Huomisessa (28.12.2011) Etelä-Saimaassa on lehden kotisivujen mukaan juttua järvilohikannan hoitamisesta. Mielenkiinnolla odotan minkälainen kirjoitus aiheesta on tehty ja missä valossa asioita esitetään.
Reilu kuukausi sitten laitoin toimitukseen juttuvinkkiä, että tapaus järvilohi vaatii julkisuutta. Näinköhän ottivat vinkistä vaarin vai olikohan artikkeli hautumassa jo aikaisemmin...?
Edit 28.12.2011:
Periaatteessa olen juttuun tyytyväinen, melko ympäri pyöreää tekstiä lohen tilasta. Varmasti valistaa mökkiläisiä ja muita jotka eivät niin paljon ole aiheen kanssa tekemisissä, valveutuneelle kalastajalle ei mitään uutta. Olisin toivonut edes vinkkausta suurempiin alamittoihin.
Linkki nettijuttuun aiheesta.
Ongelma nimeltään takilat
Takilat on uisteluveneen ehkä tärkein varuste saada pyyntöjä syvään. Jää hurjilla painotuksilla pelaaminen ja muutenkin tarkka säätää pyynnit tahtomalleen syvyydelle. Kaverit ovat saaneet monia komeita kaloja takiloista, joskus jopa tupla- ja kolmoistärppejä.
Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että miuta vaan kusetetaan ja kunnolla.
Sitkeästi olen takiloita uittanut reissusta toiseen, ilman tulosta. Kun katsoo kirjanpitoani nykyisillä takiloilla 1000 tunnin ajalta en ole saanut yhtään mittakalaa tartutettua vaijerin perästä. Olisiko syy kuulissa, vaijerissa, alumiiniveneen jännitteissä vai missä? En vaan voi käsittää. Alamittojakaan ei varmasti yli 5 ole takiloista lähtenyt. Kaiken teen samalla tavalla, kun muut omissa veneissään. Silti ei tulosta tule. Aivan käsittämätöntä!
Käytössäni on Scotyn Longarm Combo-takilat. Jännitteet olen mitannut ja ne ovat molemmissa takiloissa 0,45V, kuulia olen kokeillut erilaisia ja vaparit ovat vaihdelleet 3 ja 20 metrin välillä.
Hiljaiseksi vetää, kohta joutaa takilat kokonaan jättää rantaan. Ei niillä mitään saa! Kaikki vinkit ovat tervetulleita. Ensikaudeksi vaihdan ainankin vaijereiden tilalle kuitusiimat ja lyijykuulat vaihtuvat komposiittiin. Saa nähdä jatkuuko hiljaiselo.
- Toivottavasti ei!
Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että miuta vaan kusetetaan ja kunnolla.
Sitkeästi olen takiloita uittanut reissusta toiseen, ilman tulosta. Kun katsoo kirjanpitoani nykyisillä takiloilla 1000 tunnin ajalta en ole saanut yhtään mittakalaa tartutettua vaijerin perästä. Olisiko syy kuulissa, vaijerissa, alumiiniveneen jännitteissä vai missä? En vaan voi käsittää. Alamittojakaan ei varmasti yli 5 ole takiloista lähtenyt. Kaiken teen samalla tavalla, kun muut omissa veneissään. Silti ei tulosta tule. Aivan käsittämätöntä!
Käytössäni on Scotyn Longarm Combo-takilat. Jännitteet olen mitannut ja ne ovat molemmissa takiloissa 0,45V, kuulia olen kokeillut erilaisia ja vaparit ovat vaihdelleet 3 ja 20 metrin välillä.
Hiljaiseksi vetää, kohta joutaa takilat kokonaan jättää rantaan. Ei niillä mitään saa! Kaikki vinkit ovat tervetulleita. Ensikaudeksi vaihdan ainankin vaijereiden tilalle kuitusiimat ja lyijykuulat vaihtuvat komposiittiin. Saa nähdä jatkuuko hiljaiselo.
- Toivottavasti ei!
Joulu ovella, joululohi pinnan alla.
Niin se vaan joulukuu on edennyt siihen pisteeseen, että jouluaatto on lauantaina.
Säät ovat suosineet lohenuistelijaa ja areena on vielä sula.
Harmittavasti työnantaja on ollut kovasti sitä mieltä, että duuniakin pitää välillä painaa. Joululohen saanti on lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Nyt taitaakin käydä niin, että joulukala jatkaa kasvamistaan kauden 2012 puolelle. Vene on vielä valmiudessa, jos aikatauluihin saisi vielä keikan-pari mahtumaan, mutta vähän heikolta näyttää. Oli miten oli, en avovesikautta 2011 lyö lukkoon ennenkuin Saimaa on jäässä. Sen verran kova polte vielä vesille on.
Viikko sitten julkaisin kyselyn liittyen lohen kalastukseen. Suosio on ylittänyt kaikki odotukset.
Suuri kiitos kaikille vastaajille!
Säät ovat suosineet lohenuistelijaa ja areena on vielä sula.
Harmittavasti työnantaja on ollut kovasti sitä mieltä, että duuniakin pitää välillä painaa. Joululohen saanti on lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Nyt taitaakin käydä niin, että joulukala jatkaa kasvamistaan kauden 2012 puolelle. Vene on vielä valmiudessa, jos aikatauluihin saisi vielä keikan-pari mahtumaan, mutta vähän heikolta näyttää. Oli miten oli, en avovesikautta 2011 lyö lukkoon ennenkuin Saimaa on jäässä. Sen verran kova polte vielä vesille on.
Viikko sitten julkaisin kyselyn liittyen lohen kalastukseen. Suosio on ylittänyt kaikki odotukset.
Suuri kiitos kaikille vastaajille!
"Järvilohen ahdinko" - Perhokalastajat.net
Uistelijoiden ohella myös perhokalastajat kantavat huolta järvilohen puolesta. Perhokalastajat.net-sivulla löytyi hyvin kirjoitettu artikkeli, jossa pohditaan lohen tilaa yleisellä tasolla.
Tästä artikkeliin.
Tästä artikkeliin.
Kyselyä talvi-iltoihin
Tuntuu siltä, että Saimaanlohen tilanne on alkanut puhuttaa useampaa ja useampaa.
Laadin pienen kyselyn, jossa käsitellään muutamia kiisteltyjä asioita. Mukava nähdä kuinka vastauksen jakaantuvat. Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa osallistua! Vastaukset voi tehdä täysin Anonyyminä.
Yhteenvedon tulen tekemään ennen avovesikausi 2012:en alkua.
Kiitoksia mielenkiinnosta jo etukäteen!
Kyselyn saa myös aukeamaan erillään tästä.
edit 15.12.2011 Muutettu lupahinta kysymys monivalinnaksi (helpottaa analysointia)
edit 15.12.2011 Kyselylle tehty oma infosivu täällä
edit 15.12.2011 Vapaakirjoitus kentään on tullut jatkuvasti muutamasta asiasta mainintaa, lisäsin nämä "uhkat" ruksitettaviksi vaihtoehdoiksi.
Laadin pienen kyselyn, jossa käsitellään muutamia kiisteltyjä asioita. Mukava nähdä kuinka vastauksen jakaantuvat. Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa osallistua! Vastaukset voi tehdä täysin Anonyyminä.
Yhteenvedon tulen tekemään ennen avovesikausi 2012:en alkua.
Kiitoksia mielenkiinnosta jo etukäteen!
Kyselyn saa myös aukeamaan erillään tästä.
edit 15.12.2011 Muutettu lupahinta kysymys monivalinnaksi (helpottaa analysointia)
edit 15.12.2011 Kyselylle tehty oma infosivu täällä
edit 15.12.2011 Vapaakirjoitus kentään on tullut jatkuvasti muutamasta asiasta mainintaa, lisäsin nämä "uhkat" ruksitettaviksi vaihtoehdoiksi.
Poikas-istutukset Vuoksen vesistöön 2011
RKTL:n sivuilta löytyi jonkin verran tietoa, kuinka paljon lohta on Vuoksen vesistöön tänä vuonna laitettu.
Luvut ovat ihan mukavaa katseltavaa, taas veteen pulahti yli 100 000 lohenalkua, 20 000 jokipoikasta ja 87 000 vaelluspoikasta. Toisaalta pudotusta on vuoden 2010 määriin on jonkin verran jolloin 20 000 jokipoikasen lisäksi muikkukantoja lähti harventamaan 109 000 vaelluspoikasta.
Näihin vielä lisätään kalastusalueden omat istutukset suoraan syönnösaluelle. Nämä määrät ovat TE-keskuksen tietojen mukaan viimevuosina ollut 15 000 poikasten molemmin puolin, 2011 tietoja en onnistunut löytämään.
Tulevaisuudessa käsittääkseni suoraan altaaseen istutetut kalat ovat juuri niitä rasvaeväleikattuja, joita kalastajat voisivat onkia.
Omanlaisen järkytyksen Te-keskuksen tiedot kuitenkin aiheutti, itselleni ja monelle muulle uistelukaverilleni. Suur-Saimaan yhtenäislupa-alue on viimeisen 4 vuoden aikana laittanut poikasia veteen vain vuonna 2009 ja silloinkin vain 1833 kappaletta. Olisi kiva tietää mihin 70 euron lupatulot menevät, olen aina ollut siinä käsityksessä että kulujen jälkeen loppurahat menisivät lohina Saimaaseen. Taisin olla väärässä.
Jokapauksessa lähetin asiasta kyselyn Etelä-Karjalan kalatalouskeskuksen kalatalousneuvojalle. Samalla mainitsin nykyisistä alamitoista, olemattomista saaliskiintiöistä ja niiden tarpeellisuudesta. Saa nähdä mitä vastaa, tulen siitä täällä kertomaan.
Turha se on ihmetellä, miksi kalat ovat tiukassa. Eihän niitä ole alueelle laitettu. Satunnaiset kalat mitä sillointällöin saadaan ovat ilmeisesti uineet alueelle joko Yöveden tai Puumalan suunnalta.
Saimaa on kuitenkin vielä avoin ja joulukala odottaa pintakalvossa onkijaansa. Toivottavasti vielä onnistumisia tänävuonna koetaan.
Lähteitä:
RKTL Vuoden 2010 istutukset
RKTL Vuoden 2011 istutukset
TE-keskus 2000 - 2010 istutukset altaisiin
Luvut ovat ihan mukavaa katseltavaa, taas veteen pulahti yli 100 000 lohenalkua, 20 000 jokipoikasta ja 87 000 vaelluspoikasta. Toisaalta pudotusta on vuoden 2010 määriin on jonkin verran jolloin 20 000 jokipoikasen lisäksi muikkukantoja lähti harventamaan 109 000 vaelluspoikasta.
Näihin vielä lisätään kalastusalueden omat istutukset suoraan syönnösaluelle. Nämä määrät ovat TE-keskuksen tietojen mukaan viimevuosina ollut 15 000 poikasten molemmin puolin, 2011 tietoja en onnistunut löytämään.
Tulevaisuudessa käsittääkseni suoraan altaaseen istutetut kalat ovat juuri niitä rasvaeväleikattuja, joita kalastajat voisivat onkia.
Omanlaisen järkytyksen Te-keskuksen tiedot kuitenkin aiheutti, itselleni ja monelle muulle uistelukaverilleni. Suur-Saimaan yhtenäislupa-alue on viimeisen 4 vuoden aikana laittanut poikasia veteen vain vuonna 2009 ja silloinkin vain 1833 kappaletta. Olisi kiva tietää mihin 70 euron lupatulot menevät, olen aina ollut siinä käsityksessä että kulujen jälkeen loppurahat menisivät lohina Saimaaseen. Taisin olla väärässä.
Jokapauksessa lähetin asiasta kyselyn Etelä-Karjalan kalatalouskeskuksen kalatalousneuvojalle. Samalla mainitsin nykyisistä alamitoista, olemattomista saaliskiintiöistä ja niiden tarpeellisuudesta. Saa nähdä mitä vastaa, tulen siitä täällä kertomaan.
Turha se on ihmetellä, miksi kalat ovat tiukassa. Eihän niitä ole alueelle laitettu. Satunnaiset kalat mitä sillointällöin saadaan ovat ilmeisesti uineet alueelle joko Yöveden tai Puumalan suunnalta.
Saimaa on kuitenkin vielä avoin ja joulukala odottaa pintakalvossa onkijaansa. Toivottavasti vielä onnistumisia tänävuonna koetaan.
Lähteitä:
RKTL Vuoden 2010 istutukset
RKTL Vuoden 2011 istutukset
TE-keskus 2000 - 2010 istutukset altaisiin
Ensilumen sekaista lohenuistelua
Ensilumi peitti Lappeenrannan 6.12.
Vedet ovat vielä sulana ja kalassa olen käynyt...
....paljon.
Tuloksilla ei voi kehua, monen päivän ainut valopilkku on ollut Heatpalin lämmittävä liekki. Tähdet eivät tunnu olevan kovinkaan suotuisat lohenuistelijalle, 11 viimeiseen uistelupäivään mahtuu yksi mittakala. Täysin tärpittömiä keikkoja on takana 4-5.
Alamitatkin loistavat poissaolollaan, aamulla viritetyt syötit saa illalla kelata koskemattomina ylös. Toisaalta tämä on hyvä asia mutta kolikon kääntöpuolena voisi ennustaa ensikauden olevan katastrofaalinen. Onneksi päivät ovat lyhyitä, niin ei kovinkaan kauan tarvitse vesillä olla itseä kiusaamassa.
Niin kauan tulen joulukalaa yrittämään, kun Saimaa on auki. Jos ei yritystä palkita +65cm järvilohella niin se on sitten haettava Cittarin kalatiskiltä.
Vedet ovat vielä sulana ja kalassa olen käynyt...
....paljon.
