Heinäkuun helteet

Pari päivää aktiivista kalastusta takana. Vaikeaa - niin vaikeaa. Kohdekalana luonnollisesti ahven.

Ensimmäinen päivä meni Suur-Saimaan patteja kierrellessä. Elin siinä toivossa, että ahven olisi noussut jo seliltä pakoille. Turha toivo. 6 tuntia ja 1 ahven. Sitä voisi herkempi tässä vaiheessa laittaa jo varusteet myyntiin.

Hauet alkavat löytämään paikkansa karikoiden reunamilta.
Eiköhän ne ahvenet tule kohta perässä...? ;)

Evästauolla kerkesi napsasemaan muutaman valokuvankin.

Seuraavalle päivälle taktiikan vaihdos ja siirryin Lappeenrannan edustan lähiselille. Tällä kertaa jo ensimmäinen plaanissapudotus herätteli toivoa. Kaiku lähes täynnä kalaa.

Kalaa pohjassa.

Jo ensimmäiset heitot lupailivat, että alla on aktiivista kalaa. Varovaisia tärppejä tuntui lähes joka kelauksella ja 2-3 kalaa seurasi jigiä veneen alle. Paria vähän parempaa kalaa pääsin hetken jo väsyttelemäänkin, kunnes sain ensimmäisen näytille. - Kuha. 

Ahventa ollaan hakemassa ja kuhaa pukkaa. Jo selkeni mitä kaloja penkassa luuraa. 40 - 45cm kuhia kävi muutamia veneessä mitattavana. Ahventa vaan ei löytynyt. Tämä alkaa olemaan jo surkuhupaisaa.

Minun alamitta kuhalle on 50cm.
Nämä kaverit saavat jatkaa kasvuaan.

Muutoin päivä jatkoikin normaalia kaavaa. Ahventa ei löydy niin sitä ei löyty. Kohta pitää varmaan alkaa liftaamaan jonkin kokeneemman sepän kyytiin. Omat kuviot ei vaan tällä hetkellä toimi.

Viistoluotaimella tuli tehtyä taas kerran mielenkiintoisia löytöjä. Eräässä penkassa makaa 13 puunippua nätissä muodostelmassa. Mikäköhän näidenkin tarina on?

Tukkiniput Structure-overlayna kartan päällä.

Niput nätissä muodostelmassa karikon kupeessa.

Tällä hetkellä Alutrollin trippimittarissa huitelee lukema 370km. Uskomaton määrä kuljettuja kilometrejä. Olen ollut veneeseen todella tyytyväinen ja voisi sanoa, että paria pientä ongelmapaikkaa lukuunottamatta täydellinen paketti käyttööni. Keräilen vielä vähän lisää kokemuksia, ennenkuin teen pidempää raporttia itse veneestä. 

Haukea pannulle

Kalaruuista puhuttaessa tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen keittiön puolella. Kalan lihan väriksi on vakiintunut valkoinen. Kertaakaan ei ole vielä rasvaevällinen kala filetin alle päätynyt.

Haukea, kuhaa ja ahventa on tullut mukavasti ja niiden soveltaminen ruokapöytään on onnistunut mielestäni mainiosti. Voisin väittää, että hyvin tehty savuahven voittaa savulohen.

No hauki... Siitä en ole vielä muuta keksinyt kuin haukipullat.

Keväällä saamani lihamylly on ollut ajoittain kovassakin käytössä. Mylly on sen verran ärsyttävä puhdistaa, että mieluummin kun sen kaapista kaivaa tekee vähän suuremman määrän massaa.

Illan projekti on muuntaa 2,2kg puhdasta haukifilettä paistettavaan muotoon. Fileistä on poistettu kylkiruodot, y-ruodoille lihamylly antaa kyytiä.

Oma reseptini on melkoisen suora kopio Kalamies.com foorumilta löytyvän Haukikoiran pullareseptistä.

Karkeasti ohje menee näin/ haukifilekilo:
- paketti pekonia
- purkki Crème Bonjour Cuisine
- yksi kananmuna
- 1-2tl suolaa

Tässä tapauksessa filettä reilu 2kg joten ns tupla-annos.

Kuvina kerrottu koko projekti, aikaa palaa noin tunti:

Tarvittavat ainekset.

Filettä myllyyn, kierros 1.

Kerran myllättyä haukea.

Ensimmäisen mylläyksen jälkeen kananmunat, suola ja kermat kulhoon ja suurpiirteinen sekoitus. 

