Pilssipumpun asennus

Automaattinen pilssipumppu on turvallisuusvaruste joka on hyvä olla veneessä kuin veneessä koosta riippumatta. Jo vuosi sitten pumpun asennus oli mielessä, mutta perinteisen kiireinen kevät laittoi operaation jäihin. Nytkin homma meinasi "unohtua". Kuitenkin huolehtivainen vakuutusyhtiö ehtoineen piti huolen, että pilssipumppu tulee asennettua ennen veneenlaskua. (vakuutusehdot...)

Pari tuntia kauppojen kiertelemistä tuotti tällä kertaa tällaisen kasan tarvikkeita.

Yamarinissa ei ole mitään automaattista järjestelmää, jolla pilssiin kertyneet vedet poistuisi. Ainoa väline tähän on ollut manuaalinen kalvopumppu. Itse runko on suunniteltu niin, että oikein toimiessaan pilssiin ei kerry vettä. Aina voi tulla kuitenkin häiriötilanne, jonka aikana pilssi alkaa täyttymään. Näitä voi olla mm. läpiviennin pettäminen. Toistaiseksi pilssi on pysynyt täysin kuivana läpi veneilykauden.

Kuitenkaan ei vara venettä kaada.

Pumpuksi valikoin Johnssonin L450UC automaattipumpun lähinnä hyvien nettikokemusten perusteella. Hintaluokka pumpulla oli sellainen, että kyseessä pitäisi olla jo laadukas tuote.

Pumppu purettuna niin pieniin osiin, kun mahdollista.

Alkuun suunnittelin liimaavani välipohjaan 15mm PVC-levyn, johon olisin ruuvannut pumpun kiinni. Näin mahdollinen vaihto rikkoontumistapauksissa olisi ollut helppoa. Kuitenkin suunnitelma muuttui, kun huomasin pumpun olevan purettavissa todella helposti. Jos itse moottoriosa pimenee, sen saa vaihdettua ja runko pysyy samana. Rungon vaurioihin en usko.

PVC-levy olisi nostanut pumppua 15mm ylemmäs, tämä olisi tarkoittanut suurempaa viivettä pumpun reagoinnissa jos vene saa vesikuormaa jostakin syystä. Joskus se muutaman kymmenen sekunninkin nopeutus voi olla todella tärkeää.

Ruuveja en asennuksessa aio käyttää, joten kiinnitys tapahtuu 291-Sikaflexilla.

Johnssonin raja-anturi "Ultima Kytkin"

Yksi syy mikä puolsi Johnssonin pumpun valintaa oli raja-anturi. Perinteinen kohotunnistin on historiaa. Ultima-kytkin toimii puolijohde elektroniikalla, eikä sisällä liikkuvia osia. Nestepinnan noustessa 50mm tasolle pumppu alkaa pumppaamaan, kunnes neste laskee 20mm tasolle. 8 sekunnin viivekytkin käynnistyksessä estää pumpun häiriökäynnistykset.

Pumpun pohja.

Ennen liimausta varmistetaan tartunta hiomalla 120 paperilla sihdin pohjasta kiilto pois.

Sihtien suojausta. 

Pumpun mukana tulee 2 eri päätä joihin letku voidaan kytkeä:
Suora ja 90-asteen kulmassa oleva nippa.
Keskellä on "takaiskuventtiili" joka kiristetään pumpun ja nipan väliin.

Talven jäljiltä Yamarinissa oli polttoainetankki täynnä. Jos pumpun olisi tahtonut asentaa aivan kiinni peräpeiliin olisi tankkia joutunut käyttämään irti. Koin tämän liian työlääksi operaatioksi ja päätin asentaa pumpun takatilan huoltoluukun kautta tankin etupuolelle.

Pumpun paikan mallausta.

Venetuunarin työkaluja:
Sikaflex, akkukone ja asetoni

Oikean paikan löydyttyä levitin veneen asennuskohtaan ja pilssipumppun pohjaan kerroksen sikaa.
Tasaisesti painaen pumppu paikalleen ja muutama pyöräytys, jotta sika etsii paikkansa.
Pumppu saa liimaantua pari päivää.

Pumppu liimauksessa. Letku on irroitettu, jottei liikuttaisi pumppua.

Näin pumppu on paikallaan. Parin päivän päästä teen kevyet rasituskokeet liimaukselle.

Seuraavaksi asennukseen moottorikaivoon tuleva postoläpivienti. Olin jo aikaisemmin irroittanut takakulmasta kaapeliohjauksen läpiviennin ja mitannut reiän. Reikä oli 30mm ja tämä tuotti tuskaa ostoskierroksella, mistään ei löytynyt sopivaa poistoläpivientiä tällä reikäkoolla. Joko oli hieman isompia tai todella paljon pienempiä. Päädyin ottamaan 34mm läpiviennillä olevan holkin.

30mm reikä jäänteenä ohjauskaapelin läpiviennistä

Olin jo henkisesti valmistautunut suurentamaan reikää 4mm Dremerillä. Onni oli asentajan matkassa tällä(kin) kertaa ja tarkemmassa tarkastelussa paljastui, että reikä onkin jo 34mm. Siinä oli vain 4 millin edestä tiivisteainetta kauluksena. Todella suuri voitto!

Pölytystalkoot vaihtuivat pieneen repäisyyn.

Uusi läpivienti.
Vesirajan lähellä olevien läpivientien kanssa pitää olla huolellinen. Tein Sikasta kauluksen. Tämä varmistaa, ettei saumasta valu pisaraakaan vettä vaikka aallot löisivät moottorikaivoon asti.

Letkuun on hankala päästä käsiksi rungon sisäkautta. 19mm letku on painettu paikalleen.
Tässä vaiheessa on letkun asentaminen on helppoa ja näkee, että on varmasti pohjassa. Läpivienti on ns. yleismalli ja sopii ainankin 3 eri letkupaksuudelle. Käyttämäni 19mm on näistä ohuin, tämän takia holkkia jäi näkyviin suht reilusti. Klemmari ja kiristysmutteri letkussa odottamassa.

Läpiviennin mutterin tiukkauksen jälkeen sikaflex tursusi nätisti koko matkalta, tämä ei vuoda.

Läpivienti paikallaan.

Letkuun taivutettu joutsenenkaula, jottei roiskuva vesi valuisi putken kautta pilssiin.
(Johnssonin takaiskukumi ei vakuuttanut)

Liimauksien ja letkun vedon jälkeen onkin jäljellä vain pienehköjä sähkötöitä. Pilssipumppu tulee asentaa niin, että päävirtakytkimen käyttö ei vaikuta sen toimintaan. Päätin tehdä pumpulle kokonaan oman boksin, jossa on 5A automaattisulake ja painonappi josta pumppua voi ajaa "pakkokäytöllä" ja testata toimivuus. 

Hahmotelma sähköistä

Pilssipumppu kytketään suoraan hupiakun napoihin. 70Ah akun pitäisi riittää hyvin pumpun tarpeisiin. Starttiakku pysyy erotettuna kytkennästä. Näin moottorin starttaus on mahdollista, vaikka pumppu olisi käyttänyt esimerkiksi rajakytkimen häiriötilanteessa akun tyhjäksi.

3x 1.5mm2 kumikaapelia, kytkentärasia ja pikkutarvikkeita.

Kytkentärasian kanteen työstetään tarvittavat reiät.

Pakkokäyttö ja automaattisulake paikallaan. 

Johdot vedettynä.
Otin tarkoituksella hieman väljemmän rasian, jotta samaan tilaan voi myöhemmässä vaiheessa lisätä muidenkin laitteiden sähköjä. Suunnitelmissa on asentaa sähkotakiloihin automaattisulakkeet, ne menee mukavasti samaan rasiaan.

Valmis rasia rasia johtoineen. Kokonaiskustannukset johdotuksella noin 14 euroa.

Asennuskotelo löysi paikkansa hupiakun päävirtakytkimen vierestä. 

Pumpulle menee 3 johtoa:
- Rajakytkimen + 12
- Pumppu ON + 12
- Maa
Veneiden jatkoliitoksissa käytän ainoastaan kutistettavia apicoja. Yleensä varmistan liitoksen suojauksen kerroksella sähkärin teippiä.

