Syksyn niputus

Kymmeniä litroja kahvia, satoja tunteja käsittelemätöntä videota, visioiden soveltamista ja toteuttamista. Näin voisi kiteyttää parin viikon vapaa-ajat, kun olen yrittänyt saada syksyn kalasteluiden niputusta yksiin kuoriin.

Nyt tuotos on julkaisukunnossa. Kyseessä ensimmäinen vähän pidempi pätkäni, se varmasti näkyy ja kuuluu. Jostainhan se on aloitettava. Voin luvata, ettei tämä jää viimeiseksi. Haaveena olisi ensi kaudella tehdä muutamia dokumenttityylisiä projekteja. Palataan niihin sitten myöhemmässä vaiheessa, kunhan on tämän ensimmäisen sähellyksen stressistä selvinnyt.

Joten tässäpä sitä on: Syksyn 2013 niputus

Kiitos myös tätä kautta kaikille lukijoille ja vinkkejä antaneille.

Nyt on aika pitää pieni hengähdystauko kalastuksesta. Juttuaiheita on kyllä mielessä, mutta varmasti tahti hieman rauhoittuu talveksi. Sen verran kuitenkin jäi kalastuksellista intoa syksystä jäljelle, että heti jäätilanteen salliessa suunnataan pilkille. Eiköhän siitäkin aiheesta jutunjuurta keksitä.

Hyvää alkavaa talvea!

Vielä kerran...

Perjantaina se alkaa, paluu työelämään on tosiasia.
Loman alussa sitä kuvitteli, ettei töihin tarvitsisi mennä valovuoteen, nyt sitä miettii että vastahan loma alkoi.

Torstaina olisi tarkoitus tehdä kauden viimeinen kalareissu. Samalla nykäsen veneen ylös. Viikonlopun aikana syksyn huollot ja pesut, eiköhän se ole sitten siinä. Loman ajoitus oli optimaalinen, kelit olivat hyvät ja kalojakin näki. Kooste syksystä on työn alla, sen julkaisen kunhan Saimaa jäätyy.

Aktiiveillla kausi jatkuu vielä varmasti ainankin kuukauden. Maanantaina selkävesillä oli vielä 7-asteinen vesi eikä säätiedoituksetkaan vielä talvea lupaile. En kuitenkaan jaksa työvuorojen ohessa kytätä säätiedoituksia ja pelätä milloin satama-allas kilahtaa jäähän. Yleensä se kauden viimeinen reissu on sellainen, että se kannattaisi jättää tekemättä. Jos nyt olisi toisin.

Pientä klippiä viimeviikon kalastuksista on Youtubessa, sen näkee tästä:

Erilaisia ennätyksiä

Tämä vuosi on ollut ennätysten aikaa. On tullut suurin jigiahven ja suurin jigikuha. Mutta myös hieman toisenlaisia ennätyksiä on tullut ja on ehditty myös petraamaan. Eli suurinta vapautettua lohta.

Kutuasuinen järvilohi.

Vuosi sitten tuntui vielä pieni vihlaisu sydämmessä, kun herrasmiesmitan täyttävä lohikala lähtee veneen vieressä jatkamaan kasvuaan. Toisin on nyt. Jo kotoa lähtiessä asennoidutaan niin, että vaikka mitta tulisi niin kotona ei illalla lohta olisi ruokapöydässä. Tiukka linjaukseni on pitänyt ja evälliset eivät toimestani pataan päädy.

Viikko sitten meni 4000gr raja rikki vapautettavan painossa, kala on punnittu kumihavashaavin havaksessa ja pituus mitattu kalan ollessa vesiastiassa, joten luvut on suuntaa antavia. Pituus 67-70cm välillä ja painoa n. 4,2kg. Komea kala! Merkki selkään ja kasvamaan.

Kala oli varsin pirteä, taisipa olla parhaat plaanarilähdöt mitä järvellä on kohdalle sattunut. Koko tapahtuma tarttui videollekin, ohessa pieni klippi.

