Kingcabbi löysi uuden kodin.
Kiitos mielenkiinnosta.
Kevät aurinko lämmittää
Niin se alkaa taas olla talvi lusittu ja lumi painuu silmissä. Varmasti jo viikon sisällä alkavat jäät olla siinä kunnossa, että vain rohkeimmat (hulluimmat) pilkkimiehet jäälle uskaltavat.
Tämä talvi meni itseltä kalastuksen osalta täysin penkin alle. Ainoat kalastukseen liittyvät asiat olivat pienet kalustohankinnat kesän vetouisteluita ajatellen. Pilkit kyllä kävivät auton takakontissa, mutta jäälle asti en koskaan ehtinyt.
Nyt sitten onkin virtaa lähteä Saimaalle tavoittelemaan sitä 5kg haamurajaa lohikalassa, joka kauden päätavoite on. Tietenkin myös pienemmät lohikalat joskin yli 60 centtiset on tervetulleita.
Viime syksynä houkutuslevyt olivat suuressa roolissa, kun lohikaloja veneeseen nousi. Miksi lopettaa hyväksi todetusta kaavasta? Tämän kauden pyhitänkin houkutuslevyjen käytölle. Niitä tulee olemaan vedessä enemmin ja vähemmin. Kuitenkin vedän rajan, että jos ei 150 tuntiin levyjen kanssa mittalohta nouse, niin tulen levyjen käyttöä vähentämään. Saa nähdä miten äijän käy.
Toiveissa olisi, että toukokuun ensimmäisellä viikolla pääsisi veneen veteen puottamaan ensimmäistä kertaa, aurinko kyllä jo kivasti rantoja lämmittää ja näinä päivinä syväväylä saimaalle avataan. Se jää nähtäväksi milloin se h-hetki koittaa, toivottavasti pian.
Muistuttaisin vielä, että vetoautojen kuningas etsii uutta kotia, ilmoitus löytyy täältä.
Tämä talvi meni itseltä kalastuksen osalta täysin penkin alle. Ainoat kalastukseen liittyvät asiat olivat pienet kalustohankinnat kesän vetouisteluita ajatellen. Pilkit kyllä kävivät auton takakontissa, mutta jäälle asti en koskaan ehtinyt.
Nyt sitten onkin virtaa lähteä Saimaalle tavoittelemaan sitä 5kg haamurajaa lohikalassa, joka kauden päätavoite on. Tietenkin myös pienemmät lohikalat joskin yli 60 centtiset on tervetulleita.
Viime syksynä houkutuslevyt olivat suuressa roolissa, kun lohikaloja veneeseen nousi. Miksi lopettaa hyväksi todetusta kaavasta? Tämän kauden pyhitänkin houkutuslevyjen käytölle. Niitä tulee olemaan vedessä enemmin ja vähemmin. Kuitenkin vedän rajan, että jos ei 150 tuntiin levyjen kanssa mittalohta nouse, niin tulen levyjen käyttöä vähentämään. Saa nähdä miten äijän käy.
Toiveissa olisi, että toukokuun ensimmäisellä viikolla pääsisi veneen veteen puottamaan ensimmäistä kertaa, aurinko kyllä jo kivasti rantoja lämmittää ja näinä päivinä syväväylä saimaalle avataan. Se jää nähtäväksi milloin se h-hetki koittaa, toivottavasti pian.
Muistuttaisin vielä, että vetoautojen kuningas etsii uutta kotia, ilmoitus löytyy täältä.
Myydään: Kingcab 2.5 -99 4x4
Loistava vetojuhta etsii uutta kotia.
Speksejä:
- Korimalli D22
- 1999
- 2.5l turbo intercooler diesel (ratas jakopää)
- 210 000 km
- Perävaunupainot: 500/2350kg
- Lavakate + muovinen kaukalo
- Alumiinivanteet + talvirenkaat peltivanteilla
- Täydellinen huoltokirja
- Ruosteeton
- Katsastettu 30.3.2011
hinta: 10 500e
Juho Pajari
041 4582812
Ollut todella kevyessä ajossa, suurin paino lavalla tainnut minun käytössäni olla 30litran kannu täynnä bensaa. Edellisellä omistajalla auto oli metsästyskäytössä, joten mitään 1000kg löpösäiliötä lavalla ei ole koskaan roudailtu.
Speksejä:
- Korimalli D22
- 1999
- 2.5l turbo intercooler diesel (ratas jakopää)
- 210 000 km
- Perävaunupainot: 500/2350kg
- Lavakate + muovinen kaukalo
- Alumiinivanteet + talvirenkaat peltivanteilla
- Täydellinen huoltokirja
- Ruosteeton
- Katsastettu 30.3.2011
hinta: 10 500e
Juho Pajari
041 4582812
Ollut todella kevyessä ajossa, suurin paino lavalla tainnut minun käytössäni olla 30litran kannu täynnä bensaa. Edellisellä omistajalla auto oli metsästyskäytössä, joten mitään 1000kg löpösäiliötä lavalla ei ole koskaan roudailtu.
Vetokalusto päivityksiä
Kevät lähenee, jäät paksuuntuu. Lähinnä sellaiset fiilikset on lähiviikkoina ollut, kun ei talven niska meinaa taittua sitten mitenkään. Yöllä ollaan vielä välillä lähes 10 astetta pakkasen puolella ja päivällä hädintuskin 5 astetta kolkutellaan. No kuitenkin aina pientä viritelmää pitää olla käynnissä ja tällä kertaa kohteena vetoauto.
Pari vuotta sitten luulin ostaneeni itselleni täydellisen kalastusauton, Nissan Kingcab 2,5 tic:n. Niin teinkin, lavalle mahtuu kauheat määrät tavaraa ja perävaunupainot ovat, jarrullista mukavat 2350kg ja jarrutonta 500kg. Myös vetoteho on loistava ja alennusvaihteiston ansiosta vene nousee luiskalta kuin luiskalta, jos vaan kumien alla pito riittää.
Kuitenkin muussa käytössä on alkanut tulla sellaisia kriteereitä autolle, ettei avolava enää niitä täytä. Tarvitaan kolmatta istuinpaikkaa sekä koiralle lämmintä oleskelutilaa. Suuri surku ja itku, uusi kompromissi-autohan se on hankittava.
Kriteereitä mielessä listatessa aloin jo miettimään onkohan tällaista autoa olemassakaan:
- 5 paikkaa
- bensakone
- vähintään 1700kg perävaunupaino
- tilava takakontti
- neliveto, mieluiten kytkettävä
- hinta max. 15 000e
Sitten alkoikin kartoitus, pienimmät citymaasturit karsiutuivat heti pois 1500kg jarrullisen perävaunupainon takia. Samassa rytäkässä myös karsiutui ennakkosuosikki, Subaru Forrester josta liikkeeseen menoon asti luulin, että perävaunupainot olisi 1700kg. Volvoa, skodaa, kiaa en merkkirasismin vuoksi huoli joten nekin vaihtoehdot jouduin pois sulkemaan.
Hieman yllättäen työpaikan kahvipöydässä kaveri otti puheeksi, että kyllä hänen Nissan X-Trailin perävaunupainot on 2000kg. Hieman epäileväisenä käytiin rekisteriotteesta katselemassa ja niin oli, jarrullista 2000kg ja jarrutonta 750kg. Muutenkin auto vaikutti ihan fiksulta, ainut mikä vähä mietitytti oli melko harva 1- vaihde. No ison veneen kun hankin niin laituripaikan sille tulen ottamaan, joten trailaaminen vähenee oleellisesti.
Seuraavan päivän lehdessä sattuikin paikallisessa liikkeessä olemaan tulevasta autostani ilmoitus ja aamulla kävin auton ostamassa. On se helppoa kun tietää mitä haluaa ja minkä hinnan siitä on valmis maksamaan. Plussaa oli vielä se, että myyjä oli valmis siihen hintaan sen myymään. Joten nyt pihassa seisoo 2,5l bensakoneella oleva Nissan X-trail vm. 2003. Toivottavasti palvelee hyvin.
Kaupan tohinassa avolava jäi vielä minulle käsiin, joten hieman automyyjän taitojani joudun taas koettelemaan. Toisaalta harmittaa myydä loistavasti palvellut auto. Katsastukset ovat menneet moitteetta läpi ja autossa ei ole ollut mitään vikaa koko aikana. Todella huolettomia kilometrejä.
Pari vuotta sitten luulin ostaneeni itselleni täydellisen kalastusauton, Nissan Kingcab 2,5 tic:n. Niin teinkin, lavalle mahtuu kauheat määrät tavaraa ja perävaunupainot ovat, jarrullista mukavat 2350kg ja jarrutonta 500kg. Myös vetoteho on loistava ja alennusvaihteiston ansiosta vene nousee luiskalta kuin luiskalta, jos vaan kumien alla pito riittää.
