Heinäkuun helteet

Pari päivää aktiivista kalastusta takana. Vaikeaa - niin vaikeaa. Kohdekalana luonnollisesti ahven.

Ensimmäinen päivä meni Suur-Saimaan patteja kierrellessä. Elin siinä toivossa, että ahven olisi noussut jo seliltä pakoille. Turha toivo. 6 tuntia ja 1 ahven. Sitä voisi herkempi tässä vaiheessa laittaa jo varusteet myyntiin.

Hauet alkavat löytämään paikkansa karikoiden reunamilta.
Eiköhän ne ahvenet tule kohta perässä...? ;)

Evästauolla kerkesi napsasemaan muutaman valokuvankin.

Seuraavalle päivälle taktiikan vaihdos ja siirryin Lappeenrannan edustan lähiselille. Tällä kertaa jo ensimmäinen plaanissapudotus herätteli toivoa. Kaiku lähes täynnä kalaa.

Kalaa pohjassa.

Jo ensimmäiset heitot lupailivat, että alla on aktiivista kalaa. Varovaisia tärppejä tuntui lähes joka kelauksella ja 2-3 kalaa seurasi jigiä veneen alle. Paria vähän parempaa kalaa pääsin hetken jo väsyttelemäänkin, kunnes sain ensimmäisen näytille. - Kuha. 

Ahventa ollaan hakemassa ja kuhaa pukkaa. Jo selkeni mitä kaloja penkassa luuraa. 40 - 45cm kuhia kävi muutamia veneessä mitattavana. Ahventa vaan ei löytynyt. Tämä alkaa olemaan jo surkuhupaisaa.

Minun alamitta kuhalle on 50cm.
Nämä kaverit saavat jatkaa kasvuaan.

Muutoin päivä jatkoikin normaalia kaavaa. Ahventa ei löydy niin sitä ei löyty. Kohta pitää varmaan alkaa liftaamaan jonkin kokeneemman sepän kyytiin. Omat kuviot ei vaan tällä hetkellä toimi.

Viistoluotaimella tuli tehtyä taas kerran mielenkiintoisia löytöjä. Eräässä penkassa makaa 13 puunippua nätissä muodostelmassa. Mikäköhän näidenkin tarina on?

Tukkiniput Structure-overlayna kartan päällä.

Niput nätissä muodostelmassa karikon kupeessa.

Tällä hetkellä Alutrollin trippimittarissa huitelee lukema 370km. Uskomaton määrä kuljettuja kilometrejä. Olen ollut veneeseen todella tyytyväinen ja voisi sanoa, että paria pientä ongelmapaikkaa lukuunottamatta täydellinen paketti käyttööni. Keräilen vielä vähän lisää kokemuksia, ennenkuin teen pidempää raporttia itse veneestä. 

Tavoitteita pitää olla.

Vaikka harrastukset on minulle tapa tehdä irtiotto työelämän oravanpyörästä on siinäkin mukava olla pieniä tavoitteita.

Viimeisin +5kg Saimaan järvilohi vuodelta 2013

Lohenuisteluaikana mulla oli perinteinen tavoite ylittää +5kg haamuraja. Loppuaikoina se onnistuikin vuosittain, onkohan sitä opittu jotakin vai ollut vain hyvä tuuri? :)

Jigikalastuspuolella olen päättänyt suunnata tavoitteet sentteihin ja kohdekalana ahven. Tämän kauden tavoite on maltillinen 45cm. Uskon, että tämä on realistista saavuttaa minun kalavesillä. Varmasti kala vaatii paljon yritystä ja epäonnistumisia mutta silti olen vakaasti sitä mieltä, että tällaisen ahvenen kesän tai syksyn mittaan nappaan. :)

Vanha luottopeli eli Waken Bottom Special on pyytänyt tyhjää koko kevään.

Yritystä on ollut monena päivänä viikossa. Olen viimeajat keskittynyt läntisen pien-saimaan pohjoisiin selkiin. Hurraahuudot eivät ole kaikuneet. Viimeisimmän reissun saldona 2 ahventa ja yksi hauki. Aktiivista kalastusaikaa oli viitisen tuntia. Kyllä osaa olla vaikeaa.

Yrityksestä homma ei ole jäänyt kiinni. Nyt vaan ei jostakin syystä onnistu!

Seuraavalle reissulle on pakko tehdä jonkinasteen taktiikan vaihdos. Vaihdan järeät 5" jigit vähän kevyempiin. Aika näyttää onko siitä apua tässä kriisitilanteessa. :)

En vaan osaa?

Olkapäillä majaileva apina alkaa painamaan kuin synti.

Eilen iltasella kävin viskomassa vanhoja luottopaikkoja Suur-Saimaan Rastiniemessä. Kalakaikuja löytyi ihan mukavasti mutta ne tapahtumat...

Kalaa on, kohteet selkeästi irti pohjasta.

5 tuntia ja yksi varma tärppi. Alkaa olemaan itsellä kohta rajumman kehityskeskustelun paikka. En vaan osaa kalastaa keväisin, pakko se on uskoa. Se on selvä, että paikkavalinta oli pienoinen riski. Saimaan suurimmat selät molemmin puolin ja kevät myrskyn jälkeiset päivät. - Virhe.

Summasummarum: tällä hetkellä olen aktiivisesti etsinyt kalaa ja heittänyt eri jigejä noin 30 tuntia. Saldona 2 mitattavaa ahventa. :D

Alutrollin järjestys alkaa vakiintumaan tällaiseksi. Käytännössä heitän kahdella vavalla.
Toisessa käytössä kevyt 3-5gr paino ja toisessa pykälää raskaampi 7-10gr puntti.

No tästä taas opittiin, annan näiden paikkojen kehkeytyä suosiolla heinäkuulle asti ja panostan matalampiin vesistöihin.

Rastiniemen kärki ilta-auringossa.
(kuvasta poistettu majakka, kyllä se sieltä löytyy) :)

Itse kalastushan on toissijanen asia. Tyyni Saimaa ja täysin hiljaista. Kyllä taas akut latautuivat raskaahkon työviikon jäljiltä. Kyllä sitä saakin asua kauniin vesistön rannalla. :)

Vetouistelukauden aloitus

Kevät kääntyy kohta kesäksi. Viimeiset asennukset edessä ja vene veteen. 

Uisteluveneen kaikupuoli muuttuu sen verran, että normaali kaikuluotain vaihtuu chirp-luotaimeksi. Lowrance julkaisi talvella uuden SonarHub-modulin, joka toimii kaikuluotaimena ja network-hubina. Chirpin kautta luotaimen erittelukyvyn pitäisi harpata leijonan askeleen eteenpäin. Innolla odottelen käytännön testejä.

SonarHub-modulin ulkomitat vastaa Nep-2 hubia.
Asennus oli todella helppo. Nep2 pois ja SonarHub tilalle. Virtajohtokin oli yhteensopiva.

RAM-kiinnitys sai taas uuden sovelluksen.
U-pultilla Ram-B-kuula uimaportaisiin ja anturi perään.
Täysin ruuviton ja nopea anturikiinnitys. Irroitus onnistuu laiturissa ollessa ja ottaa aikaa maksimissaan 5 minuuttia. 

Pari kiinteää ja yksi pika-asennettava.

Tätä päivää on odotettu.
Tänävuonna kalastuskausi alkaa 17.5.2014

Sää ei voisi enempää suosia kautta aloittavaa kalamiestä. Lähes peilityyli Saimaa ja lämpömittarin viisari lähenteli 20 astetta.

Luonnollisesti ensimmäinen reissu on aina kaluston testausta ja läpikäyntiä. Etsitään mahdollisia vikapaikkoja ja puututaan niihin asian vaatimalla vakavuudella. Nyt kaikki tuntui toimivan niinkuin pitääkin. Viime syksynä moottoria uistelukierroksilla vaivannut pienehkö satunnainen rykiminenkin oli poissa. Ilmeisesti tulpat alkoivat olemaan tiensä päässä joten vaihto oli enemmin kuin aiheellinen.

Yksi jännitysmomentti oli Cannonin Digitroll 10 -takilat. Koko viimekauden tuskastelin toimimattoman pohjanseurannan kanssa. Milloin takila pumppasi vaijerit ylös ja sitä kautta välilaukaisimet yms nippuun kärkirissaan ja milloin kuulat oli pohjaa ruoppaamassa. Anturi oli asennettu valmistajan ohjeiden mukaan peräpeiliin. Silti häiriötä tuntui jostakin tulevan. Itse epäilin syyksi jarrupussien aiheuttamia pyörteitä. Cannonin anturi käyttää 120kHz taajuutta, joten kaikuluotaimien taajuudetkaan ei pitäisi olla lähelläkään Digin taajuuksia.

Toinen vaihtoehto oli johtovedot. Kauden mittaan virta ja singaalijohdot kulkivat mitä useammissa paikoissa. Sitä kautta pystyi varmistumaan, ettei johdot aiheuta "sekoilua".

Cannonin anturi liimattuna välipohjaan.

Kevään aikana tein viimeisen teon mitä aion takiloiden pohjanseurannan vuoksi tehdä. Liimasin anturin veneen pohjaan. Näin ainankin jarrupussien häiriöt pitäisi olla tiessään. 

Laskujärjestykseni on seuraava ensin plaanarit, sitten takilat. Plaanarivapojen laskun ajan tarkkailin Cannonien syvyysnäyttöä. Koko tunnin, kun plaanarivapoja laskiessa kaikki toimi. Syvyysmittaus näytti jatkuvasti oikeaa lukemaa eikä häiriöitä esiintynyt. Takilat vetoon ja pohjanseuranta päälle. Aika juoda päiväkahvit. 

Kahvihetki päättyi ennenkuin ehti alkaakkaan. Takatilasta kuulu kova pamaus ja takilavapojen räikät alkoivat ulvomaan. Vaijerit poikki ja kuulat pohjassa. 

hohhoijaa...

Ei auttanut anturin liimailut, ei tunnu auttavan mikään. Luovutan, olkoot. Siinä vaiheessa kun kalustotappioita alkaa olemaan tilillä manuaalitakiloiden arvon verran ei enää jaksa yrittää.

Vaijeri poikki. Tähän alkaa jo tottumaan.

Seurantaongelma on tiedostettu jo aikaisemmassa vaihessa ja kalustosta löytyy välineet uuden kuulanripustimen asennukseen.

Nätti keli niin mikäs se on veneessä askarrella uusia vaijereita. Mukavaa pikku näpertelyä. Tämähän kuuluu vetouisteluun. Sattuneesta katastrofista johtuen kalastus jatkui vajavaisella kalustolla. Takilakuulavarastot ei ollut mitoitettu tällaisille vastoinkäymisille. 

No niillä mennään mitä on. Kaikki muu toimii hienosti. Ensikosketus chirppiin on myönteinen. Erottelukyky tosiaan on erinomainen.

HDS12: Low Chirp 40-60kHz zoomattuna takilakorkeudelle.
Rinnalla normaali kaiku 83 / 200kHz

iPad: vasemmalta oikealle: 83/200/455kHz
HDS: Navionics / Insight Genesis kartta
Structure / High Chirp 130-210kHz

Kalastuksellisesti aurinkoinen lähes peilityyni kevätpäivä oli juuri sellainen kuin osasin odottaakkin. Mitätön. 

Aktiivisesta parvien etsimisestä ja lämpimän veden hamuilusta huolimatta tulos oli pyöreä nolla. Edes havaittavaa tärppiä ei ollut. 

Tästä on hyvä lähteä parantamaan.

Sää suosii kalamiestä.

Puhutaan, että keväällä pitäisi panostaa iltaan ja sille rannalle johon aurinko on paistanut koko iltapäivän.
Tätä oppia noudattaen oli helppo vetää tyylipuhtaat munat pataan. 

Syksyn niputus

Kymmeniä litroja kahvia, satoja tunteja käsittelemätöntä videota, visioiden soveltamista ja toteuttamista. Näin voisi kiteyttää parin viikon vapaa-ajat, kun olen yrittänyt saada syksyn kalasteluiden niputusta yksiin kuoriin.

Nyt tuotos on julkaisukunnossa. Kyseessä ensimmäinen vähän pidempi pätkäni, se varmasti näkyy ja kuuluu. Jostainhan se on aloitettava. Voin luvata, ettei tämä jää viimeiseksi. Haaveena olisi ensi kaudella tehdä muutamia dokumenttityylisiä projekteja. Palataan niihin sitten myöhemmässä vaiheessa, kunhan on tämän ensimmäisen sähellyksen stressistä selvinnyt.

