Salakan uimakoulua

Kalalla ollaan käyty, vielä ei ole tämän kauden lohireissuista paljoa kerrottavaa.
Kohdekalaa en ole nähnyt.

Tällä kertaa nouseva ukkosrintama ajoi kotisatamaan muutaman tunnin yrityksen jälkeen.

Edes sään mukaan modatut huput eivät tehonneet.

Tummat pilvet suorastaan kehoittivat kelaamaan onget ylös ja siirtymään ripeästi satamaan.
Taktiikkamuutos oli onnistunut, satamassa taivas repesi ja vettä tuli lähes saavista kaataen.

Tärppien välillä on aikaa puuhastella yhtä sun toista. Ohessa hieman videota Okin tanssittamasta raksista. Kaveri ei suostu astumaan veneeseen, jos ei saa laittaa kyseistä settiä vetoon.

Ja onhan se ajoittain antanut ihan mukavia tuloksiakin.

Vetouistelukauden aloitus

Kevät kääntyy kohta kesäksi. Viimeiset asennukset edessä ja vene veteen. 

Uisteluveneen kaikupuoli muuttuu sen verran, että normaali kaikuluotain vaihtuu chirp-luotaimeksi. Lowrance julkaisi talvella uuden SonarHub-modulin, joka toimii kaikuluotaimena ja network-hubina. Chirpin kautta luotaimen erittelukyvyn pitäisi harpata leijonan askeleen eteenpäin. Innolla odottelen käytännön testejä.

SonarHub-modulin ulkomitat vastaa Nep-2 hubia.
Asennus oli todella helppo. Nep2 pois ja SonarHub tilalle. Virtajohtokin oli yhteensopiva.

RAM-kiinnitys sai taas uuden sovelluksen.
U-pultilla Ram-B-kuula uimaportaisiin ja anturi perään.
Täysin ruuviton ja nopea anturikiinnitys. Irroitus onnistuu laiturissa ollessa ja ottaa aikaa maksimissaan 5 minuuttia. 

Pari kiinteää ja yksi pika-asennettava.

Tätä päivää on odotettu.
Tänävuonna kalastuskausi alkaa 17.5.2014

Sää ei voisi enempää suosia kautta aloittavaa kalamiestä. Lähes peilityyli Saimaa ja lämpömittarin viisari lähenteli 20 astetta.

Luonnollisesti ensimmäinen reissu on aina kaluston testausta ja läpikäyntiä. Etsitään mahdollisia vikapaikkoja ja puututaan niihin asian vaatimalla vakavuudella. Nyt kaikki tuntui toimivan niinkuin pitääkin. Viime syksynä moottoria uistelukierroksilla vaivannut pienehkö satunnainen rykiminenkin oli poissa. Ilmeisesti tulpat alkoivat olemaan tiensä päässä joten vaihto oli enemmin kuin aiheellinen.

Yksi jännitysmomentti oli Cannonin Digitroll 10 -takilat. Koko viimekauden tuskastelin toimimattoman pohjanseurannan kanssa. Milloin takila pumppasi vaijerit ylös ja sitä kautta välilaukaisimet yms nippuun kärkirissaan ja milloin kuulat oli pohjaa ruoppaamassa. Anturi oli asennettu valmistajan ohjeiden mukaan peräpeiliin. Silti häiriötä tuntui jostakin tulevan. Itse epäilin syyksi jarrupussien aiheuttamia pyörteitä. Cannonin anturi käyttää 120kHz taajuutta, joten kaikuluotaimien taajuudetkaan ei pitäisi olla lähelläkään Digin taajuuksia.

Toinen vaihtoehto oli johtovedot. Kauden mittaan virta ja singaalijohdot kulkivat mitä useammissa paikoissa. Sitä kautta pystyi varmistumaan, ettei johdot aiheuta "sekoilua".

Cannonin anturi liimattuna välipohjaan.

Kevään aikana tein viimeisen teon mitä aion takiloiden pohjanseurannan vuoksi tehdä. Liimasin anturin veneen pohjaan. Näin ainankin jarrupussien häiriöt pitäisi olla tiessään. 

Laskujärjestykseni on seuraava ensin plaanarit, sitten takilat. Plaanarivapojen laskun ajan tarkkailin Cannonien syvyysnäyttöä. Koko tunnin, kun plaanarivapoja laskiessa kaikki toimi. Syvyysmittaus näytti jatkuvasti oikeaa lukemaa eikä häiriöitä esiintynyt. Takilat vetoon ja pohjanseuranta päälle. Aika juoda päiväkahvit. 

Kahvihetki päättyi ennenkuin ehti alkaakkaan. Takatilasta kuulu kova pamaus ja takilavapojen räikät alkoivat ulvomaan. Vaijerit poikki ja kuulat pohjassa. 

hohhoijaa...

Ei auttanut anturin liimailut, ei tunnu auttavan mikään. Luovutan, olkoot. Siinä vaiheessa kun kalustotappioita alkaa olemaan tilillä manuaalitakiloiden arvon verran ei enää jaksa yrittää.

Vaijeri poikki. Tähän alkaa jo tottumaan.

Seurantaongelma on tiedostettu jo aikaisemmassa vaihessa ja kalustosta löytyy välineet uuden kuulanripustimen asennukseen.

Nätti keli niin mikäs se on veneessä askarrella uusia vaijereita. Mukavaa pikku näpertelyä. Tämähän kuuluu vetouisteluun. Sattuneesta katastrofista johtuen kalastus jatkui vajavaisella kalustolla. Takilakuulavarastot ei ollut mitoitettu tällaisille vastoinkäymisille. 

No niillä mennään mitä on. Kaikki muu toimii hienosti. Ensikosketus chirppiin on myönteinen. Erottelukyky tosiaan on erinomainen.

HDS12: Low Chirp 40-60kHz zoomattuna takilakorkeudelle.
Rinnalla normaali kaiku 83 / 200kHz

iPad: vasemmalta oikealle: 83/200/455kHz
HDS: Navionics / Insight Genesis kartta
Structure / High Chirp 130-210kHz

Kalastuksellisesti aurinkoinen lähes peilityyni kevätpäivä oli juuri sellainen kuin osasin odottaakkin. Mitätön. 

Aktiivisesta parvien etsimisestä ja lämpimän veden hamuilusta huolimatta tulos oli pyöreä nolla. Edes havaittavaa tärppiä ei ollut. 

Tästä on hyvä lähteä parantamaan.

Sää suosii kalamiestä.

Puhutaan, että keväällä pitäisi panostaa iltaan ja sille rannalle johon aurinko on paistanut koko iltapäivän.
Tätä oppia noudattaen oli helppo vetää tyylipuhtaat munat pataan. 

Syöttihuoltoa

Raksiuistelijan arki voi halutessa olla paljon muutakin kuin itse vetouistelua. Moni hankkii täkysyöttinsä valmiiksi pakattuna / vacumoituna ja pakastettuna. Niin myös itse olen pääasiassa tehnyt.

Toinen vaihtoehto on pakata syötit itse.

Minulle on muutaman kerran tarjoutunut tilaisuus päästä mukaan tyhjentämään hoitokalastusrysää, johon kertyy salakkaa ja sivutuotteena erinomaisesti raksiin sopivaa muikkua. Tästä intoutuneena olemme kaverin kanssa testanneet raksisyötin pakkaajan arkea.

Hommahan alkaa syöttien noutamisella pyydyksestä. Syöttiprojektissa kylmäketjun toimivuus ja kalan nopea jäähdyttäminen on kaiken A ja O. Tämä tarkoittaa sitä, että jäillä täytetyt Igloot roudataan mukana pyydykselle asti. Pyydyksellä jäiden sekaan vielä kipataan lisäpainoksi muutama kymmentä litraa vettä. Vesi siitä syystä, että pelkässä jäähileessä pyörivistä kaloista irtoaisi suomut.

Sitten alkaa kalankäsittely: rysästä nostetaan kalaa haavi kerrallaan vedellä täytettyyn lajittelusankoon, raksisyötiksi kelpaavat salakat ja muikut siirretään käsin kylmälaukkuihin. Luonnollisesti kalat ovat kaiken aikaa virkeinä vedessä, ettei suomut irtoaisi. Kuulostaa helpolta, mutta veden lämmön ollessa 2-4 asteen tienoilla alkaa sormia kummasti kihelmöimään muutaman karkuun uivan salakan jälkeen . Tätä touhua jatketaan kunnes pyydys on tyhjä, viimeisimmällä kerralla aikaa meni noin tunti.

Luonnollisesti ensimmäisen vaiheen voi suorittaa monella muullakin tavalla: verkottaa, nuotata, katiskalla, käyttää heittoverkkoa tai vaikka onkia.
Onkimistakin ollaan yritetty. Huonolla menestyksellä, muutamalla onkireissulla saalista on kertynyt noin 1-2 salakkaa tunnissa. 20-30 salakan takia ei kannata alkaa levittelemään pakkaustarvikkeita. Liekö vika ajoituksessa, paikassa vai peräti onkijoissa?

Salakka-onki.
Kohosta lähtee tapsi, johon solmittu 3-4 koukkua. 

Kun pakattavaa tuotetta ollaan saatu kerrytettyä tavalla tai toisella tarvittava määrä siirrytään pakkauspaikalle.

Vettä, jäätä ja syöttejä.

Ennakoivana työnä ollaan leikelty reilu määrä pahvilevyjä syöttejä varten. Lisäksi ostoslistaan kuuluu vahvaa elmukelmua. Ennen syöttien latomista levylle pahvien pintaan pyöräytetään kerros kelmua, jottei kostea syötti takerru pahviin.

Syötinpakkaustehdas.

Syöttien noukkiminen lähes 0-asteisesta vedestä saa sormet kihelmöimään.
Jos tätä tekisi ammatikseen laittaisin jäiden ja syöttien väliin säleikön, josta kalat voisi nostaa pakattavaksi.

Syötit pakataan noin levyn 5-6 erissä. Joka levylle pyritään saamaan mahdollisimman saman kokoista syöttiä. Karkeasti mitat menee 11, 12 ja +13 cm syötit. 

Levyt täyttyy... 

A1++ laatuluokan muikkua.

Kun pahvilevy on täytetty pyöräytetään päälle 1-2 kerrosta kelmua. Paketti valmis ja siirto kylmään mahdollisimman nopeasti.  Pakkauspaikalla oli käytössä välivarastona 100QT kylmälaukku, jota viilensi 4 kappaletta tehokkaita kylmävaraajia.

5 levyn erä siirtymässä välivarastoon.

Kun koko satsi on valmis siirretään syötit mieluiten omaan syöttipakkaseen, jota pyöritetään vähintään päivä täydellä pakastusteholla. Tämän jälkeen lämpötila voidaan laskea normaalin pakkasen lämpötiloihin ja syöttiprojekti on valmis.

Aikaa projekti vie normaalin työpäivän verran. Aikaan saatiin reilu 100 levyllistä todella laadukasta syöttiä. Kaikki vähänkin huonolaatuiset raaka-aineet heitettiin surutta jo lajitteluvaiheessa pois. Kalastustilanteessa osaa arvostaa hyvin pakattua ja tasalaatuista syöttiä.

Voisin sanoa, että vaikka syöttejä tilatessa +/- 4 euron listahinta hieman kirpaiseekin niin kyllä joutuu pakkaajakin näkemään vaivaa paketin tekoon. Yhtäkkiä hinta tuntuukin varsin kohtuulliselta summalta levystä erinomaisia syöttejä.

Hienoa, että syötinpakkaajat jaksavat palvella täkyraksiuistelijoita vuodesta toiseen.

Hintavien syöttien kanssa pelatessa kannattaa panostaa kalareissujen kylmäketjuun.
Itselläni on käytössä Waecon kompressorikäyttöinen kylmälaukku, joka viilenee - 18 lämpötilaan ja vie virtaa varsin maltillisesti. Kotona kylmälaukku kytketään ennen kalareissua 230 - > 12V adapteriin ja viilennetään maksimikylmyyteen. Lähtiessä lisätään laukkuun tarvittava määrä syöttejä ja lisäksi pari tehokasta kylmävaraajaa. Kylmälevyt varmistavat, että hetkinä, jolloin Waeco ei saa virtaa syötit eivät pääse lämpenemään.

Syötit pysyvät huurtumattomina koko reissun ja yli jäävät voidaan palauttaa kotiuduttua takaisin pakkaseen odottamaan seuraavaa kalareissua.

Pienenä miinuksena Waecossa on suuri paino. Käytössäni oleva 18 litran malli painaa lähes 12 kiloa. Plussat on sitäkin suurempia, aikaisemmin kalareissun päätteeksi meni pahimmillaan roskiin 3-4 pussillista syöttejä, nyt hävikki on 0. Lisäksi kesäpäivinä juomat saa nopeasti viileäksi, pitää vain olla tarkkana, ettei sihijuoma pääse jäätymään.

Houkutuslevyn tuunaamista

Joku saattaa luulla, että olen vaihtanut kalastuksen fiksailuun ja puunaamiseen. Ei, näin ei ole. Keväällä kaikki rakennusprojektit painaa päälle yhtäaikaa ja koko orkesteri pitäisi olla tikissään samalla hetkellä. Olin ajoittanut puhdetyöt niin, että vappuna olisi valmista. Yksinkertaisesti kevät vaan tuli liian aikaisin ja taas myöhästyin kevään uisteluavauksesta. 

Vuosi sitten kerroin, että houkutuslevyt on tullut jäädäkseen uistelupalettiini. 

Houkutuslevyjen kirjoa

Totta joka sana. Taas viime kautena ainoa +5kg lohikala tuli houkutuslevyn avustuksella. Vaikka en värien puolesta juurikaan liputa on yksi ylitse muiden, Beanut Butter. Harmikseni tämän sävyn levyä ei ole mallistoissa toistaiseksi näkynyt.

Kaveripiiristäni löytyy mainioita kynäruiskun käsittelijöitä, joilla on silmää maalailla mitä hienompia taideteoksia raksihuppuihin ja vaappuihin. Tällä kertaa haaste on annettu houkutuslevyn muodossa. Ei muutakuin Beanut Butter-huppu ja repullinen plankkoja levyjä reppuun ja pajalle. 

Mallikappale maalarille.

Ja valmista.
1x UV 2x GLOW VK:n pientä houkutuslevyä Beanut Butterina

Beanut on väri joka toimii joka säällä, joten päätettiin tehdä väristä testikappaleet niin UV:nä kuin Glownakin. Kromipohjaisessa levyssä ei uskottu värin toimivan.

Lisäksi tuhnuiselle kelille kylmään veteen valmistui muutama pinkin sävyissä oleva "viikate".

Tuhnukeli special.

Kirkkaalle syyspäivälle lääkettä tärpittömiin hetkiin.

Kylläpä nousi hymy stoppareihin, kun haki levyt maalarilta. Jälki ensiluokkaista ja väritys juuri se mitä haaveissani olin hahmotellut. Kiitoksia Ristolle!

Kalusto alkaa olemaan tikissään. Maanantaina olisi tarkoitus heittää ensimmäinen täysi kalastuspäivä avovesikautena 2014. 

Polttelee!

Siimahuoltoa

Venepuolta ahertaessa on päässyt kalastustarvikepuoli lähes unohtumaan. Eihän tässä vielä mikään kiire ole, mutta pitäisi olla jo!
Oman arvioni mukaan Saimaa avautuu viikon sisällä.

Kelat talvehtineet mukavasti kangaspussissa.

Uisteluvarusteiden puolella keväthuollot onkin melko nopea toimenpide. Perinteinen siimojen kääntö keloilla ja pari tippaa öljyä ikiruuviin. Tämä projekti onnistuu mukavasti vaikka illalla televisiota katsellessa.

