Jigikalastus koukuttaa

Hankkimani kakkossetti on ollut kovassa käytössä ja osoittautunut hyväksi ostokseksi. Lähes jokainen kaveri, joka on käynyt kanssani kiertelemässä karikoita on jäänyt lajiin koukkuun. Enkä ihmettele yhtään. 

Olen saanut valtuutuksia hankkia jigipaketteja, luonnollisesti itsekkin olen ottanut pieniä kylmätyyppejä kasatuista seteistä.

Tällä kertaa vavaksi tuli hieman halvemman hintaluokan Okuma Avenger Gold 6ft vapa, kelaksi Pennin Battle 1000 ja siimaksi TUF:in 0,10.

Okuman vapa on varsin komea ilmestys. Takakahva on korkkia ja itse vavan väritys kullan keltainen. Desing mielestäni todella onnistunut. Omaan Yoshino Lordiin verrattuna vapa vie ulkonäköpisteet. Okuma on IM6 hiilikuitua, kun taas Lordi IM9. Tarkoittaneen, että Okuma on hieman raskaampi.

Vapa kuin karkki.

Vapa on 4-18gr painoille. Jos vähäisellä kokemuksellani kuvailisin Yoshino Lordia melko kärkitoimiseksi n. 1/3, Okuma on hieman kokotoimisempi, ehkä lähempänä 2/3. Jännä nähdä kuinka tämä vaikuttaa kalastuksellisesti. Kohdekala tälläkin setillä tulee olemaan ahven, joten tartutus ei tarvitse olla niin terävä kuin kuhalle. 

Penn Battle 1000
Siinä missä kelanpuola jäi jonkin verran vajaaksi 92 metrillä 0.10 Power Prota.,0.10 Tufin 110m puolaan jäi vielä reilusti  siimaa varastoon kelan täytyttyä.

Penni on mielestäni hinta-laatusuhteeltaan passeli kela alle 100e luokassa, joten turha alkaa etsiä uutta tuttavuutta. Huonolla tuurilla kouraan sattuu huonompitoiminen malli. Toki, jos Battlea ja toista kelaani, Okuman Heliosta vertaa on niissä joitakin eroja, niistä enemmin kunhan kokemusta kertyy. Hintaakin löytyy tuplat, joten syytäkin löytää jotain syitä kovemmalle hinnalle.

Heittopituudet Pennillä 0.10 ja Okumalla 0.08 kuidulla on suunilleen samaa luokkaa. Jigailussa tällä ei ole suurempaa merkitystä, koska veneellä voi ajaa lähes kalapaikan päälle.

TUFin siiman otin puhtaasti Honkkarin myyjän suosituksesta. TUF on halvemman hintaluokan siima ollessaan lähes puolet halvempaa kuin nyt testissä olevat Power Pro 0.10 ja Berkley 0.08. Aika näyttää kuinka siimojen ominaisuudet eroavat ja saako kovemmalla panostuksella parempaa.

Tilauksen mukana tuli omaan käyttöön Berkleyn Whiplash-kuitua.
Kuten huomaa, pieniä eroja vetoluujuuksilla.

Alkukokemukset TUFista oli erinomaiset. Siima puolautui nätisti ja on muodoltaan lähimpänä pyöreää käyttämistäni siimoista. Siiman pinta on kovahkoa ja solmujen teko tosi helppoa.

Jigit ja jigipäät valitsin puhtaasti omien kokemusten perusteella. Päiksi 5, 7, 10, 14gr Kamakatzuja 4/0 koukulla. Jigeiksi tuttuja ja turvallisia Waken 4,5" matoja. En näe mitään syytä miksi käyttää pienempää koukkua, 4/0 istuu tosi hyvin 4,5" toukkaan ja vauraampi kala tarttuu mainiosti.

Waken 4,5" toukka.
Bottom Special ja Pure White on osoittautunut toimiviksi.

 

Hintataso setillä on noin 150e luokkaan. Mielestäni tähän hintaan saa jo oikein laadukkaan paketin.

Rengastalkoot

Ei meinaa vetoautomurheet helpottaa sitten millään. Oikeastaan tämänkertainen murhe ei mitenkään liity itse Nissaniin, mutta ärsyttää silti. Juhannuksen kunniaksi aattona-iltana kotia tullessani huomasin toisen eturenkaan olevan lähes tyhjänä.

Syylliseksi paljastui peltikattoruuvi.

Pieni ruuvi, iso murhe.

Mitäs sitä muutakaan juhannusaatto iltana, kuin rengastalkoita?
Aluksi oli tarkoitus laittaa vararengas eteen, mutta oli niin paljon toisen puolen rengasta korkeampi niin päätin laittaa sen takarenkaaksi tasauspyörästön säästämiseksi. (ajot 2wd päällä)

Myöhemmin ilmeni, että myös takapyörässä oli samanlainen ruuvi. Aikamoinen sattuma?!

Juhannus rullailtiin vararenkaan voimin. Ensimmäisenä arkiaamuna kävin rengasliikkeessä kyselemässä paikkauksen hintaa. En kauheasti lämmennyt lähemmäs 50e hinta-arviolle, joten päätin paikata renkaan itse. Sinällään liikkeen hinta on ihan ymmärrettävä, he kuitenkin joutuvat antamaan työlleen jonkin asteen takuun ja tarkastavat samalla rungon kunnon ottamalla kumin pois vanteelta. Runkovaurioon en uskonut, koska kumi ei päässyt täysin tyhjäksi.

Puuilosta löytyi tubeless renkaan paikkaussetti reilulla 10 eurolla.
Setti sisältää kaiken mitä renkaan paikkaamiseen tarvitsee: paikat, työkalut ja liiman.

Mukana tulee selkeä ohje, jota noudattamalla ei voi epäonnistua.

Ensiksi suurennetaan reikä rassilla paikalle sopivan kokoiseksi.

Sitten pujoitetaan liimalla vuorattu tubeless-paikka työkaluun, jolla paikka työnnetään rassatusta reiästä sisään. Paikka irtoaa itsekseen työkalusta, kun sen vetää pois reiästä.

Paikka paikallaan.
Liiman kuivuttua leikataan paikasta ylimääräiset pois mukana tulleella mattoveitsen tapaisella leikkurilla.

Valmista. Paikka on pitänyt renkaan paineen samana noin 1000km verran, joten uskallan sanoa paikkauksen onnistuneen. Paikkaukseen meni aikaa noin 10 minuuttia ohjeita tavaten ja projektin voi suorittaa myös renkaan ollessa paikallaan. 

Helppoa. Tästä lähtien mukana kulkee aina paikkasarja ja täyttöpullo, ihan varmuuden vuoksi.

Traileriin olen monet kerrat miettinyt vararengasta, mutta en ole sille järkevää paikkaa löytänyt. Aisapaino on jo tällä hetkellä niin hirmuinen, etten missään nimessä tahdo enää lisää painoa aisalle lisätä renkaan muodossa. Tietysti venettä voisi roikottaa enemmin viimeisen kölirullan takana, mutta en tahdo rasittaa veneen pohjaa.

Jospa näillä työkaluilla saisi annettua ensiapua myös trailerin rengasrikon tullessa. (tulee ennemmin tai myöhemmin) Tietysti telitrailerilla voi nilkuttaa jonkin matkaa, vaikka yksi rengas olisi tyhjänä. En ole täysin varma laahaisiko jarrurumpu maahan, jos puhjenneen renkaan ottaisi pois ja ajaisi 3:lla renkaalla. Pitänee joskus testata.

Sumputusta

Jigaillessa aktiivisen parven löytyessä on toimittava nopeasti.

Ei ole aikaa käsitellä kaloja tarpeellisella ja hyvien tapojen mukaisella tavalla (papitus, verestys, kylmäketju...). Lisäksi koskaan ei ole varmaa millainen saalis spotilta tulee. Jos saalis on vain muutamia ahvenia en viitsi alkaa sotkemaan keittiötä kalan perkeillä.
Myös kotona on vihjailtu, että kalojen kotia tuonnissakin voisi pitää jonkinlaista tolkkua.

Siispä aloitetaan valikoiva kalastus myös ahventen kanssa. Tähän ei ole muuta tapaa kuin sumppu. Veneen pohjalla pyörivä ämpäri on lähinnä kalojen rääkkäystä. Sopiva ja mielestäni tarpeeksi suuri sumppu löytyi Kivikankaalta ja lähtee kokeiluun lähipäivinä.

Spotin jälkeen voi aina tehdä helposti päätöksen laskeeko kalat takaisin kasvamaan vai päätyvätkö ruokapöytään. Suuret yksilöt voidaan kuvata ja laskea jatkamaan sukuaan.

Kalastusta superhelteessä

Aion juhannuksen jälkeen kirjoittaa jutun jigikalastuksen tehokkuudesta ja siitä viekö se jo osan kalastuksen hohdosta. Muutaman sen jälkeisen reissun jälkeen vedät sanat takaisin. Myös jigaus voi olla vaikeaa.

Juhannuksena käytiin kiertelemässä karikoita, ensimmäistä kertaa sattui kohdalle ajoahvenparvi ja kyyti oli kylmää. 500-800gr ahventa tuli jatkuvalla syötöllä. Tätä joulua jatkui vain noin 10 minuuttia, mutta siinä ajassa saatiin komeat savukalat.

Juhannus lusittu ja alkuviikosta on tehty jo pari jigikeikkaa, nyt homma muuttuikin vaikeaksi. Kaverin kanssa kahteen mieheet kierreltiin patteja ilman tulosta. Tuntui, että kaloilla oli suut totaalisen kiinni. Kaiku kyllä piirtää komeasti kalaa, mutta ei edes kunnollisia tärppejä tule. Liekö superkuu säikyttänyt ahvenetkin?

Toisaalta kalastuksessa pitää olla myös tällaisia päiviä, jos kalaa tulee kerta toisensa jälkeen ainankin itselläni katoaa mielenkiinto lajiin. Hommassa pitää olla haastetta!

Vesillä oltiin kaverin heittokalastukseen varusteltulla Trackerilla. Oli heitto-ominaisuudet vähän toista luokkaa kuin Busterin HT-katteen takaa. Ensimmäisen kerran näin myös keulakoneen käytössä. Kyllähän se ankkurin käytön voittaa 100-0. Jos käytössäni olisi avovene, olisi Minnkota lähtenyt tilaukseen samana iltana reissun jälkeen.

Harjoitusta... yritystä... onnistumisia!

Kalalla ollaan oltu aktiivisesti. On ollut päiviä, jolloin aamupäivä on vedetty lohta ja sitten siirrytty pienemmille vesille jiginheittoon. On se vaan mukavaa terapiaa pitkän istumisen jälkeen alkaa viskomaan jigiä patin reunalla.

Uistelurintamalla jatkuu sama hiljaiselo, mitä on jatkunut viime marraskuusta asti. Siihen on jo tottunut ja tärpitön päivä ei ole mitenkään maailmaa kaatava. Yritystä en kuitenkaan ole lopettanut. Kyllä se sieltä tulee. Joka vuosi olen ollut ensimmäiset kuukaudet aivan hukassa, tämäkään vuosi ei tee tähän poikkeusta. Kyllähän se vähintään 100 tunnin tyhjä putki pitää aina jossakin välissä nykästä.

Talvella muokkaamani jarrupussien suuaukon säätö toimii nyt loistavasti. Orkkisnaruna ollut ohut muovinaru ei purrut lukkoihin tarpeeksi hyvin nyt säädöt pysyy kohdallaan.

Jigipuolella homma kehittyy kaiken aikaa. Joka reissulla oppii uutta ja onnistumisia tulee. Kohdekalaakin on löytynyt ja ahvenfilettä on saanut paistaa monena iltana.

Tärkeimmäksi apuvälineeksi aurinkolasien lisäksi on osoittautunut kaikuluotain. Ilman luotainta paikkoja tuntemattoman on kyllä todella vaikea tavoittaa kohdekalaa.

7gr pää + 4,5" Wake ja pari kohdekalaa.
Vaikka en suoranaisesti vertikaalia harrasta on mukava koittaa härnätä veneen alla olevia kaloja.

Kohdekalat odottamassa jigiä

Moni on kehunut, että kalajigi olisi se toimivin tapa tavoittaa vaurasta ahventa. Itse en tätä muutamien kymmenien tuntien heittokokemuksella allekirjoita. Olen antanut toukka - ja kalajigeille peliaikaa suunilleen saman verran joka heittopaikalla, silti kalat olen saanut lähes poikkeuksetta toukalla. Väristä kalat tuntuvat olevan tarkkoja. Välillä saa 5-6 kertaa vaihtaa väriä ennenkuin alkaa puremaan. Poikkeuksetta pienen saimaan puolella parhaimmat kalat ovat tuleet valkoisella 4,5" toukalla.