Kuitenkin muussa käytössä on alkanut tulla sellaisia kriteereitä autolle, ettei avolava enää niitä täytä. Tarvitaan kolmatta istuinpaikkaa sekä koiralle lämmintä oleskelutilaa. Suuri surku ja itku, uusi kompromissi-autohan se on hankittava.
Kriteereitä mielessä listatessa aloin jo miettimään onkohan tällaista autoa olemassakaan:
- 5 paikkaa
- bensakone
- vähintään 1700kg perävaunupaino
- tilava takakontti
- neliveto, mieluiten kytkettävä
- hinta max. 15 000e
Sitten alkoikin kartoitus, pienimmät citymaasturit karsiutuivat heti pois 1500kg jarrullisen perävaunupainon takia. Samassa rytäkässä myös karsiutui ennakkosuosikki, Subaru Forrester josta liikkeeseen menoon asti luulin, että perävaunupainot olisi 1700kg. Volvoa, skodaa, kiaa en merkkirasismin vuoksi huoli joten nekin vaihtoehdot jouduin pois sulkemaan.
Hieman yllättäen työpaikan kahvipöydässä kaveri otti puheeksi, että kyllä hänen Nissan X-Trailin perävaunupainot on 2000kg. Hieman epäileväisenä käytiin rekisteriotteesta katselemassa ja niin oli, jarrullista 2000kg ja jarrutonta 750kg. Muutenkin auto vaikutti ihan fiksulta, ainut mikä vähä mietitytti oli melko harva 1- vaihde. No ison veneen kun hankin niin laituripaikan sille tulen ottamaan, joten trailaaminen vähenee oleellisesti.
Seuraavan päivän lehdessä sattuikin paikallisessa liikkeessä olemaan tulevasta autostani ilmoitus ja aamulla kävin auton ostamassa. On se helppoa kun tietää mitä haluaa ja minkä hinnan siitä on valmis maksamaan. Plussaa oli vielä se, että myyjä oli valmis siihen hintaan sen myymään. Joten nyt pihassa seisoo 2,5l bensakoneella oleva Nissan X-trail vm. 2003. Toivottavasti palvelee hyvin.
Kaupan tohinassa avolava jäi vielä minulle käsiin, joten hieman automyyjän taitojani joudun taas koettelemaan. Toisaalta harmittaa myydä loistavasti palvellut auto. Katsastukset ovat menneet moitteetta läpi ja autossa ei ole ollut mitään vikaa koko aikana. Todella huolettomia kilometrejä.
Löytöjä kevätjäiltä
Kaikkeen sitä törmää, kun pitkin korpimaita koiran kanssa vaeltelee. Tällä kertaa päivälenkillä löytyi kevääseen jo varustautunut uuden rungon Buster L.
Melko surullinen näky lähes uusi vene keskellä jäätikköä. Mielenkiinnolla odotan, säilyykö purkki vaurioitta keväisestä jäidenlähdöstä.
Targasta hävinnyt kaikki putket ja plaanarikelat, jos niitä koskaan ollutkaan.
Ehkä tällekkin tapaukselle on järkevä selitys, sitä mitenkään arvailematta. Kuitenkin melko huvittava näky kiiltävä rosteritarga keskellä hankia on. :)
No enäähän tässä on 2 kuukautta niin tämäkin vene todennäköisesti kelluu jo vapaassa vedessä.
Melko surullinen näky lähes uusi vene keskellä jäätikköä. Mielenkiinnolla odotan, säilyykö purkki vaurioitta keväisestä jäidenlähdöstä.
Targasta hävinnyt kaikki putket ja plaanarikelat, jos niitä koskaan ollutkaan.
Ehkä tällekkin tapaukselle on järkevä selitys, sitä mitenkään arvailematta. Kuitenkin melko huvittava näky kiiltävä rosteritarga keskellä hankia on. :)
No enäähän tässä on 2 kuukautta niin tämäkin vene todennäköisesti kelluu jo vapaassa vedessä.
Mietteitä kaudelle 2011
Vuosi vaihtui ja veneilykausikin alkoi jo venemessujen muodossa Helsingissä.
