25.5. Saimaa - Ahvenen uistelua

Vedet ovat jo lämmenneet siinä määrin, että päätettiin kaverin kanssa lähteä "pienelle" Saimaalle koittamaan, joko ahvenet ovat purullaan.

Tapani uistella ahventa on käyttää ainoastaan 2 takilaa, joissa on molemmissa yksi vapa. Näiden kanssa vaan luotoja ja patteja kiertelemään kunnes syövä parvi löytyy. Sitten homma onkin helppoa. Toinen vain ohjaa esim. kahdeksikkoa parven ympärillä ja toinen kelaa kaloja veneeseen. Tämä taktiikka vaatii oikeastaan aina 2 kalastajaa, yksin vene aina pääsee kaloja kelatessa karkaamaan turhan kauas parvesta.



Kokeilu aloitettiin mökkiselältä, jossa muutama hyvin keskikesällä ahventa antava spotti sijaitsee. Nyt kuitenkin 300m verkkojata oli vedetty suoraan "ykköspaikalle" joten se siitä. Vähän vierestä koitettiin vedellä ja siitä saldona vain 6,2kg hauki. Ahvenista ei tietoakaan. Parin muun paikan jälkeen saatiin ensimmäinen ahvenkontakti, kun talvella hyvin toimineelta pilkkipenkalta nousi noin 400gr ahven. Tämä ilmeisesti oli vain sattumakala, kun useampia ei alueelta löytynyt.

Pintavesi oli noin 15 asteista, mutta ilmeisesti ajankohta on vielä hieman liian aikainen kyseiselle hommalle. No keskitytään lohen vetoon, kun sitä niin hyvin nyt tuntuu tulevan ja palataan ahvenien pariin joskus myöhemmin...

Saldoa:
Uistelua: 2h

22.5. - 23.5. Vuohijärvi

Edellisenä viikonloppuna Saimaalla hiljaiseloon kyllästyneenä sovittiin parin kaverin kanssa treffit viikonlopuksi Vuohijärvelle. Majoituspaikkana toimi Orilammen Lomamökit.

Lauantaina aamulla suunta Lappeenrannasta kohti Valkealaa. 9 aikoihin oltiin rannassa ja veneen täytön jälkeen noin 10 maissa oltiikin jo rakseja virittelemässä. Vedenlämmöt vaihtelivat todella paljon, samalla selällä oli lähes 7 asteen lämpötilaeroja. Penkkoja kierreltiin ja kaarreltiin etsien syöttikalaparvia, mutta niitä ei löytynyt nimeksikään.

Pinnassa oli aivan tolkuton määrä siitepölyä lähes koko järven alueella. Päivän ainut tapahtuma oli alamitta taimen, joka ravisteli itsensä irti veneen vieressä.

Sunnuntaina kuudelta herätys ja suunta kohti syviä selkiä. Edellisenä päivänä haravoitiin järven pohjoispää ja nyt oli tarkoitus tutkia eteläpään tarjonta. Aamulla tuuli oli melko puuskittaista ja melko kovaa paikoitellen. Iltaa kohden kuitenkin keli tyyntyi, pari pientä sadekuuroa pyyhkäisi järven yli päivän mittaan. Edellisenä vuotena toimineita penkkoja ajeltiin ristiinrastiin, syöttikaloja kuitenkaan mistään ei löytynyt mainittavia määriä.

10 maissa aamulla 60gr painon takaa tuli suhteellisen napakka plaanarin pakitus, ilo oli lyhytaikainen ja kala oli irti alle 30 sekunnin. Lienee syytä vaihtaa NK-62 koukut joihinkin vähän ohkaisempilankaisiin, ei ainankaan niistä jää kalojen tarttuvuus kiinni. Tämä olikin tähän mennässä kauden ehkä ensimmäinen kontakti mittakalaan, paha mennä sanomaan kun ei näkökontaktia kalaan saatu. Loppupäivä menikin sitten samalla alueella pyöriessä. Noin 50cm pullea nieriä vapauteltiin iltapäivästä ja siinä sitten tapahtumat olikin.

Odotukset oli tällä(kin) kertaa paljon kovemmat kuin itse saalis, mutta eihän aina voi voittaa. 100 tunnin tyhjänveto kolkuttelee jo 20 h päässä. Ei tästä voi kuin nousta! Seuraava isku Saimaalle tapahtuu todennäköisesti seuraavana viikonloppuna.

Taas sai ihastella F50 Yamahan pientä kulutusta. Reissuun sisältyi 4x n. 5km siirtymiä ja 20h uistelua. Kokonaiskulutus vaivaiset 23litraa, ei paha!

Saldoa:
Vetopäiviä: 2
Tunteja: 20
Palanutta bensaa: 23l
Saalis: NOLLA

12 - 14.5.2010 Saimaalla

Helatorstai mahdollisti pari vapaapäivää keskelle viikkoa ja sehän täytyi hyödyntää Saimaalla.

Keskiviikkona heti töistä päästyä mökille ja vene täyteen kuormaan. Noin 16 maissa oltiinkin jo Ilkonselän eteläpäässä laskemassa peltejä pyyntiin. Ajatuksena oli "siirtymäuistella" Kyläniemen lähistölle, josta sitten siirtymä yöpymispaikalle. Suuren Jänkäsalon sivun penkkoja myötäillen upeassa kevätkelissä valuin Rastiluotojen kulmille. Jossa lopettelin iltapäivän projektin kahdeksan aikoihin.



Keli oli upea, peilityyni Saimaa ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vanha toteamus kävi todeksi jälleen kerran, jos kalamiehellä on hyvä olla, niin kalat eivät häiritse. Illan saldona tyylipuhdas MP.

Torstaina herätys kuuden aikoihin ja siitä sitten pikaisen virkomamisen jälkeen täsmähyökkäys Hietasaarenselälle. Raksien viritys ja penkkoja kiertelemään.
Aamulla sumu oli todella sakeaa, näkyvyys todella huono. Ylimääräisiä sydämmentykytyksiä aiheutti läheinen kontakti rahtilaivan kanssa. Olin juuri eräässä kapeikossa, kun alkoi todella kova kohina kuulumaan "jostakin". Kohina voimistui jatkuvasti ja pikainen plotterin vilkaisu osoitti, että olen keskellä syväväylää. Toisella puolella luoto ja toisella puolella matalikko. Eipä siinä auttanut kuin hieman kaasua lisätä, että ainankin alta ehtii pois. Pari minuuttia, kun olin väylältä väistynyt niin helvetinmoinen laivan keula nousi sumusta. Melko läheltä mentiin, mutta tästäkin selvittiin. Osasi kyllä säikäyttää. Ei ole ollenkaan turvallista tämä vetouistelu. :)



Siinäpä sitten olikin tapahtumat Hietasaaren selällä, puoleenpäivään asti kiertelin penkkoja ja patteja ilman tulosta. Suuntasin peltipaatin keulan kohti Petranselkää. Alku oli lupaava, heti menomatkalla reissun ensimmäinen napakka plaanarin pakitus. Hetken jo luulin kepitteleväni mittakalaa, kunnes veneen vieressä pettymys oli karvas. Epätoivoinen mittaus osoitti laihan järvilohen pituudeksi 57cm, laskin rääpäleen kasvamaan. Tästä sisuuntuneena kuitenkin jäin alueelle pyörimään loppuillaksi. Eikä suotta, loppupäivän sai kalastella (ottaa aurinkoa) ilman häiriöitä. Ei mitään tapahtumia.

Perjantaina herätys kuuden aikoihin ja pikainen lähtö kohtin lohirikkaita selkävesiä. Aloituskohde Mäntysaarenselkä. Raksit vedossa puolen kahdeksan maissa ja vanhat luottopatit käytiin tottuneesti läpi. Tapahtumia kuitenkaan ei kuulunut ja suunta jatkui Pajusaarenselkä - Munaluodonselkä - Mäntysaarenselkä - Rastinvirta. Jatkuvasti penkkoja myötäilin ja erilaisia värejä ja syvyyksiä koittelin. Tuntui vain olevan kaloilla suut kiinni. Päivän aikana ei yhtään tapahtumaa. Uskomatonta! Harvoin Saimaa näin hiljainen ollut ja taas oli! :) Kuuden aikoihin vavat laatikkoon ja perääntyminen kotisatamaan nuolemaan haavoja.



Alkukausi on ollut todella vaikea, uistelua on vajaa 60 tuntia ja yhtään mittakalaa en ole vielä saanut. Mutta ei vaivuta epätoivoon, tästä vielä noustaan! Ensi viikolla taitaa vene nousta trailerille ja suunta johonkin muualle kuin Saimaalle... En aio 100 tuntia vetää tyhjää kevätaikaan, sen ehdin tekemään kesälläkin. :)

Reissun saldoa:
Vetopäiviä: 3
Tunteja: 30
Saalis: NOLLA
Bensaa: 70 litraa

8 - 9.5 Saimaa

Pitkän viikon jälkeen onneksi koitti viikonloppu ja vapaat. Suuntana Suur-Saimaan lohirikkaat selkävedet. Viikon aikana hion taktiikkaa sen verran, että päätin että jätetään taimenen uistelu niille jotka sen taitavat ja yritän itse parhaani mukaan järvilohta.

Lauantaina lähtö viivästyi ja vesille pääsin vasta 10 jälkeen. 11 aikoihin oltiinkin jo hiulaamassa tuttua penkkaa edestakaisin. Kalastustyylinä raksit ja syöttinä todella pieni kuore, jota onnistuin jättierät haalimaan viime syksynä. Mahdollisimman rauhallista uintia koitin hakea ja pyynnöt viistivät pintaa. Aamupäivästä oli melko kovaa tuulta johonki klo. 15 asti jolloin keli muuttui melko nopeasti hyvin tyyneksi. Tapahtumia päivä ei juurikaan tarjonnut, illalla pari alamitta taimenta kävivät kääntymässä veneen vieressä. Järvilohikontakti jäi vielä kokonaan saamatta. Veden lämmöt olivat 3.5 - 4.1 välillä, mitään selkeitä "lämpöläiskiä en löytänyt" vaikka vähän koitin niitä haeskella. Puolustusvoimat ampuivat läheisellä ampuma-alueella suhteellisen raskaalla kalustolla, liekö paineaallot kalatkin säikyttäneet. Itsekkin tuli pari kertaa säpsähdettyä oikein kunnolla.



Sunnuntaina kuuden maissa herätys ja samantien. "Tukikohdasta" syöksy samoille aluelle, kun edellisenä päivänä. Aamulla sumu oli aivan hirvittävä, näkyvyys oli noin 50 metriä, todella tuskaista tähystää kokoajan, milloin jättimäinen rahtialuksen keula näkyy sumun seasta. Tästäkin selvittiin ja sumu aiheutti vain yhden pienen tilanteen, kun meinasin ajaa kolarin toisen uistelijan kanssa. :) Tuulta ei ollut käytännössä ollenkaan, joten muutoin keli oli varsin hyvä. Kalat loistivat poissaolollaan jälleen kerran. Päivän aikana en saanut ainuttakaan kalakontaktia. Lämmintäkin vettä löysin, paikoitellen lähes 5.5c... Toivottavasti kohta alkaa paukkumaan...



Mittalohi vielä antaa odottaa, jos se vaikka ennen 100h tyhjänvetoa tulisi... :)

Saldoa:
Vesillä: 19h
Bensaa: 40l
Veden lämmöt: 3.5-5.5c

2.5. Saimaa - Kauden alotus

Pitkä talvi vihdoin ohi ja aika aloittaa uistelukausi 2010.