Pumppu paikallaan.
Johdot niputettu.

Kaikki ottaa aikansa, tähän projektiin meni kaupoissa kiertelyineen noin 6 tuntia. Veden kanssa koekäyttö on vielä suorittamatta. Kunhan liimaukset on kovettunut kunnolla on sen aika. 

Mukava ja varsin siisti projekti. Vaikka tarvetta pumpulle ei ole ollut olisi asennus pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin. 

Jos jotain jäi projektista hampaankoloon on se Sikaflexin pakkauskoko. Jokaisen pikkuruuvin takia joutuu yleensä ostamaan kokonaisen tuubin massaa. Järjestään vanha on kuivahtanut tai mennyt vanhaksi. Miksei 291 marine-sikaa saa pienemmissä pakkauksissa?! Esimerkiksi kaikuluotaimen anturin asennukseen riittää noin 20 ml annos. Loppu 290ml menee tuubista hukkaan.

Vakuutusylläri

Olen aikaisemmin kirjoitellut, että vakuutuksien ehtojen kanssa pitää olla tarkkana. Osalla vakuutusyhtiöistä on mitä ihmeellisimpiä pykäliä jotka vapauttavat korvausvastuusta.

Yleensä kun kerran olen vakuutusyhtiön pykätät kahlannut läpi en perehdy niihin uudestaan vakuutuskauden uusiutuessa. Nyt kuitenkin jokin ajoi minut tavaamaan venevakuutukseni pykäliä aamukahvin lomassa.

Voikohan kuivempaa aamupalaa olla?

Heti ensimmäisellä sivulla huomasin ehtojen muuttuneen edellisestä vuodesta.

Kuljetus ja säilytys- kohtaan oli lisätty painoraja veneelle, jonka vakuutus on voimassa traileroidessa. Yli 2000kg veneille vakuutus on voimassa vain talvisäilytys ja huoltologistiikan ajan. Eli 2000kg veneellä trailerikalastavan tulee tässä pykälässä olla tarkkana.

Myöskin vakuutus ei kata - lista oli karttunut viimeisimmästä:

Entisen 15 kohdan sijaan listasta löytyi 27 kohtaa.

Olihan sieltä itsellekkin jotakin, joka aiheuttaa toimenpiteitä. Täysin uutuutena listalta löytyi kohta: vakuutus ei kata uppoamista, jos veneeseen ei ole asennettu kokoonsa nähden sopivan kokoista automaattista pilssipumppua. 

Todella oleellinen pykälä kaikille veneilijöille. Tiedän monta runkoa, joissa ei tehdaskunnossa ole automaattista pilssipumppua. Tämähän on ehdottomasti asennettava. 

Sen verran olin utelias, että selvitin miksi tällainen pykälä on lisätty, sillä harvassa suuremmassa veneessä automaattinenpilssipumppu on. 

Syynä, että laituriin uppoamisia on ollut luvattoman paljon. Yleensä aiheuttajana ollut tihkuava läpivienti, joka on jäänyt huoltamatta. 

Yamarin täyttää pykälät ja CE:t kuitenaan vakuutusyhtiön vaatimaa pilssipumppua ei ole.

Sinällään mielenkiintoista, että laskun yhteydessä ei ollut mitään mainintaa ehtojen muutoksista. Olisihan se ollut vähintään kohteliasta ilmoittaa esimerkiksi jollakin tiedotteella talvella, että ehdot muuttuu. Jos en olisi alkanut tavaamaan paperinivaskaa läpi olisin ollut aivan tietämätön siitä, ettei veneessäni ole voimassa olevaa vakuutusta uppoamistapauksen varalle.

Itseasiassa pilssipumpun asentaminen on ollut itselläni mielessä jo pitkän aikaa, jotenkin muut kiireet ovat vieneet voiton tältä todella tärkeältä turvallisuusvarusteelta. Nyt sekin projekti on vietävä loppuun. Olisihan tuon vähän muulle ajankohdalle ajoittaa, kun kiireisimmälle kevätajalle. Oman mielenrauhan takia tiedän, etten voi venettä veteen laskea ennenkuin tiedän kaluston täyttävän vakuutusyhtiön antamat vaatimukset.

