Raksitapsit iskuun

Toukokuun viides päivä, kesä lähestyy, koivut vihertää JA ulkona sataa lunta! 

Pienoinen takatalvi on tosiasia. Tämähän oli jo odotettavissa, pääsiäisestä olikin lähes nappikeliä vappuun asti. Alkuperäisen pläänin mukaan olisin laskenun veneen vesille sunnuntaina, mutta säätiedotteet eivät puoltaneet projektin toteuttamista. 

Odotellaan, kyllä se kesä sieltä vielä tulee.

Kalamiehelle riittää tekemistä, vaikka vene onkin kuivalla maalla. Raksitapsiosasto on ollut koskematta siitä asti, kun pyynnöt viimeisen kerran syksyllä 2013 kelattiin ylös. Tapsiämpärin pohjalta löytyneestä mytystä päätellen viimeinen raksien nosto on ollut varsin vauhdikas projekti. 

Sentään salakat ja muikut on ehditty napsia pois hupuista.

UV-Pinkit joutuvat odottelemaan syksyisempiä kelejä raksirasiassa.

Ei muutakuin parsimaan isolla kädellä. Kaikki palaset erilleen ja katsomaan mitä hyödynnetään kevään setupissa. Raksihuppu settini koostuu 6 vakioväristä jotka pyytävät läpi kauden, loppuja huppuja vaihdellaan kelin ja fiiliksen mukaan, etsitään sitä päivän ja kauden ottiväriä. 

Joka kautena tähän mennessä on yksi väri ollut ylise muiden, koskaan se väli ei ole ollut kahta vuotta peräjälkeen sama. Voisiko tämä johtua veden humuksen ja sitä kautta värin vaihteluista vai kenties kuun asennosta, sitä tuskin tietää kukaan. Joka tapauksessa lyhyen raksikalastajan urani aikana näin olen havainnoinut.

Aikaisempien vuosien "viikatteita" on ollut mm. "Sammakko", " Purple Black", "VK-Pearly UV-levy + UV Pinkki", "Sammal..." Mikähän se voisi olla tänä kautena?

No sitä on turha spekuloida tässä vaiheessa, kun kaikki on vielä levällään ja osa kalastusvarusteistakin on postin hallussa..

Huput, silikoniletkut, koukut ja leikarit erilleen. Leikarit öljykylpyyn puhdistumaan ja muille varusteille silmämääräinen tarkistus. Huonot koukut ja venyneet silikoniletkut roskikseen ja hupuista unohtuneet salakan päät pois. Hommahan alkaa olla parin tunnin jälkeen siinä tilanteessa kuin sen olisi pitänyt olla viimeisen uistelureissun jälkeen. 

Kaikki aikanaan.

Leikarit saa muhia öljyssä pari päivää.

Öljyämisen jälkeen kevyt pesu ja uuden veroiset leikarit valmiina käyttöön.

Keväälle valikoitunut aloitusvalikoima. 

Osa hupuista saa kaverikseen kaltaisensa levyn.
Levytapsien pituus vaihtelee 80-120cm välillä.
Toimiva levytapsin pituus löytyy vain kokeilemalla.

Huput ja levyt valikoitu, sitten sitomaan. Tapseja sitoessa pitää ottaa huomioon muutama pieni mutta oleellinen asia.

Kuulalaakerileikari pitää sitoa oikein päin, muuten veden epäpuhtaudet täyttävät laakeripesän ja leikari jumittuu. Tämä tietää siimasotkuja.

Punaisella ympyrällä merkattu laakeripesä.

Vetoreikä. Tämä on kova puheenaihe raksiuistelijoiden keskuudessa. 

Vetoreiän paikalla vaihdellaan uintia eri nopeuksiin ja uinteihin soveltuvaksi. Osa vannottaa suuren tynnyriuinnin nimeen ja osa taasen pitää tynnyriä lähinnä kaloja karkoittavana uintina joka ei edes pyöri kaukana veneestä. No oikeita vastauksia on niin monta kuin on kalamiehiäkin. Tärkeintä on, että uskoo siihen mitä tekee. 

Käyttämäni vetoreiät.
Siimana 0.46 mono.

Itse käytän VK:n raksihuppuja ja niissä käytössä on pääasiassa 3 etummaisinta vetoreikää. Vuosien mittaan olen tullut hieman laiskaksi esimerkiksi vauhdin säädön kanssa. Näinollen säädän uinnit toimimaan mahdollisimman laajalla skaalalla. Viritysvauhti on 3.5km/h tästä sitten vavan kanssa tarkistan, että syötti ui myös hieman hitaammassa / nopeammassa vauhdissa.

Oma tavoiteuinti on kaukana tynnyristä. Vannotan pienen putken nimeen. Uinti saa olla melko nopeakin, kunhan syötti ei ala vauhdin nopeutuessa poraamaan (pyörimään valtoimenaan). Optimaalisessa uinnissa synti tekee tiukkaa potkua oman akselinsa ympäri. Vertikaalista liikettä en kaipaa ollenkaan.

Nykytrendin mukaan tapsit on tehty yksikoukkuisiksi, jolloin rasvaevälliset ja alamittaiset kalat on helppo irroittaa. 

Kalastuksellisesti en ole koskaan kaivannut 2-koukkuisia rakseja. Muutamat uinnit on vaan huomattavasti helpompi virittää pienen takakoukun avulla. Jätetään näiden mainostus sikseen sillä emmehän tahdo, että 2 koukkusia rakseja käytetään.

Uinnin säätöön on vetoreiän lisäksi muitakin niksejä.
mm. meneekö siima silikoniletkun tapin ylä vai alapuolelta.

Uinnista voi mainita muutaman perussäännön. Mitä korkeammalla syöttikalan kyljessä koukku on sitä pienempää uintiputki on. Koukun ollessa alhaalla ja takana saadaan uintiin potkua. Yksikään salakka tai muikku ei ui samalla tavalla. Kaikkien virityksessä joutuu käyttämään omia niksejä.

2500 tunnin harjoittelun jälkeen tunnen vieläkin olevani aloittelija.

Valmiiden tapsien logistiikka on ollut aina enemmin ja vähemmin hankalaa touhua. Taas lähti kokeiluun yksi uusi prototyyppi. Tällä kertaa tapsit päätyivät 0.5L minigrip pusseihin. Ensivaikutelma on positiivinen.
Laukut, putket, vaahtomuovit ja finnfoamit on koitettu. Ei kiitos.

Tapsit siistissä kasassa. 

Täyden uistelusetin tapsit menevät Smart Storen pienimpään laatikkoon ongelmitta.
Mittaa laatikolla on 21x17x6cm.

Tapsit iskussa, syötit iskussa vielä kun saisi veneen veteen.

Syöttihuoltoa

Raksiuistelijan arki voi halutessa olla paljon muutakin kuin itse vetouistelua. Moni hankkii täkysyöttinsä valmiiksi pakattuna / vacumoituna ja pakastettuna. Niin myös itse olen pääasiassa tehnyt.

Toinen vaihtoehto on pakata syötit itse.

Minulle on muutaman kerran tarjoutunut tilaisuus päästä mukaan tyhjentämään hoitokalastusrysää, johon kertyy salakkaa ja sivutuotteena erinomaisesti raksiin sopivaa muikkua. Tästä intoutuneena olemme kaverin kanssa testanneet raksisyötin pakkaajan arkea.

Hommahan alkaa syöttien noutamisella pyydyksestä. Syöttiprojektissa kylmäketjun toimivuus ja kalan nopea jäähdyttäminen on kaiken A ja O. Tämä tarkoittaa sitä, että jäillä täytetyt Igloot roudataan mukana pyydykselle asti. Pyydyksellä jäiden sekaan vielä kipataan lisäpainoksi muutama kymmentä litraa vettä. Vesi siitä syystä, että pelkässä jäähileessä pyörivistä kaloista irtoaisi suomut.

Sitten alkaa kalankäsittely: rysästä nostetaan kalaa haavi kerrallaan vedellä täytettyyn lajittelusankoon, raksisyötiksi kelpaavat salakat ja muikut siirretään käsin kylmälaukkuihin. Luonnollisesti kalat ovat kaiken aikaa virkeinä vedessä, ettei suomut irtoaisi. Kuulostaa helpolta, mutta veden lämmön ollessa 2-4 asteen tienoilla alkaa sormia kummasti kihelmöimään muutaman karkuun uivan salakan jälkeen . Tätä touhua jatketaan kunnes pyydys on tyhjä, viimeisimmällä kerralla aikaa meni noin tunti.

Luonnollisesti ensimmäisen vaiheen voi suorittaa monella muullakin tavalla: verkottaa, nuotata, katiskalla, käyttää heittoverkkoa tai vaikka onkia.
Onkimistakin ollaan yritetty. Huonolla menestyksellä, muutamalla onkireissulla saalista on kertynyt noin 1-2 salakkaa tunnissa. 20-30 salakan takia ei kannata alkaa levittelemään pakkaustarvikkeita. Liekö vika ajoituksessa, paikassa vai peräti onkijoissa?

Salakka-onki.
Kohosta lähtee tapsi, johon solmittu 3-4 koukkua. 

Kun pakattavaa tuotetta ollaan saatu kerrytettyä tavalla tai toisella tarvittava määrä siirrytään pakkauspaikalle.

Vettä, jäätä ja syöttejä.

Ennakoivana työnä ollaan leikelty reilu määrä pahvilevyjä syöttejä varten. Lisäksi ostoslistaan kuuluu vahvaa elmukelmua. Ennen syöttien latomista levylle pahvien pintaan pyöräytetään kerros kelmua, jottei kostea syötti takerru pahviin.

Syötinpakkaustehdas.

Syöttien noukkiminen lähes 0-asteisesta vedestä saa sormet kihelmöimään.
Jos tätä tekisi ammatikseen laittaisin jäiden ja syöttien väliin säleikön, josta kalat voisi nostaa pakattavaksi.

Syötit pakataan noin levyn 5-6 erissä. Joka levylle pyritään saamaan mahdollisimman saman kokoista syöttiä. Karkeasti mitat menee 11, 12 ja +13 cm syötit. 

Levyt täyttyy... 

A1++ laatuluokan muikkua.

Kun pahvilevy on täytetty pyöräytetään päälle 1-2 kerrosta kelmua. Paketti valmis ja siirto kylmään mahdollisimman nopeasti.  Pakkauspaikalla oli käytössä välivarastona 100QT kylmälaukku, jota viilensi 4 kappaletta tehokkaita kylmävaraajia.

5 levyn erä siirtymässä välivarastoon.

Kun koko satsi on valmis siirretään syötit mieluiten omaan syöttipakkaseen, jota pyöritetään vähintään päivä täydellä pakastusteholla. Tämän jälkeen lämpötila voidaan laskea normaalin pakkasen lämpötiloihin ja syöttiprojekti on valmis.

Aikaa projekti vie normaalin työpäivän verran. Aikaan saatiin reilu 100 levyllistä todella laadukasta syöttiä. Kaikki vähänkin huonolaatuiset raaka-aineet heitettiin surutta jo lajitteluvaiheessa pois. Kalastustilanteessa osaa arvostaa hyvin pakattua ja tasalaatuista syöttiä.

Voisin sanoa, että vaikka syöttejä tilatessa +/- 4 euron listahinta hieman kirpaiseekin niin kyllä joutuu pakkaajakin näkemään vaivaa paketin tekoon. Yhtäkkiä hinta tuntuukin varsin kohtuulliselta summalta levystä erinomaisia syöttejä.

Hienoa, että syötinpakkaajat jaksavat palvella täkyraksiuistelijoita vuodesta toiseen.

Hintavien syöttien kanssa pelatessa kannattaa panostaa kalareissujen kylmäketjuun.
Itselläni on käytössä Waecon kompressorikäyttöinen kylmälaukku, joka viilenee - 18 lämpötilaan ja vie virtaa varsin maltillisesti. Kotona kylmälaukku kytketään ennen kalareissua 230 - > 12V adapteriin ja viilennetään maksimikylmyyteen. Lähtiessä lisätään laukkuun tarvittava määrä syöttejä ja lisäksi pari tehokasta kylmävaraajaa. Kylmälevyt varmistavat, että hetkinä, jolloin Waeco ei saa virtaa syötit eivät pääse lämpenemään.

Syötit pysyvät huurtumattomina koko reissun ja yli jäävät voidaan palauttaa kotiuduttua takaisin pakkaseen odottamaan seuraavaa kalareissua.

Pienenä miinuksena Waecossa on suuri paino. Käytössäni oleva 18 litran malli painaa lähes 12 kiloa. Plussat on sitäkin suurempia, aikaisemmin kalareissun päätteeksi meni pahimmillaan roskiin 3-4 pussillista syöttejä, nyt hävikki on 0. Lisäksi kesäpäivinä juomat saa nopeasti viileäksi, pitää vain olla tarkkana, ettei sihijuoma pääse jäätymään.

Hienosäätöä.

Veneen keväthuoltoon kuuluu tarkistaa varusteiden kunto.

Helposti olettaa, ettei narut eivät mene vuosien saatossa miksikään. Kuitenkin kesäkuukausina auringon UV-säteilyssä on voimaa ja hyvätkin narut rappeutuvat aikojen saatossa.

Puomipaikan kiinnitysnarujen vaihtoaikana olen pitänyt kahta vuotta, toisen vuoden jälkeen narut ovat selkeästi hapertuneet ja pinta hilseilee. Näiden vaihdon suoritin vuosi sitten ja nyt narut olivat vielä suhteellisen hyvässä kunnossa.

Fendereiden narut sensijaan ovat tiensä päässä.

Luppoaikana olen harjoitellut pleissausta. Tämä on veneilijälle hyödyllinen taito, jos tahtoo tehdä vakiomittaiset narut ilman solmuja. Pleissattuja naruja minulla alkaakin olemaan käytössä monessa käyttötarkoituksessa: jarrupusseissa, puomipaikalla ja fendereissä.

Lisää tietoa Pleissauksesta löytyy mm. Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Pleissaus
3- säikeinen naru on ehdottomasti helpoimpia naruja punoa, aloituksen jälkeen pujoitellaan säikeitä toistensa ali.

Tälläkertaa pleissataan takafendereille määrämittaiset narut.

Tarvittavat työkalut.
Mattoveitsi katkomiseen ja tulitikut päiden sulattamiseen.
Lisäksi apuna kannattaa käyttää teippiä jolla estetään narun purkaantuminen. 

3-säikeistä narua valmisteltu punomiseen.

Projekti käynnissä.
Tälläkertaa sattui todella ikävää narua:
Säikeet purkaantuvat todella herkästi ja jäljestä on hankalaa saada siistiä.

Ja valmis pleissi.
Yli jääneet säikeet on katkottu ja sulatettu .

Valmista.
Fenderin päähän tehty lenkki jotta lepuuttajan voi vaihtaa mahdollisessa rikkoontumistapauksessa.

Jostakin syystä tuntuu, että vaikka vene tuntuu valmiilta aina tulee uusia idoita. Ehkä se ei koskaan olekkaan täysin valmis?

Nyt on suunnitteilla takatilan painevesi ja pari muuta pientä nippeliä. Painevesiprojekti on vielä kirjoituspöydällä suunnitteluasteella. Saa nähdä ehtiikö se täksi avovesikaudeksi. Tarkoitus olisi jossakin vaiheessa päästä vesillekkin.

Kattokaide sai Boat Mates - viehetelineen. Imukupit on korvattu stauffilla ja telineestä tuli kaidekiinnitteinen.
Tähän on helppo heitellä uistelupainot kalastuspäivän aikana.

Fox Rage XL - haavi istuu nätisti tehtyyn haavikoukkuun + pidikkeeseen.

Haavinvarren klipsi on modattu 40mm Nylon-kiinnikkeestä josta tehty stauffikiinnitteinen

Kajakin varustelua - Osa 4

Kajakin varustelu alkaa olemaan loppusuoralla. Käytännössähän Hobie on kalastusvalmis tehtaan paketissakin, loput on vaan extraa. Vuorossa Point-1 GPS suunta-antennin asennus ja muuta pikkunäpertelyä, jotka tiesin olevan nopeasti tehtävissä. 

Miksi Point-1, kun HDS:ssä itsessäänkin on sisäänrakennettu GPS? 

- Suuntatiedon takia. 

Point-1 antaa NMEA2000 väylään tarkan suuntatiedon, jonka avulla heittokalastuksessa heitot on helppo suunnata juuri sinne mihin tahtoo. 

Esimerkiksi, kun penkkaa luodatessa löytyy otollinen parvi laitetaan parven kohdalle reittipiste, sitten siirrytään tuulen yläpuolelle heittomatkan päähän merkistä ja suunta-antennilla katsotaan plotterin näytöltä missä kohtaa reittipiste on suhteessa kajakin keulaa. Näin heitot on helppo kohdistaa juuri sinne mihin on tarkoituskin, parven sekaan / takapuolelle. 

Samaten tarkka suuntatieto yhdistettynä Insight Genesis- karttoihin helpoittaa kalapaikan haravointia erittäin paljon.

Selkämatalikko Insigth Genesis kartalla.

Avaan tekniikkaani lisää, kunhan heittokalastuskausi pääsee kunnolla alkuun.

Point-1 vastaa ulkonäöltä vanhempia Lowrancen GPS-antenneja.
Erona nuoli joka asennetaan osoittamaan mahdollisimman suoraa keulaan.
Viimeiset asteet voidaan korjata ohjelmallisesti jotta suuntatiedon saa kohdalleen.

Ensiksi antenni oli tarkoitus liimata kajakin kannen "kattoon".
Kajakin pinta on niin liukas, etten saanut vahvaakaan 2-puolista teippiä pitämään tarpeeksi lujasti. 

Asennusvaihtoehto 2.
Finnfoamista muotoiltu "torni" joka on muotoiltu pohjan muotojen mukaan. Tämä tuntui toimivan. Suoraan pohjaan antennia en halunnut asentaa, koska ajoittain kajakin "pilssiin" kertyy muutamia litroja vettä.

Asennuspalan murenemisen estin tukevalla kerroksella ilmastointiteippiä.

Ei ehkä hienoin asennusratkaisu, mutta toimiva. Antenni on tukevasti toisen ponttoonin pohjassa.

Antenni kytketään NMEA2000 verkkoon, josta saa käyttöjännitteen. Kalibrointi suoritetaan, kunhan kajakin saa vesille.

Seuraavaksi vuorossa Hobien ankkurikitin asennus. Nämä tulee molemmille sivuille kajakkia. 

Ankkurikitti mahdollistaa ankkurin kiinnityspisteen siirtämistä vapaasti kajakin kyljessä. Näin kajakin asentoa voi muutella ankkurissa ollessa. Myös rekatessa tuulen mukana pienellä laahuspussilla voi pelata kajakin mieleiseen asentoon esimerkiksi vertikaalijigausta ajatellen.

Rungossa on valmiit paikat rissoille. Tuplat pois ja alta paljastuu metallikierteet.

Takarissa paikallaan.

