12.10. Saimaa

Kerrankin säätiedoitukset miellytti silmää, luvassa syksyinen päivä Saimaalla kevyessä länsituulessa.

Aamulla Klasu kyytiin ennen kukonlaulua ja suunta kohti Taipalsaaren rannikkoa. Hyvissä ajoin ennen auringonnousua oltiin valmistettu vene ja tehty noin 5km siirtymä kalapaikoille. Pyynnöt laskettiin puuskittaiseen sivumyötäiseen erästä kanjonia mukaillen.

Ennen yhdeksää kelailtiin jo ensimmäinen alamitta veneeseen. Klasu on lähtenyt mukaan järvilohien vapaaehtois-merkkaamis porukkaan, joten kaikki veneessä käyvät alamitat saisivat merkin selkäevän kylkeen. Mielenkiintoista seurata kuinka lohien leimaaminen tapahtuu.
Sain myös projektista videoklippiä jota laitan näkyviin, kunhan saan matskut edioitua kivikautisella koneellani.

Lokit olivat reisana koko aamupäivän, välillä tulivat todella röyhkeästi syöttien kimppuun ja kerran saivat syötin suuhunkin asti. Todella inhoittava projekti irroittaa huutavaa lokkia koukuista.Tämän takia ei juuri syöttejäkään voinut katsella, ärsyttävät siipiniekat haittasivat toimia oleellisesti!

Kaiku piirteli todella mukavia parvia koko aamun ajan, alkaa kalaparvet löytymään sieltä, mistä aikaisempinakin syksyinä.

Myös toinen alamitta niitattiin aamun aikana.
Ennen puoltapäivää syöttien vaihdon yhteydessä 20gr takaa oleva salakka kelpasi vähän vauraammalle kalalle ja plaanari töksäytteli hieman taaksepäin. Kohta veneen lattialla köllötti "lohiloman" ensimmäinen mittakala, 61cm / 2800gr lohi.

Alueella josta kala lähti oli parvia aivan "huttunaan", pyörittiin pari - kolme kertaa spotin yli, mutta paikalla oli vain yksi alamitta.

Iltapäiväksi suunnattiin alueelle, jolla olen pyörinyt viimeisen viikon ajan ja ihastellut parvia. Ajatuksena oli, että nyt sieltä löytyisi myös syövää kalaa.

Tuntui kuitenkin, että syönti tyrehtyi lähes kokonaan. Neljään asti saatiin vetää ilman mitään tapahtua, sitten taas alamitta kolkutteli takilassa. Tässä vaiheessa tehtiin päätös, että lopetellaan viiden aikaan.

Kello löi viisi, eikä kuullunut tapahtumia - alettiin kelailemaan pyyntöjä ylös.
Kun vedessä oli enään 3 syöttiä lähti uloin (sen puolen ainut plaaneri) ja vauhdilla. Kerrankin räikkä soi ihan oikeasti ja kala tempoi siimaa ulos mahtavalla voimalla. Kun saatiin plaaneri laukaistua ja siima tiukalle tämähti toiselle puolelle lähes samanlaiset lähdöt, siimaa pihalle ja lohi hyppi veneen takana.
Hieman epäuskoinen olo oli, kun 3 vavasta kahta vietiin suhteellisen kovalla voimalla. Nopeasti kuitenkin kalat väsyivät ja ensiksi haavittiin 62cm ja 3kg kala, hetkeä siitä myöhemmin 63cm ja 3,3kg. Alkavat lohet olemaan jo mukavan mallisia.

Uskomaton lopetus päivälle, jotenkin tuntuu, että tästä on suunta vain alaspäin.
- Toivottavasti ei ole.

Nyt on syyskausi kunnolla aloitettu ja kalan makuun päästy. Seuraavalla kerralla, jos samanlaiseen syöntiin törmään saa kyllä osa kaloista vapauden.

Seuraava vetosetti tulee olemaan pe, la ja su. Olisihan se mukava saada 70cm rikki noin lihavalla lohella, ei olla kaukana 5 kg punalihaisesta siinä vaiheessa...

Syksy on vasta alussa!

Aika paljon videotakin tuli keikalla kuvattua, en vaan tähän hätään ehdi pätkiä editoimaan joten matskua tulee esille myöhemmin.

Saldoa:
Vesillä: 10h
Bensaa: 18l
3 kpl lohia
61cm 2800gr
62cm 3000gr
63cm 3300gr
4kpl merkattuja alamittoja 34-42cm
Veden lämmöt: 11,5
Paineet: 995 ++

11.10. Saimaa

Taas on aika tehdä uusia ennätyksiä, nimittäin en koskaan ole näin alhaisilla ilmanpainella ollut vesillä. Aamu oli sateinen, tuulta ei ollut nimeksikään.

Pitkästä aikaa uskaltauduin Kyläniemen eteläisille vesille testailemaan pyyntien tehokkuutta. Melko rauhassa sai pyynnöt viritellä, muita kalastajia ei näkynyt koko alueella. Tunnin vedon jälkeen ilmestyi 2 trooliparia vetelemään penkkoja. Aamupäivä menikin niitä väistellen.
Kuvassa näkyvä troolipari ei liity aikaisemmin mainitsemaani luvattomaan kalastukseen.

Tapahtumiakin aamun mahtui, yksi rivakka plaanerinpakitus jäi vähän kaivelemaan. Kerta vedolla lähti 40-50ft siimaa uloimman plaanerin takaa. Sitten onnistuinkin ravistelemaan kilpakumppanin irti.

Muita mainittavia tapahtumia ei juurikaan ollut, pari alamittaista taimenta laskin kasvamaan, suuremman ollessa ehkä 55-58cm.

Iltapäivästä alkoi tuulemaan pohjoisen suunnasta siihen malliin, että keli muuttui todella kuoppaiseksi. Kolmen maissa kyllästyin tyhjänvetoon sekä hirveisiin aaltoihin ja lopetin touhun.

Eipä tarvitse taas vähään aikaan Ilkolle mennä, taimenia siellä tuntuu olevan reilusti, mutta toivottua ison lohen kontaktia en (taaskaan) saanut.

Huomenna taas suorittamaan uutta iskua, tällä kertaa suunnataan Klasun kanssa mahdollisimman kauaksi Ilkosta.

Saldoa:
Vesillä: 8h
Veden lämmöt: 11,5
Paineet: 985

9.10. Saimaa

En ole luovuttanut - vieläkään.

Edellisenä päivänä sain raportteja muutamista onnistumisista. Kuitenkin samalla raportoitiin +30 veneen olevan vesillä, joten muutamat sattumat olivat oikeastaan lähes pakollisia tällaiselle venemäärälle.

Kerrankin ilmanpaineetkin olivat sitä luokkaa, että odotukset olivat hieman tavallista korkeammalla saapuessani Sarviniemen luiskalle.

Tälle päivälle olin tehnyt jo melko selkeän reitti suunnitelman missä pyöriä. Vaikka kaloja oltiin tietyiltä aluelta saatu, ei miun hermot kestä vetää 30 veneen ja 2 trooliparin seassa, kaipaan yksityisyyttä. :)

Seitsemän aikoihin irtaannuin rannasta, keli oli melko vaikea. Tuulta löytyi varmasti yli 10ms pohjoisensuunnasta. Paukutin siirtymävauhdilla vasta-aaltoon niin ylös kuin luvilla pääsi ja sieltä myötäiseen surfaillen laskin aseet.

Melkein samantien, kun koko paketti oli vedessä pakitteli sisin plaaneri alamitan kunniaksi. Kala olisi pyrstöä puristellen ollut sen 60cm, mutta oli niin säälittävän laihassa kunnossa, että laskin kasvamaan.

Sitten alkoikin hiljaisuus. Puoleenpäivään mennessä keli oli tyyntynyt kokonaan. Alkoi jo aaltoja tulla ikävä. Määrätietoisesti kaartelin suunniteltua reittiä ilman suurempia tapahtumia. Yksi alamittainen kävi näyttäytymässä 2 aikoihin ja 6 syöttiä oltiin käyty pureskelemassa syöttejä tarkistellessa.

Ei paljoa muita tapahtumia rasvatyyneen iltapäivään mahtunutkaan. Viiden jälkeen vehkeitä ylös kelatessa vielä yhden pulskan alamitan vapautin, jolla oli tuorehko keltainen carlin-merkki selässä. Näyttää pyynnöt maistuvan niittauksenkin jälkeen. - Hyvä!

Pikainen siirtymä rantaan jossa unenpöpperössä meinasin aiheuttaa itselleni katastrofin. Luonnonluiskalta venettä nostaessa muistelin, että vavat mahtuvat olla takaräkissä, kun veneen vetää ylös. No kyllä, 6 jalkaiset mahtuivatkin olemaan, mutta 8,6 kanssa teki vähän tiukkaa, senkuin havut ja kävyt lentelivät kun Juho nykäisi veneen ylös. :D Onneksi vavat tämän koettelemuksen kestivät.

Haavoja nuoliessa ja kamoja laitellessa sain vielä jakaa herra verkottajan ilonhetkeä. - Oli saanut verkosta 1,5kg nieriän KOMEA LOHI. Voi perkele ja vielä rauhoitusaikana. Oli hermot sen verran tiukassa, että lievä avautuminen oli enemmän kuin lähellä.

Saldoa:
Uistelua 10h
Bensaa: 15l
Paineet: 1010
Pläkä - tuulta

6.10. Saimaa

Yritystä yritystä, kyllä se vielä palkitaan.

- Niin se vaan pitää itselle uskotella aina huonosti menneen reissun pääteeksi.
Pari keikkaa taas menty melko vähillä tapahtumilla, syyn olen pistänyt vallitsevan matalapaineen piikkiin.

Odotukset eivät paljoa tällekkään keikalle kohentunut. Ilmanpaineet alempana kuin koskaan aiemmilla reissulla, alle 99o.

Aamulla nukutti sen verran hyvin, että olin rannassa vasta vähän ennen kahdeksaa. Hetihän tämä harmitti. Aurinko paisteli pilvien välistä, varmasti hurja aamusyönti meni ohi suun.
Eipä sitä aina kuitenaan voi vesillä olla kun otolliset kelit on, vaikka mieli tekisikin.

Yhdeksän jälkeen oli setti vedossa ja ilma oli ehtinyt muuttua jo radikaalisti. Pilvet peittivät auringon ja lännensuuntainen tuuli voimistui huomattavasti.

Painotukset olivat jo aivan syksytasoa, uloimmat plaanerit roskapainoilla ja siitä 10gr välein painottaen.

Aamupäivän sai vedellä rauhassa, vain muutama näykitty syötti löytyi kun uinteja tarkasteli.

Iltapäivästä tuuli kääntyi etelään ja voimistui voimistumistaan, lisäksi alkoi aivan tolkuton vesisade, keli muuttui miun asteikolla ärsyttävästä haastavaksi. Harrastin lähinnä saarien suojassa täsmäuistelua. Hyviä parviakin löytyi paikoitellen, mutta odotettua tulosta ei silti tullut.

Viiden aikoihin sain tarpeekseni keikutuksesta ja lopetin. Taas yksi mp reissu lisää. Eipä ole niin hirveää juhlaa saimaan syysuistelutkaan.

Eipä enää paljon tästä huonommin voi mennä, joten suunta on vain ylöspäin.

Saldoa:
Vesillä 10h
Paine 990
Tuulta: 10-12ms
Bensaa: 15l

4.10. Saimaa

Eipä sitä viimeistä viikkoa malttanut töissä olla. Hirveät määrät tunteja sisään ja vähän reilummat vapaat liitettynä lomaan alkoivat. Nyt olisikin aikaa temmeltää Saimaalla 15.11. asti. :)

Lievä matalapaineen alue on pyörinyt suomen ympärillä koko alkuviikon ajan. Tämä on pudottanut paineet melkoisen alas joten suuria odotuksia ei kalojen suhteen ollut.

Luiskalle saavuin jo vähän turhan aikaisin, kuudelta oli vielä niin pimeää ettei ollut mitään järkeä lähteä vesille. Viimehetken huppumuutoksien jälkeen keli valostui sen verran, että uskalsin suunnata vesille.

