Ensikoira: Sileäkarvainen noutaja - Flatti

Koirat on aina ollut lähellä sydäntä, kuitenkaan koskaan aikaisemmin vielä en ole omistanut omaa kaveria. Elämäntilanteiden vaihteluiden takia kuitenkin aika-ajoin olen saanut karvakamujen kanssa yhteiseloa viettää. Viimevuoden aikana kypsyi ajatus hankkia itselleni oma koiranpentu, koiran tulevaisuuden suunnitelmat oli melko tarkasti tiedossa jo harkintahetkellä: lenkkeilyä, aktiivisia harrastuksia ja metsästystä.

Näiden vaatimusten mukaan alettiin sitten etsimään sopivaa rotua. Halusin isokokoisen omaa silmää miellyttävän eloisan noutajan. Loppujenlopuksi vaakakupissa keikkui sileäkarvainennoutaja ja labradorinnoutaja. Kaverin luonteikkaat flatit vakuuttivat minut siitä, että tämä on minun rotuni. 

Syyskuun 1. päivä syntyi Ninjatähden Black pentue, josta minulle löytyi uros-pentu, Black Samurai. Pentua käytiin katsomassa jo kasvattajalla lähes viikottain ja kotona päntättiin koirankasvatusteoksia. Hyvä teos, jonka kaikkien koiranpennun hankkivien kannattaa lukea on: Gunilla Wedeenin Arjelle Kultareunus. Tämä kirja antaa hyvät eväät pennun kanssa toimimiseen. Lisäksi kasvattajalta sain pentukirjan, josta löytyi paljon hyödyllistä tietoa. 

8 viikon ikäisenä Popi kotiuitui. Ensimmäiset viikon meni kotiin tutustuessa ja omistajaan leimautuessa. Samalla harjoiteltiin sisäsiisteyttä ja tottakai leikittiin minkä pentukoira jaksaa leikkiä. Käytännössä pieni pentu nukkui lähes kaikki päivät, loput ajat pissi alleen ja touhuili vauhdikkaasti.

Milloin nukuttiin missäkin...

Sisäsiisteys tavoitettiin noin 4 kuukauden iässä, tämän jälkeen on asunnosta löytynyt vaan satunnaisia vahinkotarpeita. Samoihin aikoihin Popi sai tehosterokotukset ja sosialistumisen pystyi aloittamaan kunnolla. Olen tarkoituksella pitänyt kaveria mukana lähes kaikkialla missä mahdollista, näin pieni oppii sopeutumaan eri tilanteisiin ja ääniin. 

Ensimmäinen kerta koirapuistossa, kyllä jännittää.

Lapsiin tutustumista joulun alla.

Paikallisissa koirapuistoissa ollaan käyty tutustumassa isoon ja pieniin vieraisiin koiriin ja kasvattajalle jääneen urospennun kanssa ollaan käyty leikkimässä säännöllisesti. Autossa osataan olla rauhallisesti ja automatkat meneekin lähinnä nukkuessa. 

Hihnalenkillä Lappeenrannan keskustassa.

Mielestäni sosialistuminen onkin onnistunut varsin mallikkaasti. Muut koirat eivät suurempia reaktiota herätä lenkkipoluilla. 5 kuukauden iässä Popista kehkeytyi pieni, mutta varsin tehokas hihnassa vetäjä. Kaikki hajut ja värit kiinnostivat. Lääke vetämiseen löytyi reaktiovaljaista, jotka koiran vetäessä antaa painetta etujalan eteen. Uskomatonta miten hyvin valjaat auttoivat. Pitkät lenkit suoritin valjailla ja koulutuskävelyt pannan kanssa. Näin Popista kasvoi kuukaudessa varsin mallikkaasti noutajataluttimessakin kävelevä kaveri. Uskomatonta kehitystä.

Juuri nämä onnistumiset kouluttamisessa on jotakin aivan tolkuttoman hienoa. Pieni oppii älyttömän nopeasti, joskus jopa vähän raivostuttavan nopeasti kun on kyse ei-toivotuista toiminnoista.

5-kuukauden iässä aloin ehdollistamaan Popia naksuttimelle, jonka kanssa treenaus sai aivan uusia ulottuvuuksia. Oppiminen todella nopeaa ja koulutus helppoa. Käytännössä naksutin on vain laite joka merkkaa tietyllä hetkellä koiran oikean toiminnon ja tämän jälkeen ohjaaja palkkaa koiran. Ajoitus on koulutuksen palkkauksessa kaiken A ja O. Tällä työkalulla koira oppii seisomaan vaikka päällään.

