Ahvenkauden avaus.

Kesä on työelämässä varsin kiireistä aikaa. Heinäkuun ensimmäinen täysi kalastuspäivä venyi puoleen kuuhun asti. 

Satunnaisia iltapistoja olen tehnyt pitkin kesää. Yleensä nämä on olleet lähinnä maisemien katselua, kalat eivät ole kalamiehen keskittymistä juurikaan häirinnyt. Nyt kesä on vierinyt jo sen verran pitkälle, että on aika aloittaa ahvenen jigaus vakavasti.

n. 400gr raitapaita

Ranteet oli selvästi ruosteessa: pienien haukienkin kanssa oli pulassa kajakin vieressä, sopivat nostovälineet (haavi ja boga) unohtui luonnollisesti rantaan, kaupan päälle vielä pudotin irroituspihdit pohjaan temutessa pikkuhauen kanssa.

Puolenpäivän tienoilla siirtymällä keskellä tasaista "pöytää" oli kaiussa lupaavan näköistä hässäkkää. Peräisin linkkuun ja nopea heitto takaviistoon. Jigi ehti vajota ehkä metrin pari, PAM, eka n. 800gr ahven täräytti 135mm Shadiin. Ajoahvenparvi! Kolme 5-10m heittoa ja jokaisella saman kaliberin tavaraa kyytiin. Neljännellä heitolla tämähtikin kunnolla, olin aivan varma että taas oli hauki saapumassa irroitettavaksi (näitä tullut koko aamuna, ehkä 20-30kpl)...
Vaan ei. Siinä vaiheessa oli pakko löysätä jarrua pari naksua, kun pintaan lipui noin 50cm raitapaita. Parit syöksyt pohjan tuntumaan ja sittenhän se tulikin kajakin viereen pärskyttelemään. Suorastaan nauroi mulle! Siimasta ei enää tätä uskaltanut nostaa. Pari kertaa koitin ottaa niskasta otetta mutta luiskahti pois. Kolmannella kerralla oli tarkoitus napata alaleuasta tukeva ote. Pieni huti sitä yrittäessä ja siinäpä se sitten oli. Kala irti.

Ase TODELLA suuren ahvenen nöyryytykseen.
Sitä odotellessa...

Eipä tullut mökin takan reunustalle vieläkään täytettyä + 1.5kg ahventa. 

Kyllä mie sen vielä tänäkesänä jostakin kaivan.

Karvaan pettymyksen paikkailua illalla.

Sää ei voisi paremmin kalamiestä suosia. Lähes tuuleton päivä ja aurinko lämmittää puhtaalta taivaalta.

Alkukesästä leijonan osa ajasta vesillä on mennyt Insight Genesis karttojen luotauksia tehdessä. Nyt alkaa olemaan aika alkaa hyödyntämään karttojen dataa käytännössä. Erohan on aivan huikea, jos otetaan verrokiksi esimerkiksi Navionicisin kartat.

Genesis vs. Navionics
Noin 10m heitto kajakin keulasta klo 2 suuntaan tarjosi komean ahvenen.

Moni on ihmetellyt miksi asensin kajakkiin Point-1 GPS-suunta-antennin.

Nyt, kun Genesis-kartat alkavat kalapaikoilta olemaan siinä mallissa, että voi keskittyä kalastukseen on kuvin helppo kertoa tarkan suuntatiedon edut.
Normaali GPS-suunta toimii luotettavasti vain liikuttaessa. Näinollen ankkuroidussa veneessä siitä ei ole iloa. Vene pyörii milloin missäkin asennossa kartalla. Point-1 suuntatiedon avulla tiedän aina mihin suuntaan kajakin keula osoittaa suhteessa karttaa. Lisäksi hyödynnän karttanäkymässä suuntaviivaa ja alueympyröitä, joiden avulla on helppo hahmottaa kuinka kauas heitto pitää tehdä, että tavoittaa esimerkiksi matalikon harjan. Suuntauksena pidän kartassa heittokalastaessa poikkeuksellisesti "suunta ylös" vaihtoehtoa.

Normaali kalapaikan etsimis näkymä.
Vertikaalijigauksessa pudotan structurekuvan pois, jolloin saan kaiulle käyttöön lisää pystypikseleitä.

Enää ei ole kalan saanti karttadatasta kiinni, vielä pitäisi saada kalamiehen ranteet kuntoon.

Jotenkin tällä hetkellä vähän sekava fiilis kalastuksen kanssa. 

En tiedä pitäisikö huolestua vai onko tämä ohimenevää. Yamarini pölyyntyy laiturissa, mittarissa alle 10 tuntia. Kajakki on haukannut leijonanosan kalastusajasta, se vaan on niin helppoa ja rentouttavaa. Ei pidä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Uskon, että syksyllä taas lohikärpänen puraisee.

Sehän on pääasia harrastuksissa, että on hauskaa. - sitä on ollut! Suosittelen ehdottomasti jokaista kajakista kiinnostunutta käymään koeajolla.

Maaliskuu on pilkkikuu

Lumikerros on kadonnut järvien jäiltä. Liukas ja lumeton jääkansi suorastaan kutsuu pilkkimään. Vuosien tauon jälkeen kaivoin varastosta vanhan uskollisen sotaratsuni, pilkkipotkurin.

Tuunattu potkuri.
Jalakset lyhennetty autoon sopiviksi ja välttämättömille varusteille lisätty telineet.
Onko tämä sitä potkukelkan rigaamista?

