Uudet kelat ja vavat kuitenkin polttelivat olohuoneen nurkassa siinä määrin, että olihan niitä lähdettävä testaamaan mökkiselälle iltahämärässä.
Pientä haastetta oli tarjolla heti rannassa, pikku Saimaan pinta oli laskenut siinä määrin, että kun veneen laski ranturilta alas niin peltipurkki makasi komeasti vielä koko painollaan hiekalla. Temutessa meni oma aikansa ja tuskan hiki otsalla loppujenlopuksi pääsin irtautumaan rannasta.
Tavoitteena oli saada edes yksi kalakontakti, niin jonkinlaista kuvaa vapojen ja kelojen yhteistoiminnasta saisi. Siispä tutut ja turvalliset bomberit vetoon vauhtia reilusti. Takiloita en jaksanut virittää ollenkaan, vaikka siinähän syncrot oikeastaan vasta tarpeelliset on. Tälläkertaa tehollista kalastusaikaa ei ollut tarjolla kuin maksimissaan 2 tuntia, niin eipä jaksanut alkaa hifistelemään.
Mittareihin ihastuin hetkessä, oikeastaan parhaillaan taisin 3 vaappua laskea samaan aikaan veneen perään, tavallisesti yhdenkin kanssa mitat menevät sekaisin samantien. Parissa kelassa mittarin asteikko ei ole aivan "näytön" kohdalla, mutta pitää joskus perehtyä asiaan, jos kyseessä on vain säätötekninen juttu. :)
Monet kaverit ovat moittineet vapavalintaa liian järeänä Saimaalla kalastukseen. Hypättiinhän tässä ääripäästä toiseen, ensiksi 180cm tumpit ja nyt 255cm järkäleet. Katsotaan nyt kummat ansaitsee paikkansa plaanarikeppeinä. Vaappuja viritellessä en ainaskaan kokenut pitkien vapojen kanssa mitään ongelmaa, busterissa kuitenkin sen verran takana tilaa, että vavan mahtuu työntämään latttialle sen verran kauas, että ongelmitta yltää ottaa siiman kärjestä käteen. No mutta aikahan tämän näyttää millaista säätöä on luvassa
Vartin vedon jälkeen narauttikin yksi plaanariyhdistelmä lupaavasti ja pikkuplaanari jäkitti paikallaan. Ei muutakun jarru tappiin ja siimaa sisään. Yllättävän vastahakoisesti vastapeluri lähestyi venettä, joutui ihan pari kertaa siimaa antamaan ulospäin, kun niin vihaisesti temmottiin pinnan alla. Lopulta kuitenkin 5-6 luupää antautui ja kävi irroittautumassa veneen vieressä. Tämän jälkeen sitten rullailinkin roippeet ylös ja suuntasin puolipimeässä rantaan temuamaan ranturia 3m lähemmäs veden rajaa...
Ei vielä kunnollista tulikoetta päässyt suorittamaan, mutta ensifiilikset seteistä ovat todella myöteisiä. Aika näyttää sitten kestävyyden. Ensimmäiset pakkaskokeetkin alkavat varmaan ihan lähikuukausina, saa nähdä miten mittarit toimivat vai onko se okumat niputettava käyttöön, kun "hienommat" reistailee... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi.