytapsin pituus löytyy vain kokeilemalla.

Huput ja levyt valikoitu, sitten sitomaan. Tapseja sitoessa pitää ottaa huomioon muutama pieni mutta oleellinen asia.

Kuulalaakerileikari pitää sitoa oikein päin, muuten veden epäpuhtaudet täyttävät laakeripesän ja leikari jumittuu. Tämä tietää siimasotkuja.

Punaisella ympyrällä merkattu laakeripesä.

Vetoreikä. Tämä on kova puheenaihe raksiuistelijoiden keskuudessa. 

Vetoreiän paikalla vaihdellaan uintia eri nopeuksiin ja uinteihin soveltuvaksi. Osa vannottaa suuren tynnyriuinnin nimeen ja osa taasen pitää tynnyriä lähinnä kaloja karkoittavana uintina joka ei edes pyöri kaukana veneestä. No oikeita vastauksia on niin monta kuin on kalamiehiäkin. Tärkeintä on, että uskoo siihen mitä tekee. 

Käyttämäni vetoreiät.
Siimana 0.46 mono.

Itse käytän VK:n raksihuppuja ja niissä käytössä on pääasiassa 3 etummaisinta vetoreikää. Vuosien mittaan olen tullut hieman laiskaksi esimerkiksi vauhdin säädön kanssa. Näinollen säädän uinnit toimimaan mahdollisimman laajalla skaalalla. Viritysvauhti on 3.5km/h tästä sitten vavan kanssa tarkistan, että syötti ui myös hieman hitaammassa / nopeammassa vauhdissa.

Oma tavoiteuinti on kaukana tynnyristä. Vannotan pienen putken nimeen. Uinti saa olla melko nopeakin, kunhan syötti ei ala vauhdin nopeutuessa poraamaan (pyörimään valtoimenaan). Optimaalisessa uinnissa synti tekee tiukkaa potkua oman akselinsa ympäri. Vertikaalista liikettä en kaipaa ollenkaan.

Nykytrendin mukaan tapsit on tehty yksikoukkuisiksi, jolloin rasvaevälliset ja alamittaiset kalat on helppo irroittaa. 

Kalastuksellisesti en ole koskaan kaivannut 2-koukkuisia rakseja. Muutamat uinnit on vaan huomattavasti helpompi virittää pienen takakoukun avulla. Jätetään näiden mainostus sikseen sillä emmehän tahdo, että 2 koukkusia rakseja käytetään.

Uinnin säätöön on vetoreiän lisäksi muitakin niksejä.
mm. meneekö siima silikoniletkun tapin ylä vai alapuolelta.

Uinnista voi mainita muutaman perussäännön. Mitä korkeammalla syöttikalan kyljessä koukku on sitä pienempää uintiputki on. Koukun ollessa alhaalla ja takana saadaan uintiin potkua. Yksikään salakka tai muikku ei ui samalla tavalla. Kaikkien virityksessä joutuu käyttämään omia niksejä.

2500 tunnin harjoittelun jälkeen tunnen vieläkin olevani aloittelija.

Valmiiden tapsien logistiikka on ollut aina enemmin ja vähemmin hankalaa touhua. Taas lähti kokeiluun yksi uusi prototyyppi. Tällä kertaa tapsit päätyivät 0.5L minigrip pusseihin. Ensivaikutelma on positiivinen.
Laukut, putket, vaahtomuovit ja finnfoamit on koitettu. Ei kiitos.

Tapsit siistissä kasassa. 

Täyden uistelusetin tapsit menevät Smart Storen pienimpään laatikkoon ongelmitta.
Mittaa laatikolla on 21x17x6cm.

Tapsit iskussa, syötit iskussa vielä kun saisi veneen veteen.

Syöttihuoltoa

Raksiuistelijan arki voi halutessa olla paljon muutakin kuin itse vetouistelua. Moni hankkii täkysyöttinsä valmiiksi pakattuna / vacumoituna ja pakastettuna. Niin myös itse olen pääasiassa tehnyt.

Toinen vaihtoehto on pakata syötit itse.

Minulle on muutaman kerran tarjoutunut tilaisuus päästä mukaan tyhjentämään hoitokalastusrysää, johon kertyy salakkaa ja sivutuotteena erinomaisesti raksiin sopivaa muikkua. Tästä intoutuneena olemme kaverin kanssa testanneet raksisyötin pakkaajan arkea.

Hommahan alkaa syöttien noutamisella pyydyksestä. Syöttiprojektissa kylmäketjun toimivuus ja kalan nopea jäähdyttäminen on kaiken A ja O. Tämä tarkoittaa sitä, että jäillä täytetyt Igloot roudataan mukana pyydykselle asti. Pyydyksellä jäiden sekaan vielä kipataan lisäpainoksi muutama kymmentä litraa vettä. Vesi siitä syystä, että pelkässä jäähileessä pyörivistä kaloista irtoaisi suomut.

