Vaikka kaikki tavoittelevat sitä suuren suurta lohta sattuu sekaan väkisin myös pieniä yksilöitä, jotka ansaitsevat vapautensa. Olen vuosi vuodelta koittanut kehittää kalastustani siihen suuntaan, että vapautettava kala kärsisi mahdollisimman minimaalisia vaurioita.
Parashan olisi vapauttaa kala suoraan vedessä veneen rinnalla. Nykyiset korkealaitaiset veneet eivät kuitenkaan tätä läheskään aina mahdollista. Oman veneeni laitakorkeus on sitä luokkaa, että kala on nostettava koko komeudessaan ilmaan, ennenkuin tavoittaa pihdeillä koukun varteen. Tämä ei kuitenkaan ole kalan kannalta hyvä tapa toimia, pienen potkivan kalan leuat vaurioituvat helposti ja tätähän emme tahdo. Samaten suuremmat vapautettavat kalat saavat vielä pahempia vaurioita. Joskus koukkuun saattaa jäädä koko alaleuka tai pahimmassa tapauksessa pala kidusta. Jokainen kalamies tietää mitä kalalle tämän jälkeen käy.
Pari vuotta olen käyttänyt kalojen vapautukseen puoliksi vedellä täytettyä kylmälaukkua, kala nostetaan varovasti laukkuun ja laitetaan hetkeksi kansi kiinni, kala rauhoittuu. Tämä tekniikka on osoittautunut hyväksi ja kala-ystävälliseksi tavaksi vapauttaa kala. Kylmälaukun sisään olen piirtänyt mittataulukon, jonka avulla voin mitata kalan sen ollessa vedessä.
 |
| Tuplatärpin veljekset odottamassa vapautta. |
Parastahan olisi haavita kaikki kalat kumihavaksella. Aikanaan minulla sellainen olikin hetken aikaa käytössä. Kuitenkin yksin haavi- ja vapamiehenä toimiessa tiheä kumihavas ottaa veteen niin voimakkaasti, että haavitseminen vaikeutuu liikaa. Pahimmassa tilanteessa tämä voi aiheuttaa vaaratilanteen.
Alamittojen oikea käsittely on tärkeä asia, näin voimme vähentää lohien kuolleisuutta. Kannattaa myös muistaa, että monella alueella on jo suosituksena rasvaevällisten lohikalojen vapauttaminen.
Voin luvata, että vapautetun 3kg lohen muistaa paljon pidempää kuin savupöntössä käristetyn, kannattaa testata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi.