Vedet alhaalla, mitä siitä seuraa?

Veneilijän reisa, kivet, on tänä keväänä todellinen haitta. Tuntuu, että suuret järkäleet ovat suorastaan nousseet Busterin ajolinjoille. Parin pienen kontaktin jälkeen olikin ajankohtaista suorittaa sunnuntai iltajumppa heittokellolla.

Eipä ollut turha projekti, 0,5mm löytyi heittoa boorien päästä. Tämä vaatinee jo pieniä toimenpiteitä eli akselinvaihdon. Hienoa!

Ilmeisesti siis muiden väitteistä huolimatta akseli osaa vääntyä todella pienistäkin kosketuksista. Toisessa kontaktissa yhden lavan kulmasta oli lähtenyt muutamia millejä ja toista kontaktia ei edes ajessa huomannut, potkuri oli vaan naarmuilla. Evä täysin ehjä kuten kuvasta näkee.
Tästä ei lannistuta, laitetaan vehkeet kuntoon ja homma jatkuu.

Lohdutukseksi kuitenkin sai iltapalaksi maukkaita savuaffenia, tällä kertaa vielä ahvenet tulivat verkon avulla. Ei tunnu vielä pikku Jesset maistuvan.

13-15.5. Saimaan uistelutreffit

Jo perinteisiksi muodustuneet Saimaan uistelutreffit järjestettiin taas kerran kalamies.comin poikien toimesta. Majapaikkana toimi Lauritsalan erämiesten tukikohta taipalsaaren Leviäsaaressa joka on lähellä Suur-Saimaan parhaita lohipaikkoja.

Innokkaimmat kalamiehet rantautuivat Saimaalle jo keskiviikkona ja komeita kalojakin oli perjantaihin mennessä noussut, mm. 63cm taimen ja 75cm lohi.

Minun lähtöni viivästy töiden takia perjantai aamupäivälle. Kyytiin lähti Savonlinnan vieraileva tähti, Matias. Lähtö oli melko loiva ja 30km vesisiirtymä mökiltä alkoi 12 aikoihin. Kahden maissa oli raksit pyörimässä. Kohteeksi valittiin Ilkonselkä, josta sitten valuttaisiin kohti pohjoista.

Tuuli oli melko kohtuullinen, arviolta 6ms koillisen suuntaista puhuria. Pääsimme ajelemaan koko päivän sivumyötäiseen. Kolmen aikoihin saatiin ensimmäiset tiedot mittakaloista, kun kaveri oli 75cm lohen kesyttänyt hieman pohjoisempana. Tämä loi uskoa, että meillekkin voisi mittakala nousta. Vedenlämmöt pyörivät 4,5-6 välillä ja panostimme pintapyynteihini, suurimmat painotukset olivat 50gr tuntumassa, eikä takilatkaan paljoa yli 8 metrissä käynyt.. Muutama alamitta kuitenkin jäi päivän saldoksi. Yhdeksän maissa kelailliin siimat sisään ja siirryttiin saunan puolelle lämmittelemään. Rannassa vielä saatiin kuulla yhdestä 65cm taimenesta.

Lauantaina oli vuorossa täysi päivä jalokalan perässä. Laiturista irtaannuttiin kahdeksan aikaan. Päätimme ottaa pienen riskin ja vetää kyläniemen pohjoisia selkiä. Tuuli oli yltynyt jo mukavuusasteikolla ärsyttäväksi. Kovat puuskat pyöräyttelivät venettä, eikä pilotti enää kyennyt pitämään vastatuulessa ajolinjoja. Puuskat varmasti pyörivät 12-14ms tuntumassa ja raksien virittäminen oli jo aikamoisen haastavaa. Kuitenkin ilman kommelluksia saatiin täysi paletti pyyntiin.

Veden lämmöt olivat koko päivän katastrofaaliset, ei mistään onnistuttu löytämään yli 4.2 asteista vettä. Pientä lannistusta aiheutti, kun korviin kantautui tieto 3.7kg taimenesta, joka samalta alueelta saatiin missä edellisenä päivänä pyörittiin. Päätettiin kuitenkin jatkaa valitsemallamme alueella parvien ja lämpötaskujen etsimistä. Tämä kuitenkin oli aivan turhaa kovan tuulen ja väärän paikkavalinnan takia. Kaloja vaan ei löytynyt. 2 alamittataimenta ja muutamat hajoitetut syötit jäivät päivän saldoksi.