Ja mössö uusiksi myllyyn.
Kahdella mylläyskerralla varmistetaan ruodottomat pihvit.

Tällä kertaa sekaan laitetaan pekonia, siivu aina silloin tällöin.
Tavoitteena, että pekoni ja haukimössö loppuu samaan aikaan.

Kaikki ainekset myllättynä.

Varmistetaan sekoitus vatkaimella.
Valmista!

Muotoillaan ohuita pihvejä.

Voita pannulle ja pihvit perään, pannu pitää olla kuuma.

Kunnon väri pintaan ja ääntä kohti.
Kannattaa koittaa esim "haukihampparia".
Pihvi ruispalan väliin ja muut oheistarpeet maun mukaan, toimii!

2,2kg haukea tuli 3kg taikinaa.
Eli seoksen haukiprosentti on 73%, mausta sitä ei uskoisi.
Osa taikinasta menee pakkaseen odottamaan n. 400gr annospusseissa (4 pihviä).

Helppoa ja maukasta ruokaa. Jos hauki nykii ja nurkista löytyy lihamylly suosittelen vähintään koittamaan.

Hauki on kala.

Kuhakausi alkaa olemaan jo ohitse. Eipä sitä parhaaseen aikaan tänäkään vuonna kerinnyt iltahämärään vetelemään. Jigailu vei miehen mennessään. 

Siitä kuitenkin pidetään kiinni, että kuhaa kalastetaan uistelemalla myös tänävuonna. Talven aikana haalimani Bomberit on ollut lähinnä pakkikoristeena, koukutusprojekti jäi pahasti vaiheeseen ja 3 koukkusilla mennään. Kesä kerkesi kääntyä syksyksi, mutta väliäkö sen? Vaihdetaan vähän taktiikkaa ja laitetaan homma toimimaan.

Kuhan ruokaa.

Vaihtelun vuoksi päätin ajella Läntiselle Pien-Saimaalle kalalle. Harvemmin tulee nykyään vesiteitse Suur - ja pikku Saimaan väliä ajeltua. Kuitenkin vähintään kerran vuodessa pyrin reitin ajamaan, ihan vaan sen takia, että näkee kuinka maisemat on vaihtunut. 2 päivän turneella kertyi veneeseen 120km joten tulihan sitä ajeltua.

Siirtymällä ohitin paikallisen sellu / paperitehtaan, jonka edustalla on 9 km/h nopeusrajoitus. Structure-kuvasta voidaan helposti päätellä miksi näin on. Kuvassa ajetaan keskellä reilusti liikennöityä väylää. Pari propsia pohjassa...

Tarkoitus oli harrastaa terapiakalastusta hiljaisen lohenvedon vastapainoksi. Terapiaa saatiinkin. Tuntui olevan hauki syönnillään, 30kpl jälkeen lopetin laskemisen. Parhaillaan oli 4 vavassa yhtäaikaa kala kiinni. Tuntui siltä, että kun yhden sai vapautettua oli kaksi uutta kiinni. Kala oli minimaalisen pientä, pääasiassa 500-1500gr kokoluokkaa. Myös suurempia kaloja mahtui joukkoon, suurin jonka punnitsin oli 4,5kg. Liekö alueella suoritettu 55tn roskakalan pyynti vienyt hauilta ruuat vai onko alue muuten vaan täynnä vaaksan mittaista haukea? Saipahan haukipullatarpeita.

Jälkeenpäin mietin, että kumpi on järven kannalta parempi vaihtoehto, poistaa tumppihaukea vai antaa kaikkien kasvaa? Asiasta lähti kyselyä kalatalouskeskukselle.

Haukipulla aineksia.

Perus kokoa.

Kohdekala oli kuha, joka tuntui olevan hieman varovaisemmalla syönnillä. Niitäkin tavoitin muutaman, 56cm ja 54cm veljekset löytyivät pienoisen etsimisen jälkeen. Kala on jo selkeästi painunut syvempiin kerroksiin, aivan pintakalvon vaaput saivat olla rauhassa.

Onhan kova syönti mukavaa, mutta kyllä siihen aika nopeasti kypsyi. 5 tunnin kelaamisen jälkeen oli terapiaa hakeva kalamies jo niin lopussa, että oli kelattava vaaput ylös ja suunnattava kohti Suuria vesiä ja perinteistä tyhjänvetoa. En sitten tiedä kumpi on mukavampaa; jatkuva kalan nyhtäminen, vai tärppi-pari päivässä (viikossa)?

Taidan valita jälkimmäisen...