Pitihän se lähteä tarkastamaan veneilymaailman uutuudet paikan päälle. Venekuume vaivasi koko viimekauden ja ei se ainankaan messuilla helpottanut. Muutamia mukavia vaihtoehtoja uisteluveneeksi sattui kohdalle. Miulla on tiettyjä vaatimuksia jotka veneen täytyy täyttää, ne karsikin sitten vaihtoehdoista suurimman osan pois.
Ehtoja jotka veneen on täytettävä:
- max 115 hv moottori
- yöpymismahdollisuus
- traileroitavissa yksin
- max. 1400kg
- max. 6,5m
- hyvä takatila
Varteenotettavimat vaihtoehdot tällähetkellä tulevalle uisteluveneelle olisi. 59c Yamarin (5940, 5800) tai Finmaster 57WA (Marino 57, Finmaster 5700WA) sitten pienellä (isolla) varauksella Silver Shark WA.
Finmasterissa on mukava takatila ja kesähelteellä varmasti viileämpi ohjaamo, myöskin nukkuma ja - säilytystilat heti valmiina.
Yamarinissa myöskin tilava takatila, kesällä ohjaamo on varmasti todella kuuma, mutta kiinteä koppi palkitsee syystuulilla. Sänkyjen teko vaatii askartelua ja verhot ikkunoihin.
Nämä olivat mielestäni kooltaan ja tiloiltaan fiksuimmat. Lisäksi koko oli sitä luokkaa, että yksinkin saan kärrylle paatin vinssattua.
Lisäksi muutamia mainiota "messuvärin" houkutuslevyjä löytyi VK:n osastolla, nyt alkaa ensikauden teemaan olla kalusto valmiina.
Eli teemahan on houkutuslevyt ja clear-huput. Tästä lisää myöhemmin...
Eihän tässä ole kuin 3 kuukautta uistelukauden alkuun.. :)
Pitihän se lähteä tarkastamaan veneilymaailman uutuudet paikan päälle. Venekuume vaivasi koko viimekauden ja ei se ainankaan messuilla helpottanut. Muutamia mukavia vaihtoehtoja uisteluveneeksi sattui kohdalle. Miulla on tiettyjä vaatimuksia jotka veneen täytyy täyttää, ne karsikin sitten vaihtoehdoista suurimman osan pois.
Ehtoja jotka veneen on täytettävä:
- max 115 hv moottori
- yöpymismahdollisuus
- traileroitavissa yksin
- max. 1400kg
- max. 6,5m
- hyvä takatila
Varteenotettavimat vaihtoehdot tällähetkellä tulevalle uisteluveneelle olisi. 59c Yamarin (5940, 5800) tai Finmaster 57WA (Marino 57, Finmaster 5700WA) sitten pienellä (isolla) varauksella Silver Shark WA.
Finmasterissa on mukava takatila ja kesähelteellä varmasti viileämpi ohjaamo, myöskin nukkuma ja - säilytystilat heti valmiina.
Yamarinissa myöskin tilava takatila, kesällä ohjaamo on varmasti todella kuuma, mutta kiinteä koppi palkitsee syystuulilla. Sänkyjen teko vaatii askartelua ja verhot ikkunoihin.
Nämä olivat mielestäni kooltaan ja tiloiltaan fiksuimmat. Lisäksi koko oli sitä luokkaa, että yksinkin saan kärrylle paatin vinssattua.
Lisäksi muutamia mainiota "messuvärin" houkutuslevyjä löytyi VK:n osastolla, nyt alkaa ensikauden teemaan olla kalusto valmiina.
Eli teemahan on houkutuslevyt ja clear-huput. Tästä lisää myöhemmin...
Eihän tässä ole kuin 3 kuukautta uistelukauden alkuun.. :)
Uistelukausi 2010 - Yhteenveto
Sehän olisi aika laittaa piste kaudelle 2010.
Pakkaset ovat nyt jatkuneet kolmatta viikkoa ja lämpömittari käynyt parhaillaan alle 20 pakkasasteen, joten vaikka vesille olisi vielä pari viikkoa sitten ollut mahdollista mennä ei siellä enää kivaa olisi ollut.
Kausi oli lyhyesti sanottuna helvetin hyvä ja todella huono.
Riippuu mitä ajankohtaa tarkoittaa. Kuitenkin tavotteisiin päästiin ja lisäksi sain uistelu-urani pisimmän (76cm järvilohen) Vuohijärvestä.