Joten tässäpä sitä on: Syksyn 2013 niputus

Kiitos myös tätä kautta kaikille lukijoille ja vinkkejä antaneille.

Nyt on aika pitää pieni hengähdystauko kalastuksesta. Juttuaiheita on kyllä mielessä, mutta varmasti tahti hieman rauhoittuu talveksi. Sen verran kuitenkin jäi kalastuksellista intoa syksystä jäljelle, että heti jäätilanteen salliessa suunnataan pilkille. Eiköhän siitäkin aiheesta jutunjuurta keksitä.

Hyvää alkavaa talvea!

Vielä kerran...

Perjantaina se alkaa, paluu työelämään on tosiasia.
Loman alussa sitä kuvitteli, ettei töihin tarvitsisi mennä valovuoteen, nyt sitä miettii että vastahan loma alkoi.

Torstaina olisi tarkoitus tehdä kauden viimeinen kalareissu. Samalla nykäsen veneen ylös. Viikonlopun aikana syksyn huollot ja pesut, eiköhän se ole sitten siinä. Loman ajoitus oli optimaalinen, kelit olivat hyvät ja kalojakin näki. Kooste syksystä on työn alla, sen julkaisen kunhan Saimaa jäätyy.

Aktiiveillla kausi jatkuu vielä varmasti ainankin kuukauden. Maanantaina selkävesillä oli vielä 7-asteinen vesi eikä säätiedoituksetkaan vielä talvea lupaile. En kuitenkaan jaksa työvuorojen ohessa kytätä säätiedoituksia ja pelätä milloin satama-allas kilahtaa jäähän. Yleensä se kauden viimeinen reissu on sellainen, että se kannattaisi jättää tekemättä. Jos nyt olisi toisin.

Pientä klippiä viimeviikon kalastuksista on Youtubessa, sen näkee tästä:

Erilaisia ennätyksiä

Tämä vuosi on ollut ennätysten aikaa. On tullut suurin jigiahven ja suurin jigikuha. Mutta myös hieman toisenlaisia ennätyksiä on tullut ja on ehditty myös petraamaan. Eli suurinta vapautettua lohta.

Kutuasuinen järvilohi.

Vuosi sitten tuntui vielä pieni vihlaisu sydämmessä, kun herrasmiesmitan täyttävä lohikala lähtee veneen vieressä jatkamaan kasvuaan. Toisin on nyt. Jo kotoa lähtiessä asennoidutaan niin, että vaikka mitta tulisi niin kotona ei illalla lohta olisi ruokapöydässä. Tiukka linjaukseni on pitänyt ja evälliset eivät toimestani pataan päädy.

Viikko sitten meni 4000gr raja rikki vapautettavan painossa, kala on punnittu kumihavashaavin havaksessa ja pituus mitattu kalan ollessa vesiastiassa, joten luvut on suuntaa antavia. Pituus 67-70cm välillä ja painoa n. 4,2kg. Komea kala! Merkki selkään ja kasvamaan.

Kala oli varsin pirteä, taisipa olla parhaat plaanarilähdöt mitä järvellä on kohdalle sattunut. Koko tapahtuma tarttui videollekin, ohessa pieni klippi.

Syksy!

Syksy on urheilukalastajalle kulta-aikaa. Kalat tankkaavat talvea varten ja käydät aktiivisesti pyydyksiin. Oma rajapyykkini syksyiselle kalastustyylille on pikkuhiljaa saavutettu, viikon jatkunut pohjoinen ilmavirtaus on viilentänyt ja sekoittanut vedet. Torstaina veneen irtaantuessa laiturista oli veden lämmöt 13.5 asteen tietämillä.

Perinteiseen tapaan olen järkkäillyt lomani niin, että pääsen kalastelemaan niin paljon kun on tarvetta / jaksaa. Tässä tapauksessa aikaa hankkia kalastusähky on 16.11. asti, eiköhän se riitä.

Kelikin on jo varsin syksyinen.
Vuorotellen sadetta, tuulta ja sumua.

Reissun on tarkoitus olla ns. testikeikka, että kaikki toimii niinkuin pitää huollon jälkeen. Vavat on vaihtunut uusiin ja pelastupukukin on vaihtunut 2-osaisesta haalarimalliin.

Ensikosketus uusiin vapoihin oli ristiriitainen. 

Pientä ärsytystä aiheutti, ettei vapojen ristikkotuppi sattunut JiiCeen vapaputkiin. Selkeä ja aloittelijatasoinen suunnitteluvirhe. Kuitenkin käytössä vavat osoittautuivat ominaisuuksiltaan erinomaisiksi. Juuri sopivan jämäkkä, mutta samalla kärjessä on tiettyä herkkyyttä, jolloin siimat pysyvät tiukalla järvikalojen "pienessä nypytyksessä". Takilassa vavan sai mielestäni sopivalle jännitykselle. Etukahva saisi omaan makuun olla hieman pidempi, mutta eiköhän tämän kanssa opi elämään. Ja mikä parasta, vavat on todella helppoja käsitellä takatilassa ja aloitus/lopetus toimenpiteissä.

Kalaakin pääsin vavalla käskyttämään. Ei mennyt montaa hetkeä, kun mieleen palasi miksi aikanaan siirryin 8.6ft vapoihin. Toisaalta tilanne joka tähän johti oli vain ja ainoastaan omaa hölmöyttä, joka johtui siitä, että en muistanu että vavat ovat lyhentyneet entisestä noin 50cm.

Toinen syy miksi olin pulassa on auttamatta harjoituksen puute.

Kivaa pitkästä aikaa kuitenkin käsitellä pirteää kalaa. 

Selästä tältä löytyi komea rasvaevä ja mittaa 62cm / n.3000gr. Kala jatkaa kasvuaan, elämyksiähän vesillä ollaan hakemassa ja ison kalan vapautuksesta jää aina mahtavat muistot.

Tapahtuma jäi alusta alkaen videolle:

Jotkut ovat jo minulle sanoneet, ettei pitkillä vavoilla joudu tällaisiin ongelmiin. Palataanpa vuoteen 2011 ja katsotaan kuinka helppoa se kalan käsittely on 8.6ft vavoilla:

Että tällaista...

Kaikuluotain puolella sivuluotain toimi kuten odotin, kun parven alkavat pintautumaan, ne väistää venettä. Näinollen normaalilla kaikuluotaimella osa syöttikaloista jää näkemättä. Sivuluotain ne vielä piirtää.

Pari parvea.
Näitä ei näkynyt ollenkaan normaalissa luotaimessa.

Myös säät viittasivat syksyyn, päivän aikana käytiin läpi koko skaala säätiloja. Aamulla oli lähes peilityyntä, sitten satoi ja kohta tuulikin niin kovaa, että oli mukavuussyistä lopetettava. Kuitenkin kaikki toimi niinkuin pitääkin ja kaikki on valmista syksyn karkeloihin.

Kesän niputus

Veden lämmöt ovat kääntyneet syksyisiin lukeemiin. On siis aika pistää pakettiin kesäkausi 2013. Tällä kertaa teen sen lyhyen videon muodossa:  

Klipillä muutamia kesän tapahtumia, joita on tallentunut kameran kennolle. Toivottavasti matskua saisi myös syksyisistä kalastuksista. Yrityksen puutteesta tämä ei jää kiinni.

Vielä pari päivää sorvin ääressä, sitten alkaisi perinteinen syksyn loma, joka jatkuu joulukuun lähettyville.

Hauki on kala.

Kuhakausi alkaa olemaan jo ohitse. Eipä sitä parhaaseen aikaan tänäkään vuonna kerinnyt iltahämärään vetelemään. Jigailu vei miehen mennessään. 

Siitä kuitenkin pidetään kiinni, että kuhaa kalastetaan uistelemalla myös tänävuonna. Talven aikana haalimani Bomberit on ollut lähinnä pakkikoristeena, koukutusprojekti jäi pahasti vaiheeseen ja 3 koukkusilla mennään. Kesä kerkesi kääntyä syksyksi, mutta väliäkö sen? Vaihdetaan vähän taktiikkaa ja laitetaan homma toimimaan.

Kuhan ruokaa.