Vähälumisella ja liukkaalla jäällä on ilo potkutella menemään. Kalapaikan vaihto onnistuu nopeasti ja siirtymävauhti on riittävä. Selkäpattien etsimiseen olen hyödyntänyt Androidin Karttaselain-sovellusta jonka avulla pilkkipaikat on helppo etsiä. 

Ajankohtaan nähden jäät ovat surkeassa kunnossa. Jääkannen paksuus vaihtelee 25-30cm välillä ja railot halkoo selkiä. Varovainen pitää olla. 

Jos säät jatkuu nykyisen mukaisina ei enää huhtikuussa ole jäille asiaa.

Kalallisesti kalapaikkani eivät ole pilkkimiesten mittapuulla kummoiset. Isot kalat ovat harvassa ja "silppua" tulee ajoittain riesaksi asti. Mie en ole ronkeli, vaan kaikki kalat kelpaa. Itseasiassa käyttötarkoitukseeni pienet kalat on mitä parhaimpia.

Pikkukalaa pukkaa.
Maaliskuussakin jää on sellaisissa paksuuksissa, ettei ole ollut tarvetta siirtyä 4" kairaan.

Ja miksi pikkukaloja?

-  No kalapottiin!

Monien mieltämästä roskakalasta saa mitä parasta talviruokaa. Karkean putsauksen jälkeen kalat uunivuokaan possusiivujen ja sipulin kaveriksi. Ei muutakuin hautumaan. 6-7 tunnin odotuksen jälkeen herkku on valmis.

Kalaa-possua-sipulia.

Kauden uutuus on ruokablogista:
http://ripaustryffelia.wordpress.com/2013/08/10/ahvenpotti-se-helpompi-kalakukko/
löytämäni ruiskansi. Aivan loistavan makuinen lisä!

Aurinkoinen kevättalven päivä ja yön kovettama jää. Ehdottomasti pilkkimiehen joulu.

Onnistumisia

Kun aloittelin jigihommaa asetin tavoitteeksi maagisen 1000gr ahvenen.

Kilon rajapyykki on ahvenella sellainen, ettei sitä ihan joka vuosi tule rikottua. Siispä sitä on hyvä lähteä tavoittelemaan.

Jokunen sata heittoa, ehkä jo tuhatkin alkaa olla takana ja luulen tekeväni jotakin oikeinkin. Todisteena siitä ollaan kotona syöty aika usein ahvenfilettä. Tavallinen saaliskala asettuu 400-600gr tietämille, ajoittain joukossa on myös hieman vauraampia 700-800gr ahvenia, sitä suuremmat on kuitenkin ollut todella harvassa.

Tänään tavoitekala kelpuutti pohjaa nuolevan 5,5" toukkajigin. Hetken kerkesin körilästä käsittelemään hauen vaatimalla tavalla, kunnes raitapaita tuli näkyviin. Voisi sanoa, että ensimmäisen näköhavainnon jälkeen vapaa käsiteltiin hieman hennommin ottein.

Pituutta kalalla 44cm ja painoa 1200gr. Joten tavoite meni rikki ja reilusti.
"Työtä" tämän eteen onkin tehty ja tiedän kalan olevan harvinainen vesillämme.

1/2 tavoitteesta täytetty. Vielä olisi toinen työn alla, sehän on se perinteinen +5kg lohikala Suomen sisävesistä. Se tulee olemaan tiukassa, kuten aina.

Tänäänkin lohta hieman koitettiin, saldona pienenpieni alamitta.

Iltapalaa

Mikäs sen parempaa kuin tuore kala?

Ahvenen kanssa en täysin tuoreesta pysty puhumaan, koska omalla savustustekniikallani kalat lepäävät merisuolassa reilu 12 tuntia ennen savustusta. Jokatapauksessa, savustus on ahvenelle ehkä se paras muoto valmistaa ruuaksi.

Suhteellisen vauraita kaloja ei montaa tarvitse. Kuvan satsista 2 syöjää söi parikin kertaa.

Oma systeemi on suunnilleen tällainen:

- Kala puhtaaksi, suolet yms pois

- Lisätään kalan sisälle reiluhkosti karkeaa merisuolaa, samaten suolaa hierotaan kalan ulkopintaan 

- Kalat selkä alaspäin kylmään suolaantumaan (tällä tavoin suola valuu selkälihoihin)

- Annetaan maustua seuraavaan päivään

- Savupönttö lämpimäksi ja pari kourallista puruja pohjalle

- Ahvenet ritilälle ja lämpimään pönttöön

- Miedolla liekillä noin 30min savustus. Kun selkäruoto irtoaa nätisti nyppäämällä kalat ulos

- Kiedotaan kalat leivinpaperiin ja annetaan olla puolisen tuntia

Laivakoira + Ahvennyytti maustumassa

Sitten vain ääntä kohti, toimii!

Vaikka suolausaika kuulostaa suhteellisen pitkältä, mielestäni suolasta tulee tasainen eikä missään nimessä liian vahva. Ahvenen nahka on sen verran paksu, että suola imeytyy suhteellisen hitaasti läpi. 

Pitäisi vielä kehittää tapa, jolla heti kalastuksen jälkeen saisi ahvenet savustumaan niin että niissä olisi myös tasainen suola. Nahan avaaminen ja hieno suola tekee pinnasta tönkön ja suurin osa lihasta jää tuimaksi. 

Tarkoitus olisi kokeilla 10% suolaliemellä lutraamista. Ainankin netin mukaan tämä tapa on melko suosittu.