Syksy!

Syksy on urheilukalastajalle kulta-aikaa. Kalat tankkaavat talvea varten ja käydät aktiivisesti pyydyksiin. Oma rajapyykkini syksyiselle kalastustyylille on pikkuhiljaa saavutettu, viikon jatkunut pohjoinen ilmavirtaus on viilentänyt ja sekoittanut vedet. Torstaina veneen irtaantuessa laiturista oli veden lämmöt 13.5 asteen tietämillä.

Perinteiseen tapaan olen järkkäillyt lomani niin, että pääsen kalastelemaan niin paljon kun on tarvetta / jaksaa. Tässä tapauksessa aikaa hankkia kalastusähky on 16.11. asti, eiköhän se riitä.

Kelikin on jo varsin syksyinen.
Vuorotellen sadetta, tuulta ja sumua.

Reissun on tarkoitus olla ns. testikeikka, että kaikki toimii niinkuin pitää huollon jälkeen. Vavat on vaihtunut uusiin ja pelastupukukin on vaihtunut 2-osaisesta haalarimalliin.

Ensikosketus uusiin vapoihin oli ristiriitainen. 

Pientä ärsytystä aiheutti, ettei vapojen ristikkotuppi sattunut JiiCeen vapaputkiin. Selkeä ja aloittelijatasoinen suunnitteluvirhe. Kuitenkin käytössä vavat osoittautuivat ominaisuuksiltaan erinomaisiksi. Juuri sopivan jämäkkä, mutta samalla kärjessä on tiettyä herkkyyttä, jolloin siimat pysyvät tiukalla järvikalojen "pienessä nypytyksessä". Takilassa vavan sai mielestäni sopivalle jännitykselle. Etukahva saisi omaan makuun olla hieman pidempi, mutta eiköhän tämän kanssa opi elämään. Ja mikä parasta, vavat on todella helppoja käsitellä takatilassa ja aloitus/lopetus toimenpiteissä.

Kalaakin pääsin vavalla käskyttämään. Ei mennyt montaa hetkeä, kun mieleen palasi miksi aikanaan siirryin 8.6ft vapoihin. Toisaalta tilanne joka tähän johti oli vain ja ainoastaan omaa hölmöyttä, joka johtui siitä, että en muistanu että vavat ovat lyhentyneet entisestä noin 50cm.

Toinen syy miksi olin pulassa on auttamatta harjoituksen puute.

Kivaa pitkästä aikaa kuitenkin käsitellä pirteää kalaa. 

Selästä tältä löytyi komea rasvaevä ja mittaa 62cm / n.3000gr. Kala jatkaa kasvuaan, elämyksiähän vesillä ollaan hakemassa ja ison kalan vapautuksesta jää aina mahtavat muistot.

Tapahtuma jäi alusta alkaen videolle:

Jotkut ovat jo minulle sanoneet, ettei pitkillä vavoilla joudu tällaisiin ongelmiin. Palataanpa vuoteen 2011 ja katsotaan kuinka helppoa se kalan käsittely on 8.6ft vavoilla:

Että tällaista...

Kaikuluotain puolella sivuluotain toimi kuten odotin, kun parven alkavat pintautumaan, ne väistää venettä. Näinollen normaalilla kaikuluotaimella osa syöttikaloista jää näkemättä. Sivuluotain ne vielä piirtää.

Pari parvea.
Näitä ei näkynyt ollenkaan normaalissa luotaimessa.

Myös säät viittasivat syksyyn, päivän aikana käytiin läpi koko skaala säätiloja. Aamulla oli lähes peilityyntä, sitten satoi ja kohta tuulikin niin kovaa, että oli mukavuussyistä lopetettava. Kuitenkin kaikki toimi niinkuin pitääkin ja kaikki on valmista syksyn karkeloihin.

Kestävä kalastus, herrasmies säännöt. Ilmaan heitettyjä korulauseita?