Taas veneen lasku viivästyy yksien vapaiden verran.

Onneksi sattui olemaan jouto-aikaa ja pääsin jo aloittamaan projektin. Homma oli itseassa jo suunniteltuna korvien välissä vain toteutus uupui. Rungossa oli ostaessani kaapeliohjaus jonka purin pois heti kättelyssä. Kaapeliohjauksen vaijerin läpivienti jäi käyttämättömäksi, tulppasin sen soutuveneen laajenevalla pohjatulpalla. Ajatuksena oli hyödyntää olemassa olevaa reikää jossakin tulevaisuuden projektissa ja niinhän siinä kävikin.

Keskimmäinen reikä on kalvopumpun poistoläpivienti, alin kaapeliohjauksen läpivienti.
Vaikka kaapeliläpiviennin vieressä oli noin 15x10cm tarra, jossa muistutettiin tiivisteliiman käyttämisestä ohjausta asentaessa sitä ei oltu käytetty. Normal?

Läpivienti sisäpuolelta.
Tällaisenaan tämä ei sovellu letkun läpivienniksi vaan on uusittava. 

Ensimmäisenä hommana on poistaa ohjauskaapelin läpivientiholkki. Kuulostaa helpolta, mutta ei todellakaan ole sitä. Läpivienti on tehty todennäköisesti ennen kansi ja pohja-modulin liimaamista toisiinsa. Liimat on pitkin läpiviennin kierteitä.

Läpivienti sijaitsee niin kaukana takatilan huoltoluukusta, että fiksu työskentely oli mahdotonta. Tunnin äherryksen jälkeen luovutin ja käyttöön rajummat aseet.

Akkukone ja 30mm poranterä.

Arvion asennusreiän olevan noin 30mm. Otin tämän kokoisen poranterän ja porasin holkin kahteen osaan. Hommaan meni 5 minuuttia. Pikkuhiljaa sitä alkaa oppimaan, ettei aina ei kannata yrittää purkaa ehjänä osaa joka on menossa roskikseen. Menee aikaa, energiaa ja kuluu hirveän paljon turhia kirosanoja. :)

Läpivientiholkki on historiaa, niin tarrakin.
Kohta alemmastakin reiästä lentää vesi komeassa kaaressa ulospäin.

Rennon vapaapäivän yllätysprojekti nitkahti päivän mittaan jo hyvän askeleen eteenpäin. 

Pumpuksi valitsin Johnssonin 49 litraa minuutissa pumppaavan automaatipilssipumpun. Pumpussa ei ole mekaanista vedenpinnan valvontaa kohoineen vaan mittaus tapahtuu elektronisesti. 

Vielä pitäisi suunnitella pumpulle asennuslevy pilssiin ja suorittaa sitä aina niin mukavaa johdon ja letkunvetoa. Ei tässä tekeminen lopu.

Johnssonin pumppu, läpivienti ja 3m 3/4 putkea.
Eiköhän näillä selviä.

Raksitapsit iskuun

Toukokuun viides päivä, kesä lähestyy, koivut vihertää JA ulkona sataa lunta! 

Pienoinen takatalvi on tosiasia. Tämähän oli jo odotettavissa, pääsiäisestä olikin lähes nappikeliä vappuun asti. Alkuperäisen pläänin mukaan olisin laskenun veneen vesille sunnuntaina, mutta säätiedotteet eivät puoltaneet projektin toteuttamista. 

Odotellaan, kyllä se kesä sieltä vielä tulee.

Kalamiehelle riittää tekemistä, vaikka vene onkin kuivalla maalla. Raksitapsiosasto on ollut koskematta siitä asti, kun pyynnöt viimeisen kerran syksyllä 2013 kelattiin ylös. Tapsiämpärin pohjalta löytyneestä mytystä päätellen viimeinen raksien nosto on ollut varsin vauhdikas projekti. 

Sentään salakat ja muikut on ehditty napsia pois hupuista.

UV-Pinkit joutuvat odottelemaan syksyisempiä kelejä raksirasiassa.

Ei muutakuin parsimaan isolla kädellä. Kaikki palaset erilleen ja katsomaan mitä hyödynnetään kevään setupissa. Raksihuppu settini koostuu 6 vakioväristä jotka pyytävät läpi kauden, loppuja huppuja vaihdellaan kelin ja fiiliksen mukaan, etsitään sitä päivän ja kauden ottiväriä. 

Joka kautena tähän mennessä on yksi väri ollut ylise muiden, koskaan se väli ei ole ollut kahta vuotta peräjälkeen sama. Voisiko tämä johtua veden humuksen ja sitä kautta värin vaihteluista vai kenties kuun asennosta, sitä tuskin tietää kukaan. Joka tapauksessa lyhyen raksikalastajan urani aikana näin olen havainnoinut.

Aikaisempien vuosien "viikatteita" on ollut mm. "Sammakko", " Purple Black", "VK-Pearly UV-levy + UV Pinkki", "Sammal..." Mikähän se voisi olla tänä kautena?

No sitä on turha spekuloida tässä vaiheessa, kun kaikki on vielä levällään ja osa kalastusvarusteistakin on postin hallussa..

Huput, silikoniletkut, koukut ja leikarit erilleen. Leikarit öljykylpyyn puhdistumaan ja muille varusteille silmämääräinen tarkistus. Huonot koukut ja venyneet silikoniletkut roskikseen ja hupuista unohtuneet salakan päät pois. Hommahan alkaa olla parin tunnin jälkeen siinä tilanteessa kuin sen olisi pitänyt olla viimeisen uistelureissun jälkeen. 

Kaikki aikanaan.

Leikarit saa muhia öljyssä pari päivää.

Öljyämisen jälkeen kevyt pesu ja uuden veroiset leikarit valmiina käyttöön.

Keväälle valikoitunut aloitusvalikoima. 

Osa hupuista saa kaverikseen kaltaisensa levyn.
Levytapsien pituus vaihtelee 80-120cm välillä.
Toimiva levytapsin pituus löytyy vain kokeilemalla.

Huput ja levyt valikoitu, sitten sitomaan. Tapseja sitoessa pitää ottaa huomioon muutama pieni mutta oleellinen asia.

Kuulalaakerileikari pitää sitoa oikein päin, muuten veden epäpuhtaudet täyttävät laakeripesän ja leikari jumittuu. Tämä tietää siimasotkuja.

Punaisella ympyrällä merkattu laakeripesä.

Vetoreikä. Tämä on kova puheenaihe raksiuistelijoiden keskuudessa. 

Vetoreiän paikalla vaihdellaan uintia eri nopeuksiin ja uinteihin soveltuvaksi. Osa vannottaa suuren tynnyriuinnin nimeen ja osa taasen pitää tynnyriä lähinnä kaloja karkoittavana uintina joka ei edes pyöri kaukana veneestä. No oikeita vastauksia on niin monta kuin on kalamiehiäkin. Tärkeintä on, että uskoo siihen mitä tekee. 

Käyttämäni vetoreiät.
Siimana 0.46 mono.

Itse käytän VK:n raksihuppuja ja niissä käytössä on pääasiassa 3 etummaisinta vetoreikää. Vuosien mittaan olen tullut hieman laiskaksi esimerkiksi vauhdin säädön kanssa. Näinollen säädän uinnit toimimaan mahdollisimman laajalla skaalalla. Viritysvauhti on 3.5km/h tästä sitten vavan kanssa tarkistan, että syötti ui myös hieman hitaammassa / nopeammassa vauhdissa.

Oma tavoiteuinti on kaukana tynnyristä. Vannotan pienen putken nimeen. Uinti saa olla melko nopeakin, kunhan syötti ei ala vauhdin nopeutuessa poraamaan (pyörimään valtoimenaan). Optimaalisessa uinnissa synti tekee tiukkaa potkua oman akselinsa ympäri. Vertikaalista liikettä en kaipaa ollenkaan.