Minkäälaista reittisuunnitelmaa tai uistelukuviota en ollut päivälle tehnyt, joten aloitin vedon heti luiskan edustalta. Siitä sitten suuntasin aluelle, josta pari keikkaa sitten sain mittoja. Keli oli tuhnuinen ja tuulta oli etelän suunnasta 4-6ms. Hyvä keli siis muutoin, matalapaine vaan vaivasi.

Plaaneripainotuksilla haravoin 2-8m kerrokset ja takiloilla siitä pari metriä alaspäin. Mukavia tiukkoja muikkuparvia löysin aika-ajoin, mutta eipä räikät pärisseet.

Aamupäivän ainut lohitapahtuma oli n. 55cm takilakala.

Iltapäivällä lähdin pyörimään vähän matkauistelua, ei oikeastaan ollut mitään tiettyä kohdetta. Patilta toiselle vaan. Eipä tuottanut sekään taktiikka toivottua tulosta. Iltapäivän ainut tapahtuma oli taas n. 55cm lohen vapautus takilasta.

Toisaalta tosi hyvä homma, että tuota pientä tumppia on taas alueella. Pari kuukautta oli sellaista, ettei minkäänlaisia lohikontakteja ollut. Tästä on hyvä lähteä parantamaan.

Reissun kruunasi keskustelu luiskalla, jossa toinen kehui et hyvin tulee mittaa, nytkin pari +50. Toivottavasti lakiin tai lupaan kirjataisiin mahdollisimman nopeasti 60cm lohikalan alamitaksi.

Ilmanpaineet nyt on tän viikkoa mitä on, aion silti käydä edes yrittämässä. Ei ne lohet kotisoffalle tule!

Saldoa:
10h vesillä
15l bensaa
1005 paineet
12,5c veden lämmöt

Kokemuksia kalustosta: Ambassadeur 7000i Syncro LC FT

Vuosi sitten tuli hirveä polte saada mittarikelat. Useampi siimasotku houkutuslevyjen ja suurien painojen kanssa sai hermot palamaan vesillä niin pahasti, että pakko oli jokin ratkaisu tautiin keksiä.

Lääkehän löytyi. Tilattiin kasa Abun 7000i Syncro LC FT - keloja.

Alkukokemukset olivat myönteiset, siimat puolaantuivat todella tasaisesti, eikä Okumasta tuttua rohinaa ja kolinaa ollut havaittavissa. Monet ihmettelivät miksi otin myös plaanarivapoihin syncrokelat, eipä tälle mitään järkevää selitystä ole. Tykkään vaan, että koko kalusto on samanlaisia, eipähän tarvitse muistella mikä rulla on minkäkinlainen. Toisaalta suurien siimahävikkien tultua plaanerikelaan voi tämän siirtää takilarullaksi, tämä on minun mielestä suuri etu.

Myös vesillä myönteiset kokemukset jatkuivat, takilassa Syncro-jarru on ehdoton. Tämä siis toimii niin, että kelan kampea pyöräyttämällä vastapäivään jarruvoima pienenee. Esimerkiksi kuulaa laskiessa riittää kun vetää keloista kammet taakse ja pudottaa kuulan haluttuun syvyyteen jarrun säätöihin ei tarvitse koska, eikä ne muutu.

Plaanerikäytössä en ole oikestaan mitään järkevää syncrolle keksinyt, mutta jos joskus keksin niin onpahan reservissä. :)

Kestävyys ei näissä "kalliimman" luokan keloissa pääse halpis Okumoiden tasolle. Okumat palvelivat n. 1000 tuntia ilman minkäänlaista vikaa. Nyt Abuissa on n. 500 käyttötuntia ja 3 kelaa on käynyt Purella korjattavana, yksi kela tuhoutui reissulla niin, että saadakseen siimat sisään oli otettava toisesta kelasta kampipääty lainaan. Parissa on ollut jarrun kanssa ongelmia, joista toisessa ongelmat eivät tunnut katoavan, Puren mielestä kela on täysin kunnossa, mutta jarru on niin jyrkkä, ettei voi samana päivänä verrata 12 muuhun vastaavaan kelaan mitä miulla on. Mutta ilmeisesti viisaat huoltomiehet tietävät mitä sanovat.
Toivottavasti nämä olivat vaan lapsentauteja.

