Kokemuksia kalustosta: Safire 2100D

Koppiveneen tärkein varuste on lämmitin, vai miten se menikään? Runkoon ei ollut ostohetkellä asennettu minkäänlaista lämmityslaitetta joten sain vapaat kädet tämän hankinnan tekemiseen.
Oli selvä, ettei syksyllä veneessä palella joten tehoa pitää olla. Asetin minimiksi 2kw lämmitystehon jolla järkeilyni mukaan Yamarinin pieni hytti pitäisi lämmetä melko kivuttomasti.

Webasto, Eber, Wallas ja Safire, siinä vaihtoehdot jotka pyörivät mielessä lämmitintä harkittaessa.

Webasto lienee tällä hetkellä olla ns valtamerkki uusiin asennuksiin. Kuitenkin itseäni tässä merkissä mietitytti paloilman otto tekniikka ja reiluhko virran kulutus. Hinnaltaan 2000 Webasto olisi ollut edullisin.

Eberin hankinta kaatui siihen, ettei myyjäliike olisi saanut toimitettua sitä järkevässä ajassa.

Wallaksella on kannattajansa, mutta niin on myös kritisoijansa. Tässä asiassa mielikuvat veivät voiton ja jätin Wallaksen pois vaihtoehdoista jo varhaisessa vaiheessa.

Lähinnä hyvien käyttäjäkokemusten ja myyjän loistavan asenteen sekä yhteydenpidon takia päädyin hankkimaan Safiren 2100D lämmittimen Genius-taululla. Hinta oli jonkinverran kovempi kuin muiden samassa kokoluokassa, silti päädyin ilman suurempia tuskia kotimaiseen tuotteeseen.
Lämmitin tulee asennusvalmiina pakettina ja asennus on todella helppoa. Haastavin projekti on keksiä laitteille sijoituspaikat. Päätin asentaa lämmittimen niin, että puhaltaa lämpimän ilman kuljettajan paikan jaloille ja siitä säteilee ylöspäin. Asennuspaikka oli todella toimiva, ikkunat aukeavat napakan lämmitystehon ansiosta noin puolessa tunnissa ja kalastellessa on mukava, kun lämmitin töhöttelee lämmintä ilmaa varpaille.
Genius-ohjaustaulun kautta lämmittimen hallinta on helppoa, voit ohjelmoida tuleville kalareissuille ajastetut lämmitykset ja tulla aamulla valmiiksi lämpimään veneeseen. Lisäksi Genius hoitaa lämpötilan hallinnan. Taulusta on mukava seurata milloinkin vaadittavaa lämmitystehoa, jotta haluttu lämpötila pysyy. Noin +4 lämpöasteen keleissä ovet kiinni +22 asteen sisälämpötila pysyy noin 1750w lämmitysteholla, kunhan hytti on saatu lämpöiseksi. 10 asteen ulkoilmoilla lämmitin hönkii vain tyhjäkäynnillä 750-900w tehoilla. Kun taka-ovea pitää auki hytin keulassa on noin 10c nollakeleillä, riippuen toki tuulesta. Tällöin puhallin huutaa jatkuvasti täydellä teholla. 2100W teho riittää pitämään hytissä 20 astetta lämmintä -2 lämpötilaan asti. Mielestäni tämä riittää kalastuskäyttöön mainiosti.
10 litran polttoainesäiliö (Diesel) riittää noin 4 täyden uistelupäivän lämpötarpeisiin, isompikin säiliö kelpaisi mutta en oikein järkevää asennuspaikkaa ole keksinyt.

Alussa mietitytti miten huurut pysyvät poissa, kun ikkunoille ei ole omia suuttimia. Tämä ei ainakaan viime syksynä missään vaiheessa ollut ongelma. Ylös nouseva lämmin ilma pitää ikkunat auki moitteetta.

Tähän mennessä en ole suurempiin ongelmiin törmännyt. Toivottavasti niitä ei ole tulossakaan.

Lisämainintana täytyy mainita ostopaikan, Kotiaseman aivan loistava palvelu, asennus apua tuli niin paljon kun ilkesi vain pyytää. Muutenkin asiakkaan jälkihoito on kiitettävällä tasolla. Kiitoksia Heikille.

Perämoottorin syyshuolto

Ennen talvehtimista on hyvä tehdä pieniä huoltotoimenpiteitä perämoottorille, tämä helpottaa keväällä kauden aloitusta ja muutenkin takaa ainankin itselleni mielenrauhan talven pakkasille.

Kaikki alkaa siitä, että ennen viimeistä reissua laittaa bensan sekaan polttoaineen hoitoaineen joka estää bensaa vanhentumasta säilytyksen aikana. Tätä löytyy lähes jokaisesta auto/vene liikkeestä. Itse käytin motonetistä hankkimaani Motulin tuotetta. Suhde oli 20 litraa bensaa / 25ml hoitoainetta.
Veneliikkeestä ostoslistaan itse varasin moottoriöljyn, moottoriöljynsuodattimen, peräöljyn, polttoainesuodattimet (moottori ja runko), vesipumpun siipipyörän, proppuihin sopivat uudet tiivisteet (moottoriöljy, perä 2x) ja voitelukohteisiin sopivaa rasvaa.
Pesuaineet löytyivät motonetistä, olen alkanut suosimaan Starbriten tuotteita niin pohjan kuin kannenkin pesussa.
Huolellinen pesu syksyllä palkitsee keväällä, kunnollisilla pesuaineilla projekti on helppoa. Sisätilojen pesun säästin kevääksi. Keväällä tulen vetämään pohjaan epoksin kosteussuojaksi.
Pohja pikaisen pesun jälkeen, vesirajan keltainen viiva katosi lähes kokonaan oikeiden aineiden ansiosta.
Pesun jälkeen onkin mukava huoltaa puhdas perämoottori. Alkuun perän ruuvaaminen irti ja siirtäminen autotallin pöydälle. 90 Hondassa perä on kiinni 5 pultilla, 4 näistä on näkyvillä ja yksi on kiertoevän edessä suojalapun alla piilossa.
Viilapenkkiin tiukattuna perän huolto on vaivatonta.

Vesipumpun kotelo. Irtoaa avaamalla 4 pulttia. Kannattaa olla tarkkana, että tiiviste irtoaa nätisti jos sen meinaa uudelleen käyttää.
 Kotelon poiston jälkeen tulee esiin pumpun pesä.
 Kotelon tiiviste oli siistissä kunnossa, huolellinen putsaus ja rasvaus. Tiiviste saa jatkaa töitään.
 400 tuntia ja 4 vuotta vanha siipipyörä. Siivissä oli jo pieniä murtumia, vaihto siis aiheellinen.Tässä vaiheessa kannattaa varmistaa siipipyörän pesän kunto ja vaihtaa tarvittaessa. Tässä tapauksessa se oli virheetön.
Siipipyörän kiilaa ei kannata hävittää ja se on ehdottomasti muistettava laittaa paikalleen kasatessa. Kasaus käänteisessä järjestyksessä, huolellinen siipipyörän ja pesän rasvaus oleellista. Kaikkiin pultteihin laitoin pienen tipan kierrelukitetta.
 Myös peräöljyt on samalla helppo vaihtaa.
Varaosamyyjä sanoi, että Quicksilverin öljypumppu sopii suoraan Hondaan, vaan eipä kierre istunut. Pienellä soveltamisella saatiin työkalusta sopiva.
Potkuriakseli ja muut boorit on hyvä rasvata. Sitten vain perä paikalleen ja moottori tulille korvalappujen kanssa. Jos merkkivesi alkaa lentämään on pumpun vaihto onnistunut. Tässä tapauksessa alkoi.
Pieni käyttäminen ja moottoriöljyn/suodattimen vaihto. Kylmänä öljy valuu tosi nihkeästi ulos, joten tämänkin takia moottorin lämmittäminen kannattaa. Rasvanipat kävin läpi Quicksilverin Teflon rasvalla. Tätä suositellaan myös Hondan manuaalissa, tiedä sitten mitä eroa on puolet halvempiin vesivaseliineihin?
Sitten vielä polttoainesuodattimien vaihto ja vene talvehtimaan. Lisämainintana voi sanoa, että enpä koskaan ole löytänyt hankalampaa rungon polttoainesuodatinta kuin Yamarinissa. Suodattimen vaihto ei onnistu ilman jalan irroittamista rungosta. Pidän tällaista asennusta suunnitteluvirheenä.
Akut olen aina laittanut lämpimään talvehtimaan. Samalla on hyvä suorittaa ylläpitolataus.

Kausi pulkassa.

Marraskuu lähenee puoliväliä ja ajottaisia yöpakkasiakin on jo Lappeenrannan korkeudella ollut. Toissapäivänä kävin kiskaisemassa veneen kuiville, osaltani uistelukausi 2012 alkaa olla pulkassa. Hondaan tuli reilut 360 tuntia kalusto palveli hyvin, mitään moitteita en pysty antamaan. Kaikki lisävarusteet olivat mitä olinkin odottanut. Näistä teen lisää juttua kunhan aikataulut antavat myöten.
 
Jo lähes perinteeksi muodostunut lokakuun loma oli melko kalastuspainotteinen ja 16 aamuna Yamariini irrottautui rannasta suunnaten kohti Suur-Saimaan selkävesiä.
Eväleikattu 57cm taimen kävi merkkauttamassa itsensä
Jos alkukausi oli vaikea, niin ei loppukausi paljoa helpottanut. Ensimmäinen mittalohi odotti Lokakuun alulle asti, tunteja siihen mennessä tuli 212. Tämä on oma ennätykseni tyhjänvedossa. Joka vuosi tuntuu tämä ennätys paranevan. Täysin kalattomia päiviä sattui kohdalle 13 ja päivän keskipituus 8,2 tuntia joten on saanut maisemia katsella ihan sopivasti.
Eväleikattu 65cm järvilohi
Syksyllä sattui kohdalle muutamia mittoja, maagista 4kg tai 70cm rajaa en onnistunut rikkomaan. Tämä onkin ensimmäinen kausi, kun en päässyt mihinkään tavoitteistani. Suurin kala oli 65cm / 3600gr rasvaeväleikattu lohi. Rasvaeväleikkaukset ovat puhuttaneet paljon, osa on sitä mieltä, ettei eväleikattuja kaloja ole alueella juurikaan. Uskallan olla asiasta eri mieltä, ottamistani 5 mittalohesta (+60cm) 4 kpl oli eväleikattuja. Kalojen keskipaino oli tasan 3 kiloa, siinä tienoilla se on pyörinyt lähes joka vuosi.

Jos jotakin saaliista pitää mainita niin kauden ehdottomasti mieleenpainuvin kala oli 54cm järvilohi jonka merkkasimme. Painoa tälle kaverille oli kertynyt 3000gr, joten melko pulska poika oli kyseessä.

Tällainen oli vuosi 2012 kalastusrintamalla, ensi vuonna tulen panostamaan kuhan ja hauen uisteluun.  Karikoiden koukut on jo teroitettu ensi kesän mittelöihin..

Yöpakkaset lähenee

Tänä aamuna ensimmäistä kertaa sai oikeasti raaputella auton ikkunoita. Nytkin, kun ilmatieteenlaitoksen sivuja katselee lupaillaan monelle yölle yli 5 asteen yöpakkasia. Niin se vaan talvi tulee.

Miulla on ollut nyt kuukauden verran lomaa jonka olen aika täysillä panostanut vetouisteluun. Parhaina viikkoina on raksutellut veneen tuntimittariin yli 40 tuntia. Kaikenkaikkiaan tänä vuonna raksit ovat olleet pyörimässä selkäni takana tarkalleen ottaen 309 tuntia. Tämä 300 tunnin merkkipaalu onkin ylittynyt jo 3 vuotena peräkkäin. Toki meinaan vielä vesillä käydä, niin kauan kun vaan ranta on sula veneen ympärillä.
Alamitan vapauttamiseen 72qts kylmälaukku on todella hyvä lisävaruste
Viimevuoteen nähden selillä on ollut tilaa pyöriä viikolla ja viikonloppuisin. Harvemmin on näkynyt samalla selällä yli 5 venettä. Kaipa siihen on syynsä, syyn tiedän itsekkin. Hiljaista on.
Veneessä viettämääni 309 tunnin jaksoon minulla mahtuu yksi otettu järvilohi, tämä oli 65cm/3400gr eväleikattu kala. Jos olisin vesillä vain kalantulon takia touhu olisi loppunut jo aikoja sitten. Raitista ilmaa, hienoja maisemia ja hirveitä myrskyjä, tätä kaikkea on mahtunut uistelureissujen sisältöön. Onhan sitä siinäkin.

Olen tilastoinut vuosieni kalareissut todella tarkkaan. Ennen vuotta 2011 minulla ei ollut yhtään reissua, jolloin ei tullut ollenkaan lohikalatapahtumia. 2011 täysin kalattomia päiviä oli 11 ja tänä vuonna niitä on ollut jo 13. Päivällä tarkoitan keskimäärin 9 tunnin reissua 12 vavan kalustolla. Toki voisin alkaa säätiedoituksista katselemaan vain ns huippupäivät. Toinen vaihtoehto jonka ensivuonna toteutan on aloittaa lohenuistelu vasta, kun pintavesi menee alle 13 asteen.

Tänä kesänä jo hieman harjoittelin Suur-Saimaan puolella kuhan / hauen vetoa. Ensivuonna kokeilut jatkuvat.

Rantautumisvalot käytännössä.

Nyt on muutama viikko haettu kokemuksia rantautumisvaloista.

Voisin todeta, että todella hyödylliset lisävarusteet. Plaaninopeuksissa löytyy reimarit tarvittavan kaukaa ja hajavaloa ei tule kannelle käytännössä yhtään.
 Takatilallekkin valoa yksi ledi antaa aivan riittävästi, ehkä jopa vähän liikaa.

Valoa pimeyteen.

Rantautumiset ja rannasta lähdös pilkkopimeässä ilman valaistusta on melko haasteellisia. Aikaisemman kaluston kanssa on pystynyt käyttämään hakuvaloa ajamisen yhteydessä. Yamarinissa tämä on sen verran hankalaa, että jotakin oli keksittävä.
Markkinoilla on tällä hetkellä karkeasti ottaen 3 eri mallin valoratkaisuja: HID, halogen ja LED. Näistä kiinnosti lähinnä HID ja LED, halogen tippui laskuista heti ensitekijöillää, heikohkon valotehon ja suuren virrankulutuksen takia. Hidejä kävin tutkimassa muutamissa kivijalkamyymälöissä, nämä oli muuten kiinnostavia lamppuja, mutta kotelot menivät niin suuriksi, etten olisi pystynyt asentamaan niitä kovinkaan siististi.
Puuilosta mieleiset pikkuledit, valotehoa luvataan 1000 lumenia ja tehoa 10W. Näitä sijoitin 3kpl, 2 näyttämään eteen ja yhden takatilaan/taakse. Ledeissä virrankulutus on lähes olematon, tämä 3 ledin sarja vie yhteensä alle 3 amppeeria. Verrokiksi voisi laittaa yhden 100W polttimon joka haukkaisee yli 8 ampeerin virrat.

Lampun koko on pieni ja stauffiin pultattuna asennuksesta tuli melko siisti. Alustavissa testeissä valoteho riittää hienosti puomien väliin sihtaukseen. Valot sijaitsevat katolla melkein takareunassa, joten etukaiteisiin ei eksy yhtään hajavaloa. Tämä oli tärkeää asennuspaikkaa etsiessä. Hämärässä plaanissa ajellen reimareiden heijastimet loistavat n. 100m päästä. Täysin pimeällä en ole vielä päässyt testailemaan, mutta luulen että valot toimivat moitteetta.
Takatilan valaisuun valo on turhan kirkas ja suuntausta joutuu etsimään vielä. Näin kirkkaalla valolla ainut vaihtoehto valaisuun on epäsuora valo, heijastettuna esim seinästä.

Kaikukuvia - Garmin GSD24 + Airam P66

Ohessa kaikukuvia Garminin GSD24 kaikumodulilta anturina peräpeilissä Airam P66. Suodatukset säädetty minimiin, herkkyydet automaatilla.






iPad plotterina

Aikoja Navionicin karttoja käyttäneenä oli harppaus Bluechartin karttoihin suuri. Niin suuri, että oli löydettävä kätevä tapa saada myös Navioniscin kartat veneeseen.

Muutama vuosin sitten Apple julkisti iPad tabletin, johon on saatavana monia hyödyllisiä ja vähemmän hyödyllisiä ohjelmia. Yksi näistä on Navionicin karttaohjelma, jolla plottereista tutut kartat saa tabletin näytölle. Tablettia hankkiessa on otettava huomioon, että laitteesta löytyy GPS- vastaanotin, iPadissa tämä tarkoittaa, että halvin, Wifi-malli ei käy.

Itse hankin iPad2 3G:n ja siihen Navionics Mobile Marine HD- ohjelmisto. Lisäksi ebayn kautta tuli RAM-mount imukuppijalusta ja tupakansytytin laturi. Koko paketin saa nykyhinnoilla n. 550 eurolla. Halvimman Lowrancen 5" plotterin ilman karttoja saa samaan hintaan, joten hinta ei todellakaan ole kova.
Kontrastieroa.
Itse ohjelman käyttö on todella helppoa, en ole missään plotterissa löytänyt yhtä jouhevasti toimivaa näytön vieritystä ja zoomausta. Samaten reitin suunnittelu ja välimatkojen mittaus helpottui huomattavasti kosketusnäytön ansiosta. Miinuspuolena on puokkoileva gps-yhteys. Nopeustieto pätkii lähes jatkuvasti, joskus saattaa olla puolikin tuntia, ettei laite anna nopeustietoa. Samanten suuntatieto puuttuu lähes koko ajan, eli suuntaviiva näyttää kohti pohjoista. Nämä viittaavat heikkotehoiseen gps-antenniin. Verrokkina voisi pitää Garminin omaa antennia, joka on vielä syvemmässä rungon uumenissa pulpetin alla. Toimii moitteetta. Nämä ongelmat siis uistelunopeuksissa, matkavauhdeissa en ole iPadia käyttänyt.
Normitila. Suunta hukassa, mutta reittiviiva piirtyy ja nopeus toimii.
Jos lähdetään vertaamaan noin 4 kertaa kalliimpaa plotteria ja samankokoisella näytöllä varustettua tablettia ei voidakkaan olettaa, että molemmat olisivat tasavertaisia ominaisuuksineen. Plotteriksi tehty laite on sitä, pitää roiskevedet ulkopuolella, kontrasti riittää joka kelillä ja gps-singaali pysyy hallussa tilanteesta riippumatta. Tabletilla voi selailla nettiä, katsoa videoita ja kuunnella musiikkia.
Suuntatieto löytynyt.
Joka tapauksessa, jos olisin veneeseen ainoaa plotteria hankkimassa valinta olisi tabletin sijasta pieninäyttöinen plotteriksi tehty laite. Ihan vaan toimintavarmuuden takia.
Vaan eipä katsella plotterilla nettiteeveestä sarjoja, kun ei lohi nappaa. :)







Tässä siis spekuloin iPadin käyttöä plotterina. Muussa käytössä laite on aivan ehdoton. Kotona on tietokoneen käyttö loppunut lähes kokonaan. Tabletti kulkee kätevästi mukana mihin tarviikaan ja 3G yhteys pitää huolen siitä, että netti on tarpeeksi nopea.

Jotakin uutta nettikaupparintamalla.

Nettikauppoja tulee ja menee.

Osa on hienosti toteutettuja kaikkine ominaisuuksineen. Osassa kauppoja taas tahtoa toteuttaa on enemmän kuin taitoa.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan törmäsin kauppaan, joka on varmaan ensimmäistä laatuaan. Ainankin suomessa.

Osoite on www.ottikone.fi, jo osoite kertoo kalastajalle paljon, liittynee pyydyksiin.
Etusivulla aukeaa Karikko-vaappu jonka voi maalata mieleisiin väreihin helppokäyttöisellä väritysohjelmalla. Todella simppeliä, hienoa ja omaperäistä.

Jokainen varmasti on haaveillut omista spesiaaliväreistään, nyt toteuttaminen on tehty helpommaksi kuin koskaan. Maalailun jälkeen vaapun voi tilata itselleen, joko 13cm tai 18cm vaappuna. Yksilöllisessä maalauksessa minimimäärä on 5 kpl, joten samalla voit suosikkivärit jakaa myös kavereille.
Kuvassa mallailemani kuha/ haukikone kesälle 2013.

Lisäksi sivustolla voi katsella ja tilata muiden värjäämiä vaappuja, nettikaupasta löytyykin hyvä valikoima toinen toistaan houkuttelevampia värityksiä.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa raksihuppujakin pääsisi tuunaamaan samanlaisella menetelmällä.

Kala per kuukausi.

Paljon on vettä virrannut Vuoksessa sitten viime kirjoitusten. Saimaan vedenkorkeus on sellaisissa lukemissa, ettei kovempikaan virta olisi haitaksi. Jostakin syystä kalustohankinnat ovat lisänneet työmotivaation aivan uudelle tasolle ja tietokoneella istuminen jäänyt vähemmälle.
Vesilläkin on ehtinyt aikaa viettämään. Ei mitään järkyttäviä tuntimääriä, mutta kuitenkin on venettä päässyt ulkoiluttamaan.
Muista kausista poiketen kesän kuumina hetkinä sai Saimaan syvät lohivedet olla rauhassa ja keskityin kuhan vetoon. Vaikea laji tuntuu olevan myös kuha, läheskään joka iltana ruokakalaa ei ole kotiin tullut. Vaikutusta voi hakea viileästä vedestä, korkeasta vedenkorkeudesta ja ties mistä. Jotenkin tuntuu, että oli kyseessä mikä laji tahansa niin kalaa ei tule.
Ei edes hauenvedossa ole tarjoamani Karikot kelvanneet, kuitenkin satunnaisilla lohikeikoilla Tintti-järvärit kelpaa mainiosti luupäille. Tällä hetkellä kauden tuntimittarissa taitaa olla 180 tuntia ja ruokapöytään on päätynyt 3 kalaa, taimen ja kaksi kuhaa. Tekeehän se saldoksi otettava kala per kuukausi. Eikös se suositus ollut, että kalaa pitäisi syödä viikottain, siihen ei miun näytöllä vielä päästä. :D
Ei ole takatila vereen päässyt sotkeutumaan, jos ei syöttimuikkuja lasketa.
Kalustoon olen ollut tyytyväinen. Runko on passelin kokoinen yksin käsittelyyn, ainoa mikä tuottaa tuskaa on kovalla sivutuulella trailerille saaminen. Tähän vaivaan auttaisi sähkövinssi langattomalla kaukosäädöllä. Nykyään nostoja tulee sen verran vähän, että eiköhän Goljatin kitkavinssi aja asiansa, katsoo vaan vähän keliä missä alkaa kärryn kanssa askartelemaan. Korkeahkon hytin vuoksi runko on laituri manöövereissä melko tuuliherkkä. Puomipaikalla on pelivaraa 10cm per puoli, tietyllä sivutuulella puomien väliin satuttaminen on suhteellisen vaikeaa. Joskus tuntuu, että jopa mahdotonta.
X-Trail on yllättänyt positiivisesti vetokyvyllään, kunnolliselta luiskalta vene nousee ilman kytkimen käryjä. Painoa trailerille sain konttorin vaa-alla 1720kg joten 1700 Jsi on melko passeli kyseiselle veneelle. Puntaroitu paino sisälsi kaikki mahdolliset kalastusvälineet kyydissä ja tankki täynnä joten keventämisenkin varaa olisi reilusti.
Hiljaiset raksivauhdit vaativat suuret jarrupussit, käytössä on Ahosen 115cm jarrupussit joilla 1000 kierroksella saa pidettyä vauhdin 2.6-3km/h. Kaasun sijaan olen siirtynyt säätämään nopeutta jarrupussien suuaukon korkeudesta, askartelin Bilteman veneilytuotteista säätövälineen.
Elektroniikka puolella Garmin alkaa löytämään säädöt kohdalleen. Blue Chart- karttassa on eroa Navionicsin vastaavaan kuin yöllä ja päivällä. Parin päivän tuskailun jälkeen päädyin tekemään hätäapuratkaisun ja hankin apuplotteriksi Ipad2:en näyttämään tutut patit ja penkat Navionicis ohjelmalta. Karkeasti sanottuna Garminin kartoissa penkkojen muodot ja pakat ovat selkeämmät. Yksittäiset patit taas löytyy Navioniciltä huomattavasti suuremmalla todenäköisyydellä.
Kaikupuolella Garmin GSD24 ja Airamin P66 toimii 50 / 200khz taajuuksilla. Houkutuslevyjen liikkeitä en ole onnistunut kaiusta esiin kaivamaan, niinkuin Lowrancesta sain. Tämä johtunee anturin asennuskulmasta, jota ei olekkaan kovin helppoa hienosäätää vauhdissa.
Alla oleva kuva kuhanvedosta.
Huomion ja maininnan arvoista kuvassa on oikeassa laidassa oleva musta palkki. Ilman tätä palkkia GPS-nopeutta ei ole mahdollista saada näkyviin yhdistelmänäytössä. Lisäksi ikkunoiden kokoa ei voi säätää. Suunnitteluvirhe mielestäni. Tämä osaa olla varsin ärsyttävä "toiminto" ja syö leijonan osan näytöstä. Garmilta tuli kyselyyni vastaus ja asiaan ei ole tulossa korjausta. Ei mahda minkään. Tästäkin huolimatta olen ollut tyytyväinen valintaani. Täydellistä laitetta en ole vielä kohdannut. Monia hyviä kylläkin.
Pilotin kanssa näytön toiminta on todella saumatonta, oli reitillä minkälaista mutkaa ja karrosta tahansa ei ole vielä ohjausongelmia tullut. Olenkin alkanut tekemään uistelureittejä jo kotona valmiiksi Garminin HomePort-ohjelmalla, rannassa sitten SD-kortilla tiedot plotteriin ja saa itse keskittyä kalastamiseen. Pilotti ajaa patilta patille tai sahaa penkkaa miten kotona sitten onkaan hiirellä suhaillut.

Kesä meni hetkessä laitteiden kanssa leikkiessä ja syksy kolkuttelee jo ovella. Jännä nähdä millainen kylmän veden aika on vesillä luvassa. Lokakuu on lomaa joten eiköhän sitä ehdi selvittämään. :)

Kesäkin on jo ovella.

Toukokuu oli yhtä kiireinen, kun koko alkuvuosi. Matalaliitoa paikasta toiseen.

Välillä on kalallakin kerennyt käymään, laihoin tuloksin. Tällä hetkellä tuntimittari raksuttaa 80 tunnin paremmalla puolen, saldona yksi alamittainen lohi. Vaikeaa on, niinkuin aina. Se kuulunee lajin henkeen.

Karikot odottavat pakissa kuhakauden aloitusta. Turhaa sitä itseään kiusaa tyhjänvedolla, kun kuhaa on altaassa enemmän kuin koskaan.

Veneeseen olen ollut enemmän kuin tyytyväinen, juuri passelin kokoinen yksin ja kaksin uisteluun. Positiivinen yllätys on, että itse suorittamani asennukset toimivat kaikki kertaheitolla ja venettä ei ole tarvinut nostaa telakalle teknisten ongelmien vuoksi. :)

Runkohan on 5940 Yamarin vuodelta 2005 ja moottorina Honda 90BF vm 2009. Aluksi moottorin koko hieman epäilytti. Nyttemmin olen ollut ihan tyytyväinen yhdistelmään, huippuja vene ottaa noin 35 solmua ja uisteluvauhdeissa kulutus on melko maltillinen. Tietysti Busteriin nähden nyt saa olla takakontissa aina 2 AIV-pönttöä bensaa yhden sijasta. :)

Hankkiessa vene oli ollut retkikäytössä, joten varustelu täytyi tehdä alusta alkaen. Kyselin asennustarjouksia muutamista paikoista ja lopuksi päätin suorittaa koko projektin itse. Ei johdon veto ja letkujen kiristely kuitenkaan niin vaikeaa pitäisi olla. Suuri apu asennuksissa oli Mäläskän Raino, joka antoi paljon hyviä vinkkejä hydrauliikkaletkujen pituuksista lähtien. Suuri kiitos!

Siitä kun runko saapui pihaan otti 4 päivää, kun 2 ensikertalaista asenteli kaikki laitteet paikalleen (hydrauliikkaohjaus, autopilotti, kaiku, plotteri, lämmitin ja vapaputket). Mielestäni varsin siedettävä aika ko projektille.

Ohessa muutamia kuvia:
Runko pihassa. Ensimmäisen illan projektina oli irroittaa kaikki mikä korvataan uudella, ohjaus irtosi nätisti kun, veteli kulmahiomakoneella vanhan vaijerin metrin pätkiin ja veti pois paikoiltaan. Jos olisi halunnut irroittaa vaijerin ehjänä olisi moottorin joutunut irroittamaan.
Baystarin asennus oli nopea projekti, ohjaussylinteri meni paikoilleen heittämällä, samaten rattipumpulle oltiin jo tehtaalla tehty reiät valmiiksi.
Letkut vedettynä, moottorille menee 6m letkut ja pilotin pumpulle lyhyet tumpit. Kuvassa näkyvä messinkinen mötikkä on Garminin pilotin Shadow Drive, joka huomaa, milloin rattia käännetään ja ottaa vastaan kurssimuutokset.
Pilotin pumppu ja ECU sijaitsee kuljettajan pulpetin sisällä olevassa laatikossa, vasemman puolesta kartionippaa en yksinkertaisesti uskaltanut kääntää enempää oli jo niin tiukka. Siksi letku jäi vähän tyhmään asentoon. Tein pumpun alle 16mm vanerista sopivan palasen, kun letkut oli kiinni etsin pumpulle oikean paikan ja liimasin vanerin laatikon pohjaan,näin letkut oli helppo kiinnittää. Samalla systeemillä Kiinnitin myös ECU:n pulpetin seinään.
Pilotin suuntakompassi sijaitsee alimman portaan alla, askelman levy oli kiinni todella tiukasti mutta taltalla varovasti naputtelemalla se irtosi. Tein askelman takareunaan 100mm reiän josta kompassi oli helppo liimata seinämään. Samaa reikää hyödyntäen vedin sähköjohdot pulpettien välille.
Garmin käyttää yhdistelmälaitteissaan omaa kaikumodulia, tämän sijoitin kuljettajan istuimen alle. Ensiksi leikkasin laitteelle sopivan vanerin ja liimasin kiinni. Täällä modulin pitäisi olla turvassa suurilta virroilta. Airam P66:n anturin johdot vedin välipohjassa erillään muista.
Kaikumodulin mallailua.
Johtojen veto oli projektin ylivoimaisesti hankalin homma, veneitä ei ilmeisesti vaan suunnitella lisälaitteita ajatellen. Asensin laitteistolle oman sulaketaulun, johon tulee akuilta 16mm kaapeli, näin virransaanti pitäisi olla taattu vaikka laitteisto joskus laajenisi. Yläreunassa näkyy Nmea-2000 haarat ja pulpetin katossa GPS-antenni.
Tauluun jäi vielä asennusvaraa 6 laitteen verran, Garminin pilottin jouduin ottamaan suoraan + -navasta, koska taulun maksimit olivat 30A per sulake, pilotin sulake on 40 ampeerinen.
Lämmitin sijaitsee apparin pulpetin alla, Safiren laite on sen verran suuri, että piiloon asentaminen olisi ollut todella hankalaa. Webaston olisi pystynyt asentamaan kokonaan näkymättömiin erilaisen asennusmuodon takia.

Koaksaali-läpivienti sijaitsee törmäyslistan alapuolella valmistajan suositusten mukaisesti.

 Lämmitettävän ilman sisääntulo on aivan runkoläpiviennin vieressä, ajatuksena olisi, että lämmitin ottaisi edes vähän raitista ilmaa välipohjasta. Vesillä ollessa reiästä ainankin tuntuu selvä viima, joten teoriassa näin voisi käydäkkin. Pakokaasuputki tekee noin 30cm joutsenkaulan, joten ihan pienimmät aallot tuskin lämmittimeen päätyvät.
Radion paikkaa hahmottelemassa.
Puukkosahan puuttuessa oli hieman sovellettava. Loppuhierominen reiälle suoritettiin rautasahan terällä ja viilalla.
Kaiuttimen paikan mallailua.
Kaiutin paikoillaan, samalla tavalla tuli toisellekkin puolelle, musiikki kuuluu yllättävän hyvin ja ääni tulee mainiosti myös takatilaan. Helppo asennuspaikka kaiuttimille!
+12V, Radio ja Safiren Genius-yksikkö paikoillaan.
Vapatelineet tulivat JiiCeeltä. Laatu vakuuttavaa, ainoa maininnan arvoinen asia on, että valmistajan mukaan putket kestävät takuuvarmasti muovistauffeilla linjassa. Vaan eipä kestä Ikäheimoja pikkuplaanareilla. Vaiva korjaantui, kun toisen staffin puolikkaan korvasi alumiinisella.
Takatilassa NMEA2000- tietoja näyttää Garminin GMI10-näyttö. 
Ilman jarrupusseja vauhtia on reilusti liikaa raksihommiin. Aluksi kokeilussa oli Ahosen 90cm jarrupussit, joilla nopeus hidastui noin 2,8km/900rr tämä ei kuitenkaan Hondalle kelvannut. Ensimmäisellä 10 tunnin keikalla öljynpinta nousi 10mm, joka on ehdottomasti liikaa. Ei auttanut kuin ottaa imupumpulla öljyt pihalle ja tilata Ahoselta 115cm pussit. Näillä nopeus on noin 2,6kmh/1000rr jolloin lutraaminen loppui kokonaan. Kiitokset Markulle loistavasta palvelusta!
Parvea Garminin silmin
Kunhan laitteista alkaa kertymään kokemuksia siinä määrin, että niistä voi mainita tulen niistä raportoimaan. Tällä hetkellä käyttö on vielää lähinnä harjoittelua ja asetusten etsimistä. Suoranaisia pettymyksiä ei ole vielä matkaan mahtunut.

Suuri kiitos kaikille auttaneille!