Naksutin varustettuna kosketuskepillä.

Luoksetuloja harjoitellaan noutajapillin avulla.

Samoihin aikoihin käytiin koirakoulu Nuuskun Pentukurssi 1, joka oli todella opettavainen 5 kerran rutistus. Siellä opittiin lisää naksuttimen käytöstä ja saatiin todella tärkeitä vinkkejä pennun koulutukseen. Ehdottomasti kannattaa harkita pentukurssia kaikkien pentujen kanssa. Pienessä tilassa muiden koirien kanssa toimiminen parantaa koiran keskittymiskykyä todella paljon.

Lumien sulettua kaikki hyvä maistuu.

6-kuukauden ikään menessä Popi osaa istua, käydä maahan, odottaa, ottaa kontaktia, kävellä vierellä ja vaihtelevalla menestyksellä tulee luokse.

Popi 6,5kk vielä ei ole trimmaussarset viuhuneet.

Noutajan rodunomaisiakin harjoituksia ollaan alettu pikkuhiljaa tekemään. Helpotettua hakuruutua ja markkeerausta damilla lyhyitä settejä. Hienosti poika juoksee damille, palautuksissa olisi vielä vähän toivomisen varaa, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa... :)

Koiran kasvatus on siitä hieno laji, että koskaan ei ole valmis. Varmasti teen ensipennun kasvatuksen kanssa miljoonia ja miljoonia virheitä. Niitä paikkaillessa koulutus vie varmasti tripla-ajan normaaliin verrattuna. Silti nautin joka hetkestä.
Todella suurena apuna koulutuksessa on ollut Ninjatähden kennelin Satu ja Lasse.

Kiitos heille siitä!

Yamarin 5940 rakentelua. Osa: 1

Kevät on aina ollut itselläni perinteisesti sitä aikaa, että on mahdoton polte päästä rakentelemaan jotakin. Aikaisimpina kausina on fiksailtu omaa venettä ja kajakkia. Nyt oma kalusto on suurpiirteisesti siinä kunnossa, ettei suuremmille projekteille ole tarvetta.

Kuitenkin tuttu polte vaivasi ja jotakin projektia oli saatava. Tällä kertaa otettiin työn alle kaverin Yamarin 5940, joka onkin allekirjoittaneelle varsin tuttu runko. Projektissa rakennetaan uusiksi lisäelektroniikan sähköt sekä asennetaan hydrauliohjaus sekä autopilotti.

Nykyisessä asennuksessa veneen kaikki lisäelektoniikan sähköt on vedetty akkukotelolta omilla vedoilla pulpetin alle ja mikä mihinkin. Näinollen rungon sisällä on tolkuton määrä ohutta johtoa. Järjestelmä selkiytetään, vedetään akulta paksu 16mm2 veto pulpetin alle, johon suoritetaan laitekytkennät lyhyillä vedoilla. Näin häiriöpaikat saadaan minimoitua ja sähköturvallisuus paranee.

Lähtötilanne akkukotelossa.

Johtoja enemmin ja vähemmin. Osa johdoista oli tarpeettomia, mutta sulakkeet paikoillaan. 

Hupi- ja starttiakku oli rinnakkainkytketty 6mm2 johdolla, jonka välissä oli rele.
Rele sai herätevirran mittarivaloilta, tämä ratkaisu ei oikein auennut allekirjoittaneelle.

Tämän verran löytyi ylimääräistä johtoa.

Viimeisimpiä johtoja poistaessa vedettiin vetonarut joilla saadaan uudet vedot tehtyä.

Joskus työkalujen puutteessa joutuu soveltamaan.
Akkukengän puristusta.

Liitokset varmistettiin liimallisella kutistesukalla.

Uusien johtojen veto lähes tyhjissä kanavissa oli suorastaan juhlaa.

Yamarinin orginaali akkukotelon sulaketaulu.
Tarkoituksena on säilyttää sinällään toimivat Yamarinin omat sähköt valo, pyyhin yms sähköinä niinkuin on alkuperäisessäkin. Rinnalle lisäksi rakennetaan vene-elektroniikkasähköt tarvittavine johtopaksuuksineen.

Yamarinin omat vedot pulpetille 3x 6mm2. Yksi sulaketaululle, maa ja lisäksi jatkuva 12V ennen päävirtakatkaisijaa lämmittimelle.

Tarvittavat johdot vedettynä akkukotelolle.

Orginaali päävirtakatkaisin korvattiin kaksoisakkukytkimellä.
Akkukapasiteettia löytyy 2x 100A. Hupiakulta lähtee jatkuva syöttö lämmittimelle. Muut vedot lähtee päävirtakatkaisimen takaa.

Pulpetin alle vedettävä 16mm2 kumikaapeli suojattiin 60A ANL-sulakkeella

Bluesean maakiskollinen sulaketaulu odottelemassa laitteiden kytkentää.

Projektin saaminen tähän vaiheeseen otti 2 laiskahkolta asentajalta 4 - 5 työtuntia. Asennuksen ohessa poistettiin lisäksi kaapeliohjaus.

Ensiksi peitelevy pois.

Ohjausvaihe kiinni 3 pultilla.

Ohjauskaapelin mutteri jolla kaapeli kiinnitetään ohjausrumpuun. Mutterin koko oli sitä luokkaa, ettei kiilaantumisen ja johtojen vaurioitumisen  takia uskallettu vetää rungon välistä pois

Vaijeri lähtee rummusta pyörittämällä rattiakselia.

Nopeat liikkeet on aina näyttäviä. Kaapeli kulmahiomakoneella poikki ja kaapelin veto pois ohjaamon kautta.

Seuraavaksi projekti jatkuu hydrauliohjauksen ja autopilotin asennuksella.

Offline --> Online

Terve taas. 

Edellisestä blogitekstistä on kulunut aikaa luvattoman paljon. Taas kerran iski kalastuksellinen ähky ja laji kävi pienellä tauolla. Osasyyllisenä passiivisuuteen on pieni perheenlisäys, 1.9 syntyi uusi harrastekaveri, Popi. 

Popi on sileäkarvainen noutaja Ninjantähden Black pentueesta. Kaverin kanssa olisi tarkoitus aloitella metsästysharrastusta ja luonnollisesti muita rodunomaisia puuhasteluita. Pentuajan koulutuksessa ja muussa oheistoiminnassa onkin palanut käytännössä lähes kaikki luppoaika ja kalastuspuolen aktiivistuus on ollut lähinnä turhiksi kokemieni varusteiden myynti-ilmoitusten kirjoittelua.

Viimekausi oli piste ii:n päälle uistelupuolella. Alkukauden pari reissua osoitti, että tällä hetkellä oma innostus vetouisteluun ei vaan ole riittävällä tasolla oman kalustomäärän ylläpitoon. Elokuussa kypsyi päätös vetouistelukaluston myyntiin. Tästä eteenpäin panostan toistaiseksi kajakkikalastukseen. Käytännössä syksyn mittaan möin lähes kaiken haalimani vetouistelutavaran.

Hartaudella uistelukäyttöön varustelemani Yamarin vaihtoi kotia joulukuun puolivälin tienoilla.

Alkuun raskas päätös ei ole kaduttanut. Kertaakaan syksyn aikana en tuntenut poltetta päästä mukaan lohikarkeloihin.
Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Mistä sitä tietää jos intohimo vetouistelua kohtaan palaa jossakin vaiheessa. Järkeilin asian niin, että kalustoa saa aina uutta ja mikäs sen mukavampaa kuin rakentaa aihoista mieleinen "työkalu".

Kalastusta Hollannin kanaaleissa

Jigaus vei miehen mennessään ja polte lajia kohtaan on vain kasvanut kajakin hankinnan myötä. Nyt kevätauringon ensisäteiden myötä on taas internetselaimen osoiteriville alkanut ilmaantumaan kalastusaiheisten sivujen osoitteita ja tulevan kauden uutuuksiin tutustuminen on käynnissä. Ainahan sitä jotakin uutta pitää kehitellä.

Raskaan veneen kuljetukseen vaadittavan vetoauton tarpeen poistuttua autopuoli vaihtui hieman sisätiloiltaan suurempaan malliin, Skoda Octavia Combiin. Siihen pitäisi rakentaa kajakille nostoraudat katolle, jottei autoa kolhisi heti klommoille.