Kaveriden kanssa päätettiin, että 8 aikoihin kelataan siimat sisään ja siirrytään saunaan nuolemaan haavoja. Siimoja ylös kelatessa olikin päivän hektisin tapahtuma, kun yli-innokas lokki iski täkyyn kiinni. Tästäkin onneksi selvittiin ilman kummankaan osapuolen loukkaantumista.
Rannassa päästiin ihailemaan saamamiesten komeaa saalista. Juuri ennen lopetusta oli tullut triplatärppi 63-70cm järvilohista. Ei varmasti ole Saimaalla aivan jokapäiväistä.

Onneksi kuitenkin kalaa oli rantaan tullut sen verran, että koko n. 15 päinen joukko sai sitä syödäkseen.

Sunnuntaina sitten muutettiin taktiikkaa ja siiryttiin sinne missä kalat (ainaskin oletettavasti) on. Kahdeksalta lähtö rannasta ja lyhyt siirtymä kalapaikoille. Vedenlämmöt olivat mukava 5,7-6,1, kun rakseja viriteltiin. Tällä kertaa hieman suurempien painojen kanssa varustettuna. Kaikukin ensimmäistä kertaa viikonlopun aikana piirsi kunnon kalalauttoja ja useita muitakin veneitä alueella pyöri. Odotukset olivat kovemmat kuin koskaan kevään aikana on ollut. Tuulta oli vain nimeksi, ehkä 3-4ms idän sunntaista. Siis lähes täydellinen kalastuskeli.

Kuitenkin puoleen päivään mennessä keli oli tyyntynyt lähes kokonaan. Pyörimme aamupäivän samaa aluetta ilman tulosta ja yhden aikaan lähdettiin valumaan kohti etelää. Päivä oli kalantulon kannalta katastrofaalinen. Viiden aikaan kun kelattiin pyynnöt ylös voitiin todeta, ettei päivän aikana saatu edes yhtä räjähtänyttä syöttiä aikaiseksi. Todella harvinaista tällainen, mutta näköjään mahdollista.

Tällä(kin) kertaa jäi kala saamatta, keväällä homma vaan tuntuu olevan vaikeaa. Tästä ei kuitenkaan lannistuta vaan innolla jo odottelen seuraavia koetuksia.

Kiitoksia kalamies.com :in puuhamiehille ja muille mukana olleille. Kivoja tapahtumia tällaiset.

Saldoa:
32h vesillä
65l bensaa
160km ajettuja kilometrejä

8.5. Saimaa - Kauden aloitus

Sehän olisi taas pitkä talvi lusittu ja uistelukauden aloitus ajankohtaista.

Edellisenä iltana Pe 7.5. kävin ilta-ajelulla tarkistuskierroksella Sarviniemessä ja Hotelli Saimaanrannan rannassa. Pieniä jäälauttoja oli vielä havaittavissa Mäntysaarenselällä. Muut lähiselät näyttivät olevan jo jäästä vapaita. Mitään kalastuskautta rajoittavia tekijöitä ei siis ollut havaittavissa.

Talven aikana oli aika tehdä kaikenlaisia valmistelevia töitä, joten lähtö olikin helppoa. Kassit autoon, vene perään ja menoksi. Hieman alussa jännitti miten X-traili suoriutuu veneen hinauksesta. Pelko ilmeisesti oli turhaa, ainankin kevyehkö paketti busteri + traileri tuli perässä moitteetta. Luiskalla tietysti pientä päänvaivaa aiheuttaneen harvahko 1-vaihde ja alennusvaihteen puute. Ehkäpä näiden puutteiden kanssa oppii elämään.
Tästä syystä valitsinkin Hotelli Saimaanrannan loivan luiskan.

Vesi on edelleen todella alhaalla ja jyrkät luiskat aika heikossa kunnossa tämän takia. Sarvinimen luiskalla oli jo sysyllä pieniä ongelmia veden korkeuden takia, joten nyt en edes harkinnut sitä vaihtoehtoa. Pitää vaan toivoa, että pinta nousisi nopeasti.

Keli oli aivan mahtava, jo aamulla 6 aikoihin aurinko lämmitti siinä määrin, ettei tullut mieleenkään laittaa pelastus ja - välipukua päälle.

Rannassa nopea veneen valmistelu ja veteen lasku, Yamaha starttasi talven jälkeen kuin uusi.
Toisaalta eihän moottorissa olekkaan vasta kuin 1000 tuntia, eli vasta sisäänajettu.

Keväällä miulla on perinteisesti ollut pallo aivan hukassa kalojen saannin suhteen, joten ei nytkään suuria odotuksia ollut. Suuntasin alueelle, josta aiempina vuosina hyviä kevätkaloja on noussut. Aivan tyynessä pääsi uinnit virittelemään, päätinkin uintipuolelle panostaa ja koko setin laskemiseen menikin lähes tunti. Muutamia muitakin veneitä alueella näkyi pyörimään tämä loi lisää uskoa, etten aivan hukassa ole tällä kertaa.

Jo toista vapaa laskiessa ensimmäinen plaanari pakitteli melko napakasti ja mittalohen vaativat räikän napsaukset kuuluivat. Nopeasti vapa käteen ja hetkessä pystyi tekemään lajimäärityksen. Hauki. Hyvin alkoi kausi, 5 minuuttia lohenuistelua ja eka hauki veneen vierellä, jes.

Tämän jälkeen olikin melko pitkää hiljaista, keskityin lämpimän veden etsimiseen. Lämmöt vaihtelivat 2,4-5 välillä. Keskimäärin suurilla alueilla vedet olivat 3.4-3.5c.
Mitä pohjoisempana kävin, sitä kylmempää vettä löytyi.

Aamupäivän jälkeen saldona oli aamuhauki ja yksi alamittainen taimenen tumppi. Ei mitään kontaktia suurempiin kaloihin. Mutta ei ollut muillakaan.

Iltapäivästä siirryin hieman etelämmäksi ja päätin jäädä yhtä luottopenkkaa pyörimään loppupäiväksi.

Ei tämäkään mittakalaa tarjonnut, yllätyshauen kylläkin 33ft takilasta 60m syvän päältä. Tähän aikaan vuodesta, mitä ihmettä?! No ei tuntunut olevan tähdet oikeassa asennossa miu lohen kalastukselle, silti samalla alueella päätin pysyä. Vielä illasta yksi alamitta taimen kävi kääntymässä veneen vieressä, tässä sitten kaikki tapahtumat.

Vielä taitaa olla hieman aikaista, monta venettä alueella pyöri ja kaloja ei näkynyt. Jospa syönti paranisi loppuviikkoon kohden, silloin olisi tavoite 3 päivää pyhittää lohenuistelulle.

Pientä päänvaivaa aiheuttaa syksyllä hankkimani amban 7000i syncro lc kelat. Syksyllä jouduin yhtä käyttämään huollossa ja nyt levisi sitten toinen. Kampi meni aivan tunnottomaksi. Lisäksi yhdessä jarru temppuili. Pitää vain toivoa, että Pure hoitelee keloista lapsenviat pois ja sen jälkeen rullat toimisivat moitteetta. Toisaalta onhan miulla loistavasti toimivat 30l okumat jemmassa, jos alkaa vara-ambat loppumaan.

Saldoa:
Uistelua: 12h
Bensaa: 18l
1 hajonnut kela

Nissani myyty

Kingcabbi löysi uuden kodin.

Kiitos mielenkiinnosta.

Kevät aurinko lämmittää

Niin se alkaa taas olla talvi lusittu ja lumi painuu silmissä. Varmasti jo viikon sisällä alkavat jäät olla siinä kunnossa, että vain rohkeimmat (hulluimmat) pilkkimiehet jäälle uskaltavat.

Tämä talvi meni itseltä kalastuksen osalta täysin penkin alle. Ainoat kalastukseen liittyvät asiat olivat pienet kalustohankinnat kesän vetouisteluita ajatellen. Pilkit kyllä kävivät auton takakontissa, mutta jäälle asti en koskaan ehtinyt.

Nyt sitten onkin virtaa lähteä Saimaalle tavoittelemaan sitä 5kg haamurajaa lohikalassa, joka kauden päätavoite on. Tietenkin myös pienemmät lohikalat joskin yli 60 centtiset on tervetulleita.

Viime syksynä houkutuslevyt olivat suuressa roolissa, kun lohikaloja veneeseen nousi. Miksi lopettaa hyväksi todetusta kaavasta? Tämän kauden pyhitänkin houkutuslevyjen käytölle. Niitä tulee olemaan vedessä enemmin ja vähemmin. Kuitenkin vedän rajan, että jos ei 150 tuntiin levyjen kanssa mittalohta nouse, niin tulen levyjen käyttöä vähentämään. Saa nähdä miten äijän käy.

Toiveissa olisi, että toukokuun ensimmäisellä viikolla pääsisi veneen veteen puottamaan ensimmäistä kertaa, aurinko kyllä jo kivasti rantoja lämmittää ja näinä päivinä syväväylä saimaalle avataan. Se jää nähtäväksi milloin se h-hetki koittaa, toivottavasti pian.