Kalajigissäkin tärppejä tuntuu reilusti, mutta tarttuvuus on todella huono. Karkuutuksia tulee aivan liikaa. Epäilen, että käyttämäni 3/0 koukku on liian pieni Lazy Shadille. Tai sitten kalapaikoilla olevat kalat ovat liian pieniä kalajigille. Monet jigit ovat tuleet puolikkaina ylös tärpin jälkeen. Tämä viittaisi hieman arkaan ja tökkivään syöntiin, jossa kala imeskelee jigin pyrstöä.

Lazy Shad 3,5" tärpin jälkeen

Toissa-iltana tavoitin myös ensimmäisen jigikuhan. Tärpin jälkeen olikin omanlaisensa taistelu, että sai kalan veneen viereen. Siinä missä 50cm kuha tulee uistellessa pintaliitoa veneen vierelle, 1000 kelalla ja jigikepillä joutui jo muutaman kerran antaa kalallekkin mahdollisuus ja löysää siimaa. Positiivinen ylläri, että myös pienellä Saimaalla kuhakanta on siinä mallissa, että ahvenpateilla tulee satunnaisia kuhia. 

47cm kuha kelpuutti 4,5" valkoisen Waken.

Juhannuksen jälkeen olisi tarkoitus panostaa järviloheen pari täyttä päivää, sitten onkin luvassa satunnaisia jigikeikkoja. Pikkuhiljaa myös uistelupuolella aletaan siirtymään iltapainotteiseen kuhanvetoon. - Mutta ei ennen heinäkuuta.

Dokumentointia...

Video-projekti etenee.

Kamerat on päässyt milloin mihinkin, kuvakulmien haku on varsin mielenkiintoista touhua. GoPron Wifi-ominaisuus helpottaa muuten näytöttömän kameran suuntaamista mieluisiin kuvakulmiin.

Aktiivista kalastusreissua ja kuvaukseen suunnattua päivää ei voi yhdistää, kameroilla värkkääminen vie aina oman aikansa. Luonnollisesti tavoite on saada myös kameroidan kanssa kalatapahtumia.

Helpompaa tankkausta

En ole vielä sellaista venettä kohdannut, joka olisi helppo tankata puomipaikalla kanisterista.

Yamarini ja Busteri ovat haasteellisimmasta päästä. Molemmissa täyttöaukko on takatilan kaiteen takana. Luonnollisesti kaikki uistelun lisävarusteet ovat edessä eikä ainankaan helpota projektia millään tavalla. Yleensä ajan tankin melko vajaaksi ja tankkaan reilummin kerralla. 80-100 litran tankkaaminen on oma projektinsa ja mielellään tämän hoitaa mahdollisimman helpolla tavalla. Toki helpoin tapa olisi ajaa mittarille ja laskea tankki täyteen, tämä ei ole vaihtoehto.

Ratilla tankkaaminen ilman sotkemista on käytännössä mahdotonta. Myös eräänlaisia palkeesta pumpattavia lappoja olen testannut, mutta niiden letkut ovat yleensä liian lyhyitä ja imupuolen letku on jäykkä joka hankaloittaa asettelua.

Vuoden ajan käytössäni on ollut Super Lappo, joka on ehdottomasti helpoin löytämäni tapa siistiin tankin täyttämiseen. Laite ei voisi juuri olla yksinkertaisempi.

Takaiskuventtiili.

Noin 1,5m PVC-letku jonka toisessa päässä on holkki mihin on rakennettu yksinkertainen kuulalla toimiva takaisku. Tankkaus aloitetaan heiluttamalla letkua kannussa. Kun letkua painaa nesteen pinnan alapuolelle takaisku laskee polttoaineen letkuun, nostaessa letkua venttiili toimii ja aine jää letkuun. Muutaman edestakaisen liikkeen jälkeen letku täyttyy ja lappo alkaa, sitten vain odotellaan tankin täyttymistä.

Yamarinin takatilassa oleva 72qts kylmälaukku riittää kanisterin pohjan korkeustasoksi ja lappo jaksaa imeä kannun tyhjäksi asti.