Tämän kirjoitus ei ole kohdistunut kehenkään.
Tarkoituksena on vain herättää ajatuksia kuinka Me, urheilukalastajat, voisimme tehdä kalavesistämme vieläkin parempia.

Taas on syksy tullut, sen myötä myös vedet viilenneet ja lohi aktivoitunut. Lajin luontaiseen selvitymiseenhän kuuluu kova tankkaaminen kylmää talvea varten.

Se näkyy myös saalismäärissä ja sitä kautta venemäärissä vesillämme. Hienoja onnistumisia tulee veneeseen jos toiseenkin, joihinkin veneisiin useampiakin. Mikä piru meidän olkapäällä istuu siinä vaiheessa, kun veneeseen vinssataan kolmatta, ellei neljättä kalaa ja taas pappi heiluu. Jääkö järki rantaan, kun moottori hörähtää?

Onhan se totta, että lohisesonki on lyhyt ja silloin se on hyödynnettävä. Jotenkin vaan en pysty jakamaan veneluiskalla iloa miehen kanssa joka on lahdannut 5-10 keskenkasvuista lohta. Mitään vääräähän kalastaja ei tee, lakimitta on 50cm ja saaliskiintiötä meillä ei ole.

Pieni aktiivisten kalastajien ryhmä on alkanut pitämään herrasmies sääntönä 60cm alamittaa, se on todella hieno asia ja iso harppaus kohti oikeaa suuntaa.
Sitä on hankala kuvailla kuinka typerältä se ajatus tuntuu, että jos minä lasken 58centtisen lohen kasvamaan fiksuun kokoon niin todella suurella todennäköisyydellä seuraava, ehkä jo samana päivänä, saman kalan saava kalastaja papittaa sen kylmäksi.

Mitään tälle ei mahda, alamitat on mitä on, mutta olisihan se aivan käsittämättömän upeaa, että tietäisi vapauteen lasketun pullean kalan saavan syönnöstää itsestään entistä suuremman, ehkä jopa sen mittaluokan lohen, että se tarjoaisi kalastajalle niitä kaivattuja elämyksiä.

Minun mielestä 55cm kalalla ja urheilukalastuksella ei ole juurikaan tekemistä keskenään, kala jaksaa sen yhden syöksyn tehdä, sitten voi vääntää kelasta jarrun kiinni ja kelata veneen viereen.
Tässä vaiheessa pitäisi haavin sijasta kaivaa esille irroituspihdit ja päästää kala kasvamaan.
Jos kala saisi vielä yhden talven ja kesän myllertää pitkin hottaparvia, ensi syksynä tarjolla olisi niitä elämyksiä kunnon kalan kanssa. - Tai vielä parempaa, kala kasvaisi kutukypsäksi ja päätyisi Piellisjoelle luovuttamaan kallisarvoisia geenejään tuleville poikaskatraille.

Onko se kalamiehen kateus niin kova, ettei kestä sitä ajatusta että joku muu saattaa kalan saada?
Aina pitää muistaa se, että järvilohi on täysin istutusten varassa elävä laji ja niitä ei vaan putkahtele uusia kuin sieniä sateella. Kanta on täysin riippuvainen Piellisjoen nousukkaista, eli niistä hopeakyljistä, jotka Saimaan aluella syönnöstävät.

Toivottavasti tämä teksti pelastaisi edes yhden alle 60cm järvilohen turhalta kuolemalta.

Toisaalta, joskus tähdet vaan sattuvat kohdalleen, kalaa tulee ja tulee, useampi +60cm saattaa soittaa räikkää päivän mittaan.
Myös niitä voi kyllä laskea kasvamaan, järvilohelle paljon parempi paikka on Saimaan syvänteet kuin minigrip pussi pakkasessa.

Et ole yhtään huonompi kalamies, jos silmämääräisen punnituksen jälkeen annat lohelle vapauden.