Kokeilussa: Lowrance Elite-5 HDI

Minulle tarjoutui tilaisuus ottaa kokeiluun Lowrancen uusi Elite-5 HDI Plotteri/Kaikuluotain.
HDI on niinsanottu hybridilaite, jossa on normaali kaikuluotain (83kHz/200kHz) ja DSI- (455kHz/800kHz) luotain. Lisäksi löytyy perinteinen karttaplotteri sisäänrakennetulla GPS-antennilla.

Molemmat kaikutekniikat toimivat saman peräpeilianturin kautta. Anturi on hieman järeämpi kuin perinteinen, ei kuitenkaan ongelmallisen suuri. Esimerkiksi Airmar P66 on vielä reilusti suurempi.

Pääasiassa olen käyttänyt laitetta pelkkänä kaikuna jigailessa ja kuhanuistelussa. Elite on ollut positiivinen tuttavuus ja tuonut entisestään intoa jigailuun. Käyttämäni LCX:n peräpeilianturi on 200kHz yksitaajuusanturi, tällä ei esimerkiksi vertikaalijigaus ole onnistunut kaikissa olosuhteissa. Keila on liian kapea ja jigi katoaa ajoittain näytöltä.
Eliten monitaajuus-anturin keilat on mahdollistanut vertikaalijigauksen harjoittelun. Jigi pysyy näytöllä lähes joka tilanteessa.

Kalastajan on oleellista tietää kuinka käyttämänsä laitteen tekniikka toimii, näin saadaan kaikki hyöty irti luotauskuvasta:
DSI eroaa toimintatekniikaltaan normaaliin kaikuluotaimeen oleellisesti. Luotaimen keila on viuhkamainen. DSI:n vahvuudet on selkeä piirto ja erottelukyky. Jigaillessa penkkojen reunat ja kivikot on helpompi luodata. Suurien kivien kupeessa olevat kalat löytyvät kerta-ajolla. Normaalilla kaiulla kalat jäävät helposti muiden kohteiden varjoon.

Havainnekuva DSI:n keilasta.
Keila on suuntaa antava eikä mitenkään mittakaavassa.
Nyrkkisääntönä keilan leveyteen on 455khz = 1.5 x syvyys
800kHz = 1 x syvyys

DSI-kuvan lukeminen vaatii totuttelua. Perinteiseen tekniikkaan verrattuna "banaanien" sijasta kaiut on pistemäisiä. Kohde on lyhyen ajan keilassa ja tämän jälkeen luotain piirtää jo uutta dataa, tämä mahdollistaa huomattavasti paremman erottelukyvyn.

Suurimmat syvyydet joissa olen laitetta käyttänyt on 12 metrin luokkaa. Näihin syvyyksiin asti kaiut on selkeitä luettavia, luonnollisesti syvyyden kasvaessa kohteet pienenee näytöllä, jos ei jotakin tiettyä syvyysaluetta zoomata.

Kalaa kivien välissä.

Pari kalaa.

Jigipaikka ja pannukarkeaa ahventa pohjassa.
DSI:n näytöltä pystyy laskemaan kalojen määrän.

Vertikaalia.
Normaalin kaiun banaani ja DSI:n kaiku

Toimivaksi yhdistelmäksi 4-10 metrin vertikaalijigauksessa on osoittautunut 83kHz/455kHz yhdistetty kaikunäkymä. 83kHz näytöltä seuraan jigin uittoa ja lähestyviä kaloja. DSI:n 455kHz keilan avulla analysoin suurempia parvia ja penkkojen reunoja + sieltä löytyviä kaloja.

Pelkän DSI:n ominaisuudet eivät täytä kaikkia kalastajan tarpeita. Viuhkamaisessa keilassa on hyvät kuin huonot puolensa. Kun kerralla luodataan vain muutamia senttejä "syvä" alue on selvää, ettei DSI kuvaan uistellessa saa takilakuulia näkyviin.

Sama pätee vertikaalijigausta; jigin uiton saaminen DSI-keilaan on lähes mahdotonta. Toki optimaalisissa olosuhteissa tämä on mahdollista, mutta tällöin kalastus jää hieman toissijaiseksi ja kalastajan energia menee jigin pitämiseen keilassa.

Perinteisessä kaikuluotaimessa keila on pyöreä. Mitä pienempi taajuus sitä suurempi keila.

Tämä ei ole kuitenkaan ongelma HDI-laitteen kanssa. Rinnalta löytyy perinteinen kaikuluotain, joka sisältää normaalit "matalat ja korkeat" taajuudet. Näillä näkyy takilakuulat ja vertikaalijigi. Kuvaan saa yhtäaikaa 3 eri taajuutta; 83kHz, 200kHz ja 455 tai 800kHz. Tällä näkymällä kun alkaa luotailemaan oletettuja kalapaikkoja kalat löytää, jos niitä alueella on. Itse suosin monen taajuuden näkymää monesta syystä, pystyn datoja yhdistelemällä tekemään päätelmiä kalojen liikkeistä ja opistekelemaan luotaimen hyödyntämistä eri tilanteissa.

Kaikupuoli Elitessä on tuttua ja turvallista Lowrancea. Piirto on selkeää ja valikot todella simppelit käyttää. Lisämainitana täytyy sanoa, että tämä on ensimmäinen kaikuluotain joka toimii perusasetuksien asetuksen jälkeen niin hyvin, ettei erityistä säätöjen etsintää tarvita. Korkeintaan värimaailma silmää miellyttäväksi ja kovaa ajoa!

Entinen takaräkki, nykyinen heittoalusta.
Kovemmassa kelissä vaatii aikamosia akrobaatin taitoja.

Jigaamiseni perustuu kaikuluotaimen lukemiseen ja sen avulla paikan löytämiseen. Pääasilliset kalapaikat on n. 2-3metriin nousevat selkäkarikot ja niiden ympäristöt.

Yleensä olen tehnyt alkuun karkean luotauksen reilulla (8-10km/h) nopeudella pakan ympärillä. Näin saa suuntaa antavaa dataa mille puolelle karikkoa tuulet ovat kohdekalat painanut. Määrityksen jälkeen on jo aika hyvin kartalla mikä alue on kalaisaa. Tämän jälkeen vielä ajellaan hitaalla vauhdilla penkkaa syvästä vedestä matalaan siksakkia, yleensä kala löytyy rinteestä. Sitten vielä arvioidaan vallitsevat tuulet. Tavoite saada vene asemoitua niin, että heitetään suoraan myötätuuleen ja matalaan. Tästä pompotetaan jigiä kohti syvempää vettä tarkoituksena, että jigi leijailee parven sekaan.

Miksikö näen näin paljon vaivaa oikean paikan löytämiseksi? Buster L HT ei ole mikään maailman ergonomisin ankkurointivene. Keulassa on 12kg naara-ankkuri jota ei ihan mielellään ole heti selkä kyyryssä kiskomassa ylös, kun sen on pohjaan saanut.

Mieluummin etsin elektroniikan avulla kalaisan paikan, kun nyhdän ankkuria edestakaisin. Nyhdetään sitten kaloja senkin edestä.

Osittain laiskuudesta ankkurointiin on tullut mukaan myös vertikaalijigaus. Huikea laji, olen myyty! Keulamoottorin puute vaatii pientä soveltamista: hyödynnän lajissa tuulta. Kalapaikat luotaan samalla tavalla, kuin normaalissa jigauksessa. Tämän jälkeen ajan tuulen yläpuolelle ja annan veneen ajelehtia oletetun kalapaikan yli. Lajin tärkein varuste on kaikuluotain, jigiä uitetaan ja samalla seurataan jigin liikkeitä luotaimen näytöltä.

Välivedessä särkikalaa (totesin pystypilkillä)
Pohjassa 400-600gr ahventa (totesin vertikaalilla)

Todella koukuttavaa seurata kaiun näytöltä kalojen liikkeittä, samalla kun yrittää jigillä tehdä sitä "kalalle viimeistä" nypytystä. Vähän kuin pelaisi jotakin tietokonepeliä. Ensimmäisen "laskun" jälkeen voidaan plotterin jäljestä päätellä mentiinkö oikeasta kohtaa kalapaikkaa vai pitääkö aloituskohtaa muuttaa.

Vertikaalisaalista.

Kalaakin tulee, tehokkuudessa saatan hieman hävitä normaalille jigaukselle, mutta touhu on sitäkin hauskempaa! Tässä lajissa, jos missä oppii lukemaan luotainta ja päättelemään kaiussa piirtyvän kalan koon. Parhaitenhan sen oppii, kun kelaa keilassa näkyvän kalan käymään pinnan "väärällä puolella".