Vaihtelun vuoksi päätin ajella Läntiselle Pien-Saimaalle kalalle. Harvemmin tulee nykyään vesiteitse Suur - ja pikku Saimaan väliä ajeltua. Kuitenkin vähintään kerran vuodessa pyrin reitin ajamaan, ihan vaan sen takia, että näkee kuinka maisemat on vaihtunut. 2 päivän turneella kertyi veneeseen 120km joten tulihan sitä ajeltua.

Siirtymällä ohitin paikallisen sellu / paperitehtaan, jonka edustalla on 9 km/h nopeusrajoitus. Structure-kuvasta voidaan helposti päätellä miksi näin on. Kuvassa ajetaan keskellä reilusti liikennöityä väylää. Pari propsia pohjassa...

Tarkoitus oli harrastaa terapiakalastusta hiljaisen lohenvedon vastapainoksi. Terapiaa saatiinkin. Tuntui olevan hauki syönnillään, 30kpl jälkeen lopetin laskemisen. Parhaillaan oli 4 vavassa yhtäaikaa kala kiinni. Tuntui siltä, että kun yhden sai vapautettua oli kaksi uutta kiinni. Kala oli minimaalisen pientä, pääasiassa 500-1500gr kokoluokkaa. Myös suurempia kaloja mahtui joukkoon, suurin jonka punnitsin oli 4,5kg. Liekö alueella suoritettu 55tn roskakalan pyynti vienyt hauilta ruuat vai onko alue muuten vaan täynnä vaaksan mittaista haukea? Saipahan haukipullatarpeita.

Jälkeenpäin mietin, että kumpi on järven kannalta parempi vaihtoehto, poistaa tumppihaukea vai antaa kaikkien kasvaa? Asiasta lähti kyselyä kalatalouskeskukselle.

Haukipulla aineksia.

Perus kokoa.

Kohdekala oli kuha, joka tuntui olevan hieman varovaisemmalla syönnillä. Niitäkin tavoitin muutaman, 56cm ja 54cm veljekset löytyivät pienoisen etsimisen jälkeen. Kala on jo selkeästi painunut syvempiin kerroksiin, aivan pintakalvon vaaput saivat olla rauhassa.

Onhan kova syönti mukavaa, mutta kyllä siihen aika nopeasti kypsyi. 5 tunnin kelaamisen jälkeen oli terapiaa hakeva kalamies jo niin lopussa, että oli kelattava vaaput ylös ja suunnattava kohti Suuria vesiä ja perinteistä tyhjänvetoa. En sitten tiedä kumpi on mukavampaa; jatkuva kalan nyhtäminen, vai tärppi-pari päivässä (viikossa)?

Taidan valita jälkimmäisen...

Onnistumisia

Kun aloittelin jigihommaa asetin tavoitteeksi maagisen 1000gr ahvenen.

Kilon rajapyykki on ahvenella sellainen, ettei sitä ihan joka vuosi tule rikottua. Siispä sitä on hyvä lähteä tavoittelemaan.

Jokunen sata heittoa, ehkä jo tuhatkin alkaa olla takana ja luulen tekeväni jotakin oikeinkin. Todisteena siitä ollaan kotona syöty aika usein ahvenfilettä. Tavallinen saaliskala asettuu 400-600gr tietämille, ajoittain joukossa on myös hieman vauraampia 700-800gr ahvenia, sitä suuremmat on kuitenkin ollut todella harvassa.

Tänään tavoitekala kelpuutti pohjaa nuolevan 5,5" toukkajigin. Hetken kerkesin körilästä käsittelemään hauen vaatimalla tavalla, kunnes raitapaita tuli näkyviin. Voisi sanoa, että ensimmäisen näköhavainnon jälkeen vapaa käsiteltiin hieman hennommin ottein.

Pituutta kalalla 44cm ja painoa 1200gr. Joten tavoite meni rikki ja reilusti.
"Työtä" tämän eteen onkin tehty ja tiedän kalan olevan harvinainen vesillämme.

1/2 tavoitteesta täytetty. Vielä olisi toinen työn alla, sehän on se perinteinen +5kg lohikala Suomen sisävesistä. Se tulee olemaan tiukassa, kuten aina.

Tänäänkin lohta hieman koitettiin, saldona pienenpieni alamitta.