Kajakin keskilinjan kohdille tulee stopparit, jotka estävän narun nousemisen kyljen yli.
Myös näille oli valmiit reiät.
Kuvassa näkyy renkaat johon ankkurinnaru kiinnitetään kalastustilanteessa.
Narua keulaan / peräänpäin siirtämällä kajakin asento muuttuu tuulessa.

Keularissa.

Ankkurikitit on nopea ja erittäin helppo asentaa. Asennusaika oli noin 15minuuttia per puoli. Ankkuriksi valitsin 1kg brouce-ankkurin. Hieman kevyempikin oli hakusissa, mutta en onnistunut mistään löytämään. Ankkurin kiinnityssysteemiin sain vinkkiä kajakkikalastajilta.

Normaaliin ankkurinarun kiinnityspaikkaan asennetaan pultti stoppariksi sakkelille.  Sakkeli liikkuu vapaasti ankkurin runkoa pitkin. Normaalissa tilanteessa veto tulee aina samasta suunnasta ja ankkuri pitää tukevasti.

Jos ankkuri meinaa takertua pohjaan siirrytään tuulen yläpuolelle ja vedetään napakasti narusta.
Sakkeli liikkuu runkoa pitkin "kuokan" päähän ja irroittaa ankkurin pohjasta. 

Ja näin on projekti ruutulipulla. 

Pääasialliset rakennuskohteet on valmiina ja vain pieniä varusteita puuttuu. Vapaputket on vielä matkalla, mutta niitä ei asenneta kiinteästi vaan kiskoihin erillisillä kiinnikkeillä. Eiköhän nekin sieltä ajastaan tule. Rungossa itsessään on 2 vapatelinettä, joten kalastusta vapatelineiden puute ei estä.

Valmiina koeajolle.

Ei muutakuin vesille!

Ensiksi Point-1 kalibrointi: Tämä hoidetaan plotterin valikoiden kautta. 1.5 loivaa ympyrää tyynessä säässä ja homma valmis. Kaikki toimii niinkuin pitääkin.

Kalastuskausi voi alkaa!

Kajakkikalastaja koeajolla.

Kalavehkeiden viilausta

Kaluston väkerryksen ja aherruksen ohessa on aika laittaa myös kalastustarvikeosastoa kesäkuntoon. 

Kajakki tulee pääasiassa jigausyksiköksi, joten varustus koostuu luonnollisesti jigipäistä ja toukista. Aikaisemmin olen käyttänyt venekalastuksessa Rapalan olkalaukkua johon menee 4-5 keskikokoista Planoa pienellä sullomisella.

Kajakissa tavaran määrä pitää viedä minimiin joten päädyin käyttämään legendaarisia Planon 3700-pakkeja. Yhteen toukat, toiseen shadit ja kolmanteen puntit. Hobien istuimen alla on paikat 2 pakille ja kolmas mahtuu olemaan penkin sivussa. 

Pienet pakit laukkuineen tuntui epäkäytännölliseltä ratkaisulta jo muutenkin ahtaahkossa kajakissa. 

Testireissulla.

Logistiikan olen suunnitellut niin, että kajakissa mukana kulkeva 48QTS Igloon kylmälaukku toimii samalla tavaroiden kuljetus / säilytyspaikkana. Kalastuksen jälkeen planot, ankkurit ja muut viskataan kylmälaukkuun odottamaan seuraavaa reissua. Ainankin teoriatasolla homma vaikuttaa toimivalta, käytäntöä odotellessa.

Kajakkipakin kasausta.

7 grammaa painava 4/0 jigikoukku.
Osasta punteista puuttui painot, joten grammavaakalle tuli töitä.
Gramman tarkkaa työtä.

Heittojigauksen aseet ajoahvenelle ja kuhalle.
Vertikaalipuolen kuviot on vielä auki.
Tarkoituksena olisi aloittaa aktiivinen vertikaalijigaus, mutta ensiksi täytyy perehtyä aiheeseen ja tuotetarjontaan.

