Hienosäätöä.

Veneen keväthuoltoon kuuluu tarkistaa varusteiden kunto.

Helposti olettaa, ettei narut eivät mene vuosien saatossa miksikään. Kuitenkin kesäkuukausina auringon UV-säteilyssä on voimaa ja hyvätkin narut rappeutuvat aikojen saatossa.

Puomipaikan kiinnitysnarujen vaihtoaikana olen pitänyt kahta vuotta, toisen vuoden jälkeen narut ovat selkeästi hapertuneet ja pinta hilseilee. Näiden vaihdon suoritin vuosi sitten ja nyt narut olivat vielä suhteellisen hyvässä kunnossa.

Fendereiden narut sensijaan ovat tiensä päässä.

Luppoaikana olen harjoitellut pleissausta. Tämä on veneilijälle hyödyllinen taito, jos tahtoo tehdä vakiomittaiset narut ilman solmuja. Pleissattuja naruja minulla alkaakin olemaan käytössä monessa käyttötarkoituksessa: jarrupusseissa, puomipaikalla ja fendereissä.

Lisää tietoa Pleissauksesta löytyy mm. Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pleissaus
3- säikeinen naru on ehdottomasti helpoimpia naruja punoa, aloituksen jälkeen pujoitellaan säikeitä toistensa ali.

Tälläkertaa pleissataan takafendereille määrämittaiset narut.

Tarvittavat työkalut.
Mattoveitsi katkomiseen ja tulitikut päiden sulattamiseen.
Lisäksi apuna kannattaa käyttää teippiä jolla estetään narun purkaantuminen. 

3-säikeistä narua valmisteltu punomiseen.

Projekti käynnissä.
Tälläkertaa sattui todella ikävää narua:
Säikeet purkaantuvat todella herkästi ja jäljestä on hankalaa saada siistiä.

Ja valmis pleissi.
Yli jääneet säikeet on katkottu ja sulatettu .

Valmista.
Fenderin päähän tehty lenkki jotta lepuuttajan voi vaihtaa mahdollisessa rikkoontumistapauksessa.

Jostakin syystä tuntuu, että vaikka vene tuntuu valmiilta aina tulee uusia idoita. Ehkä se ei koskaan olekkaan täysin valmis?

Nyt on suunnitteilla takatilan painevesi ja pari muuta pientä nippeliä. Painevesiprojekti on vielä kirjoituspöydällä suunnitteluasteella. Saa nähdä ehtiikö se täksi avovesikaudeksi. Tarkoitus olisi jossakin vaiheessa päästä vesillekkin.

Kattokaide sai Boat Mates - viehetelineen. Imukupit on korvattu stauffilla ja telineestä tuli kaidekiinnitteinen.
Tähän on helppo heitellä uistelupainot kalastuspäivän aikana.

Fox Rage XL - haavi istuu nätisti tehtyyn haavikoukkuun + pidikkeeseen.

Haavinvarren klipsi on modattu 40mm Nylon-kiinnikkeestä josta tehty stauffikiinnitteinen

Kiillotusta - Törmäyslistat

Kuten aiemmassa kiillotustekstistä kävi ilmi, jotakin jäi projektissa hampaan koloon:
- Törmäyslistat. Siispä takuutyötä tekemään.

Törmäyslistat kertoo paljon veneen käyttäjän viitseliäisyydestä käyttää fendereitä ja kuinka venettä on vesillä ollessa kohdellut. Omia muistoja on kertynyt myös Yamarinin listoihin, onhan runko nähnyt vettä jo 9 vuoden ajan.

Aikaisempi kiilloitusprojekti keskittyi veneen gelcoat-osien puunaamiseen, siihen projektiin löytyikin netistä paljon tietoa ja homma oli sitä kautta helppo laittaa aluille. Oikeastaan osasyynä törmäyslistojen puunaustarpeelle on myös kiillotuksessa tulleet laikan hankaumat jotka ärsyttivät niin, että lähes menetin yöunet.

Kiillotuslaikan hankausjälkeä listassa.
Tälläkertaa rajausteippi oli helppo muistaa.

Törmäyslistasta löytyy kaikki mustan sävyt.
Aivan oikeassa laidassa kerran kiillotuskoneella ajettua pintaa.

Törmäyslistojen puunauksesta ei netistä niin kauheasti tietoa löytynytkään. Yleisesti neuvottiin käyttämään cleanereita ja vastaavia litkuja. Ne on koitettu ja testattu moneen kertaan, tulos ei ole miellyttänyt.