Reippaista tuuliennustuksista huolimatta illalla virittelin raksihuput valmiiksi ja heti aamusta suuntasin Suur-Saimaan sulille selkävesille. Tarkoituksena oli vetää taimenta eräässä varsin hyvin siihen soveltuvassa penkassa. Pienessä myötätuulessa laskin raksit vetoon. Kello oli noin 8.00, kun pyynnit olivat viritettynä.



15min vedon jälkeen ensimmäinen hauki kävi muistuttamassa, että myös tämä jalo kalalaji on virkoamassa kutupuuhistaan. Tästä 15min eteenpäin ja vähän alle 60cm taimen kävi irroituttamassa itsensä veneen vieressä. Tämä antoi uskoa paikan toimivuuteen.
Samassa tuuli oli yltynyt jo melko haastavaksi. Oikeastaan fiksua raksivauhtia oli käytännössä mahdoton vetää, vauhti vaihteli 0 kmh ja 4,5 kmh välillä jatkuvasti. Ensimmäisen raksin jäätyä pohjaan päätin lopettaa pelleilyn ja laitoin pellit vetoon. Sitten saikin melko rauhassa vedellä loppupäivän. Puolenpäivän jälkeen lopetin taimenen kalastuksen ja siirryin Ilkonselän syövereihin lohta yrittämään. Yritykseksi se jäikin. Veden lämmöt olivat n. 2.8-3 ilkolla. Taimenpaikassa 2.8-5,4c. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa heti seuraavana viikonloppuna.

Saldoa:
Uistelua 10h
Veden lämmöt 2.8-5.4
Bensaa meni: 30 litraa

Kevät aurinko lämmittää.

Taas aletaan olemaan samassa pisteessä kuin viime vuonna, kun blogin kirjoittamisen aloitin. Vesi virtaa kaikkialla ja jäät heikentyvät vauhdilla. Varmaan ensi viikolla en enää yksin uskalla jäille mennä, sen verran mukavasti lämpöasteita on ollut tarjolla viime aikoina.



Pilkkikausi oli melko suppea tänä vuonna. Haukipilkillä en ehtinyt käydä kertaakaan, vaikka tarkoitus oli lähteä monet kerrat. Ahven reissutkin jäivät alle 10 kertaan, jos ei kummempaa taka-talvea ole tarjolla. Käymättömyydestä olisi helppo syytellä vaihtelevaa ja jääkelien kannalta haastavaa talvea, mutta kai se suurin syy on ollut vain kalastajan saamattomuus lähteä mihinkään. Ollut niin paljon kaikkea. Rankka kesäkausikin pientä palautumista vaatii, että ensikesänä taas jaksaa nauttia kalastuselämyksistä Saimaalla ja aivan varmasti muuallakin, missä vain rasva-evällistä on tarjolla.

Tarkoituksenani oli passailla viimevuoden lomat niin, että olisi päässyt ruotsiin uistelemaan, mutta ajoitus meni täysin pieleen. Viikko 16 on viimeinen lomaviikko ja jotenkin tuntuu, että silloin ei vielä mahtava Vänerkään ole sula. No ehkä sitten ensi keväänä?

Vuosi sitten asetin itselleni tavoitteeksi oppia raksikalastuksen saloja ja saada yli 70cm järvilohi. Molemmat tavoitteet täyttyivät hienosti. Monet saamamiehet jaksoivat alkajaa neuvoa vaikeana alkukautena ja loppukaudesta alettiin jo pieniä saaliitakin saamaan. Kiitos siitä heille!