Tuloksilla ei voi kehua, monen päivän ainut valopilkku on ollut Heatpalin lämmittävä liekki. Tähdet eivät tunnu olevan kovinkaan suotuisat lohenuistelijalle, 11 viimeiseen uistelupäivään mahtuu yksi mittakala. Täysin tärpittömiä keikkoja on takana 4-5.
Alamitatkin loistavat poissaolollaan, aamulla viritetyt syötit saa illalla kelata koskemattomina ylös. Toisaalta tämä on hyvä asia mutta kolikon kääntöpuolena voisi ennustaa ensikauden olevan katastrofaalinen. Onneksi päivät ovat lyhyitä, niin ei kovinkaan kauan tarvitse vesillä olla itseä kiusaamassa.
Niin kauan tulen joulukalaa yrittämään, kun Saimaa on auki. Jos ei yritystä palkita +65cm järvilohella niin se on sitten haettava Cittarin kalatiskiltä.
"Saimaanlohen pelastussuunnitelma puhuttaa" - Yle
Ylen Etelä-Karjalan alue-uutisissa on pieni artikkeli rustattu järvilohesta.
Lähinnä otetaan kantaa katastrofaalisen huonoon emokalamäärään ja kalastusrajoituksiin.
"Ely-keskusten ajatuksena ei ole vain verkkokalastuksen rajoittaminen; uistelijat ovat nykyisin merkittävä saimaanlohta pyytävä ryhmä. "
Linkki juttuun
Lähinnä otetaan kantaa katastrofaalisen huonoon emokalamäärään ja kalastusrajoituksiin.
"Ely-keskusten ajatuksena ei ole vain verkkokalastuksen rajoittaminen; uistelijat ovat nykyisin merkittävä saimaanlohta pyytävä ryhmä. "
Linkki juttuun
"Uistelukin uhattuna" - Savon sanomat
Savon Sanomien viikonlopun pääkirjoituksessa pääosan vie meille niin rakas järvilohi.
Lähinnä kirjoitus taitaa olla kannanotto julkaistulle Järvilohen hoito-ohjelman luonnokselle.
Tästä pääsee artikkeliin.
Joka tapauksessa hieno asia, että sikaritason miehetkin ottavat asiaan kantaa, puolin ja toisin.
Olen sitä mieltä, että mitä enemmin asia saa julkisuutta, sitä enemmin lohi siitä hyötyy.
Lähinnä kirjoitus taitaa olla kannanotto julkaistulle Järvilohen hoito-ohjelman luonnokselle.
Tästä pääsee artikkeliin.
Joka tapauksessa hieno asia, että sikaritason miehetkin ottavat asiaan kantaa, puolin ja toisin.
Olen sitä mieltä, että mitä enemmin asia saa julkisuutta, sitä enemmin lohi siitä hyötyy.
Kokemuksia kalustosta: Drift HD 170 Stealh
Dokumentointi on aina ollut lähellä sydäntä, siksi tämä blogikin alunperin syntyi.
Still-kamera on kulkenut mukana kalassa 10 vuoden ajan. Kuvia on arkistot ja albumit täynnä, hienoja muistoja on tallentunut paperille.
Jossakin vaiheessa tulee sellainen olo, että pitää saada jotakin uutta, vaikka vanha menetelmä on aivan hyvä niin silti kaipaa jotakin vaihtelua. Ennen vetouisteluun uudestaan hairahtamista tuli harrasteltua myös valokuvaamista vähän vakavammin. Canonin järkkäri ja repullinen putkia seurasi minua uskollisesti paikasta toiseen. Nyt kuitenkaan järkkäri ei ollut se juttu mitä nyt kaipasin, vaan digivideokamera.
Markkinoille on tullut viimeisen vuoden aikana isot valikoimat ns. Action HD-kameroita. Kuukauden-pari kaikenlaisia testejä ja klippejä katselleena minulla oli 2 vaihtoehtoa joista pitäisi itselle sopiva valita; ne olivat Gopro Hero ja Drift HD170 Stealh. Hintaluokka molemmissa oli melko sama.
Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan Driftin kameran, enkä ole päivääkään katunut. Vaakakupissa painoi muutamia syitä miksi Driftin valitsin:
- Pohjassa on normaali 8mm jalustakierre joten kiinnitysongelmia tulee vastaan tuskin koskaan
- Kamera on kätevän muotoinen, Gopro vaikutti vähän hankalanta pitää kädessä kuvatessa
- Kamerassa on näyttö, mielestäni todella tärkeä ominaisuus helpottaa kameran suuntaamista oleellisesti.
- Kameran linssiä voi asennuksen jälkeen pyöritellä, joten horisontin saa aina suoraan (tai niin suoraan, kun 170 asteen kuvakulmalla voi saada)
- Kameraan saa ulkoisen mikrofonin
- Kameran saa usb:n kautta lataukseen kuvauksen aikana, joten koko kalareissun kuvaaminen onnistuu ilman akkuongelmia
- Kamerassa tulee mukana langaton kaukosäädin
Lisäksi ostin 2200mAh tehoakun, takakannen suojan ja 16Gb muistikortin. Myöhemmin tilasin vielä ebaystä RAM Mount jalustan, jolla kameran saa asennettua oikeastaan mihin vaan, kunhan on kaide lähettyvillä. Koko setille tuli hintaa hieman yli 400 euroa.
Kamera kiinnitettynä RAM-Mountilla
Kamera kiinnitettynä omalla pika-kiinnikkeellä, irroitus onnistuu noin parissa sekunnissa.
Itse peruspaketti sisältää jo melko hyvät kiinitystarvikkeet laitteelle, on kaidekiinnikettä, kypäräkiinikettä ja erilaisia tarralappuja joita voi liimailla mihin nyt tahtookaan.
Laitteessa on tuki 32G muistikortille jolla saa helposti kokopäivän kalastukset tallennettua yhteen pötköön. Itse tuli vähän nuukailtua ja päädyin 16G korttiin johon mahtuu noin 5 tuntia videota kerralla.
Olen ottanut tavaksi, että noin tunnin välein katkaisen tallennuksen ja aloitan uudestaan. HD-video on sen verran raskasta jälkikäsitellä tietokoneella, joten tällä systeemillä tiedostot pysyvät suht järkevän kokoisina.
Laite osaa itse aloittaa uuden tiedoston, kun 4,3G (tai joku sen suuntainen) tiedostokoko täyttyy.
Ja sitten itse käyttökokemuksiin.
Laite on helppo sijoittaa veneeseen. Todella laaja kuvakulma mahdollistaa myös melko ahtaissa veneissä takatilan kuvaamisen. Aluksi meinasin, että joudun Busterissa viemään kameran tangon kanssa kauaksi sivulle, tämä luulo oli väärä ja koko takatilan kuvaava sijoituskohde löytyi kattoräkin vierestä.
Driftillä saa myös laajoja Still-kuvia
Kamera on 0,5m asti vedenkestävä joten vesisateet se pitää ulkopuolella. Vesieristys tekee kuitenkin tehtävänsä myös mikrofonin kanssa ja ääni ei ole huippuluokkaa. Tuuli tekee hirveät suhinat nauhalle. Silti muutamat räikänpärinät olen onnistunut tallentamaan melko onnistuneesti.
Aluksi pidin laitetta kaikenaikaa latauksessa ja kuvaamassa usb-tupakansytytin laturin avulla. Kuitenkaan silloin kameran takakansi ei ole täysin vesitiivis ja kovien sateiden jälkeen päädyin pitämään kameraa sammuksissa ja laittamaan kuvaamaan vain, kun tilanne on jo päällä. Tehoakulla ja vakioakulla saan yhteensä noin 8 tunnin edestä kuvausaikaa, joka ainankin syksyllä riittää koko päivälle aivan hyvin.
Kameraan saa takakanteen silikonisen suojan, jolla johtoliitokset saa melko tiiviiksi, talven aikana pitää koittaa perehtyä kuinka saisin täysin tiiviin latausliitoksen. Olisihan se kiva, jos tallennus pyörisi koko ajan. Nopeasta takilatärpistä tuskin muistaa ensimmäisenä laittaa kameraa päälle.
Videoita on tullut koneen muistiin kymmeniä tunteja. HD-videoiden käsittely on todella raskasta puuhaa ja noin vuoden vanha kannettava on auttamattomasti liian tehoton. Kun editoin yhden 2 minuutin koosteen siihen tuhraantuu noin pari tuntia.
Varmasti kamera pyörii reissuilla tulevaisuudessakin ja koitan saada hienoja tapahtumia tallentumaan muistikortille. Olisihan se hienoa, että joskus materiaali riittäisi esimerkiksi 30min videoon.
Kaikinpuolin mukava hankinta enkä ole katunut päivääkään. Hienoa katsella talvella, että mitä kaikkea sitä vesillä voikaan tapahtua.
Linkkejä ostospaikkoihin:
Kamera - Tsuumi.fi
Jalusta - Ebay
Kameran valmistajan kotisivut
Still-kamera on kulkenut mukana kalassa 10 vuoden ajan. Kuvia on arkistot ja albumit täynnä, hienoja muistoja on tallentunut paperille.
Jossakin vaiheessa tulee sellainen olo, että pitää saada jotakin uutta, vaikka vanha menetelmä on aivan hyvä niin silti kaipaa jotakin vaihtelua. Ennen vetouisteluun uudestaan hairahtamista tuli harrasteltua myös valokuvaamista vähän vakavammin. Canonin järkkäri ja repullinen putkia seurasi minua uskollisesti paikasta toiseen. Nyt kuitenkaan järkkäri ei ollut se juttu mitä nyt kaipasin, vaan digivideokamera.
Markkinoille on tullut viimeisen vuoden aikana isot valikoimat ns. Action HD-kameroita. Kuukauden-pari kaikenlaisia testejä ja klippejä katselleena minulla oli 2 vaihtoehtoa joista pitäisi itselle sopiva valita; ne olivat Gopro Hero ja Drift HD170 Stealh. Hintaluokka molemmissa oli melko sama.
Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan Driftin kameran, enkä ole päivääkään katunut. Vaakakupissa painoi muutamia syitä miksi Driftin valitsin:
- Pohjassa on normaali 8mm jalustakierre joten kiinnitysongelmia tulee vastaan tuskin koskaan
- Kamera on kätevän muotoinen, Gopro vaikutti vähän hankalanta pitää kädessä kuvatessa
- Kamerassa on näyttö, mielestäni todella tärkeä ominaisuus helpottaa kameran suuntaamista oleellisesti.
- Kameran linssiä voi asennuksen jälkeen pyöritellä, joten horisontin saa aina suoraan (tai niin suoraan, kun 170 asteen kuvakulmalla voi saada)
- Kameraan saa ulkoisen mikrofonin
- Kameran saa usb:n kautta lataukseen kuvauksen aikana, joten koko kalareissun kuvaaminen onnistuu ilman akkuongelmia
- Kamerassa tulee mukana langaton kaukosäädin
Lisäksi ostin 2200mAh tehoakun, takakannen suojan ja 16Gb muistikortin. Myöhemmin tilasin vielä ebaystä RAM Mount jalustan, jolla kameran saa asennettua oikeastaan mihin vaan, kunhan on kaide lähettyvillä. Koko setille tuli hintaa hieman yli 400 euroa.
Kamera kiinnitettynä RAM-Mountilla
Kamera kiinnitettynä omalla pika-kiinnikkeellä, irroitus onnistuu noin parissa sekunnissa.Itse peruspaketti sisältää jo melko hyvät kiinitystarvikkeet laitteelle, on kaidekiinnikettä, kypäräkiinikettä ja erilaisia tarralappuja joita voi liimailla mihin nyt tahtookaan.
Laitteessa on tuki 32G muistikortille jolla saa helposti kokopäivän kalastukset tallennettua yhteen pötköön. Itse tuli vähän nuukailtua ja päädyin 16G korttiin johon mahtuu noin 5 tuntia videota kerralla.
Olen ottanut tavaksi, että noin tunnin välein katkaisen tallennuksen ja aloitan uudestaan. HD-video on sen verran raskasta jälkikäsitellä tietokoneella, joten tällä systeemillä tiedostot pysyvät suht järkevän kokoisina.
Laite osaa itse aloittaa uuden tiedoston, kun 4,3G (tai joku sen suuntainen) tiedostokoko täyttyy.
Ja sitten itse käyttökokemuksiin.
Laite on helppo sijoittaa veneeseen. Todella laaja kuvakulma mahdollistaa myös melko ahtaissa veneissä takatilan kuvaamisen. Aluksi meinasin, että joudun Busterissa viemään kameran tangon kanssa kauaksi sivulle, tämä luulo oli väärä ja koko takatilan kuvaava sijoituskohde löytyi kattoräkin vierestä.
Driftillä saa myös laajoja Still-kuviaKamera on 0,5m asti vedenkestävä joten vesisateet se pitää ulkopuolella. Vesieristys tekee kuitenkin tehtävänsä myös mikrofonin kanssa ja ääni ei ole huippuluokkaa. Tuuli tekee hirveät suhinat nauhalle. Silti muutamat räikänpärinät olen onnistunut tallentamaan melko onnistuneesti.
Aluksi pidin laitetta kaikenaikaa latauksessa ja kuvaamassa usb-tupakansytytin laturin avulla. Kuitenkaan silloin kameran takakansi ei ole täysin vesitiivis ja kovien sateiden jälkeen päädyin pitämään kameraa sammuksissa ja laittamaan kuvaamaan vain, kun tilanne on jo päällä. Tehoakulla ja vakioakulla saan yhteensä noin 8 tunnin edestä kuvausaikaa, joka ainankin syksyllä riittää koko päivälle aivan hyvin.
Kameraan saa takakanteen silikonisen suojan, jolla johtoliitokset saa melko tiiviiksi, talven aikana pitää koittaa perehtyä kuinka saisin täysin tiiviin latausliitoksen. Olisihan se kiva, jos tallennus pyörisi koko ajan. Nopeasta takilatärpistä tuskin muistaa ensimmäisenä laittaa kameraa päälle.
Videoita on tullut koneen muistiin kymmeniä tunteja. HD-videoiden käsittely on todella raskasta puuhaa ja noin vuoden vanha kannettava on auttamattomasti liian tehoton. Kun editoin yhden 2 minuutin koosteen siihen tuhraantuu noin pari tuntia.
Varmasti kamera pyörii reissuilla tulevaisuudessakin ja koitan saada hienoja tapahtumia tallentumaan muistikortille. Olisihan se hienoa, että joskus materiaali riittäisi esimerkiksi 30min videoon.
Kaikinpuolin mukava hankinta enkä ole katunut päivääkään. Hienoa katsella talvella, että mitä kaikkea sitä vesillä voikaan tapahtua.
Linkkejä ostospaikkoihin:
Kamera - Tsuumi.fi
Jalusta - Ebay
Kameran valmistajan kotisivut
Lisää asiaa lohen puolesta
Näitähän ilmaantuu kuin sieniä sateella.
Tällä kertaa Erälehden sivuilta löytyy huolestunut artikkeli järvilohen tulevaisuudesta.
Linkki tekstiin.
Hienoa huomata, että järvilohen tila ja tulevaisuus herättää keskustelua!
Tällä kertaa Erälehden sivuilta löytyy huolestunut artikkeli järvilohen tulevaisuudesta.
Linkki tekstiin.
Hienoa huomata, että järvilohen tila ja tulevaisuus herättää keskustelua!
Syysmyrskyt, räntäsateet ja lohenuistelu
Vihdoin ja viimein on aikaa vain istua kotona ja vähän kertoa kuinka syksy on mennyt. Tänäänkin piti vesille lähteä, mutta kova tuuli ja orastava flunssa veivät motivaation siinä määrin, että ohjelmassa on kodin laittelua. Asunnossa on kosteuskuivaimet huutaneet viikonpäivät ja venekassa senkuin hupenee sitä mukaa kuin remppaaja mättää uutta lattaa seinään. Kiitos vaan edellisen asukkaan laittomien vesiputkiasennusten!
No mutta itse asiaan. Loma on kaukana takana ja siitä on kirjoittelu jäänyt vähän taka-alalle. Tunteet ovat olleet pinnassa ehkä vähän liiankin kanssa. Toivottavasti en ole kenenkään mieltä pahoittanut melko voimakkailla mielipiteillä. Tahdon vaan, että jokainen edes miettisi kuinka voisimme edistää omia harrastusolosuhteita. Toki olemmevain kärpäsinä katossa, kun voimalaturbiinit jokijuoksuilla pyörivät, mutta kai sitä voi edes yrittää?
Viimevuonna itse heräsin tähän karuun todellisuuteen, kun perehdyin lohen nykytilaan. Todellakin luulin vielä vuosi sitten että järvilohi lisääntyy luonnonkudulla. Kovasti on vettä vuoksessa virrannut sen jälkeen ja arvostukseni lohia kohtaan kasvanut roppakaupalla.
Järvilohta ei oteta, se saadaan. Hienoja elämyksiä olen lohien parissa saanut viimeisinä vuosina ja todellakin toivon, että saataisiin yhdessä kehitettyä Saimaasta Ruotsin järvien kaltaisia kalapaikkoja. Rasvaeväleikkaukset poikaskaloilla ovat jo alkaneet ja muutama leikattu lohi on jo siiman päässäkin käynyt. Mielenkiinnolla odotan kuinka tämä hanke edistyy.
Jokainen varmasti ajattelee, että yhden kalastajan toiminta ei missään näy. - No ei varmaankaan, mutta miksei sitä voisi edes yrittää? Pahimmassa tapauksessa ja joissakin kauhukuvissa voidaan jossakin vaiheessa sanoa Aamen Saimaan järvilohelle. Silloin voi ainankin itse hyvällä omatunnolla sanoa, että teimme parhaamme.
Herää kysymys, että miksi edes kalastan lohta, jos siitä nyt näin suuren numeron teen? Suurin suojelutekohan olisi vapauttaa kaikki tai lopettaa koko kalastaminen. Se olisi todella radikaali teko, joka varmasti ottaisi koville. Säännöstely toimii metsästyksessä niin miksei kalastuksessakin? Kaikkea olen nuoresta iästä huolimatta harrastanut; moottoripyöräilyä, moottorikelkkailua, laskettelua, mikroautoilua ja viimeiseksi nyt lohenuistelua. Mikään muu ei ole saanut adrenaliiniä virtaamaan samalla tavalla kuin kunnon räikänsoitto ja siiman päässä olevan lohen hypyt horisontissa.
Sitä fiilistä minä vesiltä haen.
Varmasti jokainen lohenuistelia sitä samaa tunnetta tavoittelee. Eräs pitkänsaran lohenuistelija taisi viimevuonna samankaltaisen sanasodan välissä sanoa, jotenkin näin. "Alle 5kg kalat ovat mukavia sattumia järvilohen uistelun sivutuotteena". Sattumia tai ei, kyllä jokainen yli 60cm kala on hieno ja harvinainen saalis nykysaimaalla.
Osa myös vapamääristä maininnut useaan otteeseen, täällä sekä keskustelupalstoilla. Mielestäni on melko turhaa alkaa syyllistämään sääntöjen rikkomiseen, kun sellaista ei ole tapahtunut. Olemme selvittäneet useaan otteeseen eri tahoilta, että luvat riittävät niille vapamäärille joita aluella käytetään. Samaa mieltä on myös ollut kalastuksenvalvoja, joka viimevuonna kävi luvat minulta kysymässä uistelun ohessa. Muistuttaisin myös, että Puumalan ja Yöveden aluella ei ole vaparajoituksia ollenkaan. En ole keksinyt mitään järkevää syytä, mikä useammassa vavassa on haittana. Oikeat painotukset vuodenajasta riippuen ja yksikoukkuiset raksit. Alamittojen vapautus on ongelmatonta.
Mutta olen minä kaiken vuodatuksen sivussa vesilläkin ollut. Peräti omalla mittapuulla melko reilusti.
Loman viimeinen viikko meni käytännössä kokonaan vesillä kelluen. Listalla oli mm. Yöveden lohitreffit ja perinteinen kaveriporukan syyskokoontuminen.
Yritys oli kovaa päivästä toiseen, tulokset eivät vaan puhuneet puolestaan. Yövedellä oltiin treffeillä Mikan kyydissä. Päivän ainokaiseksi tapahtumaksi jäi yksi alamittataimen aamuhämärissä.
Loppupäivä saatiinkin ihailla Yöveden upeita maisemia.
Onneksi kalaa tuli trefeillä sen verran, että palkinnot saatiin jaettua. Hienoa, että porukka jaksaa nähdä vaivaa ja järjestää tällaisia mukavia tapahtumia joissa kaikki tuottot menevät järvilohina altaaseen.
Nostan hattua!
Loppuloma menikin omia vesiä kierrellen:
Välillä oltiin tutuilla peruspaikoilla ja välillä tehtiin täsmäiskuja aivan uusiin spotteihin. Tulokset jäivät melko vaisuiksi. Harvemmin saldona oli enempää kuin pari alamittaa. Ei edes kontaktia mittakaan ei tullut alkuviikon aikana. No raitista ilmaa sai reilusti.
Loppuviikosta oltiin varattu Villen kanssa mökki pariksi päiväksi ja lähdettiin katselemaan maisemia Saimaan sokkeloihin. Alku oli kivikkoinen, ensimmäinen päivä oli täysin tyhjä pari hassua alamittaa kävi veneessä joista toinen päästiin merkitsemään.
Toisen päivän aamu tarjosikin syksyn tähtihetket. Heti rakseja aamuhämärissä laskiessa sisin plaanari lähti melkoisella voimalla takaviistoon. Samantien kun sai vavan käteen tunti, että siiman päässä on massaa vähän normaalia enemmin. Melko voimakkaita elkeitä kala esitteli hetken ajan, kuitenkin melko kivuttomasti mihinkään sotkeutumatta kala saatiin veneen viereen ja siitä haaviin. Vähän aikaa oltiin melko hiljaista poikaa kun katseltiin aivan tautisen lihavaa lohta veneen lattialla. Oli poika ollut ruoka-aikana kotona, pituutta löytyi 73cm ja painoa 5100gr. Sehän oli kauden tavoitekala +5kg veneessä, huikeaa.
Vaikeaa oli uskoa, että unelma muuttui todeksi. Vielä edellisenä iltana saunassa spekuloitiin, että 1500 tuntia ilman +5 kalaa alkaa olla täynnä, on sen pakko jossakin vaiheessa lähteä. Ja niin se lähti. Ei voinut kun hymyillä. Kalalle resepti oli 30gr painoa + kultarunkoinen vk:n pikkulevy ja 120cm tapsilla oleva uv as:n huppu. Syöttinä 8cm svedun salakka.
Tämä on jo kolmas kausi peräjälkeen kuin asettamani tavoitteet täyttyvät. Tietysti olen aika maltillisesti lisänny tavoitteita, ensin oli +70cm sitten oli + 70cm Saimaasta ja nyt +5kg. Tietysti rimaa pitää aina nostaa, niin teen varmasti ensi kaudellekkin. En vaan ole vielä päättänyt kuinka. Mielessä on käynyt, että henk koht alamitta 65cm lohelle tai 77cm lohi vai peräti molemmat? Pitää nyt vielä hetki miettiä. Kuitenkin tavoitteita pitää olla.
Loman jälkeen työt taas lisänny kiireitä siinä määrin, että viimeisen 2 viikon aikana olen vain kerran päässyt vesillä käymään. Sekin oli melko tuskainen päivä, pakkasta oli läpi vuorokauden yli 3 astetta ja sormet olivat läpikotaisin jäässä. Kalatapahtumia oli pitkästä aikaa reilusti. +-55cm taimenet kunnostautuivat syönnillään. Parin tunnin aikana vapauttelin useita tooodella komeita taimenia kasvamaan. Harvemmin noin upeapilkkuisia taimenia olen saanutkaan, voisikohan olla peräti luonnonkutuisia? Kuitenkin alamittojen piinatessa alueella jouduin siirtymään vähän väljemmille vesille. Sitten alkoikin tuttu tyhjänveto. Ei nykyäkään sattunut loppupäivään. Illalla piti jo ennen neljää lopetella, pimeä yllättää jo niin nopeasti. Pari räjähtänyttä salakkaa vielä ylös kelatessa löytyi.
Hotellin rantaan ajaessa laiturialue oli jo riitteessä. Silti veneen vielä puomien väliin kolistelin. Virhe! Kotiin tultuani katselin sääennusteita, joissa lupailtiin yli 10 asteen pakkasia. Ei yksinkertaisesti uskaltanut jättää venettä veteen, kun ei tiedä milloin seuraavaksi pääsisi. Illan puhdehommana oli siis vielä veneen nosto pilkkopimeässä jäidein seasta. En suosittele kenellekkään!
Mutta sellaista tällä kertaa. Yritystä on ollut ja toivottu tuloskin saatiin. Vielä pari kertaa taidan käydä sormia viilentämässä, sitten joutaa vene talvenviettoon.
Koko kesäsyysloman saldo oli seuraava:
Vesillä: 22pv
Tunteja: 201h
Bensaa: 473l
Kaloja: 11, joista 4 kasvamaan ja 3 kavereille kotiinviemisiksi.
Lisämainintaina voisi sanoa, että takilat on aivan turha kapistukset, ainaskin miun veneessä. Koko vuoden aikana olen 5 kalaa sis alamitat saanut takilan avulla.
Paras resepti onneen tuntuu olevan uloin plaaneri, 10gr siimapainoa clear huppu ja todella pieni salakka.
No mutta itse asiaan. Loma on kaukana takana ja siitä on kirjoittelu jäänyt vähän taka-alalle. Tunteet ovat olleet pinnassa ehkä vähän liiankin kanssa. Toivottavasti en ole kenenkään mieltä pahoittanut melko voimakkailla mielipiteillä. Tahdon vaan, että jokainen edes miettisi kuinka voisimme edistää omia harrastusolosuhteita. Toki olemmevain kärpäsinä katossa, kun voimalaturbiinit jokijuoksuilla pyörivät, mutta kai sitä voi edes yrittää?
Viimevuonna itse heräsin tähän karuun todellisuuteen, kun perehdyin lohen nykytilaan. Todellakin luulin vielä vuosi sitten että järvilohi lisääntyy luonnonkudulla. Kovasti on vettä vuoksessa virrannut sen jälkeen ja arvostukseni lohia kohtaan kasvanut roppakaupalla.
Järvilohta ei oteta, se saadaan. Hienoja elämyksiä olen lohien parissa saanut viimeisinä vuosina ja todellakin toivon, että saataisiin yhdessä kehitettyä Saimaasta Ruotsin järvien kaltaisia kalapaikkoja. Rasvaeväleikkaukset poikaskaloilla ovat jo alkaneet ja muutama leikattu lohi on jo siiman päässäkin käynyt. Mielenkiinnolla odotan kuinka tämä hanke edistyy.
Jokainen varmasti ajattelee, että yhden kalastajan toiminta ei missään näy. - No ei varmaankaan, mutta miksei sitä voisi edes yrittää? Pahimmassa tapauksessa ja joissakin kauhukuvissa voidaan jossakin vaiheessa sanoa Aamen Saimaan järvilohelle. Silloin voi ainankin itse hyvällä omatunnolla sanoa, että teimme parhaamme.