Uistelupuolellekkin pientä uudistusta on löytynyt haavirintamalle. Rasvaevä C/R on tullut jäädäkseen Vuoksen altaalle ja pikkuhiljaa täytyy kehittää kalusto siihen kuntoon, että suurienkin kalojen vapautus onnistuu kalaa vaurioittamatta. 

Viime kesän käytössäni ollut Shimanon haavi osoitti ennakkoluuloni kumihavaksen hankalasta käytettävyydestä aiheettomiksi. Napakat liikkeet niin veden vastus ei tule ongelmaksi. Haavin vedessä uittaminen 4km/h vauhdissa kalaa odotellessa ei kumihavaksella onnistu. Vastusta tulee liikaa ja haavin ohjaaminen on todella haastavaa.

Shimanon 60cm leveä suuaukko tuntui ajoittain olevan turhan pieni, kun vapautettava saaliskala alkoi olemaan 4-5kilon luokkaa (65-75cm), saati jos sitä suurempi joskus hurjalla tuurilla sattuisi tulemaan. 

Lääke löytyi, Fox Ragen XXL. Kumihavashaavi jonka suuaukko on 82 x 75cm. Enää ei pitäisi olla haavin koosta kiinni, etteikö kala mahtuisi haaviin. Haavin havas on sen verran syvä, että todennäköisesti kalaa pystyy pitämään koko vapautusprosessin ajan vedessä haavissa. 

6.2 kg koiraa haavissa.
Saman painoinen lohikin sukeltaa haavin pohjalle reunarautoihin koskematta.

Houkutuslevyn tuunaamista

Joku saattaa luulla, että olen vaihtanut kalastuksen fiksailuun ja puunaamiseen. Ei, näin ei ole. Keväällä kaikki rakennusprojektit painaa päälle yhtäaikaa ja koko orkesteri pitäisi olla tikissään samalla hetkellä. Olin ajoittanut puhdetyöt niin, että vappuna olisi valmista. Yksinkertaisesti kevät vaan tuli liian aikaisin ja taas myöhästyin kevään uisteluavauksesta. 

Vuosi sitten kerroin, että houkutuslevyt on tullut jäädäkseen uistelupalettiini. 

Houkutuslevyjen kirjoa

Totta joka sana. Taas viime kautena ainoa +5kg lohikala tuli houkutuslevyn avustuksella. Vaikka en värien puolesta juurikaan liputa on yksi ylitse muiden, Beanut Butter. Harmikseni tämän sävyn levyä ei ole mallistoissa toistaiseksi näkynyt.

Kaveripiiristäni löytyy mainioita kynäruiskun käsittelijöitä, joilla on silmää maalailla mitä hienompia taideteoksia raksihuppuihin ja vaappuihin. Tällä kertaa haaste on annettu houkutuslevyn muodossa. Ei muutakuin Beanut Butter-huppu ja repullinen plankkoja levyjä reppuun ja pajalle. 

Mallikappale maalarille.

Ja valmista.
1x UV 2x GLOW VK:n pientä houkutuslevyä Beanut Butterina

Beanut on väri joka toimii joka säällä, joten päätettiin tehdä väristä testikappaleet niin UV:nä kuin Glownakin. Kromipohjaisessa levyssä ei uskottu värin toimivan.

Lisäksi tuhnuiselle kelille kylmään veteen valmistui muutama pinkin sävyissä oleva "viikate".

Tuhnukeli special.

Kirkkaalle syyspäivälle lääkettä tärpittömiin hetkiin.

Kylläpä nousi hymy stoppareihin, kun haki levyt maalarilta. Jälki ensiluokkaista ja väritys juuri se mitä haaveissani olin hahmotellut. Kiitoksia Ristolle!

Kalusto alkaa olemaan tikissään. Maanantaina olisi tarkoitus heittää ensimmäinen täysi kalastuspäivä avovesikautena 2014. 

Polttelee!