Jotenka harjoitellaan törmäyslistojen hinkkaamista kiillotuskoneella.

Aseet törmäyslistan kiilloitukseen.

Tarkoituksena oli ajaa lista kovalla laikalla Farecla G3 kanssa. Puolessa välissä huomasin tämän menetelmän liian kesyksi törmäyslistojen vaurioihin nähden. Tehoa piti saada. Seuraavaksi käyttöön kiillotuskone + Farecla G6 yhdistelmä. Lista kyllä kiillottui komeasti, mutta vekit pysyivät. Järeämpää asetta käyttöön!

Mitä varastosta ei löydy, sitä ei tarvita.

Aikaisemmista gelcoat-paikkauksista oli nurkkiin jäänyt pyörimään vesihiomapaperia. Johan alkoi lommot tasoittua. Käytin hionnassa 3 eri karheutta (240-> 600 -> 1000) jonka jälkeen viimeistelin pinnan G6 kanssa. Lopputulos oli oikein hyvä.

Lopulliset työkalut törmäyslistan käsittelyyn.
"räjähtäneestä" Sonaxin vahapadista sai mainion käsikiillotustyökalun

Törmyslista kiiltää kuin uusi.

Jopa törmäyslistaan saa kiillon.
Rungolla ikää 9-vuotta, mutta pienellä vaivannäöllä ei mielestäni paljoa kalpene uuden rinnalla.

Projektiin meni aikaa harjoitteluineen 2-3 tuntia ja lopputulos parempi kuin uskalsin kuvitella. Kiillotuksen jälkeen käsittelin listan uv-suojan sisältävällä venevahalla. Aika näyttää kuinka käsiteltyjen listojen pinta kestää käyttöä. 

Puunausta ja kiillotusta.

Taisin jokunen aika sitten kirjoittaa, että vene on pesty syksyllä pieni huuhtaisu, vaha pintaan ja vesille.

Tämähän olisin ollut liian helppo kaava, mennään normaaliin tapaan vaikeimman kautta. Veneen päivettynyt ja hieman mataksi muuttunut kansi on ärsyttänyt itseäni ajottain ja nyt on aika tehdä asialle jotakin. Taas kerran on foorumeita selattu ja tietoa lypsetty, tällä kertaa tietoporttaali on ollut www.pesukinnas.com ja aiheena kiilloitus.

Kiilloitus eli maalipinnan, tässä tapauksessa gelcoatin, koneellinen hionta hienoilla hioma-aineilla. Aikaisempaa kokemusta aiheesta ei ole, joten taas mennään yrityksen ja erehdyksen kautta maaliin. Taustatyöt olen tehnyt huolella ja periaatetasolla homma pitäisi olla hanskassa. Yksinkertaisuudessaan työvaiheita on 4: Pesu, Kiillotus, Pesu, Vahaus.

Tarpeet keväiseen päivän puhdistusoperaatioon. 

Ensimmäiseksi talven pölyt pois painepesurilla, sitten harjan kanssa läpikäynti. Pohja ja vesiraja on pesty kovemmilla myrkyillä ja syksyllä joten nyt riittää hieman miedommat aineet.

Perus veneshamppoota.

Sää suosii pesijää.
Ämpäri ja pikkuharja ahtaisiin koloihin ja vati + varrellinen harja isoille pinnoille.

Shamppoopesun jälkeen likaisimmat ja mahdollisesti öljyiset paikat kävin läpi liuotinpesuaineella.
Tällä esimerkiksi moottorikaivon on hyvä pyyhkiä.

Veneen vanha nimi kuultaa hytin sivuposkissa.
Tässä myöskin yksi syy kiilloitukseen. 

Pinta on selkeästi matta ja tuntuu karhealta.

Kun runko on pesty huolella on kiillotuksen aika. Kiilloituskoneelle veneilevällä kalamiehellä on niin vähän käyttöä, että päädyttiin kalakaverin kanssa hankkimaan porukkakone.

Ostokriteereinä koneelle säädettävä pyörimisnopeus, kompakti koko ja tärkeimpänä edullinen hinta. Koneen mukana tuli 3kpl 180mm hiomalaikkaa. Nämä jäi itselläni täysin käyttämättömiksi. Koneen kanssa samalta hyllyltä päätyi koriin Falecran kiillotussetti 6" laikoilla. Paketissa on 2 laikkaa, toinen niinsanottu yleislaikka kiilloitukseen ja toinen pehmeämpi laikka viimeistelyyn. 6" laikkakoko vaikutti paremmalta veneen moniin kaareviin muotoihin.

Hiomatahnoiksi valitsin Fareclan G6-G3-G10. Pesukintaan foorumeilla Farecla tuntui jakavan hieman aktiivisemmin kiillottavien mielipiteitä ja mielikuvaksi itselleni jäi, että suurin osa käyttäjistä piti Fareclan tahnoja suihkepullokäsittelyineen hieman vanhanaikaisena juttuna.

Kiilloitussetti valmiina työhön.

Hommahan alkaa sillä, että valitaan "kova" vaahtomuovi laikka ja siihen pinnan vaatima hiomatahna. Mieluummin alkuun kokeilee liian miedolla "aseella" kuin hyökkää heti maksimivoimalla. Fareclassa menee karheudet hämäävästi G6-G3-G10, eli G6 on karhein. Jätin sen alkuun sivuun ja tein ensivedot G3 kanssa. Alkuun tuntui, että kone vei miestä mutta nopeasti hommaan pääsi jyvälle. Tein 30x30cm koepalan jonka perusteella totesin, ettei karheammalle G6 käsittelylle ollut tarvetta. Ei ole kannattavaa kuluttaa pintaa turhaa liikaa kerta-ajolla, jos vähempikin riittää. Gelcoat on siitä mukava pinta käsitellä, että kalvopaksuus on paikoitellen lähes 1mm joten läpiajamisen riski on minimaalinen. Luonnollisesti kulmissa kerrospaksuus voi olla todellakin ohut ja tämän takia kulmat ajoin todella varovaisesti ja pienellä paineella. 

Farecla on suunniteltu käytettäväksi niin, että ennen kiilloituista laikka ja kiilloitettava pinta kostutetaan muutamalla suihkauksella puhdasta vettä. Vesi toimii hionnan liukasteena. Käytin vettä ehkä jopa vähän liikaakin, koska aloittelijalla oli pelkona gelcoatpinnan polttaminen, eli ajaminen liian kuumaksi jolloin väri kellastuu. 

Kun hommaan pääsi hyvälle oli ilo kaasutella koneella pitkin kannen mutkia ja kulmia. 6" laikka taipui uskomattoman pieniin koloihin ja kaiteiden väliin. Tein pienehköjä 40x40cm kaistaleita kerrallaan, jolloin oli helppo kontrolloida kiilloitettava alue ja riittävä kostutus. Koneessa pidin kierrokset lähes kaiken aikaa lähellä minimiä, mielestäni laikka käyttäytyi siinä vauhdissa hallittavasti ahtaissakin koloissa ja jälki oli hyvää. Kannen tasaiset ulkopinnat oli ajettu noin tunnissa, neliöitähän ei tullut kuin muutamia, mutta mutkaa ja suikaletta oli senkin edestä. 

G3-hionnan jälkeen pesin roiskuneet tahnat painepesurilla ja sitten vastaava uusintakäsittely pehmeällä laikalla ja G10 "Finnish" tahnalla. Tämänkin käsittelyn jälkeen luonnollisesti painepesu. 

Veneen mutkia ja muotoja ajellessa laikka oli ajoittain osittain irti rungosta, senhän tietää miten tahna levisi ympäri lähikulmia, kun kontakti runkoon helletti ja talla pyörii 1000rr/min. Hiomatahna jäämiä saan rapsutella vapaputkista ja kaiteista vielä pitkän aikaa. Roiske-ongelmaan varmasti kertyvä kokemus tuo helpostusta. 

Itse kiillotusprosessi oli sen verran sotkuista touhua, ettei tullut mieleenkään kaivaa kameraa esille. 

Toinen amatöörivirhe sattui törmäyslistan kanssa. Ensimmäisen pehmeän vaahtomuovilaikan kanssa muistin katsoa, ettei se tee minkäänlaista jälkeä listaan. Tästä syystä en listaa suojannut. Kun vaihoin pehmeämpään laikkaan ei tullut enää mieleenikään tarkastaa sen reagointia listaan. Tässä tallassa olikin kova runko joka ulottui ulkokehälle asti. Nyt törmäyslistaa komistaa hienot muistot ensimmäisestä kiilloituskerrasta. Nyt ainankin muistaa käyttää rajausteippiä seuraavalla kerralla. 

Suunnitelmissa olisi koittaa kovemmalla laikalla ajaa törmäyslista läpi. Luulisi kovan kuminkin olevan kiilloitettavissa. Samalla häviäisi myös pienet harjoittelujäljet.