Nyt voisi olla aika asettaa pieniä tavotteita ensi kaudelle. Ainut 70cm lohen ylityshän viime kautena tuli Vuohijärvestä, tänävuonna olkoon tavoite saada sellainen Saimaasta.
Lisäksi olisi tarkoitus laajentaa reviiriä meren suunnalle, sieltä tavoitteeksi pistetään yksi mitallinen merilohi.
Jos joku blogiani lukeva kalastelee Virolahti-Kotka edustalla niin kaikki mahdolliset vinkit on tervetulleita. Harvoin olen myöskään kieltäytynyt, jos joku pyytää mukaan katsomaan toisten veneissä lohihommat toimii. Yhteyttä saa otella jpajari@gmail.com. Intoa kyllä löytyy, mutta taitoa sillä saralla on pyöreä nolla..

Nyt sitten vain odotellaan, että aletaan löytämään jostakin sulaa vettä. Toivottavasti jo ennen vappua päästäisiin perinteinen kuhakauden aloitus tekemään.

Uistelukalusto tarinaa

Pilkkikausi on edelleen melko jäissä. Viikonloppuna viimeeksi kävin ja heti rannassa sai todeta, että jäällä on vettä enemmin, kuin kamikissa vartta. Ei kauhean hääviä. Keittoahvenet silti tuli ongittua.

Jonkin verran on tullut sähköpostiin kyselyitä vetouistelukalustosta ja varusteista. Tässä talvipäivän ratoksi voisin niistä vähän tarinoida, kun ei kehtaa kahluuhousuissa pilkillekkään lähteä.

Veneenä toimii Buster L Prof -09.
Hyvin paljon tulee yksin uisteltua ja L vielä sen kokoinen vene, että yksin jaksaa ja pystyy käsittelemään trailaus ja rantautumis tilanteissa.

Veneestä kokemuksia tällä hetkellä 500h verran ja todella tyytyväinen olen ollut. Pientä miinusta tulee itsetyhjentyvästä lattiasta, joka ei oikein meinaa toimia. Polttoainetankki kun tyhjenee, perä nousee jonkin verran ylöspäin ja vesi jää lillimään takatilaan. Pakkaskeleillä tämä ongelma kärjistyy, kun laittialle alkaa muodostumaan jäätä.
Tilaa takana mukavasti yksin pyöriä, 2 miestä mielestäni aika maksimi harrastamaan aktiivista uistelua takatilassa. Muuten tulee ahdasta.

Lisävarusteita Busterin kautta tuli:
- Kattotarga, 8 vapaputkinen teline
- Takaräkki, 6 vapaputkea + kulmissa tilaa laittaa takilat
- 2-osainen takakuomu, todella mahtava keksintö. Aina tulee "etuosan" kuomua pidettyä mukana, kuski pysyy kuivassa myös vesisateella ja todella nopea siirtää pois edestä.

Moottorina on F50 Yamaha -08 (elokuu), joka siirrettiin edellisestä ällästä uuteen. Tunteja tällähetkellä noin 800. Mitään ongelmia ei ole ollut, öljyt vaihdettu imupumpun kanssa noin 100h välein, silloin öljy vielä melko kirkasta. Ehkä turhankin usein on tullut vaihdeltua.

Lisäksi laitettiin:
- Bennetin trimmilevyt, aikaisempi vene oli tavallinen L-Busteri. Sivutuulessa ajaessa kallistelu alkoi olemaan sen verran häiritsevää jopa avoveneessä, että ei tarvinut montaa kertaa miettiä näiden ottamista.

- Simrad AP12R autopilotti, yksinuistelussa ehdoton apuväline. Jarrupussien ja autopilotin yhdistelmä helpottaa elämää todella paljon jo hitaissa (2,5kmh) raksivauhdeissa. Melkein kelillä kun kelillä pystyy koko arsenaalin rakseja pistämään vetoon ilman rattiin koskemista. Tästä laitteesta en enää osaisi luopua. Loppukaudesta rattiakselissa tuntui pientä väljyyttä, harmi kun en muista oliko väljyys jo uudesta asti vai onko alkanut pilotti jo kulumaan. Tämä laite menee suoraan ainankin harmaalaitaiseen ällään.
- Lowrance LCX-37c, kaiku-plotteri yhdistelmälaite. 8,4 tuumaisella näytöllä oleva laite, palvellut hyvin ja yhteysongelmia satelliitteihin ei ollut. Simrad on yhdistetty tähän Nmea-0183 väylällä, jolloin plotterille voi laittaa pisteen mihin simrad veneen ajaa.