Nykytrendin mukaan tapsit on tehty yksikoukkuisiksi, jolloin rasvaevälliset ja alamittaiset kalat on helppo irroittaa. 

Kalastuksellisesti en ole koskaan kaivannut 2-koukkuisia rakseja. Muutamat uinnit on vaan huomattavasti helpompi virittää pienen takakoukun avulla. Jätetään näiden mainostus sikseen sillä emmehän tahdo, että 2 koukkusia rakseja käytetään.

Uinnin säätöön on vetoreiän lisäksi muitakin niksejä.
mm. meneekö siima silikoniletkun tapin ylä vai alapuolelta.

Uinnista voi mainita muutaman perussäännön. Mitä korkeammalla syöttikalan kyljessä koukku on sitä pienempää uintiputki on. Koukun ollessa alhaalla ja takana saadaan uintiin potkua. Yksikään salakka tai muikku ei ui samalla tavalla. Kaikkien virityksessä joutuu käyttämään omia niksejä.

2500 tunnin harjoittelun jälkeen tunnen vieläkin olevani aloittelija.

Valmiiden tapsien logistiikka on ollut aina enemmin ja vähemmin hankalaa touhua. Taas lähti kokeiluun yksi uusi prototyyppi. Tällä kertaa tapsit päätyivät 0.5L minigrip pusseihin. Ensivaikutelma on positiivinen.
Laukut, putket, vaahtomuovit ja finnfoamit on koitettu. Ei kiitos.

Tapsit siistissä kasassa. 

Täyden uistelusetin tapsit menevät Smart Storen pienimpään laatikkoon ongelmitta.
Mittaa laatikolla on 21x17x6cm.

Tapsit iskussa, syötit iskussa vielä kun saisi veneen veteen.

Syöttihuoltoa

Raksiuistelijan arki voi halutessa olla paljon muutakin kuin itse vetouistelua. Moni hankkii täkysyöttinsä valmiiksi pakattuna / vacumoituna ja pakastettuna. Niin myös itse olen pääasiassa tehnyt.

Toinen vaihtoehto on pakata syötit itse.

Minulle on muutaman kerran tarjoutunut tilaisuus päästä mukaan tyhjentämään hoitokalastusrysää, johon kertyy salakkaa ja sivutuotteena erinomaisesti raksiin sopivaa muikkua. Tästä intoutuneena olemme kaverin kanssa testanneet raksisyötin pakkaajan arkea.

Hommahan alkaa syöttien noutamisella pyydyksestä. Syöttiprojektissa kylmäketjun toimivuus ja kalan nopea jäähdyttäminen on kaiken A ja O. Tämä tarkoittaa sitä, että jäillä täytetyt Igloot roudataan mukana pyydykselle asti. Pyydyksellä jäiden sekaan vielä kipataan lisäpainoksi muutama kymmentä litraa vettä. Vesi siitä syystä, että pelkässä jäähileessä pyörivistä kaloista irtoaisi suomut.

Sitten alkaa kalankäsittely: rysästä nostetaan kalaa haavi kerrallaan vedellä täytettyyn lajittelusankoon, raksisyötiksi kelpaavat salakat ja muikut siirretään käsin kylmälaukkuihin. Luonnollisesti kalat ovat kaiken aikaa virkeinä vedessä, ettei suomut irtoaisi. Kuulostaa helpolta, mutta veden lämmön ollessa 2-4 asteen tienoilla alkaa sormia kummasti kihelmöimään muutaman karkuun uivan salakan jälkeen . Tätä touhua jatketaan kunnes pyydys on tyhjä, viimeisimmällä kerralla aikaa meni noin tunti.

Luonnollisesti ensimmäisen vaiheen voi suorittaa monella muullakin tavalla: verkottaa, nuotata, katiskalla, käyttää heittoverkkoa tai vaikka onkia.
Onkimistakin ollaan yritetty. Huonolla menestyksellä, muutamalla onkireissulla saalista on kertynyt noin 1-2 salakkaa tunnissa. 20-30 salakan takia ei kannata alkaa levittelemään pakkaustarvikkeita. Liekö vika ajoituksessa, paikassa vai peräti onkijoissa?

