Kajakkikalastajan ensimmäinen taival.

Viikko sitten sain pitkään odottamani puhelun Vestraden Vesseliltä: kajakkini olisi noudettavissa Helsingistä. Tätä päivää onkin odoteltu suhteellisen hartaasti. Oli siis aika etsiä varaston nurkasta pölyttyneet kattotelineet ja suunnata kohti pääkaupunkiseutua.

Olo oli kuin pikkulapsena jouluaattona.
Äkkiä paketti esiin ja ihmettelemään!

Pelkkä runko.

Varusteiden mallailua. 

Kajakkiin on saatavana tuorevesisumppu.
Tässä vaiheessa vielä jätin sumpun ottamatta.

Lisävarusteet odottamassa "rigaamista".

Hobie - kajakit tehdään Kaliforniassa.

Purkki Datsunin katolle ja suunnaksi Lappeenranta.

Porukassa  noin 45-kiloisen kajakin katolle nostaminen kävi vaivatta. Hobiella on mallistossa kattotelineisiin tarroilla kiinnitettävät pehmusteet, jotka myötäilevät erinmaisesti kajakin pohjan muotoja. Olin varautunut kajakin sitomiseen parilla 500 kilon räikkäliinalla. Vesseli kumosi kiinnitysvarusteeni ensisilmäyksellä ja löi käteen normaalit kevyet pikalukkovyöt. Siinä oli ex-rekkakuski ihmeissään, kun ei päässyt vanttia vääntämään kiinni. Perusteena pikalukon käytölle oli se , ettei kajakkia pääse vahingossakaan vetämään ylikireälle. Jälkeenpäin erittäin järkeenkäypä selitys. Kyse kuitenkin vain 45kg kappaleesta.

Odotin kajakista katolle huisevaa tuulenhalkojaa, joka puistelisi autoa rajuhkosti. Nämä taas kerran kuului niihin ennakkoluuloihin, jotka eivät pitänyt paikkansa. Edes motarin 120km/h vauhdeissa kajakkia ei edes olisi tiennyt olevan katolla, jos ei kölin kulma olisi näkynyt tuulilasissa. Kajakki oli täysin äänetön eikä vaikuttanut ajo-ominaisuuksiin millään tavalla. Itseasiassa pelkät kattotelineet pitävät kovempaa huminaa kuin kajakki katolla. Kulutus lisääntyi paluumatkalla noin 1l/100km verran.

Hobien pehmuste kattotelineessä.

Helsingissä nostettiin kajakki katolle 3 miehen voimin. Helppoahan se silloin oli. Kuitenkin tulevaisuudessa käytännössä katolle nosto ja lasku pitää pystyä hoitamaan yksin. Youtube on pullollaan videoita aiheesta ja niiden avulla logistiikkaa olenkin harjoitellut teorian tasolla. Käytännössä Nissan on niin korkea, että mielestäni ainut oikea reitti kajakin siirtoon katolle on ilman apuvälineitä takakautta.

Yksinkertaisuudessaan olin suunnitellut projektin näin:
- Laitetaan katon takareunaan pehmuste.
- Vedetään kajakki takakautta niin, että keula lepää laittamallani pehmusteella.
- Lasketaan kajakin perä maahan. (Hobiessa on tarkoitukseen tehdyt kulutuspalat perässä)
- Laitetaan siirtymärenkaat kajakkiin.
- Nostetaan kajakin keula maahan.

Nosto päinvastaisessa järjestyksessä.

Ja hommahan meni käytännössäkin juuri näin kuinka olin suunnitellut. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Voin omasta nostoversiosta tehdä jossakin vaiheessa time-lapse videon, siitä on helppo hahmottaa kuinka helposta toimenpiteestä on kyse. Luonnollisesti jokaiselle automallille joutuu etsimään sen "oikean" tyylin.

Lasku kuvina:

Vedetään kajakki katolta ja lasketaan perä maahan.

Asennetaan pyörät. 

Pyörät lukittuu runkoon tapilla.

Lasketaan kajakin keula katolta.
Projekti valmis ja kajakki turvallisesti maassa. 

Protomattona oli jumppamatto.
Seuraavaksi etsin jostakin eteismattoa, jossa toisella puolella on pitävä kumpipinta ja toisella puolella liukas karvapinta.
Jumppamatto on vähän nahkea liukumaan ja on riskinä, että matto liukuu katolla ja naarmuttaa autoa.

Ensimmäinen matka tehty ja kajakki turvallisesti kotona.

Seuraavaksi aloitetaan varusteiden asentelu, osa tuotteista on vielä matkalla joten hetken pitää vielä malttaa odottaa.