Kiilloituksen jälkeen jälkeen huokoinen gelcoat on vailla minkäänlaista suojaa, joten kunnollinen vahaaminen on tarpeen. Kuvan moottorinkoppaa en kiilloittanut, on vaan mukavuussyistä vahauksessa sisätiloissa.

Sonaxin vahanlevitin antautui 10 minuutissa.
Mikään ei ärsytä enempää kuin temppuilevat työkalut.

Vahauksen jälkeen ei voi kuin olla tyytyväinen lopputulokseen, kansi on saanut kiiltonsa takaisin.

Muisto vanhan nimen kuullosta on muisto vain.

Tällä kertaa kiilloitin vain kansiosat, kyljet on mielestäni vielä liian hyvässä kunnossa pinnan "kulutukselle". Kuitenkin harjoitusprojekti oli onnistunut ja uskallan käydä uudestaankin kiilloituskoneen puikkoihin. 

Kylkeä.
Takilan jalan lähistöllä näkee millaisen pisarakuuron runko sai.

Tässäkin hommassa minulla oli matkassa nippu ennakkoluuloja. Parin laikan pyöräytyksen jälkeen pelot haihtuivat ja homma sujui kuin tanssi. Ei pidä pelätä vaan testata, harvoin tällaisissa projekteissa lopullista tuhoa saa aikaiseksi.

Huoltoluukun huoltoa

Yamarin 5940:n takatilan lattiassa on suuri luukku joka on kiinteästi suljettu. Luukusta pääsee osittain käsiksi välipohjaan ja polttoainetankkiin. Normaalisti luukkua ei juurikaan tarvitse aukoa. Luukku on suunniteltu niin, että sauma olisi täysin vesitiivis, kaiken veden takatilasta tulisi poistua toista kanavaa pitkin ulos.

Luukku avoinna.
Talvisäilytys heinäladossa tekee keväisestä veneenpesusta ikimuistoista.

Toistuvat takatilan pesut painepesurilla ja muutama luukun avauskerta huolto/asennustarkoituksessa on ajan myötä tehnyt tehtävänsä ja tiivisteet on mennyt niin huonoon kuntoon, että osa takatilalla pyörivästä vedestä on päätynyt pilssiin. Siispä kevään huoltoruljanssiin oli syytä lisätä yksi fiksattava kohde lisää.

Tiivisteet oli paikoitellen kulunut lähes poikki.

Ensiksi karkea poisto käsin repimällä, loput kihnutin irti puukon kärjellä.

Kumi-alan ammattiliikkeessä suositeltiin käytettäväksi E-tiivistettä. 

Vanhan tiivisteen irroituksen jälkeen liimapinnan pesu asetonilla varmistaa onnistuneen liimauksen.

Uutta tiivistettä.
Periaatteessa luukulle voisi laittaa tuplatiivisteen. Toinen kiertäisi kiinnitysruuvien ulkokehää ja toinen sisäkehää.
Nyt laitoin niinkuin aikaisemminkin on ollut, ulkokehään. 

Valmista.
Tiivistettä meni noin 3 metriä.

Keväinen cheklist lyhenee, taidan selvitä!

Viimeinen rutistus

Mielestäni välttämätön, mutta niin kurja projekti oli vielä esissä nimittäin pohjan vahaus.

1700 trailerissa tuppaa olemaan palkkia pohjassa jo sen verran, että voisi kuvailla veneen alla ryömimistä lähinnä tuskaiseksi projektiksi.

Pieni huijaus on paikallaan ja rakentelin pienen korotuksen veneelle. Todennäköisesti telineestä ei löydy vaadittavien standardien lujuuslaskelmia, mutta kesti silti vahauksen ajan mainiosti.

Myös vesiraja sai lisäkäsittelyn. Toivottavasti tämä ehkäisee mahdollista liituuntumista.

Taaimpana näkyvä pyöreä vahanlevitys työkalu osoittautui loistavaksi apuvälineeksi pohjaa hinkatessa.
Etualalla oleva suurempi levitin soveltuu kyljille, mutta pohjaa hangatessa ei saa luontevaa työasentoa. Molempia malleja löytyy Motonetistä.

Kaikki valmista! 150 tuntia se vaati äherrystä, mutta kivaa on ollut. Lopputulos on mielestäni ihan ok, ottaen huomioon kuka on toteuttanut.

Anturitkin on jo peräpeilissä, siitä juttua vähän myöhemmin.