Trailerina Aku 1000 -09, ei kauhean paljon hyvää sanottavaa, uutena yksi rulla oli muita korkeammalla, joka painoi pienen painauman busterin kölirautaan. Mallikkaasti valmistaja kuitenkin otti asiakseen ongelman ratkomisen, asia on vielä tällähetkellä vireillä. Joskus näkee vastaavia veneitä 750kg jarruttoman trailerin päällä, melko kovilla ylipainoilla pojat vetää kun omankin yhdistelmän paino vaa-alla oli melkein 900kg.

Vetoautona Nissan Kingcab -99. Ei ole vielä luiskaa tullut, josta ei vene ylös nousisi. Mukavasti vääntöä ja alennuslaatikko todella kätevä luiskahommissa. Tietty menovesi maistuu melko mallikkaasti, en ole vielä koskaan saanut alle 10l/100l kulutuslukemia, nyt talvella keskikulutus ollu lähempänä 13l/100. Pienenä miinuksena automaattiset napalukot joista mielestäni ei ole kuin haittaa.

Muuta:
- Keloina on palvellut Okuman "halpis" 30L Classikit, ei pahaa sanottavaa. Ehkä tässä tapauksessa halvallakin voi saada hyvää. Jarru on mukavan loiva ja arvaamaton. Jos jotakin muuttaisin niin räikkä olisi kovempiäänisempi. Viime kesänä näitä oli käytössä 12kpl eikä yksikään renannut.

- Vapoina plaanarikäytössä Shakespearin GT180 eli 6 jalkaiset tumppivavat. Mukavan jämäkät vavat, veneen vieressä joskus suuriakin ongelmia ollut ryntäilevän kalan kanssa, kun ei ole pystynyt lyhyellä vavalla yhtään ohjailemaan kalaa. Jos nyt vavat ostaisin ne olisi vähintään 7 jalkaisia. Ainut syy miksi 6 jalkaisia pidän on, että ne mahtuu suorina vapalaatikkoon.
- Vapona takiloissa Shakespearin "Sinapit" 7 jalkaa melko jämäkät vavat takilaan, ehkä palvelisi paremmin plaanarivapoina. No toimeen olen tullut ja näillä mennään jatkossakin. Jos iso kala iskee kiinni, niin melkein toivoisin, että se lähtisi takilasta juuri näiden vapojen takia. :)

Takiloina ensi kautena Scotyn Longarmit. Viimekauden vielä palvelu Depthmasterit, mutta ahvenenuistelussa sain tarpeekseni "hitaasta" kelasta. On nyt puolta nopeampi kelaus, ja alkaa kuula saamaan vauhtia, kun ahventa 10 metristä nostetaan 2 min välein.
Aluksi harkitsin sähkötakiloita, mutta sitten tulin siihen tulokseen että jos tuntiin tulee vaikka 150 nostoa, voi alkaa busterin akkukapasiteetti loppumaan, mennään siis vanhanliiton takiloilla.

Pääosin alkaa paketti olemaan sellainen, että muuta vaihdettavaa ei ole, kun jossakin vaiheessa plaanarivavat 7 jalkaisiksi. Siihen asti mennään näillä.

Seuraavana veneenä varmasti tulee olemaan cabin, Silver Starcabini tai vastaava. Kunhan ensiki harjoittelen vähän veneenkäsittelyä tällaisella pienemmällä. :)

Talvisella kelillä vaatetuksena Polarsafetyn 8112 2-osainen pelastuspuku, jonka alla Ursuitin Heavy väliasu, kallis investointi mutta kuitenkin todella halpa henkivakuutus. Ja todella mukava päällä. Suosittelen kaikille kylmillä keleillä kalastaville!