Sitten alkaa kalankäsittely: rysästä nostetaan kalaa haavi kerrallaan vedellä täytettyyn lajittelusankoon, raksisyötiksi kelpaavat salakat ja muikut siirretään käsin kylmälaukkuihin. Luonnollisesti kalat ovat kaiken aikaa virkeinä vedessä, ettei suomut irtoaisi. Kuulostaa helpolta, mutta veden lämmön ollessa 2-4 asteen tienoilla alkaa sormia kummasti kihelmöimään muutaman karkuun uivan salakan jälkeen . Tätä touhua jatketaan kunnes pyydys on tyhjä, viimeisimmällä kerralla aikaa meni noin tunti.

Luonnollisesti ensimmäisen vaiheen voi suorittaa monella muullakin tavalla: verkottaa, nuotata, katiskalla, käyttää heittoverkkoa tai vaikka onkia.
Onkimistakin ollaan yritetty. Huonolla menestyksellä, muutamalla onkireissulla saalista on kertynyt noin 1-2 salakkaa tunnissa. 20-30 salakan takia ei kannata alkaa levittelemään pakkaustarvikkeita. Liekö vika ajoituksessa, paikassa vai peräti onkijoissa?

Salakka-onki.
Kohosta lähtee tapsi, johon solmittu 3-4 koukkua. 

Kun pakattavaa tuotetta ollaan saatu kerrytettyä tavalla tai toisella tarvittava määrä siirrytään pakkauspaikalle.

Vettä, jäätä ja syöttejä.

Ennakoivana työnä ollaan leikelty reilu määrä pahvilevyjä syöttejä varten. Lisäksi ostoslistaan kuuluu vahvaa elmukelmua. Ennen syöttien latomista levylle pahvien pintaan pyöräytetään kerros kelmua, jottei kostea syötti takerru pahviin.

Syötinpakkaustehdas.

Syöttien noukkiminen lähes 0-asteisesta vedestä saa sormet kihelmöimään.
Jos tätä tekisi ammatikseen laittaisin jäiden ja syöttien väliin säleikön, josta kalat voisi nostaa pakattavaksi.

Syötit pakataan noin levyn 5-6 erissä. Joka levylle pyritään saamaan mahdollisimman saman kokoista syöttiä. Karkeasti mitat menee 11, 12 ja +13 cm syötit. 

Levyt täyttyy... 

A1++ laatuluokan muikkua.

Kun pahvilevy on täytetty pyöräytetään päälle 1-2 kerrosta kelmua. Paketti valmis ja siirto kylmään mahdollisimman nopeasti.  Pakkauspaikalla oli käytössä välivarastona 100QT kylmälaukku, jota viilensi 4 kappaletta tehokkaita kylmävaraajia.

5 levyn erä siirtymässä välivarastoon.

Kun koko satsi on valmis siirretään syötit mieluiten omaan syöttipakkaseen, jota pyöritetään vähintään päivä täydellä pakastusteholla. Tämän jälkeen lämpötila voidaan laskea normaalin pakkasen lämpötiloihin ja syöttiprojekti on valmis.

Aikaa projekti vie normaalin työpäivän verran. Aikaan saatiin reilu 100 levyllistä todella laadukasta syöttiä. Kaikki vähänkin huonolaatuiset raaka-aineet heitettiin surutta jo lajitteluvaiheessa pois. Kalastustilanteessa osaa arvostaa hyvin pakattua ja tasalaatuista syöttiä.

Voisin sanoa, että vaikka syöttejä tilatessa +/- 4 euron listahinta hieman kirpaiseekin niin kyllä joutuu pakkaajakin näkemään vaivaa paketin tekoon. Yhtäkkiä hinta tuntuukin varsin kohtuulliselta summalta levystä erinomaisia syöttejä.

Hienoa, että syötinpakkaajat jaksavat palvella täkyraksiuistelijoita vuodesta toiseen.

Hintavien syöttien kanssa pelatessa kannattaa panostaa kalareissujen kylmäketjuun.
Itselläni on käytössä Waecon kompressorikäyttöinen kylmälaukku, joka viilenee - 18 lämpötilaan ja vie virtaa varsin maltillisesti. Kotona kylmälaukku kytketään ennen kalareissua 230 - > 12V adapteriin ja viilennetään maksimikylmyyteen. Lähtiessä lisätään laukkuun tarvittava määrä syöttejä ja lisäksi pari tehokasta kylmävaraajaa. Kylmälevyt varmistavat, että hetkinä, jolloin Waeco ei saa virtaa syötit eivät pääse lämpenemään.

Syötit pysyvät huurtumattomina koko reissun ja yli jäävät voidaan palauttaa kotiuduttua takaisin pakkaseen odottamaan seuraavaa kalareissua.

Pienenä miinuksena Waecossa on suuri paino. Käytössäni oleva 18 litran malli painaa lähes 12 kiloa. Plussat on sitäkin suurempia, aikaisemmin kalareissun päätteeksi meni pahimmillaan roskiin 3-4 pussillista syöttejä, nyt hävikki on 0. Lisäksi kesäpäivinä juomat saa nopeasti viileäksi, pitää vain olla tarkkana, ettei sihijuoma pääse jäätymään.