Salakka-onki.
Kohosta lähtee tapsi, johon solmittu 3-4 koukkua. 

Kun pakattavaa tuotetta ollaan saatu kerrytettyä tavalla tai toisella tarvittava määrä siirrytään pakkauspaikalle.

Vettä, jäätä ja syöttejä.

Ennakoivana työnä ollaan leikelty reilu määrä pahvilevyjä syöttejä varten. Lisäksi ostoslistaan kuuluu vahvaa elmukelmua. Ennen syöttien latomista levylle pahvien pintaan pyöräytetään kerros kelmua, jottei kostea syötti takerru pahviin.

Syötinpakkaustehdas.

Syöttien noukkiminen lähes 0-asteisesta vedestä saa sormet kihelmöimään.
Jos tätä tekisi ammatikseen laittaisin jäiden ja syöttien väliin säleikön, josta kalat voisi nostaa pakattavaksi.

Syötit pakataan noin levyn 5-6 erissä. Joka levylle pyritään saamaan mahdollisimman saman kokoista syöttiä. Karkeasti mitat menee 11, 12 ja +13 cm syötit. 

Levyt täyttyy... 

A1++ laatuluokan muikkua.

Kun pahvilevy on täytetty pyöräytetään päälle 1-2 kerrosta kelmua. Paketti valmis ja siirto kylmään mahdollisimman nopeasti.  Pakkauspaikalla oli käytössä välivarastona 100QT kylmälaukku, jota viilensi 4 kappaletta tehokkaita kylmävaraajia.

5 levyn erä siirtymässä välivarastoon.

Kun koko satsi on valmis siirretään syötit mieluiten omaan syöttipakkaseen, jota pyöritetään vähintään päivä täydellä pakastusteholla. Tämän jälkeen lämpötila voidaan laskea normaalin pakkasen lämpötiloihin ja syöttiprojekti on valmis.

Aikaa projekti vie normaalin työpäivän verran. Aikaan saatiin reilu 100 levyllistä todella laadukasta syöttiä. Kaikki vähänkin huonolaatuiset raaka-aineet heitettiin surutta jo lajitteluvaiheessa pois. Kalastustilanteessa osaa arvostaa hyvin pakattua ja tasalaatuista syöttiä.

Voisin sanoa, että vaikka syöttejä tilatessa +/- 4 euron listahinta hieman kirpaiseekin niin kyllä joutuu pakkaajakin näkemään vaivaa paketin tekoon. Yhtäkkiä hinta tuntuukin varsin kohtuulliselta summalta levystä erinomaisia syöttejä.

Hienoa, että syötinpakkaajat jaksavat palvella täkyraksiuistelijoita vuodesta toiseen.

Hintavien syöttien kanssa pelatessa kannattaa panostaa kalareissujen kylmäketjuun.
Itselläni on käytössä Waecon kompressorikäyttöinen kylmälaukku, joka viilenee - 18 lämpötilaan ja vie virtaa varsin maltillisesti. Kotona kylmälaukku kytketään ennen kalareissua 230 - > 12V adapteriin ja viilennetään maksimikylmyyteen. Lähtiessä lisätään laukkuun tarvittava määrä syöttejä ja lisäksi pari tehokasta kylmävaraajaa. Kylmälevyt varmistavat, että hetkinä, jolloin Waeco ei saa virtaa syötit eivät pääse lämpenemään.

Syötit pysyvät huurtumattomina koko reissun ja yli jäävät voidaan palauttaa kotiuduttua takaisin pakkaseen odottamaan seuraavaa kalareissua.

Pienenä miinuksena Waecossa on suuri paino. Käytössäni oleva 18 litran malli painaa lähes 12 kiloa. Plussat on sitäkin suurempia, aikaisemmin kalareissun päätteeksi meni pahimmillaan roskiin 3-4 pussillista syöttejä, nyt hävikki on 0. Lisäksi kesäpäivinä juomat saa nopeasti viileäksi, pitää vain olla tarkkana, ettei sihijuoma pääse jäätymään.