Plaanarikalastukseen päivitystä

Lehdet alkaa tippuilemaan puista, selkeät syksyn merkit on jo ilmassa.

Pikkuhiljaa pitää alkaa kääntämään ajatuksia vetouistelun suuntaan. Mikäs olisi mukavampi aloitus syksyn kalasteluille kuin jotakin uusia leluja veneessä?

Plaanaripuoli on pysynyt samana jo lähes 4 vuotta. Olenkin ollut nykyisiin Reelmasterin tekemeniin Norpan tapaisiin pikkuplaanareihin todella tyytyväinen. Monet pikkukelkat on ollut kokeilussa, mutta aina niistä löytyy jotakin pientä viilattavaa. Niin myös näistä nykyisistä.

Reelmasterin kelkka

Kuitenkin ominaisuudet näillä on mainiot, kestää painotuksia 200gr asti ja houkutuslevytkään ei ole ongelma. Kellukkeen ansiosta sisämutka ei sukeltele jyrkissäkään käännöksissä. Parhaillaan ollaan vedetty 5 kelkkaa puolellaan jolloin uloin on 200ft päässä veneestä, hyvin toimii. Tämä tietysti vaatii optimaaliset tuuli-olosuhteet.

Riitasoinnut rivissä

Pikkuplaanareille suurin kompastuskivi on kalan tärpin jälkeinen tilanne. Plaanari laukeaa ja valuu siimapainoa vasten. Tämä nyt on vielä ihan ok, mutta siinä vaiheessa, kun kelkka lepää painoa vasten se muuttuu yleensä syvääjäksi, se on todella raivostuttavaa. Käytännössä kalastaja joutuu väsyttelemään kalan sijasta plaanaria. Kala saa helposti löysää siimaa. Sellaista pikkuplaanaria en ole vielä löytänyt joka ei jossain vaiheessa väsytystilannetta käy pinnan alla lisäämässä vastusta.

Koitetaanpa jotakin uutta, isoja kelkkoja!

Isoilla kelkoilla vetämisen kokemukseni rajoittuvat pariin kertaan, kun olen kaverin kyydissä ollut kalassa. Tällöin vedettiin raksia ja saalistakin saatiin, joten puheet isojen kelkkojen toimimattomuudesta raksien kanssa periaatteessa on jo kumottu.

Hauskaa pitkästä aikaa värkkäillä jotakin, mitä koskaan aikaisemmin ei ole tehnyt. Lähes kaikki tuotteet on jollakin tapaa "uusia" ja puhelinlangat on käyneet kuumina, kun olen lypsänyt kavereilta tietoa kuinka mikäkin kannattaa olla. Myös kalustohankinnoissa olen suurimmalti osaksi luottanut kavereiden neuvoihin. Kiitos taas kerran kaikille auttaneille!

Keloina Patriotin Roll-Onit

Selkänarun määrää en oikein osannut päättää, ensiksi ajatuksena oli laittaa 45m per kela, mutta kuulosti vähältä Laitetaanpa siis 90m per kela, eipä heti lopu kesken

Selkänarulle oli niin monta eri vaihtoehtoa kuin oli suosittelijaakin. Oli verkon alapaunaa, tennismailan jännettä, sädekaidin narua, 1,2mm kuitusiimaa ja normaalia muovinarua...

Aloitetaan harjoitukset tarkoitukseen tehdyllä TUF:in plaanarinarulla.

Scotyn rissat
2kpl tulee mastoihin
2kpl rakennan luoksevetäjät, joilla selkänarut saadaan vedettyä takatilaan, kun laukkureita viritellään
(lisää turvallisuutta, ei tarvitse keikkua laidalla)

Yhtä en vaihda, Scotty Mini Power Grip
Sama laukkuri on palvellut vaikka moitteen sijaa pikkuplaanareissa AS:n kelkoista (2002) lähtien
Näillä näkymin tulen tekemään pieniä muutoksia ripustimen ja laukkurin väliin, protot valmistuu näinä päivinä

Venettä ei ole tällä hetkellä varusteltu kuin pikkuplaanareita ajatellen, pieniä uudistuksia on tehtävä. Oikeastaan ainut oleellinen uudistus on plaanarimastot.
Isokelkka- varustuksen tahdon niin, että kaikki on purettavissa pois, kun niitä ei käytetä. Kelat sijoitan holkkikiinnityksellä oleviin mastoihin, jotka saa nopeasti irroitettua. Mastojen pituutta pohdin pitkään, moni suositteli niin pitkiä kuin vaan ilkeää laittaa, näin alkuun tulee kompromissi, 600mm masto. Jos tuntuu liian lyhyeltä, niin nopeastihan sitä teettää pidemmät. Tai miksei vaikka teleskooppiset?

Kelkoissa tulen testaamaan erästä uutuusmallia. Niistä kokemuksia ja mietteitä sitten, kun olen päässyt tuotteita hypistelemään.

Ensi viikolla olisi tarkoitus lyödä kelkkavarustus paikoilleen ja suorittaa ensimmäiset koevedot.

Perinteinen syksyn kalastelurupeamakin on työnantajalta varailtu; 25.9. - 15.11. välinen ajankohta olisi tarkoitus panostaa kalastukseen koko kesän taukoilun edestä.

Jigipää tarjontaan laajennusta

Tilaamani jigikoukut on saaneet ympärille lyijypainon.

Painon muoto on mielenkiintoinen, hieman kolmion mallinen. Pohjaan putoava osa on kaareva ja litteä. Pitänee suorittaa koeuittoja rannassa ja tutkia millaiseen asentoon jigi laskeutuu pohjaan. Tähän vaikuttaa paljon myös jigin pyrstö ja millaisen vastuksen se antaa painolle leijaillessaan.

Gamakatsu 604 koossa 4/0.
Huikean terävä koukku. Näitä olisi tarkoitus käyttää tulevissa kuhan jigittely harjoituksissa.

Suurin asia mikä painon muodossa kiinnostaa on sen pohjaanjäämis ominaisuudet. Kuinka hieman terävä painon etureuna luiskahtaa pois mahdollisen kiven takaa? Pääasiassa kalastuspaikoillani on moreenipitoinen pohja, jossa on paikoitellen karkeaakin kivikkoa. Tällaisissa paikoissa jigipää saisi olla sellainen, ettei kovin helposti takerru kivien reunoihin.

Pyöreä jigipää on melko hyvä kompromissi tällaisissa haasteellisissa kivikoissa, kalustomenetyksiä tulee mutta määrät pysyvät pieninä. Saa nähdä kuinka tämä "uusi" pään muoto toimii.

Paino istuu 135mm Shadiin todella mallikkaasti. 

Pallopää vs. Kolmio alkakoon.

Merkkipaalut paukkuu

23.3.2009 Blogini näki päivänvalon.

Yhteistä taivalta on jatkunut nyt yli 4 vuotta.
Viime vuosi oli hieman hiljainen bloggailun osalta. Joskus on vaan parempi rauhoittaa tahtia, jos homma alkaa tökkimään. Muuten tulee ähky ja kiinnostus lopahtaa kokonaan.Tänä vuonna olen taas intoutunut kirjoittelemaan.

Kalastelua vuodelta 2009

Alkuajat keskityin kertomaan lähinnä kalareissuistani ja saaliista, nyttemmin sisältö on muuttunut ja mukaan on tullut aiheita maan ja taivaan väliltä.

Vesillä 2010

Yksi mikä on pysynyt ja tulee pysymään on se, että kirjoittelun aiheet pysyvät ainankin jossakin määrin yhteydessä kalastukseen. Se on tämän blogin tarkoitus, ollut alusta asti ja siitä pidän kiinni.

1.11.2010 tuli täyteen ensimmäinen merkittävä merkkipaalu, 10 000 kävijää.

Tähän meni aikaa noin 1,5 vuotta. En ole koskaan blogiani suuremmin mainostanut missään, muutamilla foorumeilla osoite löytyy allekirjoituksesta. Mielestäni saavutus oli kuitenkin hieno ja motivoi jatkamaan.

Saalista 2011

27.1.2013 mennessä mittari on juossut kiristävällä tahdilla, 70 000 kävijää tuli täyteen. Enpä olisi koskaan uskonut, että pieni blogiprojekti yltää tänne asti.

Syksyinen lähtö 2012

2013 Löysin pitkän, yli 10 vuoden tauon jälkeen heittokalastuksen.
Kesäinen jigailu vei mennessään.

Tänään 9.8.2013 tulee taas täyteen yksi tasaluku. Kävijämittari pyörähtää numeroon 100 000. 

Tähän meni aikaa blogin alusta 4 vuotta ja 5 kuukautta. Paljon on tapahtunut siinä ajassa, mutta blogi on pysynyt ja varmasti tulee pysymään myös tulevaisuudessa.

Juttu-ideoita ja aiheita on varastossa varmasti yli vuoden tarpeisiin. Aikaa tämä homma vie uskomattoman paljon, kalastuksen ohessa pitäisi muistaa otella kuvia ja tehdä pieniä muistiinpanoja. Joskus hyvän syönnin aikaan vaan se unohtuu ja jälkeenpäin harmittaa, ettei tietyistä tilanteista tullut otettua kuvia. Jälkeenpäin on turha murehtia. Kalastus on siitä hieno laji että lähes joka päivä sattuu tilanteita / tulee havaintoja joista voi kirjottaa.

Myös videoprojekti etenee omalla painollaan, en olisi uskonut kuinka työlästä kuvaaminen / leikkaus / kalastaminen on etenkin kun kaiken hoitaa yksin.

Kiitos kaikille lukijoille ja kireitä siimoja!

Iltapalaa

Mikäs sen parempaa kuin tuore kala?

Ahvenen kanssa en täysin tuoreesta pysty puhumaan, koska omalla savustustekniikallani kalat lepäävät merisuolassa reilu 12 tuntia ennen savustusta. Jokatapauksessa, savustus on ahvenelle ehkä se paras muoto valmistaa ruuaksi.

Suhteellisen vauraita kaloja ei montaa tarvitse. Kuvan satsista 2 syöjää söi parikin kertaa.

Oma systeemi on suunnilleen tällainen:

- Kala puhtaaksi, suolet yms pois

- Lisätään kalan sisälle reiluhkosti karkeaa merisuolaa, samaten suolaa hierotaan kalan ulkopintaan 

- Kalat selkä alaspäin kylmään suolaantumaan (tällä tavoin suola valuu selkälihoihin)

- Annetaan maustua seuraavaan päivään

- Savupönttö lämpimäksi ja pari kourallista puruja pohjalle

- Ahvenet ritilälle ja lämpimään pönttöön

- Miedolla liekillä noin 30min savustus. Kun selkäruoto irtoaa nätisti nyppäämällä kalat ulos

- Kiedotaan kalat leivinpaperiin ja annetaan olla puolisen tuntia

Laivakoira + Ahvennyytti maustumassa

Sitten vain ääntä kohti, toimii!

Vaikka suolausaika kuulostaa suhteellisen pitkältä, mielestäni suolasta tulee tasainen eikä missään nimessä liian vahva. Ahvenen nahka on sen verran paksu, että suola imeytyy suhteellisen hitaasti läpi. 

Pitäisi vielä kehittää tapa, jolla heti kalastuksen jälkeen saisi ahvenet savustumaan niin että niissä olisi myös tasainen suola. Nahan avaaminen ja hieno suola tekee pinnasta tönkön ja suurin osa lihasta jää tuimaksi. 

Tarkoitus olisi kokeilla 10% suolaliemellä lutraamista. Ainankin netin mukaan tämä tapa on melko suosittu.

Jigisettiä kuhalle

Ahvenen jigaus on tullut jo kalastusmuotona melko tutuksi.

Hommassa käytän ohuita 0.08 - 0.10 kuituja ja suht pieniä, maksimissaan 4,5" jigipäitä. Nyt kuitenkin muutamien sattumakuhien myötä kiinnostaisi koittaa tavoitella kuhaa ihan varsinaisena kohdekalana. Tiedän Pien-Saimaan kuhakannan olevan hyvässä kunnossa, joten ainankin sitä pitää yrittää.

Kuhan jigittelyyn käytetään yleensä vähän suurempia jigejä, suurempien jigien myötä myös hauet kiinnostuvat jigeistä enemmin, joten kaluston on syytä olla hieman ahvensettiä järeämpää. Okuma Helios 25:n siimatilavuus ja kelan koko on mielyttänyt minua, joten tälläkin kertaa kela on samaa kaliberia.

Kelana kuhasetille on Okuman Octana 25.
Runko on hyvin samanmallinen kuin Helioksessakin, valmistusmateriaalista johtuen painoa on hieman enemmin. Muutamien testiheittojen perusteella voisin todeta käynnin olevan todella pehmeää. Tuntuma kelaukseen on hyvin samanlainen kuin 25 Helioksessa. Mielenkiinnolla odottelen tositoimiin pääsemistä.

Octana-25 ja Helios-25

Vaparintamalla koitetaan jotakin uutta. Vavan pituutena 6.6 jalkaa on osoitttautunut mainioksi ja siinä tulen pysymään. Malli muuttuu. 

Vapa on Patriot Levitation 6.6 ft. Pikaisissa testeissä pitkähkö takakahva muotoiluneen on todella hyvin käteen istuva. Heittäessä käsien asento on luonnollinen ja tuntuma vapaan pysyy erinomaisena. Kelatessa pitkällä takakahvalla pystyy ottamaan kainalosta tukea ja kädet eivät väsy niin nopeasti pitkissä heittorupeamissa. Kuvailisin vapaa jäykkyydeltään 1/3 toimiseksi, eli kärkitoiminen keppi kyseessä ja niin jigailessa saakin olla. Kärki varmistaa hyvin kantavat heitot ja jämäkkä runko varmistaa sen, etten ole pulassa vauraampienkaan haukien ja miksei kuhien kanssa. 

Pientä totuttelua vaatii kova etukahva. Tämä on jotakin uutta mitä en ole ennen kokenut. Yleensä etukahvakin on jollakin tapaa pehmustettu. 

Kävin vähän väärinkäyttämässä kuhasettiä ahventen parissa ja ainankin kevyet tärpit tuntuivat käteen todella selkeästi. Etukahvan ratkaisu vaikuttaa toimivalta ja pehmusteen puute ei haittaa ainankaan itseäni missään tilanteessa.

Suurien kuhien jigit tuovat mukanaan haasteen. Suuret hauet. Näihin lääkkeeksi tulee 0.46 Fluorocarbon uittotapsi. Myös pääsiima on hieman paksumpaa, 0.13. TUF:in kuitu on osoittautunut miellyttäväksi siimaksi solmia ja heittää. Myöskään 0.13mm paksuus ei tuottanut pettymystä. Muoto on pyöreää ja puolautui kelalle suoraksi.

Aikaisemmin testailin Fluoroa ahventen kanssa, en tapsiin tykästynyt paksuuden takia. Ahventen kanssa tykkään käyttää pitkähköä n. metristä heittotapsia. Tämä vaatii heittotilanteessa sen, että osa tapsista kelataan vaparenkaiden läpi. Paksuutensa takia myös solmu kuituun on melko suuri ja siima tökki vaparenkaisiin tosi pahasti, heittämisestä ei tullut juuri mitään.

Tästä viisastuneena teen vain 30cm heittotapsit Fluorista, voi olla että kokeilen tehdä ohuemmasta, 0.35 siimasta jatkotapsin. Siihen tehty solmu juoksee vielä siimarenkaiden läpi ongelmitta.

Isolle isoa?
Niin ainankin raksihommissa ollaan itsellemme uskoteltu, näinköhän sama pätee kuhan kanssa. Kaloille tulen tarjoamaan Peter Lahden Shad 135:sta, eli 135mm kalajigiä. Mallailin 4/0 koukkua jigiin, mutta oli vähän turhan pienen oloinen. Pitää nyt suorittaa vielä kalastuksellisia testejä, jos tärppejä alkaa tulla enemmin kuin kaloja pitää asialle tehdä jotakin. Vaikka koukku tuntuu vähän turhan pieneltä, vastaavilla jigeillä kalastavat vakuuttelivat, että koko on sopiva. Kuha iskee syötin päähän joten kalajigin "peräylityksellä" ei ole merkitystä. Koeuitot tämän jo osoittivat todeksi, toisin kohdekalaa ei sattunut kohdalle vaan muutamia pirtsakoita haukia. 3 tärpistä kaikki tulivat ylös asti.

Ahventa olen kalastanut olosuhteiden (töiden) pakosta lähinnä aamupäivisin, kalan tulo on ollut vaihtelevaa. Pääasiassa todella haastavaa tai olematonta. Nyt olisi tarkoitus alkaa panostaa iltasyönteihin ja heittää jigiä iltahämärään asti. Mitä olen jigaillessa laskenut kuhaa uistelevien veneiden määrää samoilla selillä missä kalastan, olen aivan varma että siellä seassa uiskentelee muutama kuha myös miun jigisaaliiksi.

Yamarin on jigailun myötä saanut seistä rannassa melko rauhassa. Satunnaisia uistelureissuja en omassa mittapuussa laskisi kuin huvikalastukseksi viime vuonna tähän aikaan mittarissa oli jo 250 tuntia, nyt ollaan päästy puoleen siitä.
Myös jigiä olen pari kertaa koittanut sen kannelta käydä viskomassa. Jos on vähänkään tuulinen keli ei homma ole kovinkaan mielekästä, ankkurointi ja paikallaan pysymisen varmistaminen on omanlaisensa projekti. Myöskään luotojen reunoja ei uskalla ihan yhtä rohkeasti nuoleskella kuin Busterilla. Vielä kuukauden vene saa kerätä rannassa voimia, sitten alkaa lohisesonki lähenemään. Tarkoitus olisi lomailla 6-8vk ja panostaa aktiivisesti kalastukseen.

Onhan tuossa pyörinyt mielessä olisko jokin hyvä kompromissi jigailu- ja uisteluveneeksi... Keskipulpetti tai WA kenties...?

Vähän rennommin

Aurinko paistaa, tyyni keli ja lämmin ilta. Sitä viihtyy vesillä vaikka kala ei söisikään.

Perheen kanssa kalastus ja itsekseen saalislähtöinen kalastus poikkeaa toisistaan melko radikaalisti. Ensimmäisessä vaihtoehdossa ajetaan vene oletetulle kalapaikalle, lasketaan ankkuri, laitetaan Radio Nostalgia soimaan, ihmetellään maisemia ja heitellään heitto silloin tällöin.
Viihdytään paikalla tunti-pari ja lähdetään saunan lämmitykseen.

Laivakoira mukana, etsi Mauno:

Kun taas lähden itsekseni kalan perään ei ankkuria pudoteta, ennenkuin kaiku näyttää kalojen olevan paikalla. Kalojen löytyessä valitaan 2-3 aikaisemmin toimivaksi tiedettyä jigiväriä ja pari "jokeriväriä".

Ankkuroimisen arvoista kaikukuvaa.

Jokainen jigi saa paikalla 3 mahdollisuutta osoittaa toimivuutensa. Ensiksi heitetään takaosasta vasemmalle sitten keskelle ja lopuksi oikealle. Jos tärppiä ei kuulu, väri lähtee vaihtoon.

Vaihtoehdot jonossa.

En sitten tiedä onko tämä jo liian radikaali tapa etsiä kalaa. Aikanaan paljon pilkkihommia harrastaneena opin sen, että tyhjällä reiällä ei toimita kauaa istua. Yleensä tapana oli pudottaa tasuri pohjaan, tehdä 2-3 uittoa ja odottaa tälliä. Yleensä odottaminen tarkoitti noin 15-30sec taukoa uitossa. Jos sitä ei kuulunut tasuri pois ja tilalle iso tapsipilkki. Sillä samat. Jos ei tärppiä tullut minuuttiin jouti reiän hylkäämään. Seuraava sitten 25-50m päähän, jos oli oletettavaa, että paikalla on kalaa.

Jigaillessa en aivan näin nopeasti vaihda paikkaa. Tämä perustuu siihen, että olen jo kaikuluotaimen avulla todennut kalojen olevan "sektorilla". Joskus kala vain vaatii tietyn värisen värin, ennenkuin syönti laukeaa päälle. Pilkkimistä on huono verrata jigailuun, jigillä saa yhdeltä ankkuroinnilta haravoitua periaatteessa lähes 1300 neliömetriä, oletetaan että jokainen heitto kantaa 20 metriä.

Kuitenkin melko nopea tahto paikanvaihtoon on jäänyt selkärankaan. Joskus se palkitsee, joskus taas paistellaan kotona kalapuikkoja kalareissun päätteeksi.

Aurinkolasit kalastuksessa

Jostakin syystä olen pitkän aikaa vierastanut ajatusta aurinkolaseista kalastaessa. Keväinen aurinkolasien muovaama pandakarhu-look ei ole houkuttanut millään muotoa. Pidin aurinkolaseja lähinnä imagojuttuna.

Jigailun myötä olen joutunut myöntämään, että aurinkolasit kuuluvat kesäiseen kalastukseen.

Muutaman reissun tihrustin ilman laseja, kuitua oli todella vaikea havaita ja pidemmällä heittoreissulla silmät alkoivat selkeästi väsyä. Ensiksi otin varovaisesti testiin autoillessa käyttämät lasit ja homma helpottui huomattavasti, kuitu näkyi paremmin ja polarisaation myötä myös veden alla jigiä seuraavat kalat erottuivat kauemaa veden alla.

Ohessa videota, jossa vaihellaan kameran optiikan eteen polarisoivaa filtteriä/ normaali näkymää. 

(voidaan verrata aurinkolasien vaikutukseen)

Monesta suusta suositeltiin Oakleyn laseja ja linssiksi Shadow Blue.
Harmikseni mikään paikallinen optikkoliike ei ole kyseisiä laseja hankkinut liikkeeseensä sovituskappaleiksi. Merkkiä kyllä myytiin, mutta sovitusmahdollisuutta ei ollut. Kun kyse on lähes 200 euron laseista, en hankintaa viitsi ihan ilman sovittelua tehdä.

Lasit oli saatava. Muutamia kriteerejä löytyi jotka oli ehdottomasti täytyttävä:
- Polarisointi
- Kestää hyvin päässä, vaikka seisoisi päällään
- Kestävät
- Sangat estävät sivulta tulevan hajavalon = korkeat sangat

Oakleyn sovituspuutteen takia lisättävä vaihtoehdoiksi myös muun merkkisiä laseja.

Liikkeitä kierrettyäni löytyi omaa silmää miellyttävät Jublon Run lasit. Laseissa on fotocromaattiset linssit, eli linssin tummuus säätyy hieman valoisuuden mukaan. Vastaavista linsseistä miulta löytyi hyviä kokemuksia Serengetin linssien kanssa joten valinta oli helppo.

Kunnollisilla aurinkolaseilla jigailu helpottui huomattavasti, siiman näkee kauas. Siiman ja veden kohtaamispaikkaa on helppo seurata ja lukea mahdollisia tärppejä. Tämä oli aikaisemmin paljaalla silmällä lähes mahdotonta.

Karikoita kierrellessä veneen keulan edessä lähestyvät kivenkin havaitsee aikaisemmin ja näin myös turvallisuus paranee.

Nyttemmin hieman kaduttaa, etten ole aikaisemmin harjoitellut lasien käyttöä. Raksihommissa syötin viritys helpottui todella paljon. Nyt ei enää auringon aiheuttamat pintaheijastelut tee kiusaa vaan uinnin näkee virittäessä ilman arvailuja.

Niinhän sitä sanotaan, että ennakkoluulot on kaiken uuden oppimisen pahin jarru. Taas on yksi ennakkoluulo kumottu, monta varmasti on vielä jäljellä.