On tässä projektia mitä pitäisi saada tehtyä ennenkuin jääpeitteet vaihtuu avoveteen. Tästä kääntyy taas uusi sivu blogini historiassa. Taukohan ei ollut ensimmäistä laatuaan. Joskus vaan pitää hetki hengähtää. Väkisin tämä homma ei onnistu.

Tulevaisuudessa voi olla, että jossain päivityksissä käsitellään myös noutajaharrastusta.

Pahoittelen lukijoita tauosta ja toivon, että sivuilla riittää vierailijoita jatkossakin.

- Juho

Kesäunilta herääminen

Kuten varmasti olette huomanneet blogi on viettänyt pienoista hiljaiseloa kesäkauden ajan. Perinteiseen tyyliin kalenteri täyttyy kaikenmaailman projekteista ja varsinainen vapaa-aika on jäänyt niin vähälle, ettei kalalla juurikaan ole ehtinyt suuremmissa määrin käydä.

Kajakki on kaikesta huolimatta ollut aktiivisessa käytössä. Kalusto on ollut mökillä valmiudessa. Kalallelähtö ei ole lähdön vaikudesta kiinni. 5 minuuttia ja jigiyksikkö on jo vesillä täydessä varustuksessa. Myös rantautuminen käy yhtä nopeasti.

Yamarin etsii uuttahyvää kotia.

Toisin on käynyt uisteluveneille.
Yamarin on ollut aivan liian vähällä käytöllä. Tämän vuoksi olenkin tehnyt radikaaleja päätöksiä ja pistänyt laitteen myyntiin: myynti-ilmoitukseen. Ole ollut aina sitä mieltä, että jos joku väline on turhan pitkään vähällä käytöllä se joutaa sitä enemmin tarvitsevalle. Nyt on käynyt näin. Veneitä saa aina uusia, kun polte taas iskee.

Ja olihan Yamarin jo sen verran valmiiksi rakenneltu, ettei oikein millään meinannut enää keksiä lisää "tuunattavaa". Harmittaahan se luopua "lempilapsesta". Pitkään kyseisestä rungosta haaveilin, tein siitä juuri sellaisen, kun olin kuvitellutkin. Mielestäni onnistuin projektissa erinomaisesti. Kaikki on toiminut kuin kello ja runko on ollut juuri sellainen mitä odotinkin. Helppo käsitellä yksin ja tarvittaessa 3 miestäkin kalastaa mukavasti.

Uistelua en ole lopettamassa missään nimessä. Vanha sotaratsu Buster L-Prof HT löytyy vielä laiturista ja sillä tulen suorittamaan syksyiset kalareissut niinkuin aikaisemminkin.

Syksy lähenee ja kalareissuja on jo suunnitelmissa. Tällä kertaa lähdetään merta edemmäs kalaan ja vieläpä osallistutaan määränpäässä kalastuskilpailuhin. Teemana luonnollisesti kajakkikalastus.
Pientä esimakua tulevasta löytyy osoitteesta: http://www.hobiefishingeuros.com

Tarkoitus olisi ennen kilpailuja treenailla alueella muutamia päiviä, jottei olisi aivan hukassa paikallisten kalojen kanssa. Sen tiedän jo tässä vaiheessa, että 2kg ahvenen saanti on aivan realistinen tavoite, eikä metrinen kuhakaan ole mahdottomuus...

Blogi alkaa pikkuhiljaa heräilemään kesäuniltaan. Tulen kirjoittelemaan valmistautumisesta kisoihin ja kilpailuista on tulossa varmasti juttua ja hyvällä tuurilla myös videoklippiä.

Kajakki on jo puolimatkassa määränpäähänsä joten toivoa sopii, että runkoon sattui kaikki tarvittava matkaan. Ohessa käsivaralla kuvattua lähtöfiilistelyä kajakin kisakunnosta:

Ahvenkauden avaus.

Kesä on työelämässä varsin kiireistä aikaa. Heinäkuun ensimmäinen täysi kalastuspäivä venyi puoleen kuuhun asti. 

Satunnaisia iltapistoja olen tehnyt pitkin kesää. Yleensä nämä on olleet lähinnä maisemien katselua, kalat eivät ole kalamiehen keskittymistä juurikaan häirinnyt. Nyt kesä on vierinyt jo sen verran pitkälle, että on aika aloittaa ahvenen jigaus vakavasti.

n. 400gr raitapaita

Ranteet oli selvästi ruosteessa: pienien haukienkin kanssa oli pulassa kajakin vieressä, sopivat nostovälineet (haavi ja boga) unohtui luonnollisesti rantaan, kaupan päälle vielä pudotin irroituspihdit pohjaan temutessa pikkuhauen kanssa.