Herää kysymys, että miksi edes kalastan lohta, jos siitä nyt näin suuren numeron teen? Suurin suojelutekohan olisi vapauttaa kaikki tai lopettaa koko kalastaminen. Se olisi todella radikaali teko, joka varmasti ottaisi koville. Säännöstely toimii metsästyksessä niin miksei kalastuksessakin? Kaikkea olen nuoresta iästä huolimatta harrastanut; moottoripyöräilyä, moottorikelkkailua, laskettelua, mikroautoilua ja viimeiseksi nyt lohenuistelua. Mikään muu ei ole saanut adrenaliiniä virtaamaan samalla tavalla kuin kunnon räikänsoitto ja siiman päässä olevan lohen hypyt horisontissa.
Sitä fiilistä minä vesiltä haen.
Varmasti jokainen lohenuistelia sitä samaa tunnetta tavoittelee. Eräs pitkänsaran lohenuistelija taisi viimevuonna samankaltaisen sanasodan välissä sanoa, jotenkin näin. "Alle 5kg kalat ovat mukavia sattumia järvilohen uistelun sivutuotteena". Sattumia tai ei, kyllä jokainen yli 60cm kala on hieno ja harvinainen saalis nykysaimaalla.
Osa myös vapamääristä maininnut useaan otteeseen, täällä sekä keskustelupalstoilla. Mielestäni on melko turhaa alkaa syyllistämään sääntöjen rikkomiseen, kun sellaista ei ole tapahtunut. Olemme selvittäneet useaan otteeseen eri tahoilta, että luvat riittävät niille vapamäärille joita aluella käytetään. Samaa mieltä on myös ollut kalastuksenvalvoja, joka viimevuonna kävi luvat minulta kysymässä uistelun ohessa. Muistuttaisin myös, että Puumalan ja Yöveden aluella ei ole vaparajoituksia ollenkaan. En ole keksinyt mitään järkevää syytä, mikä useammassa vavassa on haittana. Oikeat painotukset vuodenajasta riippuen ja yksikoukkuiset raksit. Alamittojen vapautus on ongelmatonta.
Mutta olen minä kaiken vuodatuksen sivussa vesilläkin ollut. Peräti omalla mittapuulla melko reilusti.
Loman viimeinen viikko meni käytännössä kokonaan vesillä kelluen. Listalla oli mm. Yöveden lohitreffit ja perinteinen kaveriporukan syyskokoontuminen.
Yritys oli kovaa päivästä toiseen, tulokset eivät vaan puhuneet puolestaan. Yövedellä oltiin treffeillä Mikan kyydissä. Päivän ainokaiseksi tapahtumaksi jäi yksi alamittataimen aamuhämärissä.
Loppupäivä saatiinkin ihailla Yöveden upeita maisemia.
Onneksi kalaa tuli trefeillä sen verran, että palkinnot saatiin jaettua. Hienoa, että porukka jaksaa nähdä vaivaa ja järjestää tällaisia mukavia tapahtumia joissa kaikki tuottot menevät järvilohina altaaseen.
Nostan hattua!
Loppuloma menikin omia vesiä kierrellen:
Välillä oltiin tutuilla peruspaikoilla ja välillä tehtiin täsmäiskuja aivan uusiin spotteihin. Tulokset jäivät melko vaisuiksi. Harvemmin saldona oli enempää kuin pari alamittaa. Ei edes kontaktia mittakaan ei tullut alkuviikon aikana. No raitista ilmaa sai reilusti.
Loppuviikosta oltiin varattu Villen kanssa mökki pariksi päiväksi ja lähdettiin katselemaan maisemia Saimaan sokkeloihin. Alku oli kivikkoinen, ensimmäinen päivä oli täysin tyhjä pari hassua alamittaa kävi veneessä joista toinen päästiin merkitsemään.
Toisen päivän aamu tarjosikin syksyn tähtihetket. Heti rakseja aamuhämärissä laskiessa sisin plaanari lähti melkoisella voimalla takaviistoon. Samantien kun sai vavan käteen tunti, että siiman päässä on massaa vähän normaalia enemmin. Melko voimakkaita elkeitä kala esitteli hetken ajan, kuitenkin melko kivuttomasti mihinkään sotkeutumatta kala saatiin veneen viereen ja siitä haaviin. Vähän aikaa oltiin melko hiljaista poikaa kun katseltiin aivan tautisen lihavaa lohta veneen lattialla. Oli poika ollut ruoka-aikana kotona, pituutta löytyi 73cm ja painoa 5100gr. Sehän oli kauden tavoitekala +5kg veneessä, huikeaa.
Vaikeaa oli uskoa, että unelma muuttui todeksi. Vielä edellisenä iltana saunassa spekuloitiin, että 1500 tuntia ilman +5 kalaa alkaa olla täynnä, on sen pakko jossakin vaiheessa lähteä. Ja niin se lähti. Ei voinut kun hymyillä. Kalalle resepti oli 30gr painoa + kultarunkoinen vk:n pikkulevy ja 120cm tapsilla oleva uv as:n huppu. Syöttinä 8cm svedun salakka.
Tämä on jo kolmas kausi peräjälkeen kuin asettamani tavoitteet täyttyvät. Tietysti olen aika maltillisesti lisänny tavoitteita, ensin oli +70cm sitten oli + 70cm Saimaasta ja nyt +5kg. Tietysti rimaa pitää aina nostaa, niin teen varmasti ensi kaudellekkin. En vaan ole vielä päättänyt kuinka. Mielessä on käynyt, että henk koht alamitta 65cm lohelle tai 77cm lohi vai peräti molemmat? Pitää nyt vielä hetki miettiä. Kuitenkin tavoitteita pitää olla.
Loman jälkeen työt taas lisänny kiireitä siinä määrin, että viimeisen 2 viikon aikana olen vain kerran päässyt vesillä käymään. Sekin oli melko tuskainen päivä, pakkasta oli läpi vuorokauden yli 3 astetta ja sormet olivat läpikotaisin jäässä. Kalatapahtumia oli pitkästä aikaa reilusti. +-55cm taimenet kunnostautuivat syönnillään. Parin tunnin aikana vapauttelin useita tooodella komeita taimenia kasvamaan. Harvemmin noin upeapilkkuisia taimenia olen saanutkaan, voisikohan olla peräti luonnonkutuisia? Kuitenkin alamittojen piinatessa alueella jouduin siirtymään vähän väljemmille vesille. Sitten alkoikin tuttu tyhjänveto. Ei nykyäkään sattunut loppupäivään. Illalla piti jo ennen neljää lopetella, pimeä yllättää jo niin nopeasti. Pari räjähtänyttä salakkaa vielä ylös kelatessa löytyi.
Hotellin rantaan ajaessa laiturialue oli jo riitteessä. Silti veneen vielä puomien väliin kolistelin. Virhe! Kotiin tultuani katselin sääennusteita, joissa lupailtiin yli 10 asteen pakkasia. Ei yksinkertaisesti uskaltanut jättää venettä veteen, kun ei tiedä milloin seuraavaksi pääsisi. Illan puhdehommana oli siis vielä veneen nosto pilkkopimeässä jäidein seasta. En suosittele kenellekkään!
Mutta sellaista tällä kertaa. Yritystä on ollut ja toivottu tuloskin saatiin. Vielä pari kertaa taidan käydä sormia viilentämässä, sitten joutaa vene talvenviettoon.
Koko kesäsyysloman saldo oli seuraava:
Vesillä: 22pv
Tunteja: 201h
Bensaa: 473l
Kaloja: 11, joista 4 kasvamaan ja 3 kavereille kotiinviemisiksi.
Lisämainintaina voisi sanoa, että takilat on aivan turha kapistukset, ainaskin miun veneessä. Koko vuoden aikana olen 5 kalaa sis alamitat saanut takilan avulla.
Paras resepti onneen tuntuu olevan uloin plaaneri, 10gr siimapainoa clear huppu ja todella pieni salakka.
Järvilohen hoito-ohjelman luonnos
Reilu viikko sitten julkaistiin kyseinen luonnos.
Mukavaa luettavaa kaikinpuolin.
Koviakin menetelmiä ehdotellaan, jos ei ala tuloksia tulemaan.
mm:
"Toimenpide 10. Vetouistelussa järvilohelle asetetaan vuorokausikohtaiseksi saaliskiintiöksi 2 kalaa/kalastaja ja/tai 3 kalaa/venekunta. Vuositasolla suositellaan enintään 5-10 mitan täyttävän kalan saaliiksi ottamista."
"Toimenpide 28. Järvilohi rauhoitetaan kalastukselta heinäkuun 15. päivästä elokuun loppuun Savonlinnan alapuolisella Saimaan osalla ja elokuun alusta syyskuun loppuun Savonlinnan ja Joensuun välisellä Sai-maan osalla."
"Toimenpide 30. Järvilohi rauhoitetaan määräajaksi kokonaan."
Tästä pääsee tiedostoon
Mukavaa luettavaa kaikinpuolin.
Koviakin menetelmiä ehdotellaan, jos ei ala tuloksia tulemaan.
mm:
"Toimenpide 10. Vetouistelussa järvilohelle asetetaan vuorokausikohtaiseksi saaliskiintiöksi 2 kalaa/kalastaja ja/tai 3 kalaa/venekunta. Vuositasolla suositellaan enintään 5-10 mitan täyttävän kalan saaliiksi ottamista."
"Toimenpide 28. Järvilohi rauhoitetaan kalastukselta heinäkuun 15. päivästä elokuun loppuun Savonlinnan alapuolisella Saimaan osalla ja elokuun alusta syyskuun loppuun Savonlinnan ja Joensuun välisellä Sai-maan osalla."
"Toimenpide 30. Järvilohi rauhoitetaan määräajaksi kokonaan."
Tästä pääsee tiedostoon
Kaksi sanaa: Miksi?!
Talvi on jo ovella, kirjoittelut on hieman jäänyt. Teen kauden lopussa lopullisen raportin syksyn reissuista.
Rehellisesti voin sanoa, että motivaatio kirjoitteluun on kokenut viimeaikaisten verenvuodatusten jälkeen aikamoisen kolhun. Lähinnä sitä tuntee itsensä idiootiksi, kun pirteän 3kg lohen laskee kasvamaan ja kotia tulessa voi katsoa saalisrapsoja ja kuvia missä laituri notkollaan esitellään vastaavan kokoisia kaloja.
Itselleni kirjoittelu on mieluisa harrastus kalastuksen ohella, nyt on tullut kuppi täyteen.
Jengiä lappaa Suomen toiselta laidalta täyttämään kylmälaukkuja lohilla. Sääliä ei papitusmäärissä tunneta, eihän olla omilla vesillä.
Tämän takia olen päättänyt, että en enää omia saalisrapsoja kirjoittele. Harmittavaahan tämä on, mutta tahdon laittaa korteni kekoon järvilohen puolesta, en tahdo että yksikään himopapittaja tulee minun kirjoitteluni perusteella Saimaanlohia harventamaan.
Kiitos mielenkiinnosta ja mukavia elämyksiä kalastuksen parissa!
- Juho
Rehellisesti voin sanoa, että motivaatio kirjoitteluun on kokenut viimeaikaisten verenvuodatusten jälkeen aikamoisen kolhun. Lähinnä sitä tuntee itsensä idiootiksi, kun pirteän 3kg lohen laskee kasvamaan ja kotia tulessa voi katsoa saalisrapsoja ja kuvia missä laituri notkollaan esitellään vastaavan kokoisia kaloja.
Itselleni kirjoittelu on mieluisa harrastus kalastuksen ohella, nyt on tullut kuppi täyteen.
Jengiä lappaa Suomen toiselta laidalta täyttämään kylmälaukkuja lohilla. Sääliä ei papitusmäärissä tunneta, eihän olla omilla vesillä.
Tämän takia olen päättänyt, että en enää omia saalisrapsoja kirjoittele. Harmittavaahan tämä on, mutta tahdon laittaa korteni kekoon järvilohen puolesta, en tahdo että yksikään himopapittaja tulee minun kirjoitteluni perusteella Saimaanlohia harventamaan.
Kiitos mielenkiinnosta ja mukavia elämyksiä kalastuksen parissa!
- Juho
Kalastusloma lopussa.
Niin se vaan 6 viikkoa vierähti hetkessä, loma on takana ja arki koittaa ensi viikolla.
Kalantulo oli todella niukkaa, samoihin saalismääriin voisi päästä kesälläkin.
Viimeisin viikko meni kokonaan vesillä. Sen verran taas raitis ilma on vienyt voimia, että pidempää rapsaa tapahtumista tulee vasta vähän myöhemmin.
Sen verran voi sanoa, että tyhjää tuli vedettyä oikein olan takaa, mutta kerran räikkäkin parkaisi.
Kalantulo oli todella niukkaa, samoihin saalismääriin voisi päästä kesälläkin.
Viimeisin viikko meni kokonaan vesillä. Sen verran taas raitis ilma on vienyt voimia, että pidempää rapsaa tapahtumista tulee vasta vähän myöhemmin.
Sen verran voi sanoa, että tyhjää tuli vedettyä oikein olan takaa, mutta kerran räikkäkin parkaisi.
Viimeisimpiä reissuja, yhteenvetoa.
Kalalla on tullut käytyä enemmin kuin koskaan. Loma ja hienot kelit on mahdollistaneet, että mahtavaa harrastusta on ollut mahdollista harrastaa täysipainoisesti.
Lokakuussa olen kuluttanut veneiden penkkejä enemmin kuin koskaan, 14 päivää ja 132 tuntia, oikeastaan vastaa aika samoja lukuja mitä olisin työelämässä viettänyt sorvin ääressä. Onneksi loma sattui hyvään aikaan.
Viimeisen viikon aikana Saimaan aalloilla ollaan kelluttu kuutena päivänä. Sekaan mahtuu hienoja elämyksiä ja pari raavasta pettymystä. Aikaiset herätykset ja myöhälle venyneet illat ovat vieneet voimat siinä määrin, ettei jokapäiväistä raportointia ole jaksanut tehdä. On vaan ollut niin väsynyt.
