Yöpakkaset lähenee

Tänä aamuna ensimmäistä kertaa sai oikeasti raaputella auton ikkunoita. Nytkin, kun ilmatieteenlaitoksen sivuja katselee lupaillaan monelle yölle yli 5 asteen yöpakkasia. Niin se vaan talvi tulee.

Miulla on ollut nyt kuukauden verran lomaa jonka olen aika täysillä panostanut vetouisteluun. Parhaina viikkoina on raksutellut veneen tuntimittariin yli 40 tuntia. Kaikenkaikkiaan tänä vuonna raksit ovat olleet pyörimässä selkäni takana tarkalleen ottaen 309 tuntia. Tämä 300 tunnin merkkipaalu onkin ylittynyt jo 3 vuotena peräkkäin. Toki meinaan vielä vesillä käydä, niin kauan kun vaan ranta on sula veneen ympärillä.

Alamitan vapauttamiseen 72qts kylmälaukku on todella hyvä lisävaruste

Viimevuoteen nähden selillä on ollut tilaa pyöriä viikolla ja viikonloppuisin. Harvemmin on näkynyt samalla selällä yli 5 venettä. Kaipa siihen on syynsä, syyn tiedän itsekkin. Hiljaista on.
Veneessä viettämääni 309 tunnin jaksoon minulla mahtuu yksi otettu järvilohi, tämä oli 65cm/3400gr eväleikattu kala. Jos olisin vesillä vain kalantulon takia touhu olisi loppunut jo aikoja sitten. Raitista ilmaa, hienoja maisemia ja hirveitä myrskyjä, tätä kaikkea on mahtunut uistelureissujen sisältöön. Onhan sitä siinäkin.

Olen tilastoinut vuosieni kalareissut todella tarkkaan. Ennen vuotta 2011 minulla ei ollut yhtään reissua, jolloin ei tullut ollenkaan lohikalatapahtumia. 2011 täysin kalattomia päiviä oli 11 ja tänä vuonna niitä on ollut jo 13. Päivällä tarkoitan keskimäärin 9 tunnin reissua 12 vavan kalustolla. Toki voisin alkaa säätiedoituksista katselemaan vain ns huippupäivät. Toinen vaihtoehto jonka ensivuonna toteutan on aloittaa lohenuistelu vasta, kun pintavesi menee alle 13 asteen.

Tänä kesänä jo hieman harjoittelin Suur-Saimaan puolella kuhan / hauen vetoa. Ensivuonna kokeilut jatkuvat.

Rantautumisvalot käytännössä.

Nyt on muutama viikko haettu kokemuksia rantautumisvaloista.

Voisin todeta, että todella hyödylliset lisävarusteet. Plaaninopeuksissa löytyy reimarit tarvittavan kaukaa ja hajavaloa ei tule kannelle käytännössä yhtään.

 Takatilallekkin valoa yksi ledi antaa aivan riittävästi, ehkä jopa vähän liikaa.

Valoa pimeyteen.

Rantautumiset ja rannasta lähdös pilkkopimeässä ilman valaistusta on melko haasteellisia. Aikaisemman kaluston kanssa on pystynyt käyttämään hakuvaloa ajamisen yhteydessä. Yamarinissa tämä on sen verran hankalaa, että jotakin oli keksittävä.

Markkinoilla on tällä hetkellä karkeasti ottaen 3 eri mallin valoratkaisuja: HID, halogen ja LED. Näistä kiinnosti lähinnä HID ja LED, halogen tippui laskuista heti ensitekijöillää, heikohkon valotehon ja suuren virrankulutuksen takia. Hidejä kävin tutkimassa muutamissa kivijalkamyymälöissä, nämä oli muuten kiinnostavia lamppuja, mutta kotelot menivät niin suuriksi, etten olisi pystynyt asentamaan niitä kovinkaan siististi.

Puuilosta mieleiset pikkuledit, valotehoa luvataan 1000 lumenia ja tehoa 10W. Näitä sijoitin 3kpl, 2 näyttämään eteen ja yhden takatilaan/taakse. Ledeissä virrankulutus on lähes olematon, tämä 3 ledin sarja vie yhteensä alle 3 amppeeria. Verrokiksi voisi laittaa yhden 100W polttimon joka haukkaisee yli 8 ampeerin virrat.

Lampun koko on pieni ja stauffiin pultattuna asennuksesta tuli melko siisti. Alustavissa testeissä valoteho riittää hienosti puomien väliin sihtaukseen. Valot sijaitsevat katolla melkein takareunassa, joten etukaiteisiin ei eksy yhtään hajavaloa. Tämä oli tärkeää asennuspaikkaa etsiessä. Hämärässä plaanissa ajellen reimareiden heijastimet loistavat n. 100m päästä. Täysin pimeällä en ole vielä päässyt testailemaan, mutta luulen että valot toimivat moitteetta.

Takatilan valaisuun valo on turhan kirkas ja suuntausta joutuu etsimään vielä. Näin kirkkaalla valolla ainut vaihtoehto valaisuun on epäsuora valo, heijastettuna esim seinästä.

Kaikukuvia - Garmin GSD24 + Airam P66

Ohessa kaikukuvia Garminin GSD24 kaikumodulilta anturina peräpeilissä Airam P66. Suodatukset säädetty minimiin, herkkyydet automaatilla.

iPad plotterina

Aikoja Navionicin karttoja käyttäneenä oli harppaus Bluechartin karttoihin suuri. Niin suuri, että oli löydettävä kätevä tapa saada myös Navioniscin kartat veneeseen.

Muutama vuosin sitten Apple julkisti iPad tabletin, johon on saatavana monia hyödyllisiä ja vähemmän hyödyllisiä ohjelmia. Yksi näistä on Navionicin karttaohjelma, jolla plottereista tutut kartat saa tabletin näytölle. Tablettia hankkiessa on otettava huomioon, että laitteesta löytyy GPS- vastaanotin, iPadissa tämä tarkoittaa, että halvin, Wifi-malli ei käy.

Itse hankin iPad2 3G:n ja siihen Navionics Mobile Marine HD- ohjelmisto. Lisäksi ebayn kautta tuli RAM-mount imukuppijalusta ja tupakansytytin laturi. Koko paketin saa nykyhinnoilla n. 550 eurolla. Halvimman Lowrancen 5" plotterin ilman karttoja saa samaan hintaan, joten hinta ei todellakaan ole kova.

Kontrastieroa.

Itse ohjelman käyttö on todella helppoa, en ole missään plotterissa löytänyt yhtä jouhevasti toimivaa näytön vieritystä ja zoomausta. Samaten reitin suunnittelu ja välimatkojen mittaus helpottui huomattavasti kosketusnäytön ansiosta. Miinuspuolena on puokkoileva gps-yhteys. Nopeustieto pätkii lähes jatkuvasti, joskus saattaa olla puolikin tuntia, ettei laite anna nopeustietoa. Samanten suuntatieto puuttuu lähes koko ajan, eli suuntaviiva näyttää kohti pohjoista. Nämä viittaavat heikkotehoiseen gps-antenniin. Verrokkina voisi pitää Garminin omaa antennia, joka on vielä syvemmässä rungon uumenissa pulpetin alla. Toimii moitteetta. Nämä ongelmat siis uistelunopeuksissa, matkavauhdeissa en ole iPadia käyttänyt.

Normitila. Suunta hukassa, mutta reittiviiva piirtyy ja nopeus toimii.

Jos lähdetään vertaamaan noin 4 kertaa kalliimpaa plotteria ja samankokoisella näytöllä varustettua tablettia ei voidakkaan olettaa, että molemmat olisivat tasavertaisia ominaisuuksineen. Plotteriksi tehty laite on sitä, pitää roiskevedet ulkopuolella, kontrasti riittää joka kelillä ja gps-singaali pysyy hallussa tilanteesta riippumatta. Tabletilla voi selailla nettiä, katsoa videoita ja kuunnella musiikkia.

Suuntatieto löytynyt.

Joka tapauksessa, jos olisin veneeseen ainoaa plotteria hankkimassa valinta olisi tabletin sijasta pieninäyttöinen plotteriksi tehty laite. Ihan vaan toimintavarmuuden takia.

Vaan eipä katsella plotterilla nettiteeveestä sarjoja, kun ei lohi nappaa. :)

Tässä siis spekuloin iPadin käyttöä plotterina. Muussa käytössä laite on aivan ehdoton. Kotona on tietokoneen käyttö loppunut lähes kokonaan. Tabletti kulkee kätevästi mukana mihin tarviikaan ja 3G yhteys pitää huolen siitä, että netti on tarpeeksi nopea.

Jotakin uutta nettikaupparintamalla.

Nettikauppoja tulee ja menee.

Osa on hienosti toteutettuja kaikkine ominaisuuksineen. Osassa kauppoja taas tahtoa toteuttaa on enemmän kuin taitoa.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan törmäsin kauppaan, joka on varmaan ensimmäistä laatuaan. Ainankin suomessa.

Osoite on www.ottikone.fi, jo osoite kertoo kalastajalle paljon, liittynee pyydyksiin.
Etusivulla aukeaa Karikko-vaappu jonka voi maalata mieleisiin väreihin helppokäyttöisellä väritysohjelmalla. Todella simppeliä, hienoa ja omaperäistä.

Jokainen varmasti on haaveillut omista spesiaaliväreistään, nyt toteuttaminen on tehty helpommaksi kuin koskaan. Maalailun jälkeen vaapun voi tilata itselleen, joko 13cm tai 18cm vaappuna. Yksilöllisessä maalauksessa minimimäärä on 5 kpl, joten samalla voit suosikkivärit jakaa myös kavereille.

Kuvassa mallailemani kuha/ haukikone kesälle 2013.

Lisäksi sivustolla voi katsella ja tilata muiden värjäämiä vaappuja, nettikaupasta löytyykin hyvä valikoima toinen toistaan houkuttelevampia värityksiä.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa raksihuppujakin pääsisi tuunaamaan samanlaisella menetelmällä.

Kala per kuukausi.

Paljon on vettä virrannut Vuoksessa sitten viime kirjoitusten. Saimaan vedenkorkeus on sellaisissa lukemissa, ettei kovempikaan virta olisi haitaksi. Jostakin syystä kalustohankinnat ovat lisänneet työmotivaation aivan uudelle tasolle ja tietokoneella istuminen jäänyt vähemmälle.

Vesilläkin on ehtinyt aikaa viettämään. Ei mitään järkyttäviä tuntimääriä, mutta kuitenkin on venettä päässyt ulkoiluttamaan.
Muista kausista poiketen kesän kuumina hetkinä sai Saimaan syvät lohivedet olla rauhassa ja keskityin kuhan vetoon. Vaikea laji tuntuu olevan myös kuha, läheskään joka iltana ruokakalaa ei ole kotiin tullut. Vaikutusta voi hakea viileästä vedestä, korkeasta vedenkorkeudesta ja ties mistä. Jotenkin tuntuu, että oli kyseessä mikä laji tahansa niin kalaa ei tule.
Ei edes hauenvedossa ole tarjoamani Karikot kelvanneet, kuitenkin satunnaisilla lohikeikoilla Tintti-järvärit kelpaa mainiosti luupäille. Tällä hetkellä kauden tuntimittarissa taitaa olla 180 tuntia ja ruokapöytään on päätynyt 3 kalaa, taimen ja kaksi kuhaa. Tekeehän se saldoksi otettava kala per kuukausi. Eikös se suositus ollut, että kalaa pitäisi syödä viikottain, siihen ei miun näytöllä vielä päästä. :D
Ei ole takatila vereen päässyt sotkeutumaan, jos ei syöttimuikkuja lasketa.

Kalustoon olen ollut tyytyväinen. Runko on passelin kokoinen yksin käsittelyyn, ainoa mikä tuottaa tuskaa on kovalla sivutuulella trailerille saaminen. Tähän vaivaan auttaisi sähkövinssi langattomalla kaukosäädöllä. Nykyään nostoja tulee sen verran vähän, että eiköhän Goljatin kitkavinssi aja asiansa, katsoo vaan vähän keliä missä alkaa kärryn kanssa askartelemaan. Korkeahkon hytin vuoksi runko on laituri manöövereissä melko tuuliherkkä. Puomipaikalla on pelivaraa 10cm per puoli, tietyllä sivutuulella puomien väliin satuttaminen on suhteellisen vaikeaa. Joskus tuntuu, että jopa mahdotonta.
X-Trail on yllättänyt positiivisesti vetokyvyllään, kunnolliselta luiskalta vene nousee ilman kytkimen käryjä. Painoa trailerille sain konttorin vaa-alla 1720kg joten 1700 Jsi on melko passeli kyseiselle veneelle. Puntaroitu paino sisälsi kaikki mahdolliset kalastusvälineet kyydissä ja tankki täynnä joten keventämisenkin varaa olisi reilusti.

Hiljaiset raksivauhdit vaativat suuret jarrupussit, käytössä on Ahosen 115cm jarrupussit joilla 1000 kierroksella saa pidettyä vauhdin 2.6-3km/h. Kaasun sijaan olen siirtynyt säätämään nopeutta jarrupussien suuaukon korkeudesta, askartelin Bilteman veneilytuotteista säätövälineen.

Elektroniikka puolella Garmin alkaa löytämään säädöt kohdalleen. Blue Chart- karttassa on eroa Navionicsin vastaavaan kuin yöllä ja päivällä. Parin päivän tuskailun jälkeen päädyin tekemään hätäapuratkaisun ja hankin apuplotteriksi Ipad2:en näyttämään tutut patit ja penkat Navionicis ohjelmalta. Karkeasti sanottuna Garminin kartoissa penkkojen muodot ja pakat ovat selkeämmät. Yksittäiset patit taas löytyy Navioniciltä huomattavasti suuremmalla todenäköisyydellä.

Kaikupuolella Garmin GSD24 ja Airamin P66 toimii 50 / 200khz taajuuksilla. Houkutuslevyjen liikkeitä en ole onnistunut kaiusta esiin kaivamaan, niinkuin Lowrancesta sain. Tämä johtunee anturin asennuskulmasta, jota ei olekkaan kovin helppoa hienosäätää vauhdissa.
Alla oleva kuva kuhanvedosta.

Huomion ja maininnan arvoista kuvassa on oikeassa laidassa oleva musta palkki. Ilman tätä palkkia GPS-nopeutta ei ole mahdollista saada näkyviin yhdistelmänäytössä. Lisäksi ikkunoiden kokoa ei voi säätää. Suunnitteluvirhe mielestäni. Tämä osaa olla varsin ärsyttävä "toiminto" ja syö leijonan osan näytöstä. Garmilta tuli kyselyyni vastaus ja asiaan ei ole tulossa korjausta. Ei mahda minkään. Tästäkin huolimatta olen ollut tyytyväinen valintaani. Täydellistä laitetta en ole vielä kohdannut. Monia hyviä kylläkin.
Pilotin kanssa näytön toiminta on todella saumatonta, oli reitillä minkälaista mutkaa ja karrosta tahansa ei ole vielä ohjausongelmia tullut. Olenkin alkanut tekemään uistelureittejä jo kotona valmiiksi Garminin HomePort-ohjelmalla, rannassa sitten SD-kortilla tiedot plotteriin ja saa itse keskittyä kalastamiseen. Pilotti ajaa patilta patille tai sahaa penkkaa miten kotona sitten onkaan hiirellä suhaillut.

Kesä meni hetkessä laitteiden kanssa leikkiessä ja syksy kolkuttelee jo ovella. Jännä nähdä millainen kylmän veden aika on vesillä luvassa. Lokakuu on lomaa joten eiköhän sitä ehdi selvittämään. :)