Puolenpäivän tienoilla siirtymällä keskellä tasaista "pöytää" oli kaiussa lupaavan näköistä hässäkkää. Peräisin linkkuun ja nopea heitto takaviistoon. Jigi ehti vajota ehkä metrin pari, PAM, eka n. 800gr ahven täräytti 135mm Shadiin. Ajoahvenparvi! Kolme 5-10m heittoa ja jokaisella saman kaliberin tavaraa kyytiin. Neljännellä heitolla tämähtikin kunnolla, olin aivan varma että taas oli hauki saapumassa irroitettavaksi (näitä tullut koko aamuna, ehkä 20-30kpl)...
Vaan ei. Siinä vaiheessa oli pakko löysätä jarrua pari naksua, kun pintaan lipui noin 50cm raitapaita. Parit syöksyt pohjan tuntumaan ja sittenhän se tulikin kajakin viereen pärskyttelemään. Suorastaan nauroi mulle! Siimasta ei enää tätä uskaltanut nostaa. Pari kertaa koitin ottaa niskasta otetta mutta luiskahti pois. Kolmannella kerralla oli tarkoitus napata alaleuasta tukeva ote. Pieni huti sitä yrittäessä ja siinäpä se sitten oli. Kala irti.

Ase TODELLA suuren ahvenen nöyryytykseen.
Sitä odotellessa...

Eipä tullut mökin takan reunustalle vieläkään täytettyä + 1.5kg ahventa. 

Kyllä mie sen vielä tänäkesänä jostakin kaivan.

Karvaan pettymyksen paikkailua illalla.

Sää ei voisi paremmin kalamiestä suosia. Lähes tuuleton päivä ja aurinko lämmittää puhtaalta taivaalta.

Alkukesästä leijonan osa ajasta vesillä on mennyt Insight Genesis karttojen luotauksia tehdessä. Nyt alkaa olemaan aika alkaa hyödyntämään karttojen dataa käytännössä. Erohan on aivan huikea, jos otetaan verrokiksi esimerkiksi Navionicisin kartat.

Genesis vs. Navionics
Noin 10m heitto kajakin keulasta klo 2 suuntaan tarjosi komean ahvenen.

Moni on ihmetellyt miksi asensin kajakkiin Point-1 GPS-suunta-antennin.

Nyt, kun Genesis-kartat alkavat kalapaikoilta olemaan siinä mallissa, että voi keskittyä kalastukseen on kuvin helppo kertoa tarkan suuntatiedon edut.
Normaali GPS-suunta toimii luotettavasti vain liikuttaessa. Näinollen ankkuroidussa veneessä siitä ei ole iloa. Vene pyörii milloin missäkin asennossa kartalla. Point-1 suuntatiedon avulla tiedän aina mihin suuntaan kajakin keula osoittaa suhteessa karttaa. Lisäksi hyödynnän karttanäkymässä suuntaviivaa ja alueympyröitä, joiden avulla on helppo hahmottaa kuinka kauas heitto pitää tehdä, että tavoittaa esimerkiksi matalikon harjan. Suuntauksena pidän kartassa heittokalastaessa poikkeuksellisesti "suunta ylös" vaihtoehtoa.

Normaali kalapaikan etsimis näkymä.
Vertikaalijigauksessa pudotan structurekuvan pois, jolloin saan kaiulle käyttöön lisää pystypikseleitä.

Enää ei ole kalan saanti karttadatasta kiinni, vielä pitäisi saada kalamiehen ranteet kuntoon.

Jotenkin tällä hetkellä vähän sekava fiilis kalastuksen kanssa. 

En tiedä pitäisikö huolestua vai onko tämä ohimenevää. Yamarini pölyyntyy laiturissa, mittarissa alle 10 tuntia. Kajakki on haukannut leijonanosan kalastusajasta, se vaan on niin helppoa ja rentouttavaa. Ei pidä tehdä hätiköityjä päätöksiä. Uskon, että syksyllä taas lohikärpänen puraisee.

Sehän on pääasia harrastuksissa, että on hauskaa. - sitä on ollut! Suosittelen ehdottomasti jokaista kajakista kiinnostunutta käymään koeajolla.