Muistuttaisin vielä, että vetoautojen kuningas etsii uutta kotia, ilmoitus löytyy täältä.

Myydään: Kingcab 2.5 -99 4x4

Loistava vetojuhta etsii uutta kotia.

Speksejä:
- Korimalli D22
- 1999
- 2.5l turbo intercooler diesel (ratas jakopää)
- 210 000 km
- Perävaunupainot: 500/2350kg
- Lavakate + muovinen kaukalo
- Alumiinivanteet + talvirenkaat peltivanteilla
- Täydellinen huoltokirja
- Ruosteeton
- Katsastettu 30.3.2011



hinta: 10 500e

Juho Pajari
041 4582812

Ollut todella kevyessä ajossa, suurin paino lavalla tainnut minun käytössäni olla 30litran kannu täynnä bensaa. Edellisellä omistajalla auto oli metsästyskäytössä, joten mitään 1000kg löpösäiliötä lavalla ei ole koskaan roudailtu.

Vetokalusto päivityksiä

Kevät lähenee, jäät paksuuntuu. Lähinnä sellaiset fiilikset on lähiviikkoina ollut, kun ei talven niska meinaa taittua sitten mitenkään. Yöllä ollaan vielä välillä lähes 10 astetta pakkasen puolella ja päivällä hädintuskin 5 astetta kolkutellaan. No kuitenkin aina pientä viritelmää pitää olla käynnissä ja tällä kertaa kohteena vetoauto.

Pari vuotta sitten luulin ostaneeni itselleni täydellisen kalastusauton, Nissan Kingcab 2,5 tic:n. Niin teinkin, lavalle mahtuu kauheat määrät tavaraa ja perävaunupainot ovat, jarrullista mukavat 2350kg ja jarrutonta 500kg. Myös vetoteho on loistava ja alennusvaihteiston ansiosta vene nousee luiskalta kuin luiskalta, jos vaan kumien alla pito riittää.

Kuitenkin muussa käytössä on alkanut tulla sellaisia kriteereitä autolle, ettei avolava enää niitä täytä. Tarvitaan kolmatta istuinpaikkaa sekä koiralle lämmintä oleskelutilaa. Suuri surku ja itku, uusi kompromissi-autohan se on hankittava.

Kriteereitä mielessä listatessa aloin jo miettimään onkohan tällaista autoa olemassakaan:
- 5 paikkaa
- bensakone
- vähintään 1700kg perävaunupaino
- tilava takakontti
- neliveto, mieluiten kytkettävä
- hinta max. 15 000e

Sitten alkoikin kartoitus, pienimmät citymaasturit karsiutuivat heti pois 1500kg jarrullisen perävaunupainon takia. Samassa rytäkässä myös karsiutui ennakkosuosikki, Subaru Forrester josta liikkeeseen menoon asti luulin, että perävaunupainot olisi 1700kg. Volvoa, skodaa, kiaa en merkkirasismin vuoksi huoli joten nekin vaihtoehdot jouduin pois sulkemaan.

Hieman yllättäen työpaikan kahvipöydässä kaveri otti puheeksi, että kyllä hänen Nissan X-Trailin perävaunupainot on 2000kg. Hieman epäileväisenä käytiin rekisteriotteesta katselemassa ja niin oli, jarrullista 2000kg ja jarrutonta 750kg. Muutenkin auto vaikutti ihan fiksulta, ainut mikä vähä mietitytti oli melko harva 1- vaihde. No ison veneen kun hankin niin laituripaikan sille tulen ottamaan, joten trailaaminen vähenee oleellisesti.

Seuraavan päivän lehdessä sattuikin paikallisessa liikkeessä olemaan tulevasta autostani ilmoitus ja aamulla kävin auton ostamassa. On se helppoa kun tietää mitä haluaa ja minkä hinnan siitä on valmis maksamaan. Plussaa oli vielä se, että myyjä oli valmis siihen hintaan sen myymään. Joten nyt pihassa seisoo 2,5l bensakoneella oleva Nissan X-trail vm. 2003. Toivottavasti palvelee hyvin.

Kaupan tohinassa avolava jäi vielä minulle käsiin, joten hieman automyyjän taitojani joudun taas koettelemaan. Toisaalta harmittaa myydä loistavasti palvellut auto. Katsastukset ovat menneet moitteetta läpi ja autossa ei ole ollut mitään vikaa koko aikana. Todella huolettomia kilometrejä.