Ensiksi valitaan kela jolla on vähiten siimaa, tästä poistetaan siimat kokonaan. Tämän jälkeen rullaillaan siimat kelalta toiselle. Loppujenlopuksi kaikissa keloissa on vanhat käyttämättömät pohjasiimat pinnassa ja tyhjennettyyn kelaan rullataan uudet siimat.

Luonnollisesti seuraavalla kerralla on vuorossa suurempi projekti jolloin siimat vaihtuu kokonaan.

Viimekauden viimeisellä varusteiden ylöskelauksella ei ilmeisimmin ole ollut suurempaa mielenkiintoa korjailla sykkyröitä.
Todennäköisesti asenne ollut, korjataan sitten talvella... 

Toinen täyttyy, toinen tyhjenee.

Pari tuntia ja homma valmis. Joka kelalla on käyttämätöntä siimaa ensimmäiset 200 metriä.

Pientä pintatuunausta

Uisteluvarustukseltaan Yamarini alkaa mielestäni olemaan omaan käyttöön varsin mallikkaasti soveltuva. Silti jokin piru olkapäällä käskee virittelemään kaikenlaisia pikkunippeleitä.

Nuoruudessa tuunattiin mopoja sitten autoja, moottoripyöriä ja nyt viimeisimmäksi kalastusvälineitä. Tällä kertaa uhriksi joutui veneen vapaputket. Eipä vanhoissa ollut mitään vikaa, mutta vaihtelu virkistää.

Ruotsalaisen LMP:n mallistosta löytyi silmää mielyttävä vapaputkimallisto, kauaa ei tarvinut putkia kuvastossa ihailla, kun lähti tilaus vetämään.

Sininen putki ja hopea stauffi.

LMP:n mallisto on siitä mielenkiintoinen, että käyttäjä voi itse valita putket ja stauffien värit. Valikoimassa on hopea, musta, valkoinen, kulta ja sininen. Varmasti jokainen löytää näistä mieluistan ja veneeseen sopivan yhdistelmän.

Putkessa ei ole sivuttaissäätöä, mutta nerokkaalla ja yksinkertaisella kiinnitys systeemillä staufille on 4 portainen korkeussäätö. Näin ei tarvitse miettiä tarvitseeko ylä-keski vai kenties alakiinnikkeisiä vapaputkia.

Palapelin kasailua.
Ensiksi ujutetaan kiinnityspultit vapaputken toisella sivulla olevista suurista rei´istä sisään ja työnnetään pulttien kierteet näkyville toisen seinämän pienemmistä rei´istä. Sitten kierretään koko paketti kaiteeseen.
Käytännössä kiinnityspultit jäävät asennuksessa täysin näkymättömiin.

Alumiinistauffit.
Nämä eivät luista. Jo asennusvaiheessa stauffien hurja pito tuotti pieniä ongelmia putkia kohdistaessa.
Jos putki jää yhtään väärään asentoon ja stauffia on kiristetty ei putkea pysty kääntämään kaidetta naarmuttamatta.

Tiukkausta vaille. 

Kattotelineet valmiina.

Valmista...

Suomessa LMP:n putkia myy Fishinno.

Haavikoukku vartissa.

Yleensä venetarvikkeet on tyyliin osta kaupasta ja ruuvaa kiinni. Sehän se on helpoin ja varmin tapa onnistua. Joskus tarve on sellainen, ettei haluamaansa tuotetta löydy juuri mistään. Visio varusteesta on, mutta kaupanhyllyltä sitä ei saa.
Silloin se tehdään itse.

Tällä kertaa ilmeni tarve haavikoukulle, jolla haavin saa roikkumaan hytin kattokaiteeseen.
Projektihan on tuttu jo aikaisemmalta vuodelta, joten suunnittelutyö on jo puoliksi tehty.

Kotitarvevarastosta ei ikäväkyllä löydy hst-materiaaleja.
Tällä kertaa työstön uhriksi joutui potkukelkan jalas.

Jalaksessa on jo valmiiksi yksi n. 6.5mm reikä josta on helppo pultata staufin aluslevy kiinni kappaleeseen.
Näin saadaan porausjigi toiselle reiälle, epäonnistuminen on suorastaan mahdotonta.
(huomaa hst:nä ostetun aluslevyn kunto)

Reiät valmiina.

Staufin sovitusta.

Mitä todennäköisimmin potkukelkan jalas on mustista mustinta patarautaa, joten pintakäsittely tulee tarpeeseen. Ennen taivutusta kannattaa ajaa hiomalaikalla vanhat pinnat pois.

Ja sitten haetaan mieluisa kulma.
Voisi sanoa, että tässä tuotteessa materiaalipaksuudet on sitä luokkaa, että veneen voisi sitoa vaikka traileriin tästä koukusta.

Putkenpätkästä saa mukavasti lisämomenttia tarkkaan muotoiluun. 

Lopullinen kulma haetaan puristamalla koukkua kasaan sopivasti. 

Ja lähes valmista.
Jälkiviisaana voisi sanoa, että latan toisen pään muotoilu kannattaa suorittaa ennen taivutusta, on paljon helpompaa.

Haavikoukku valmiina.
Kannattaa muistaa, että kotitarveteräs on ruostuvaa sorttia, pintakäsittely on tarpeen.
Ferrexin musta on osoittautunut kelvolliseksi maaliksi.

Koukku maalaamossa.

Ja taas nytkähti projektit askeleen verran kohti valmista uisteluvenettä. Veikkaisin, että 2-3 viikkoa ja jäät alkaa väistymään Suur-Saimaan vesillä. Tänävuonna olisi tarkoitus olla vesillä välittömästi selkien auettua.

Liian monena vuotena toukokuun kiireet on rajoittanut / myöhästyttänyt aloitusta.

Syksyn niputus

Kymmeniä litroja kahvia, satoja tunteja käsittelemätöntä videota, visioiden soveltamista ja toteuttamista. Näin voisi kiteyttää parin viikon vapaa-ajat, kun olen yrittänyt saada syksyn kalasteluiden niputusta yksiin kuoriin.

Nyt tuotos on julkaisukunnossa. Kyseessä ensimmäinen vähän pidempi pätkäni, se varmasti näkyy ja kuuluu. Jostainhan se on aloitettava. Voin luvata, ettei tämä jää viimeiseksi. Haaveena olisi ensi kaudella tehdä muutamia dokumenttityylisiä projekteja. Palataan niihin sitten myöhemmässä vaiheessa, kunhan on tämän ensimmäisen sähellyksen stressistä selvinnyt.

Joten tässäpä sitä on: Syksyn 2013 niputus

Kiitos myös tätä kautta kaikille lukijoille ja vinkkejä antaneille.

Nyt on aika pitää pieni hengähdystauko kalastuksesta. Juttuaiheita on kyllä mielessä, mutta varmasti tahti hieman rauhoittuu talveksi. Sen verran kuitenkin jäi kalastuksellista intoa syksystä jäljelle, että heti jäätilanteen salliessa suunnataan pilkille. Eiköhän siitäkin aiheesta jutunjuurta keksitä.

Hyvää alkavaa talvea!

Erilaisia ennätyksiä

Tämä vuosi on ollut ennätysten aikaa. On tullut suurin jigiahven ja suurin jigikuha. Mutta myös hieman toisenlaisia ennätyksiä on tullut ja on ehditty myös petraamaan. Eli suurinta vapautettua lohta.

Kutuasuinen järvilohi.

Vuosi sitten tuntui vielä pieni vihlaisu sydämmessä, kun herrasmiesmitan täyttävä lohikala lähtee veneen vieressä jatkamaan kasvuaan. Toisin on nyt. Jo kotoa lähtiessä asennoidutaan niin, että vaikka mitta tulisi niin kotona ei illalla lohta olisi ruokapöydässä. Tiukka linjaukseni on pitänyt ja evälliset eivät toimestani pataan päädy.

Viikko sitten meni 4000gr raja rikki vapautettavan painossa, kala on punnittu kumihavashaavin havaksessa ja pituus mitattu kalan ollessa vesiastiassa, joten luvut on suuntaa antavia. Pituus 67-70cm välillä ja painoa n. 4,2kg. Komea kala! Merkki selkään ja kasvamaan.

Kala oli varsin pirteä, taisipa olla parhaat plaanarilähdöt mitä järvellä on kohdalle sattunut. Koko tapahtuma tarttui videollekin, ohessa pieni klippi.

Syksy!

Syksy on urheilukalastajalle kulta-aikaa. Kalat tankkaavat talvea varten ja käydät aktiivisesti pyydyksiin. Oma rajapyykkini syksyiselle kalastustyylille on pikkuhiljaa saavutettu, viikon jatkunut pohjoinen ilmavirtaus on viilentänyt ja sekoittanut vedet. Torstaina veneen irtaantuessa laiturista oli veden lämmöt 13.5 asteen tietämillä.

Perinteiseen tapaan olen järkkäillyt lomani niin, että pääsen kalastelemaan niin paljon kun on tarvetta / jaksaa. Tässä tapauksessa aikaa hankkia kalastusähky on 16.11. asti, eiköhän se riitä.

Kelikin on jo varsin syksyinen.
Vuorotellen sadetta, tuulta ja sumua.

Reissun on tarkoitus olla ns. testikeikka, että kaikki toimii niinkuin pitää huollon jälkeen. Vavat on vaihtunut uusiin ja pelastupukukin on vaihtunut 2-osaisesta haalarimalliin.

Ensikosketus uusiin vapoihin oli ristiriitainen. 

Pientä ärsytystä aiheutti, ettei vapojen ristikkotuppi sattunut JiiCeen vapaputkiin. Selkeä ja aloittelijatasoinen suunnitteluvirhe. Kuitenkin käytössä vavat osoittautuivat ominaisuuksiltaan erinomaisiksi. Juuri sopivan jämäkkä, mutta samalla kärjessä on tiettyä herkkyyttä, jolloin siimat pysyvät tiukalla järvikalojen "pienessä nypytyksessä". Takilassa vavan sai mielestäni sopivalle jännitykselle. Etukahva saisi omaan makuun olla hieman pidempi, mutta eiköhän tämän kanssa opi elämään. Ja mikä parasta, vavat on todella helppoja käsitellä takatilassa ja aloitus/lopetus toimenpiteissä.

Kalaakin pääsin vavalla käskyttämään. Ei mennyt montaa hetkeä, kun mieleen palasi miksi aikanaan siirryin 8.6ft vapoihin. Toisaalta tilanne joka tähän johti oli vain ja ainoastaan omaa hölmöyttä, joka johtui siitä, että en muistanu että vavat ovat lyhentyneet entisestä noin 50cm.

Toinen syy miksi olin pulassa on auttamatta harjoituksen puute.

Kivaa pitkästä aikaa kuitenkin käsitellä pirteää kalaa. 

Selästä tältä löytyi komea rasvaevä ja mittaa 62cm / n.3000gr. Kala jatkaa kasvuaan, elämyksiähän vesillä ollaan hakemassa ja ison kalan vapautuksesta jää aina mahtavat muistot.

Tapahtuma jäi alusta alkaen videolle:

Jotkut ovat jo minulle sanoneet, ettei pitkillä vavoilla joudu tällaisiin ongelmiin. Palataanpa vuoteen 2011 ja katsotaan kuinka helppoa se kalan käsittely on 8.6ft vavoilla:

Että tällaista...

Kaikuluotain puolella sivuluotain toimi kuten odotin, kun parven alkavat pintautumaan, ne väistää venettä. Näinollen normaalilla kaikuluotaimella osa syöttikaloista jää näkemättä. Sivuluotain ne vielä piirtää.

Pari parvea.
Näitä ei näkynyt ollenkaan normaalissa luotaimessa.

Myös säät viittasivat syksyyn, päivän aikana käytiin läpi koko skaala säätiloja. Aamulla oli lähes peilityyntä, sitten satoi ja kohta tuulikin niin kovaa, että oli mukavuussyistä lopetettava. Kuitenkin kaikki toimi niinkuin pitääkin ja kaikki on valmista syksyn karkeloihin.