Mittareihin ihastuin välittömästi, voi sitä helppoutta kun ei tarvitse miettiä paljon on siimaa pihalla. Ei ole paluuta entiseen. Myöskin pakkaskelillä toimivat moitteetta.
Valitsin jalkanäytöllä olevat mallit, jotka ainankin periaatteessa pitäisi olla tarkemmat kuin metrinäytöllä olevat, mahtuuhan jalkoja metriin yli 3. Vapautuspituudet ovat vakiintuneet samoiksi joka vavassa: syötiltä 50ft ja paino, sitten 100ft ja plaaneri, uloin plaaneri 150ft päähän eli kokonaisuudessaan 300ft siimaa pihalla. Onhan siinä kelaamista, kun katselee uinteja pitkin päivää.

Ja tosiaan, mittarit lopettivat pikkuplaanarien uittelussa tulleet siimasotkut oikeastaan kokonaan. Vaikka keskikesällä käytin joka vavassa yli 100gr siimapainoja, ei siimapalloa ole löytynyt kertaakaan ylös kelatessa.

Jos nyt pitäisi alkaa keloja uusimaan, niin varmasti sama valinta tulisi tehtyä. Okumoiden järeät mittarikelat kyllä muuten kiinnostaisi, mutta jarru on mielestäni aika jyrkkä meidän pienille järvikaloille.

Onneksi jokaisella saa tässä asiassa olla omat mielipiteet ja voi hankkia kaupasta juuri sellaiset rullat kun tahtoo, nykymarkkinoilla on paljon paskaa, mutta sekaan mahtuu myös hintalaatusuhteeltaan todella hyviä keloja. Tästä hyvänä esimerkkinä on aloittelukelani Okuman 30l Classikit, todella hyvät kelat hintaansa nähden, palvelevat vieläkin kuhahommissa.

Siiman kanssa jouduin opettelemaan kantapään kautta; turha kokeilla mitään uutta kun hyvä on löydetty.
Kokeilut alkoivat Sufixin Synergystä, jossa oli aivan karmea muisti. Siimat olivat yhtä sykkyrää parin kelauksen jälkeen. Siitä siirryin kovasti vahvaksi mainostettuun P-Linen Crystal siimaan. Huonompaa ostosta en ole kalastustarvikkeissa tehnyt, siimassa ei ole ollenkaan kulutuskestävyytä ja pienikin pohjakosketus katkaisi siimat. Tämä siima ei vanhentunut keloissa kun pari keikkaa, onneksi sain Rialinnassa tuotteesta rahat takaisin, kiitos heille siitä.

Pari kokeilua ja jätesäkillinen huonoa siimaa, siinä meni yksi kesä. Ei auttanut kuin hakea motonetistä 0.46 Big Gamea, siihen loppui siimamurheet. Mukavaa siimaa tehdä solmuja ja kestää kiitettävästi hankausta. En ihan äkkiä lähde merkkiä vaihtamaan.

Odotus palkitaan.

Työpaikkani suhtautuu varsin suopeasti erinäisiin toiveisiin lomajärjestelyissä ja olenkin onnistunut painottamaan lähes kaikki vuoden lomapäivät syksylle.
Vielä pitäisi viikko jaksaa painaa, sitten lähes vuoden odotus palkitaan ja "lohiloma" alkaa.

Ajankohdan pitäisi olla melko hyvä syksyiselle järvilohen kalastukselle, toivoa sopii että myös tuloksia alkaisi tulemaan.
Sen kummempia suunnitelmia ei lomalle ole. Ainut mitä on tullut lyötyä lukkoon on Saimaan Syysuistelutreffit lokakuun alkupäässä. Pieneksi tavoitteeksi voisi laittaa myös saada vähintään 150 tuntia Yamahan mittariin syksyisillä keleillä. Tietysti taustalla kummittelee kauden tavoitekalakin, +5kg järvilohi...

No jos ei tällä kaudella niin ehkä joskus tulevaisuudessa.

Sitten vaan toivotaan, että kalusto kestää ja räikät pärisee!