Maaliskuu on pilkkikuu

Lumikerros on kadonnut järvien jäiltä. Liukas ja lumeton jääkansi suorastaan kutsuu pilkkimään. Vuosien tauon jälkeen kaivoin varastosta vanhan uskollisen sotaratsuni, pilkkipotkurin.

Tuunattu potkuri.
Jalakset lyhennetty autoon sopiviksi ja välttämättömille varusteille lisätty telineet.
Onko tämä sitä potkukelkan rigaamista?

Vähälumisella ja liukkaalla jäällä on ilo potkutella menemään. Kalapaikan vaihto onnistuu nopeasti ja siirtymävauhti on riittävä. Selkäpattien etsimiseen olen hyödyntänyt Androidin Karttaselain-sovellusta jonka avulla pilkkipaikat on helppo etsiä. 

Ajankohtaan nähden jäät ovat surkeassa kunnossa. Jääkannen paksuus vaihtelee 25-30cm välillä ja railot halkoo selkiä. Varovainen pitää olla. 

Jos säät jatkuu nykyisen mukaisina ei enää huhtikuussa ole jäille asiaa.

Kalallisesti kalapaikkani eivät ole pilkkimiesten mittapuulla kummoiset. Isot kalat ovat harvassa ja "silppua" tulee ajoittain riesaksi asti. Mie en ole ronkeli, vaan kaikki kalat kelpaa. Itseasiassa käyttötarkoitukseeni pienet kalat on mitä parhaimpia.

Pikkukalaa pukkaa.
Maaliskuussakin jää on sellaisissa paksuuksissa, ettei ole ollut tarvetta siirtyä 4" kairaan.

Ja miksi pikkukaloja?

-  No kalapottiin!

Monien mieltämästä roskakalasta saa mitä parasta talviruokaa. Karkean putsauksen jälkeen kalat uunivuokaan possusiivujen ja sipulin kaveriksi. Ei muutakuin hautumaan. 6-7 tunnin odotuksen jälkeen herkku on valmis.

Kalaa-possua-sipulia.

Kauden uutuus on ruokablogista:
http://ripaustryffelia.wordpress.com/2013/08/10/ahvenpotti-se-helpompi-kalakukko/
löytämäni ruiskansi. Aivan loistavan makuinen lisä!

Aurinkoinen kevättalven päivä ja yön kovettama jää. Ehdottomasti pilkkimiehen joulu.

Talvikalastusta

Talvi tuli parissa päivässä. Vielä muutamia päiviä sitten Saimaa lainehti sulana, nyt suuretkin selät ovat saanneet päällensä jääkannen. Tänään aamusella muutaman koereiän jälkeen todettiin jää turvallisen kantavaksi ja laskettiin talviverkot mökin eteen.

Normaali saalis kalapaikalla on pääasiassa haukea ja madetta, hyvällä tuurilla voi talven aikana tulla muutamia kuhiakin. Mukavaa toimintaa kaikenkaikkiaan.

Outo valoilmiö, aurinko.

Uittolaite.
Tällä uitetaan vetonaru jään ali verkkoavannolta toiselle.

Homma alussa.
Reikää uittolaitteelle.

Vekotin matkaan

58 metrin matka jään alla kuljettu.
Seuraavaksi tehdään verkkoavanto josta otetaan laite ja vedetty naru ylös.

Verkkoavanto

Tämän jälkeen vedetään uitetulla narulla verkko veden alle.

Verkko pyytämässä.
Vielä avantojen huolellinen merkkaaminen ja projekti on valmis.

Ohuen jään aikana talviverkon laittaminen on nopea projekti. Jään paksutessa homma vaikeutuu. 

Talviverkkojen pidossa on se hyvä puoli, että verkkoja ei tarvitse kokea kuin 4-5 päivän välein, kala säilyy hyvänä kylmässä vedessä.