Alkukausi oli todella synkkä, kovasta yrityksestä huolimatta keväällä kylmän veden aikaan vedin puhtaasti munat pataan. Ensimmäiseen +60cm järviloheen vaadittiin 103 tuntia. Ja silloin pintaveden lämmöt huiteli 20 asteen tienoilla. Helppoa se ei ollut kesälläkään, saati alkusyksystä.
Lokakuun alkuun mennessä vetopäiviä oli kertynyt 19 kappaletta ja tunteja noin 200. Papitettuja kaloja tälle ajalle 3 kappaletta.
Tautisista helteistä johtuen Heinä - Elokuussa vetopäivät jäivät pariin päivään. En viittinyt lähteä itseä kiusaamaan 30 asteen helteeseen keskelle tyyntä selkää.
Lokakuussa, kun pintavesi viileni alle 10 asteen alkoikin onnistumisia tulemaan. 15 päivää, 130 tuntia ja 10 mittalohta joiden keskipaino 3,5 kiloa. Tuntui lähinnä käsittämättömältä, kun ajattelee minkälainen kriisi kesäkuukausina oli. Syksyllä myös onnistuttiin Villen ja Klasun kanssa saamaan itselleni kauden tavoitteeksi asettettu + 70cm järvilohi Saimaasta, tarkemmat mitat olivat 73cm ja 4500gr.
Samalla tämä oli ensimmäinen yli 4kg ja yli 70cm järvilohi jonka olen saimaasta saanut, tähän saavutukseen uistelutunteja vaadittiin kirjapitojen mukaan noin 1200.
Tämän kauden valossa voidaan todeta, että takiloilla kalastusta en hallitse ollenkaan. Ainoastaan yhen mittalohen onnistuin saamaan itse virittämälläni takilapyynnillä, vaikka koko kauden 4 vapaa kuulien perässä roikotin. Ehkä tässä hieman petraamista ensi kaudelle.
Houkutuslevyt tulivat toden teolla mukaan kauden edetessä. Isoa Okia pidin takilassa oikeastaan jatkuvasti ja pikkuplaanarien perässä pyörivät VK:n pienet houkutuslevyt. 5 kalan saannissa olivat houkutuslevyt osallisena siiman jatkeena. Positiivisena yllätyksenä olivat pienet Uv-clear pohjaiset levyt, jotka tietyllä kelillä antoivat lähes kaikki päivän tapahtumat.
Ensi kautena suunnitelmissa olisi haalia kattava levyvalikoima niin, että jokaisesssa pikkuplaanarivavassa olisi lämpimällä vedellä vk:n pieni yksiosainen pyörimässä. ISON siimapainon takana.
Pikkuplaanarit pelastivat siis monta reissua. Yllättävän pienelle skaalalle kuitenkin saatujen kalojen siimapainotukset jakautuivat kauden aikana. Karkea yhteenveto painotuksista ja saaduista kaloista kertoo, että yli 10 asteen vedessä 40-60gr suosisin painotusta. Kun pintavesi menee alle +10c kovinta tulosta teki ehdottomasti 20gr. Vapautuspituuksina käytin aina syötti - paino 50ft ja paino - plaanari 100ft, eli yhteensä siimaa ulkona ennen plaanaria 150ft.
Väreistä nousi esille selkeästi pari "kestosuosikkia".
Kesosen maalaama violetti-kulta-sini-vihreä kromihuppu antoi 3 mittakalaa.
AS:n purple/black kromi tarjosi myöskin 3 mittaa
Kaikki loput tulivatkin clear-pohjaisilla hupuilla, osa UV, osa normaaleilla.
Suurin huomion aihe oli, ettei glow-pohjaiset huput antaneet yhtään mittaa, sitkeästi niille myöskin aikaa pinnan alla annoin.
Syöttirintamalla luotto kuoreeseen katosi kokonaan, alkukautena ensimmäiset 100 tuntia oli vedossa pelkkää kuoretta. Ei edes mittakalan tuntuista lähtöä tullut koko aikana.
Sitten vaihtui syöteiksi isot 11-15cm muikut. 3 tuntia vaati vetoa muikulla, niin ensimmäinen mittalohi oli veneen lattialla. Sattumaako?
Myös salakkaa tuli vedettyä muutamilla reissuilla toisella puolella. Toisella reissulla muikku vei 10-1 ja toisella 8-2 (vaikka eihän alamittoja lasketa).
Edellisestä kaudesta muutin vetotaktiikkaa hieman ja lämpimällä vedellä jätin alle 20 metrin veden kokonaan rauhaan. Johtuiko siitä vai mistä, etten yhtään yli 60cm taimenta onnistunut veneeseen saamaan. 3 kappaletta 59 centtisiä viskoin kasvamaan, mutta se mitta jäi saamatta. No pääasia, että kohdekalaa eli järvilohta jossakin määrin löytyi.
Kovasti alkoi saarnoja kuulumaan kulmien kautta syksyllä, kun vihdoin kalakontakteja alettiin saamaan. Ilmeisesti joidenkin mielestä teurastettiin kaloja siinä määrin, että järvilohikanta on kohta mennyttä. Koko kauden aikana omaan ruokapöytään päätyi 5 järvilohta, mielestäni varsin kohtuullinen määrä.
Lohenkalastukseen liittyviin kalastuslupiin vuoden aikana meni 178 euroa.
Kauden bensasaldo 781 litraa, joka sisältää 342 käyntituntia. Eli keskimäärin 2,3 litraa tunnissa. Kesällä päiväressuilla saattoin plotterin trippiin kertyä 130 kilometriä joten melko pienellä bensamäärällä kaudesta selvisin ottaen huomioon ajomäärän.
Kaikenkaikkiaan onnistunut uistelukausi.
Tavoitteisiin pääsin ja nythän olisi taas aika laatia uusia. Se olkoon uistelukaudelle 2011 +5kg järvilohen saanti, vesistö vapaa.
Nyt on aika laittaa vene latoon odottamaan kevättä. Sillä aikaa harjoitellaan kelojen huoltoa ja jättiaffenten tasapainotusta "pikku" Saimaalta. Tulen satunnaisia rapsoja pilkkireissuista kirjoittelemaan, kunhan sitä kiireiltä jäälle ehtii.
Kiitos kaikille kaudella reissuissa mukana kelluneille kavereille!
Pakkaset ovat nyt jatkuneet kolmatta viikkoa ja lämpömittari käynyt parhaillaan alle 20 pakkasasteen, joten vaikka vesille olisi vielä pari viikkoa sitten ollut mahdollista mennä ei siellä enää kivaa olisi ollut.
Kausi oli lyhyesti sanottuna helvetin hyvä ja todella huono.
Riippuu mitä ajankohtaa tarkoittaa. Kuitenkin tavotteisiin päästiin ja lisäksi sain uistelu-urani pisimmän (76cm järvilohen) Vuohijärvestä.
Alkukausi oli todella synkkä, kovasta yrityksestä huolimatta keväällä kylmän veden aikaan vedin puhtaasti munat pataan. Ensimmäiseen +60cm järviloheen vaadittiin 103 tuntia. Ja silloin pintaveden lämmöt huiteli 20 asteen tienoilla. Helppoa se ei ollut kesälläkään, saati alkusyksystä.
Lokakuun alkuun mennessä vetopäiviä oli kertynyt 19 kappaletta ja tunteja noin 200. Papitettuja kaloja tälle ajalle 3 kappaletta.
Tautisista helteistä johtuen Heinä - Elokuussa vetopäivät jäivät pariin päivään. En viittinyt lähteä itseä kiusaamaan 30 asteen helteeseen keskelle tyyntä selkää.
Lokakuussa, kun pintavesi viileni alle 10 asteen alkoikin onnistumisia tulemaan. 15 päivää, 130 tuntia ja 10 mittalohta joiden keskipaino 3,5 kiloa. Tuntui lähinnä käsittämättömältä, kun ajattelee minkälainen kriisi kesäkuukausina oli. Syksyllä myös onnistuttiin Villen ja Klasun kanssa saamaan itselleni kauden tavoitteeksi asettettu + 70cm järvilohi Saimaasta, tarkemmat mitat olivat 73cm ja 4500gr.
Samalla tämä oli ensimmäinen yli 4kg ja yli 70cm järvilohi jonka olen saimaasta saanut, tähän saavutukseen uistelutunteja vaadittiin kirjapitojen mukaan noin 1200.
Tämän kauden valossa voidaan todeta, että takiloilla kalastusta en hallitse ollenkaan. Ainoastaan yhen mittalohen onnistuin saamaan itse virittämälläni takilapyynnillä, vaikka koko kauden 4 vapaa kuulien perässä roikotin. Ehkä tässä hieman petraamista ensi kaudelle.
Houkutuslevyt tulivat toden teolla mukaan kauden edetessä. Isoa Okia pidin takilassa oikeastaan jatkuvasti ja pikkuplaanarien perässä pyörivät VK:n pienet houkutuslevyt. 5 kalan saannissa olivat houkutuslevyt osallisena siiman jatkeena. Positiivisena yllätyksenä olivat pienet Uv-clear pohjaiset levyt, jotka tietyllä kelillä antoivat lähes kaikki päivän tapahtumat.
Ensi kautena suunnitelmissa olisi haalia kattava levyvalikoima niin, että jokaisesssa pikkuplaanarivavassa olisi lämpimällä vedellä vk:n pieni yksiosainen pyörimässä. ISON siimapainon takana.
Pikkuplaanarit pelastivat siis monta reissua. Yllättävän pienelle skaalalle kuitenkin saatujen kalojen siimapainotukset jakautuivat kauden aikana. Karkea yhteenveto painotuksista ja saaduista kaloista kertoo, että yli 10 asteen vedessä 40-60gr suosisin painotusta. Kun pintavesi menee alle +10c kovinta tulosta teki ehdottomasti 20gr. Vapautuspituuksina käytin aina syötti - paino 50ft ja paino - plaanari 100ft, eli yhteensä siimaa ulkona ennen plaanaria 150ft.
Väreistä nousi esille selkeästi pari "kestosuosikkia".
Kesosen maalaama violetti-kulta-sini-vihreä kromihuppu antoi 3 mittakalaa.
AS:n purple/black kromi tarjosi myöskin 3 mittaa
Kaikki loput tulivatkin clear-pohjaisilla hupuilla, osa UV, osa normaaleilla.
Suurin huomion aihe oli, ettei glow-pohjaiset huput antaneet yhtään mittaa, sitkeästi niille myöskin aikaa pinnan alla annoin.
Syöttirintamalla luotto kuoreeseen katosi kokonaan, alkukautena ensimmäiset 100 tuntia oli vedossa pelkkää kuoretta. Ei edes mittakalan tuntuista lähtöä tullut koko aikana.
Sitten vaihtui syöteiksi isot 11-15cm muikut. 3 tuntia vaati vetoa muikulla, niin ensimmäinen mittalohi oli veneen lattialla. Sattumaako?
Myös salakkaa tuli vedettyä muutamilla reissuilla toisella puolella. Toisella reissulla muikku vei 10-1 ja toisella 8-2 (vaikka eihän alamittoja lasketa).
Edellisestä kaudesta muutin vetotaktiikkaa hieman ja lämpimällä vedellä jätin alle 20 metrin veden kokonaan rauhaan. Johtuiko siitä vai mistä, etten yhtään yli 60cm taimenta onnistunut veneeseen saamaan. 3 kappaletta 59 centtisiä viskoin kasvamaan, mutta se mitta jäi saamatta. No pääasia, että kohdekalaa eli järvilohta jossakin määrin löytyi.
Kovasti alkoi saarnoja kuulumaan kulmien kautta syksyllä, kun vihdoin kalakontakteja alettiin saamaan. Ilmeisesti joidenkin mielestä teurastettiin kaloja siinä määrin, että järvilohikanta on kohta mennyttä. Koko kauden aikana omaan ruokapöytään päätyi 5 järvilohta, mielestäni varsin kohtuullinen määrä.
Lohenkalastukseen liittyviin kalastuslupiin vuoden aikana meni 178 euroa.
Kauden bensasaldo 781 litraa, joka sisältää 342 käyntituntia. Eli keskimäärin 2,3 litraa tunnissa. Kesällä päiväressuilla saattoin plotterin trippiin kertyä 130 kilometriä joten melko pienellä bensamäärällä kaudesta selvisin ottaen huomioon ajomäärän.
Kaikenkaikkiaan onnistunut uistelukausi.
Tavoitteisiin pääsin ja nythän olisi taas aika laatia uusia. Se olkoon uistelukaudelle 2011 +5kg järvilohen saanti, vesistö vapaa.
Nyt on aika laittaa vene latoon odottamaan kevättä. Sillä aikaa harjoitellaan kelojen huoltoa ja jättiaffenten tasapainotusta "pikku" Saimaalta. Tulen satunnaisia rapsoja pilkkireissuista kirjoittelemaan, kunhan sitä kiireiltä jäälle ehtii.
Kiitos kaikille kaudella reissuissa mukana kelluneille kavereille!
Tilaa:
Kommentit (Atom)