Nyt on menossa parin päivän akkujen lataus, lomasta alkamassa viimeinen viikko ja 7 päivälle on taas sovittuna 5 reissua.
Lisämainintaina täytyy vielä sanoa, että 2,5 vuotta pitämäni blogi on taas ylittänyt jonkinlaisen rajapyykin. 30 000 kävijää on täynnä, suosio on ylittänyt odotukseni totaalisesti. Kiitos mielenkiinnosta!
Ja sitten asiaan, eli viimeviikon kalareissuihin.
Perjantaina kyytiin hyppäsi Ristiinan VK-mies, Mika. Omalle puolelle virittelin AS:n omat luottokoneet ja toisella laidalla vedossa luonnollisesti VK:n koneet. Kierreltiin tuttuja ja hyväksi todettuja paikkoja. Alku oli melko hiljainen, kuitenkin aamupäivän mittaan mittakala kelpuutti VK:n Rainbow-hupun takana olleen salakan ja pikaisen väsyttelyn päätteeksi vapautimme 60cm lohen jatkamaan kasvuaan.
Se sitten olikin päivän ainut mittakala joka veneen viereen saatiin vinssattua. Iltapäivällä vähän ennen pimeää meillä oli hetken kiinni kunnon juna, siimaa poistui kelalta tasaisen tappavaan tahtiin ja vapamiehellä ei ollut mitään vastaansanomista. Tämäkin kala namitti VK:n huppuun.
Päivä oli hiljainen, lähinnä tumpit kävivät kääntyilemässä veneen vieressä. Jotenkin vaan tuntui, että juhlaviikot on takanapäin.
Leikkimielisen kilpailun päätös oli murskaava, VK pesi miun AS koneet lähinnä 100-0.
Lauantaina Vuoharin koluaja, Taneli hyppäsi kyytiin. Keli oli edellisen päivän vastakohta, tuulta oli aivan riittävästi. Päivä meni lähinnä suojapaikkoja etsiessä ja aaltoja väistellessä. Harmittavan haastava uistelukeli kaikinpuolin. Kalat olivat vaativalla syönnillä, silti onnistuttiin 62cm ja 63cm lohet pyydystämään päivän mittaan. Toista yritettiin elvyttää takaisin, mutta koukku oli niin syvällä kiduksissa, ettei ilman verestystä irroitus onnistunut.
Voisi sanoa, että kelistä huolimatta onnistunut päivä.
Maanantaina läksin yksin liikkeelle. Käytin jokerikortin ja lähdin kolumaan itselleni aivan uusia paikkoja sen ison lohen toivossa. Niinhän siinä kävi miten oli odotettavissa, munat meni pataan enkä saanut edes kontaktia isoon kalaan.
Tiistaina hypättiin Klasun kanssa Mikan chartteriveneeseen. Busteri olisi ollut ehkä hieman ahdas 3 raavaan miehen kalastaa.
Nyt ei tilasta ollutkaan puutetta, takakannella olisi pystynyt vaikka pitämään tanssit. Hienoa kalastaa veneellä joka ei kallistele, vaikka olisi koko miehistö toisella laidalla.
Perus paikkoja kierrelessä meni päivä. Puolta päivää ennen saatiin kontaktia mittakalaan, yksilö sattuikin olemaan varsin pirteä kaveri. Monien kunnon syöksyjen jälkeen haavi heilahti ja veneeseen nousi ehkä pieni pettymys, 65cm ja 3500gr kala. Lähdön ja syöksyjen perusteella ajateltiin, että kyseessä olisi vähintään 4-5kg kala.
Loppupäivä menikin melko rauhallisissa merkeissä, pari alamittaa sai merkin selkään ja jatkaa kasvuaan.
Merkkaushomma on pikkuhiljaa alkanut tuottamaan tulosta ja lohia joita ollaan merkkailtu on noussut jo toistamiseen irroitukseen. Tästä esimerkkinä miun ja Klasun Pajusaaren selällä merkattu pikkulohi joka Petralla kävi irroittuttamassa itsensä.
Keskiviikkona lähdettiin Klasun kanssa taas aivan uusille paikoille, periaatteessa valinta vähän pelotti, sillä hetki sitten vielä 2 trooliparia tyhjensi selkää yötä päivää.
Tämä ei kuitenkaan kaiussa näkynyt. Mukavia syöttiparvia löytyi pitkin päivää. Muuten päivä olikin todella hiljainen. Pari hassua alamittaa saatiin, josta toisessa oli merkki selässä, kala oli merkattu kuukausi sitten 15km pohjoisempana, että kyllä ne uivat pitkiäkin matkoja, vaikka alueella olisi kalaa jäädä syönnöstämään.
Vaikka vedettiin täysin pimeästä pimeään, ei kontaktia isoon kalaan saatu. Vaikeaa tuntuu olevan tällä hetkellä.
Päivän kohokohtana saatiin katsella norppaa lähemmäs puolen tunnin ajan, se taas vuorostaan katseli meitä ja välillä teki lyhyitä sukelluksia. Olikin pitkästä aikaa kiva nähdä veitikka. Hieman pelotti kaverin puolesta, sillä herran uimapaikasta 500 metriä eteenpäin sijaitsi 2 pitkää jataa lohisiimoja.
Toivottavasti ei norppa käy koukkuun.
Torstaina lähdettiin Mikan kanssa koluamaan normaaleja syyspaikkoja. Kalat olivat kuitenkin todella passiivisella päällä. Aurinko tulvi valosaastetta taivaan täydeltä ja tuulikin asettui melkein kokonaan. Odotukset eivät olleet hirveän suuret kalantulon kannalta ja eipä kalaakaan noussut. Päivän saldoksi jäi pari alamitan merkkausta.
Vaikeaa tuntuu olevan lohirintamalla tällä hetkellä. Kalat joita on saanut on lähinnä 2,6kg - 3,5kg maastossa ja nekin ovat olleet todella tiukassa.
Nyt on keskityttävä siihen isoon ja miun puolesta alle 65cm kalat saavat vapauden. Klasun kanssa pieni tavoite lisättiin vielä syksylle. Yli 3,5kg kala pitäisi saada merkattua. :)
Lokakuussa olen kuluttanut veneiden penkkejä enemmin kuin koskaan, 14 päivää ja 132 tuntia, oikeastaan vastaa aika samoja lukuja mitä olisin työelämässä viettänyt sorvin ääressä. Onneksi loma sattui hyvään aikaan.
Viimeisen viikon aikana Saimaan aalloilla ollaan kelluttu kuutena päivänä. Sekaan mahtuu hienoja elämyksiä ja pari raavasta pettymystä. Aikaiset herätykset ja myöhälle venyneet illat ovat vieneet voimat siinä määrin, ettei jokapäiväistä raportointia ole jaksanut tehdä. On vaan ollut niin väsynyt.
Nyt on menossa parin päivän akkujen lataus, lomasta alkamassa viimeinen viikko ja 7 päivälle on taas sovittuna 5 reissua.
Lisämainintaina täytyy vielä sanoa, että 2,5 vuotta pitämäni blogi on taas ylittänyt jonkinlaisen rajapyykin. 30 000 kävijää on täynnä, suosio on ylittänyt odotukseni totaalisesti. Kiitos mielenkiinnosta!
Ja sitten asiaan, eli viimeviikon kalareissuihin.
Perjantaina kyytiin hyppäsi Ristiinan VK-mies, Mika. Omalle puolelle virittelin AS:n omat luottokoneet ja toisella laidalla vedossa luonnollisesti VK:n koneet. Kierreltiin tuttuja ja hyväksi todettuja paikkoja. Alku oli melko hiljainen, kuitenkin aamupäivän mittaan mittakala kelpuutti VK:n Rainbow-hupun takana olleen salakan ja pikaisen väsyttelyn päätteeksi vapautimme 60cm lohen jatkamaan kasvuaan.
Se sitten olikin päivän ainut mittakala joka veneen viereen saatiin vinssattua. Iltapäivällä vähän ennen pimeää meillä oli hetken kiinni kunnon juna, siimaa poistui kelalta tasaisen tappavaan tahtiin ja vapamiehellä ei ollut mitään vastaansanomista. Tämäkin kala namitti VK:n huppuun.
Päivä oli hiljainen, lähinnä tumpit kävivät kääntyilemässä veneen vieressä. Jotenkin vaan tuntui, että juhlaviikot on takanapäin.
Leikkimielisen kilpailun päätös oli murskaava, VK pesi miun AS koneet lähinnä 100-0.
Lauantaina Vuoharin koluaja, Taneli hyppäsi kyytiin. Keli oli edellisen päivän vastakohta, tuulta oli aivan riittävästi. Päivä meni lähinnä suojapaikkoja etsiessä ja aaltoja väistellessä. Harmittavan haastava uistelukeli kaikinpuolin. Kalat olivat vaativalla syönnillä, silti onnistuttiin 62cm ja 63cm lohet pyydystämään päivän mittaan. Toista yritettiin elvyttää takaisin, mutta koukku oli niin syvällä kiduksissa, ettei ilman verestystä irroitus onnistunut.
Voisi sanoa, että kelistä huolimatta onnistunut päivä.
Maanantaina läksin yksin liikkeelle. Käytin jokerikortin ja lähdin kolumaan itselleni aivan uusia paikkoja sen ison lohen toivossa. Niinhän siinä kävi miten oli odotettavissa, munat meni pataan enkä saanut edes kontaktia isoon kalaan.
Tiistaina hypättiin Klasun kanssa Mikan chartteriveneeseen. Busteri olisi ollut ehkä hieman ahdas 3 raavaan miehen kalastaa.
Nyt ei tilasta ollutkaan puutetta, takakannella olisi pystynyt vaikka pitämään tanssit. Hienoa kalastaa veneellä joka ei kallistele, vaikka olisi koko miehistö toisella laidalla.
Perus paikkoja kierrelessä meni päivä. Puolta päivää ennen saatiin kontaktia mittakalaan, yksilö sattuikin olemaan varsin pirteä kaveri. Monien kunnon syöksyjen jälkeen haavi heilahti ja veneeseen nousi ehkä pieni pettymys, 65cm ja 3500gr kala. Lähdön ja syöksyjen perusteella ajateltiin, että kyseessä olisi vähintään 4-5kg kala.
Loppupäivä menikin melko rauhallisissa merkeissä, pari alamittaa sai merkin selkään ja jatkaa kasvuaan.
Merkkaushomma on pikkuhiljaa alkanut tuottamaan tulosta ja lohia joita ollaan merkkailtu on noussut jo toistamiseen irroitukseen. Tästä esimerkkinä miun ja Klasun Pajusaaren selällä merkattu pikkulohi joka Petralla kävi irroittuttamassa itsensä.
Keskiviikkona lähdettiin Klasun kanssa taas aivan uusille paikoille, periaatteessa valinta vähän pelotti, sillä hetki sitten vielä 2 trooliparia tyhjensi selkää yötä päivää.
Tämä ei kuitenkaan kaiussa näkynyt. Mukavia syöttiparvia löytyi pitkin päivää. Muuten päivä olikin todella hiljainen. Pari hassua alamittaa saatiin, josta toisessa oli merkki selässä, kala oli merkattu kuukausi sitten 15km pohjoisempana, että kyllä ne uivat pitkiäkin matkoja, vaikka alueella olisi kalaa jäädä syönnöstämään.
Vaikka vedettiin täysin pimeästä pimeään, ei kontaktia isoon kalaan saatu. Vaikeaa tuntuu olevan tällä hetkellä.
Päivän kohokohtana saatiin katsella norppaa lähemmäs puolen tunnin ajan, se taas vuorostaan katseli meitä ja välillä teki lyhyitä sukelluksia. Olikin pitkästä aikaa kiva nähdä veitikka. Hieman pelotti kaverin puolesta, sillä herran uimapaikasta 500 metriä eteenpäin sijaitsi 2 pitkää jataa lohisiimoja.
Toivottavasti ei norppa käy koukkuun.
Torstaina lähdettiin Mikan kanssa koluamaan normaaleja syyspaikkoja. Kalat olivat kuitenkin todella passiivisella päällä. Aurinko tulvi valosaastetta taivaan täydeltä ja tuulikin asettui melkein kokonaan. Odotukset eivät olleet hirveän suuret kalantulon kannalta ja eipä kalaakaan noussut. Päivän saldoksi jäi pari alamitan merkkausta.
Vaikeaa tuntuu olevan lohirintamalla tällä hetkellä. Kalat joita on saanut on lähinnä 2,6kg - 3,5kg maastossa ja nekin ovat olleet todella tiukassa.
Nyt on keskityttävä siihen isoon ja miun puolesta alle 65cm kalat saavat vapauden. Klasun kanssa pieni tavoite lisättiin vielä syksylle. Yli 3,5kg kala pitäisi saada merkattua. :)
Syksy, kiireet ja kalastus
Syksy se vaan menee todella vauhdikkaasti, Lokakuu suhahti aivan hetkessä.
Kalassakin olen ehtinyt käymään, mutta kirjoittelu on remontin ja muiden kiireiden vuoksi jäänyt vähän paitsioon. Kuitenkaan hommaa en ole unohtanut ja tulen vähän laajemman koosteen tekemään reissuista, kunhan aika antaa myöten.
Kalassakin olen ehtinyt käymään, mutta kirjoittelu on remontin ja muiden kiireiden vuoksi jäänyt vähän paitsioon. Kuitenkaan hommaa en ole unohtanut ja tulen vähän laajemman koosteen tekemään reissuista, kunhan aika antaa myöten.
Kestävä kalastus, herrasmies säännöt. Ilmaan heitettyjä korulauseita?
Tämän kirjoitus ei ole kohdistunut kehenkään.
Tarkoituksena on vain herättää ajatuksia kuinka Me, urheilukalastajat, voisimme tehdä kalavesistämme vieläkin parempia.
Taas on syksy tullut, sen myötä myös vedet viilenneet ja lohi aktivoitunut. Lajin luontaiseen selvitymiseenhän kuuluu kova tankkaaminen kylmää talvea varten.
Se näkyy myös saalismäärissä ja sitä kautta venemäärissä vesillämme. Hienoja onnistumisia tulee veneeseen jos toiseenkin, joihinkin veneisiin useampiakin. Mikä piru meidän olkapäällä istuu siinä vaiheessa, kun veneeseen vinssataan kolmatta, ellei neljättä kalaa ja taas pappi heiluu. Jääkö järki rantaan, kun moottori hörähtää?
Onhan se totta, että lohisesonki on lyhyt ja silloin se on hyödynnettävä. Jotenkin vaan en pysty jakamaan veneluiskalla iloa miehen kanssa joka on lahdannut 5-10 keskenkasvuista lohta. Mitään vääräähän kalastaja ei tee, lakimitta on 50cm ja saaliskiintiötä meillä ei ole.
Pieni aktiivisten kalastajien ryhmä on alkanut pitämään herrasmies sääntönä 60cm alamittaa, se on todella hieno asia ja iso harppaus kohti oikeaa suuntaa.
Sitä on hankala kuvailla kuinka typerältä se ajatus tuntuu, että jos minä lasken 58centtisen lohen kasvamaan fiksuun kokoon niin todella suurella todennäköisyydellä seuraava, ehkä jo samana päivänä, saman kalan saava kalastaja papittaa sen kylmäksi.
Mitään tälle ei mahda, alamitat on mitä on, mutta olisihan se aivan käsittämättömän upeaa, että tietäisi vapauteen lasketun pullean kalan saavan syönnöstää itsestään entistä suuremman, ehkä jopa sen mittaluokan lohen, että se tarjoaisi kalastajalle niitä kaivattuja elämyksiä.
Minun mielestä 55cm kalalla ja urheilukalastuksella ei ole juurikaan tekemistä keskenään, kala jaksaa sen yhden syöksyn tehdä, sitten voi vääntää kelasta jarrun kiinni ja kelata veneen viereen.
Tässä vaiheessa pitäisi haavin sijasta kaivaa esille irroituspihdit ja päästää kala kasvamaan.
Jos kala saisi vielä yhden talven ja kesän myllertää pitkin hottaparvia, ensi syksynä tarjolla olisi niitä elämyksiä kunnon kalan kanssa. - Tai vielä parempaa, kala kasvaisi kutukypsäksi ja päätyisi Piellisjoelle luovuttamaan kallisarvoisia geenejään tuleville poikaskatraille.
Onko se kalamiehen kateus niin kova, ettei kestä sitä ajatusta että joku muu saattaa kalan saada?
Aina pitää muistaa se, että järvilohi on täysin istutusten varassa elävä laji ja niitä ei vaan putkahtele uusia kuin sieniä sateella. Kanta on täysin riippuvainen Piellisjoen nousukkaista, eli niistä hopeakyljistä, jotka Saimaan aluella syönnöstävät.
Toivottavasti tämä teksti pelastaisi edes yhden alle 60cm järvilohen turhalta kuolemalta.
Toisaalta, joskus tähdet vaan sattuvat kohdalleen, kalaa tulee ja tulee, useampi +60cm saattaa soittaa räikkää päivän mittaan.
Myös niitä voi kyllä laskea kasvamaan, järvilohelle paljon parempi paikka on Saimaan syvänteet kuin minigrip pussi pakkasessa.
Et ole yhtään huonompi kalamies, jos silmämääräisen punnituksen jälkeen annat lohelle vapauden.
Tarkoituksena on vain herättää ajatuksia kuinka Me, urheilukalastajat, voisimme tehdä kalavesistämme vieläkin parempia.
Taas on syksy tullut, sen myötä myös vedet viilenneet ja lohi aktivoitunut. Lajin luontaiseen selvitymiseenhän kuuluu kova tankkaaminen kylmää talvea varten.
Se näkyy myös saalismäärissä ja sitä kautta venemäärissä vesillämme. Hienoja onnistumisia tulee veneeseen jos toiseenkin, joihinkin veneisiin useampiakin. Mikä piru meidän olkapäällä istuu siinä vaiheessa, kun veneeseen vinssataan kolmatta, ellei neljättä kalaa ja taas pappi heiluu. Jääkö järki rantaan, kun moottori hörähtää?
Onhan se totta, että lohisesonki on lyhyt ja silloin se on hyödynnettävä. Jotenkin vaan en pysty jakamaan veneluiskalla iloa miehen kanssa joka on lahdannut 5-10 keskenkasvuista lohta. Mitään vääräähän kalastaja ei tee, lakimitta on 50cm ja saaliskiintiötä meillä ei ole.
Pieni aktiivisten kalastajien ryhmä on alkanut pitämään herrasmies sääntönä 60cm alamittaa, se on todella hieno asia ja iso harppaus kohti oikeaa suuntaa.
Sitä on hankala kuvailla kuinka typerältä se ajatus tuntuu, että jos minä lasken 58centtisen lohen kasvamaan fiksuun kokoon niin todella suurella todennäköisyydellä seuraava, ehkä jo samana päivänä, saman kalan saava kalastaja papittaa sen kylmäksi.
Mitään tälle ei mahda, alamitat on mitä on, mutta olisihan se aivan käsittämättömän upeaa, että tietäisi vapauteen lasketun pullean kalan saavan syönnöstää itsestään entistä suuremman, ehkä jopa sen mittaluokan lohen, että se tarjoaisi kalastajalle niitä kaivattuja elämyksiä.
Minun mielestä 55cm kalalla ja urheilukalastuksella ei ole juurikaan tekemistä keskenään, kala jaksaa sen yhden syöksyn tehdä, sitten voi vääntää kelasta jarrun kiinni ja kelata veneen viereen.
Tässä vaiheessa pitäisi haavin sijasta kaivaa esille irroituspihdit ja päästää kala kasvamaan.
Jos kala saisi vielä yhden talven ja kesän myllertää pitkin hottaparvia, ensi syksynä tarjolla olisi niitä elämyksiä kunnon kalan kanssa. - Tai vielä parempaa, kala kasvaisi kutukypsäksi ja päätyisi Piellisjoelle luovuttamaan kallisarvoisia geenejään tuleville poikaskatraille.
Onko se kalamiehen kateus niin kova, ettei kestä sitä ajatusta että joku muu saattaa kalan saada?
Aina pitää muistaa se, että järvilohi on täysin istutusten varassa elävä laji ja niitä ei vaan putkahtele uusia kuin sieniä sateella. Kanta on täysin riippuvainen Piellisjoen nousukkaista, eli niistä hopeakyljistä, jotka Saimaan aluella syönnöstävät.
Toivottavasti tämä teksti pelastaisi edes yhden alle 60cm järvilohen turhalta kuolemalta.
Toisaalta, joskus tähdet vaan sattuvat kohdalleen, kalaa tulee ja tulee, useampi +60cm saattaa soittaa räikkää päivän mittaan.
Myös niitä voi kyllä laskea kasvamaan, järvilohelle paljon parempi paikka on Saimaan syvänteet kuin minigrip pussi pakkasessa.
Et ole yhtään huonompi kalamies, jos silmämääräisen punnituksen jälkeen annat lohelle vapauden.
22.10. Saimaa
Aikainen herätys ja taas mentiin.
Ennen tietoakaan auringon noususta irtaannuttiin Klasun kanssa laiturista ja aloitettiin siirtymä suunniteltuille aloituspaikoille aseena hakuvalo ja kova luottamus plotterin karttoihin.
Alustavaa suunnitelmaa jouduttiin muuttamaan Ilmatieteenlaitoksen tuuliennusteiden takia. Olisi ollut vähän turhan raakaa keliä tarjolla päivän ajaksi.
Ajoimme jonkinverran tuulen yläpuolelle ja alettiin laskemaan pyyntöjä mietoon, ehkä noin 3-4ms sivumyötäiseen. Kaiku piirteli jatkuvasti mukavia, pienehköjä parvia.
Ensimmäiset uinnit joutui virittelemään hakuvalon avulla, sen verran pimeää vielä oli. Valo-ongelmista ja puuskittaisesta tuulesta huolimatta koko paletti oli vedossa hyvissä ajoin ennen kahdeksaa.
Heti pyyntien virittelyn jälkeen taivas repesi, vettä tuli taivaan täydeltä melkein koko aamupäivän ajan. Onneksi Busterin ht-katteen pressuviritelmä antaa edes pientä tuulta suojalle. Lisäksi laitettiin vielä heatpal tulille, niin kopissa oli ihan siedettävät oltavat.
Tapahtumien osalta aamupäivä oli hiljainen, ensimmäinen kalakontakti odotutti lähes puoleenpäivään asti. Komean hyppyshown ja pienten siimasotkujen jälkeen veneessä kävi energinen 60cm / n.2800gr lohi ottamassa merkin selkäevät kylkeen.
Sitten taas pitikin hiljaista. Tuuli yltyi melko koviin lukemiin ja uintien laittaminen oli lähinnä arpapeliä. Myös pieniä siimasotkuja tuuli aiheutti.
Iltapäivään ei mahtunutkaan kummoisia tapahtumia, yksi alamittalohi ravisteltiin veneen vieressä irti ja lopetellessa yksi taimenen tumppi kävi irroituksessa.
Lopetukseen mennessä tuuli oli yltynyt tooodella reilusti, jatkuvaa löytyi 11ms ja puuskat lähentelivät 16ms. Melko raikas keli siis.
Sellainen reissu tälläkertaa, kotiin tuotavaa ei tullut mutta ensimmäinen 60cm lohi saatiin merkattua, toivottavasti saa kasvaa suureksi ja merkin löytäjä antaa infoa mistäpäin on löytynyt ja minkä kokoisena.
Nyt tuleekin lähes viikon tauko lohihommiin, sitten palataan aiheeseen uudella innolla! :)
Saldoa:
Vesillä: 10h
Vesi: 9,5
Tuulta: Lännestä
Painetta: 1015
Ennen tietoakaan auringon noususta irtaannuttiin Klasun kanssa laiturista ja aloitettiin siirtymä suunniteltuille aloituspaikoille aseena hakuvalo ja kova luottamus plotterin karttoihin.
Alustavaa suunnitelmaa jouduttiin muuttamaan Ilmatieteenlaitoksen tuuliennusteiden takia. Olisi ollut vähän turhan raakaa keliä tarjolla päivän ajaksi.
Ajoimme jonkinverran tuulen yläpuolelle ja alettiin laskemaan pyyntöjä mietoon, ehkä noin 3-4ms sivumyötäiseen. Kaiku piirteli jatkuvasti mukavia, pienehköjä parvia.
Ensimmäiset uinnit joutui virittelemään hakuvalon avulla, sen verran pimeää vielä oli. Valo-ongelmista ja puuskittaisesta tuulesta huolimatta koko paletti oli vedossa hyvissä ajoin ennen kahdeksaa.
Heti pyyntien virittelyn jälkeen taivas repesi, vettä tuli taivaan täydeltä melkein koko aamupäivän ajan. Onneksi Busterin ht-katteen pressuviritelmä antaa edes pientä tuulta suojalle. Lisäksi laitettiin vielä heatpal tulille, niin kopissa oli ihan siedettävät oltavat.
Tapahtumien osalta aamupäivä oli hiljainen, ensimmäinen kalakontakti odotutti lähes puoleenpäivään asti. Komean hyppyshown ja pienten siimasotkujen jälkeen veneessä kävi energinen 60cm / n.2800gr lohi ottamassa merkin selkäevät kylkeen.
Sitten taas pitikin hiljaista. Tuuli yltyi melko koviin lukemiin ja uintien laittaminen oli lähinnä arpapeliä. Myös pieniä siimasotkuja tuuli aiheutti.
Iltapäivään ei mahtunutkaan kummoisia tapahtumia, yksi alamittalohi ravisteltiin veneen vieressä irti ja lopetellessa yksi taimenen tumppi kävi irroituksessa.
Lopetukseen mennessä tuuli oli yltynyt tooodella reilusti, jatkuvaa löytyi 11ms ja puuskat lähentelivät 16ms. Melko raikas keli siis.
Sellainen reissu tälläkertaa, kotiin tuotavaa ei tullut mutta ensimmäinen 60cm lohi saatiin merkattua, toivottavasti saa kasvaa suureksi ja merkin löytäjä antaa infoa mistäpäin on löytynyt ja minkä kokoisena.
Nyt tuleekin lähes viikon tauko lohihommiin, sitten palataan aiheeseen uudella innolla! :)
Saldoa:
Vesillä: 10h
Vesi: 9,5
Tuulta: Lännestä
Painetta: 1015
Ikäviä uutisia
Illalla rantaan tullessani huomasin, että puomipaikalla oli jonkun vene painunut vähän turhan syvään.
Jos joku tuntee tämän veneen omistajan niin ehdottomasti infoa menemään!
Jos joku tuntee tämän veneen omistajan niin ehdottomasti infoa menemään!
21.10. Saimaa
Pienehkö syysmyrsky pakoitti pitämään parin päivän breikin lohihommissa. Hieman harmitti, mutta toisaalta pitää sitä muutakin tekemistä olla kuin lohen perässä ravaaminen. Ensi viikosta tulee 5 päivän tauko touhuun, listassa maakuntamatkailua.
Aamu sujui normaalisti, aikainen herätys ja pimeässä vene marssikuntoon. Kahdeksan aikaan oli jo pikainen "esiviritys" uinneille tehty.
Olen yksin uistellessa alkanut käyttämään ns. 2 laskun taktiikkaa: Ensimmäisellä laskulla lasken kaikki uinnit pikaisesti säätäen veteen ja käytän tosi lyhyitä vapareita.
Kun kaikki pyynnöt on roiskittu suurinpiirtein veteen aloitan uuden kierroksen, jolloin säädän huolella uinnit ja lasken reilummat vaparit, yleensä 120-150ft.
Aamu oli aika rauhallinen, tuulta oli lännen suunnasta 4-5m/s ja aurinko valaisi ajoittain pilvien välistä.
Viimeaikoina olen aika huolella pommittanut parin selän penkkoja ja pakkoja, näin olen löytänyt hyviä syöttiparvia ja jopa lauttoja.
Päivän tarkoitus oli vain ajella parvelta toiselle (jos ovat samoilla paikoilla).
Ja taktiikka palkitsi samantien.
Muutamien syöttiparvien piirryttyä näytölle rääkäisi räikkä komeasti ja pullea lohi hyppi veneen takana. Lopulta aika kesysti sain haavittua 64cm / 3400gr järvilohen. Samaan aikaan myös toisen puolen uloin pakitteli melko vaisusti, mutta reilusti. Pikaiseen irroitukseen veneen viereen saapui 55-60cm järvitaimen. Eipä ole taimenia vähään aikaan näkynytkään, liekö tuulinen keli nostattanut taimenta pintaan.
Eikä siinä vielä kaikki, kun taimen oli vapautettu tämähti takilan alimpaan ~60cm järvilohi joka esitti komeat hyppyshowt plaanareiden välissä. Tämäkin kala sai vapauden, sovittiin treffit uudestaan, kun kokoa löytyy 80cm. :)
Metsäyhtiöt on ilmeisesti lopettaneet uitot Saimaalla, en ainakaan ole yhtään tukkilauttaa bongannut. Tilalle on ilmestynyt tämän kaltaisia katiskoja.
Raju oli aloitus. Ruokakala oli veneessä ja paikoilla ei ilmeisemmin ollut isompaa kalaa, joten lähdin harrastamaan seikkailua vähän sinne ja tänne. Parvia löytyi vähän sieltä - täältä, kuitenkaan mittakaloja en onnistunut havannoimaan. Loppupäivän saldoksi jäi muutama alamitan vapautus.
Kolmen aikoihin länsituuli voimistui sellaisiin lukemiin, että oli pakko kelailla pyynnit ylös. Siirtymä rantaan hirveässä aallokossa kesti ennätyskauan, turvallisuus ennenkaikkea.
Sellainen keikka, tapahtumia oli mukavasti ja ruokakalakin nousi. Seuraava isku on huomenna ja kohteena se isompi. ;)
Saldoa:
Vesillä 9h
64cm 3400gr
2 ~60cm cr
Vesi: ALLE 10c (9,5)
Bensaa: 15l
Aamu sujui normaalisti, aikainen herätys ja pimeässä vene marssikuntoon. Kahdeksan aikaan oli jo pikainen "esiviritys" uinneille tehty.
Olen yksin uistellessa alkanut käyttämään ns. 2 laskun taktiikkaa: Ensimmäisellä laskulla lasken kaikki uinnit pikaisesti säätäen veteen ja käytän tosi lyhyitä vapareita.
Kun kaikki pyynnöt on roiskittu suurinpiirtein veteen aloitan uuden kierroksen, jolloin säädän huolella uinnit ja lasken reilummat vaparit, yleensä 120-150ft.
Aamu oli aika rauhallinen, tuulta oli lännen suunnasta 4-5m/s ja aurinko valaisi ajoittain pilvien välistä.
Viimeaikoina olen aika huolella pommittanut parin selän penkkoja ja pakkoja, näin olen löytänyt hyviä syöttiparvia ja jopa lauttoja.
Päivän tarkoitus oli vain ajella parvelta toiselle (jos ovat samoilla paikoilla).
Ja taktiikka palkitsi samantien.
Muutamien syöttiparvien piirryttyä näytölle rääkäisi räikkä komeasti ja pullea lohi hyppi veneen takana. Lopulta aika kesysti sain haavittua 64cm / 3400gr järvilohen. Samaan aikaan myös toisen puolen uloin pakitteli melko vaisusti, mutta reilusti. Pikaiseen irroitukseen veneen viereen saapui 55-60cm järvitaimen. Eipä ole taimenia vähään aikaan näkynytkään, liekö tuulinen keli nostattanut taimenta pintaan.
Eikä siinä vielä kaikki, kun taimen oli vapautettu tämähti takilan alimpaan ~60cm järvilohi joka esitti komeat hyppyshowt plaanareiden välissä. Tämäkin kala sai vapauden, sovittiin treffit uudestaan, kun kokoa löytyy 80cm. :)
Metsäyhtiöt on ilmeisesti lopettaneet uitot Saimaalla, en ainakaan ole yhtään tukkilauttaa bongannut. Tilalle on ilmestynyt tämän kaltaisia katiskoja.
Raju oli aloitus. Ruokakala oli veneessä ja paikoilla ei ilmeisemmin ollut isompaa kalaa, joten lähdin harrastamaan seikkailua vähän sinne ja tänne. Parvia löytyi vähän sieltä - täältä, kuitenkaan mittakaloja en onnistunut havannoimaan. Loppupäivän saldoksi jäi muutama alamitan vapautus.
Kolmen aikoihin länsituuli voimistui sellaisiin lukemiin, että oli pakko kelailla pyynnit ylös. Siirtymä rantaan hirveässä aallokossa kesti ennätyskauan, turvallisuus ennenkaikkea.
Sellainen keikka, tapahtumia oli mukavasti ja ruokakalakin nousi. Seuraava isku on huomenna ja kohteena se isompi. ;)
Saldoa:
Vesillä 9h
64cm 3400gr
2 ~60cm cr
Vesi: ALLE 10c (9,5)
Bensaa: 15l
18.10. Saimaa
Eipä sitä uistelutreffien 30 tunnin rypispistyksen jälkeen malttanut pitää kuin yhden välipäivän.
Ennen auringon ensisäteitä irtaannuttiin Klasun kansa laiturista ja aloitettiin parin kilometrin siirtymä aloituspaikoille aseina plotteri ja hakuvalo.
Keli oli siedettävä, myötätuulta oli pyyntejä laskiessa 5 - 6 metrin luokkaa.
Ei mennyt montakaan tuntia, kun keli paheni jonkin verran. Etelästä puhalsi paikoitellen aikamoista moukaria meidän vetolinjoille. Kovimmat puuskat mitä mitattiin olivat 14ms, joten ns ottikeli oli tosiasia.
Tuuli toi myös mukanaan pieniä siimasotkuja, mutta niistäkin selvittiin melko vähäisin menetyksin. Tällä kertaa ei tainnut edes sataa metriä poistua pintasiimaa keloilta. :)
Myös kalatapahtumia löytyi päivään, aamupäivästä vapauteltiin ja merkattiin pari 40-50cm lohta. Iltapäivällä tooodella laiska n.60cm /3kg kala kävi veneen vieressä, ajatuksena oli merkata se, mutta sen verran sätki jahtimmekyljellä, ettei viittitty ottaa veneeseen kolhiintumaan.
Iltapäivällä saatiin kovasta keikutuksesta sen verran tarpeeksemme, että ajauduttiin erään saaren taakse pyörimään ympyrää. Positiiviseksi ylläriksi alueelta löytyi myös runsaita lauttoja syöttikalaa. Eikä mennyt kauankaan, kun uloimman pintapyyntikelan räikkä parahti. Melkoisen energinen kala oli kelpuuttanut pyynnin lounaakseen. Veneen taakse kala tuli oikeastaan melko helposti, sitten alkoikin tapahtua. Komeiden hyppyjen jälkeen mentiin 40-50ft suoraan veneen alle ja tietenkin takilavaijereihin. Pienten vastoinkäymisten jälkeen, lopuksi siimasta väsyttäen ja moottorikaivosta haavittaen saatiin kala veneeseen. 61cm / 2900gr järvilohi.
Hankala selittää tapahtumaa, kun siinä tapahtui niin paljon lyhyessä ajassa, onneksi koko hässäkkä tarttui videolle. Tämä haavitus ei mennyt aivan kuin elokuvissa.
Tämän jälkeen vielä pari pyörähdystä paikoilla, takilasta varovainen tärppi oli päivän viimeinen tapahtuma. Tämän jälkeen alettiin kelailemaan raatoja veneeseen.
Vielä 5km paukutus suoraan vastaseen ja auton pakkaus, taas se päivä venyi pimeästä pimeään. Tuttua syystoimintaa siis.
Tapahtumia mahtui päivään varsin mallikkaasti, melkein kokoajan jotakin viritelmää oli päällä. Ja joku vielä väittää että uistelu on passiivista kalastamista!
Perjantaina ja Lauantaina homma jatkuu, toivottavasti saisi kontaktia vauraampaakin kalaan.
Saldoa:
Vesillä 10h
61cm 2900gr
n. 60cm / 3000gr c&r
4 merkattua pikkulohta
20l bensaa
Ennen auringon ensisäteitä irtaannuttiin Klasun kansa laiturista ja aloitettiin parin kilometrin siirtymä aloituspaikoille aseina plotteri ja hakuvalo.
Keli oli siedettävä, myötätuulta oli pyyntejä laskiessa 5 - 6 metrin luokkaa.
Ei mennyt montakaan tuntia, kun keli paheni jonkin verran. Etelästä puhalsi paikoitellen aikamoista moukaria meidän vetolinjoille. Kovimmat puuskat mitä mitattiin olivat 14ms, joten ns ottikeli oli tosiasia.
Tuuli toi myös mukanaan pieniä siimasotkuja, mutta niistäkin selvittiin melko vähäisin menetyksin. Tällä kertaa ei tainnut edes sataa metriä poistua pintasiimaa keloilta. :)
Myös kalatapahtumia löytyi päivään, aamupäivästä vapauteltiin ja merkattiin pari 40-50cm lohta. Iltapäivällä tooodella laiska n.60cm /3kg kala kävi veneen vieressä, ajatuksena oli merkata se, mutta sen verran sätki jahtimmekyljellä, ettei viittitty ottaa veneeseen kolhiintumaan.
Iltapäivällä saatiin kovasta keikutuksesta sen verran tarpeeksemme, että ajauduttiin erään saaren taakse pyörimään ympyrää. Positiiviseksi ylläriksi alueelta löytyi myös runsaita lauttoja syöttikalaa. Eikä mennyt kauankaan, kun uloimman pintapyyntikelan räikkä parahti. Melkoisen energinen kala oli kelpuuttanut pyynnin lounaakseen. Veneen taakse kala tuli oikeastaan melko helposti, sitten alkoikin tapahtua. Komeiden hyppyjen jälkeen mentiin 40-50ft suoraan veneen alle ja tietenkin takilavaijereihin. Pienten vastoinkäymisten jälkeen, lopuksi siimasta väsyttäen ja moottorikaivosta haavittaen saatiin kala veneeseen. 61cm / 2900gr järvilohi.
Hankala selittää tapahtumaa, kun siinä tapahtui niin paljon lyhyessä ajassa, onneksi koko hässäkkä tarttui videolle. Tämä haavitus ei mennyt aivan kuin elokuvissa.
Tämän jälkeen vielä pari pyörähdystä paikoilla, takilasta varovainen tärppi oli päivän viimeinen tapahtuma. Tämän jälkeen alettiin kelailemaan raatoja veneeseen.
Vielä 5km paukutus suoraan vastaseen ja auton pakkaus, taas se päivä venyi pimeästä pimeään. Tuttua syystoimintaa siis.
Tapahtumia mahtui päivään varsin mallikkaasti, melkein kokoajan jotakin viritelmää oli päällä. Ja joku vielä väittää että uistelu on passiivista kalastamista!
Perjantaina ja Lauantaina homma jatkuu, toivottavasti saisi kontaktia vauraampaakin kalaan.
Saldoa:
Vesillä 10h
61cm 2900gr
n. 60cm / 3000gr c&r
4 merkattua pikkulohta
20l bensaa
14-16.10. Saimaa - Kalamies.com, Uistelutreffit
Kalamies.comin pojat järjestivät jo lähes perinteeksi muodostuneet uistelutreffit Suur-Saimaan vesille. Ajankohta ja loma mahdollistivat osallistumisen tapahtumaan täydellä panoksella. Kyytiin lähti tällä kertaa Mikko, jonka kanssa ollaan useat kerrat käyty kokemassa onnistumisia Vuohijärvellä.
Perjantaina lähtö venyi lähemmäs yhdeksää, jolloin vene irtaantui rannasta. Keli oli melko kuoppainen, tuulta löytyi pohjoisen suunnasta 8-9ms. Kuitenkin 2 ukon eväät ja muut varusteet keulassa painottivat Busteria sen verran mukavasti, että ihan mukavalla siirtymävauhdilla pystyttiin paukuttamaan tuulen yläpuolelle.
Reippaassa myötäisessä päästiin laskemaan syötit vetoon. Myös pieni räntäkuuro yllätti muikkuja viritellessä. Tänä vuonna olen kelistä huolimatta vetänyt raksia, AS-hupun lisärei´ittäminen mahdollistaa melko kovatkin vaihtelut vetonopeuksissa uinnin kärsimättä.
Kaarreltiin lähinnä samoja paikkoja mistä edellisenä kertana Klasun kanssa saatiin mittakalat. Aluella oli parvia mukavasti, mutta nyt vaan ei saatu syöttiä kelpaamaan raadille.
Kovasta yrityksesä huolimatta päivän saldo jäi laihaksi, pari alamittaa vapautettiin veneen vieressä.
Kuudelta kelailtiin pyynnöt ylös ja pikaista vauhtia siirryttiin tukikohtaamme, Leviäsaareen.
Moni muukin oli ilmeisesti ottanut perjantain pekkaspäiväksi, kun porukkaa leviässä oli jo varsin mallikkaasti, vieraskirjaan ilmaantui illan mittaan 22 nimeä ja 12 venettä keikkui rannassa.
Kalaakin päästiin illalla maistamaan, kun Markku savusteli saamansa 61cm lohen ja ilmeisesti jonkun muun saaman taimenen. Oli kyllä hyvää!
Lauantaina herätys heti kuuden jälkeen ja pikainen virkoaminen. Vene irtaantui rannasta jo ennen seitsemää.
Tavoite oli saada pyynnöt vetoon, ennen auringon nousua. Emme kuitenkaan siinä onnistuneet, vaan ensisäteet häikäisivät meitä jo siirtymää tehdessä.
Aloitettiin samoilta paikoilta mihin edellisenä päivänä lopeteltiin, jotenkin vaan oli luottoa löytyy alueeseen, josta olen varmaan 50% urani lohista saanut.
Keli oli täysin edellisen vastakohta, tuuli oli tyyntynyt lähes olemattomiin ja kääntynyt lännen suuntaan. Myös ilmanpaineet lähtivät laskuun edellisen päivänä 1035 huippulukemista.
Heti ensimmäisen laskun aikana ensimmäinen alamitta kolkutteli, tämä herätteli toiveita että voisi olla hyväkin päivä. Se taisi olla vain "sattumaa" ja koko aamupäivään mahtui 3 alamitan vapautusta. Ehkä vaan pyörittiin pienen kalan paikoilla, kun ei saatu kontaktia mittakalaan. Toissaalta taas kuultiin, että samoilta paikoilta missä pyörittiin oli noussut ainankin 3,8kg ja 2,8kg lohet treffiveneisiin.
Meitä mitat osasivat väistellä, iltapäivään mahtui varmaan 20 hupun, syötin ja levyn vaihtoa ilman tulosta. Yrityksen puutteesta meitä ei voinut syyttää. Ei vaan sattunut syömäparvi kohdalleen. Iltapäivän saldoksi jäi 3-4 alamitan vapautusta ja satakunta metriä menetettyä siimaa.
Kuudelta taas pikavauhtia pyynnit ylös, Leviään saunomaan ja suunnittelemaan seuraavan päivän kuvioita.
Treffiporukan saldo tälle päivälle oli 61cm 2,8kg ja 66cm 3,8kg yhteen veneeseen ja toiseen 66cm ja 3,6kg. Kalaa siis ollut liikkeellä, mutta venemäärään nähden melko vähän.
Taas saatiin maistaa mahtavan hyvää savulohta, tästä kiitos Simolle, Juhalle ja Veikalle.
Sunnuntaina herätys samaan aikaan, kun lauantainakin. Kiire oli vesille, ties vaikka lohi syö heti auringon noustessa. :)
Tälle päivälle reittisuunnitelma meni aivan uusiksi ja lähdettiin sellaisille vesille missä en ole oikeastaan uistellut kuin kesä kuumalla. Sarviniemen yläpuoleiset vesialueet olivat niin täynnä veneitä, että omien linjojen vetäminen oli vain toive-unta.
Tuuli oli pysynyt lännen suunnnassa, mutta voimistunut yöllä jonkin verran, puhuria riitti n. 6-7ms verran. 20 minuutin siirtymän jälkeen aloiteltiin myötäiseen virittelemään uinteja. Tarkoista ottipaikoista tällä selällä ei ollut juurikaan tietoa, mutta mentiin ns. mututuntumalla ja etsittiin hyviä parvia.
Kolmatta vapaa laskiessa uloimman plaanerin roskapaino pyynti kelpasi jo alamitta taimenelle. Taas lupaili yhtä hyvää (vai kenties huonoa....?) kun edellisellekkin päivälle. Tämän vapautettua saatiinkin viritellä loput pyynnöt rauhassa ja nauttia aamupala veneen keikkuessa melkoisesti.
Tunnin hakuammunnan jälkeen löydettiin aivan mahtava syöttikala lautta, pituutta tällä esiintymällä oli lähes 50 metriä. Ensimmäinen ylitys tuotti yhden alamitan ja päätettiin sivuuttaa paikka uudestaan.
Sitten tämähtikin vähän reilummanlaisesti:
30gr takaa ja 255ft kokonaisvaparilta vedettiin kerta vedolla 100 jalkaa pihalle. Sitä seurasi hetken tauko ja taas vietiin kahta kovempaa. Koskaan en ole kuullut, että 7000 suorastaan vinkuu tällä tavalla. 10-20-30-40-50-60ft mentiin hetkessä 70-80ft PRKL IRTI. Lähes 200 jalkaa siimaa pihalle minuutin aikana ja sitten siimat poikki tapsista. Kyllä harmitti, ei mitään hajua mitä siiman päässä oli mutta iso se oli. Tapsi oli 0.60 Sufix ja mitään rispaantumisen jälkiä ei katkeamispaikan yläpuolella ollut. Käsittämätöntä ja kyllä harmittaa. Tästäkin fiaskosta on videota, mutta eipä siinä paljon ole katsomista, siimaa vaan juoksee pihalle ja sitten muutamia voimasanoja siiman petettyä.
Tämä vähän latisti tunnelmaa, jäätiin alueelle pyörimään mutta ei enää saatu, kuin muutamia alamittoja. Kalaa kuitenkin kaiku piirsi kaikenaikaa reilusti.
Iltapäivällä syöttien vaihto keskeytyi kavereiden soittoon, että Verado oli hyytynyt lähiselälle. Meidän uistelupäivä päättyi siihen ja käytiin hinailemassa venekunta rantaan. Siitä pienet siivoilut vielä Leviässä ja keula kohti kotia.
Ja vetoahan ei lopeteta vaikka motori piiputtaa, vaaput menossa vetoon hinauksesta huolimatta.
Pikku Yamahakin jaksoi vielä yllättää, kun siirryttiin Leviästä hotellin rantaan. 4 ukon tavarat ja miehet kyydissä jaksoi vielä vääntää veneen plaaniin. Tiukkaa teki mutta ihme tapahtui. Ilman trimmilevyjä tämä olisi ollut mahdoton suorite.
Sellainen sunnuntai, treffiporukan saldoksi taisi jäädä Team hellokityn 2,8kg ja 4kg lohet. Muut lopettelivat jo hyvissä ajoin ja lähtivät kotikonnuilleen.
Hieno pidennetty viikonloppu saimaalla taas takana, kalaa ei tullut mutta yksi totaalisen ikimuistoinen tapahtuma saatiin. Se korvaa monta 3 kilon lohta ja varmasti näkyy painajaisissa.
Kiitokset Markulle, Kalamies.comin porukalle ja Lauritsalan erämiehille todella hyvin järjestetystä miittingistä. Toivottavasti perinne jatkuu taas keväällä.
Saldoa:
Vesillä: n. 3oh
Bensaa: n. 60l
MP
Perjantaina lähtö venyi lähemmäs yhdeksää, jolloin vene irtaantui rannasta. Keli oli melko kuoppainen, tuulta löytyi pohjoisen suunnasta 8-9ms. Kuitenkin 2 ukon eväät ja muut varusteet keulassa painottivat Busteria sen verran mukavasti, että ihan mukavalla siirtymävauhdilla pystyttiin paukuttamaan tuulen yläpuolelle.
Reippaassa myötäisessä päästiin laskemaan syötit vetoon. Myös pieni räntäkuuro yllätti muikkuja viritellessä. Tänä vuonna olen kelistä huolimatta vetänyt raksia, AS-hupun lisärei´ittäminen mahdollistaa melko kovatkin vaihtelut vetonopeuksissa uinnin kärsimättä.
Kaarreltiin lähinnä samoja paikkoja mistä edellisenä kertana Klasun kanssa saatiin mittakalat. Aluella oli parvia mukavasti, mutta nyt vaan ei saatu syöttiä kelpaamaan raadille.
Kovasta yrityksesä huolimatta päivän saldo jäi laihaksi, pari alamittaa vapautettiin veneen vieressä.
Kuudelta kelailtiin pyynnöt ylös ja pikaista vauhtia siirryttiin tukikohtaamme, Leviäsaareen.
Moni muukin oli ilmeisesti ottanut perjantain pekkaspäiväksi, kun porukkaa leviässä oli jo varsin mallikkaasti, vieraskirjaan ilmaantui illan mittaan 22 nimeä ja 12 venettä keikkui rannassa.
Kalaakin päästiin illalla maistamaan, kun Markku savusteli saamansa 61cm lohen ja ilmeisesti jonkun muun saaman taimenen. Oli kyllä hyvää!
Lauantaina herätys heti kuuden jälkeen ja pikainen virkoaminen. Vene irtaantui rannasta jo ennen seitsemää.
Tavoite oli saada pyynnöt vetoon, ennen auringon nousua. Emme kuitenkaan siinä onnistuneet, vaan ensisäteet häikäisivät meitä jo siirtymää tehdessä.
Aloitettiin samoilta paikoilta mihin edellisenä päivänä lopeteltiin, jotenkin vaan oli luottoa löytyy alueeseen, josta olen varmaan 50% urani lohista saanut.
Keli oli täysin edellisen vastakohta, tuuli oli tyyntynyt lähes olemattomiin ja kääntynyt lännen suuntaan. Myös ilmanpaineet lähtivät laskuun edellisen päivänä 1035 huippulukemista.
Heti ensimmäisen laskun aikana ensimmäinen alamitta kolkutteli, tämä herätteli toiveita että voisi olla hyväkin päivä. Se taisi olla vain "sattumaa" ja koko aamupäivään mahtui 3 alamitan vapautusta. Ehkä vaan pyörittiin pienen kalan paikoilla, kun ei saatu kontaktia mittakalaan. Toissaalta taas kuultiin, että samoilta paikoilta missä pyörittiin oli noussut ainankin 3,8kg ja 2,8kg lohet treffiveneisiin.
Meitä mitat osasivat väistellä, iltapäivään mahtui varmaan 20 hupun, syötin ja levyn vaihtoa ilman tulosta. Yrityksen puutteesta meitä ei voinut syyttää. Ei vaan sattunut syömäparvi kohdalleen. Iltapäivän saldoksi jäi 3-4 alamitan vapautusta ja satakunta metriä menetettyä siimaa.
Kuudelta taas pikavauhtia pyynnit ylös, Leviään saunomaan ja suunnittelemaan seuraavan päivän kuvioita.
Treffiporukan saldo tälle päivälle oli 61cm 2,8kg ja 66cm 3,8kg yhteen veneeseen ja toiseen 66cm ja 3,6kg. Kalaa siis ollut liikkeellä, mutta venemäärään nähden melko vähän.
Taas saatiin maistaa mahtavan hyvää savulohta, tästä kiitos Simolle, Juhalle ja Veikalle.
Sunnuntaina herätys samaan aikaan, kun lauantainakin. Kiire oli vesille, ties vaikka lohi syö heti auringon noustessa. :)
Tälle päivälle reittisuunnitelma meni aivan uusiksi ja lähdettiin sellaisille vesille missä en ole oikeastaan uistellut kuin kesä kuumalla. Sarviniemen yläpuoleiset vesialueet olivat niin täynnä veneitä, että omien linjojen vetäminen oli vain toive-unta.
Tuuli oli pysynyt lännen suunnnassa, mutta voimistunut yöllä jonkin verran, puhuria riitti n. 6-7ms verran. 20 minuutin siirtymän jälkeen aloiteltiin myötäiseen virittelemään uinteja. Tarkoista ottipaikoista tällä selällä ei ollut juurikaan tietoa, mutta mentiin ns. mututuntumalla ja etsittiin hyviä parvia.
Kolmatta vapaa laskiessa uloimman plaanerin roskapaino pyynti kelpasi jo alamitta taimenelle. Taas lupaili yhtä hyvää (vai kenties huonoa....?) kun edellisellekkin päivälle. Tämän vapautettua saatiinkin viritellä loput pyynnöt rauhassa ja nauttia aamupala veneen keikkuessa melkoisesti.
Tunnin hakuammunnan jälkeen löydettiin aivan mahtava syöttikala lautta, pituutta tällä esiintymällä oli lähes 50 metriä. Ensimmäinen ylitys tuotti yhden alamitan ja päätettiin sivuuttaa paikka uudestaan.
Sitten tämähtikin vähän reilummanlaisesti:
30gr takaa ja 255ft kokonaisvaparilta vedettiin kerta vedolla 100 jalkaa pihalle. Sitä seurasi hetken tauko ja taas vietiin kahta kovempaa. Koskaan en ole kuullut, että 7000 suorastaan vinkuu tällä tavalla. 10-20-30-40-50-60ft mentiin hetkessä 70-80ft PRKL IRTI. Lähes 200 jalkaa siimaa pihalle minuutin aikana ja sitten siimat poikki tapsista. Kyllä harmitti, ei mitään hajua mitä siiman päässä oli mutta iso se oli. Tapsi oli 0.60 Sufix ja mitään rispaantumisen jälkiä ei katkeamispaikan yläpuolella ollut. Käsittämätöntä ja kyllä harmittaa. Tästäkin fiaskosta on videota, mutta eipä siinä paljon ole katsomista, siimaa vaan juoksee pihalle ja sitten muutamia voimasanoja siiman petettyä.
Tämä vähän latisti tunnelmaa, jäätiin alueelle pyörimään mutta ei enää saatu, kuin muutamia alamittoja. Kalaa kuitenkin kaiku piirsi kaikenaikaa reilusti.
Iltapäivällä syöttien vaihto keskeytyi kavereiden soittoon, että Verado oli hyytynyt lähiselälle. Meidän uistelupäivä päättyi siihen ja käytiin hinailemassa venekunta rantaan. Siitä pienet siivoilut vielä Leviässä ja keula kohti kotia.
Ja vetoahan ei lopeteta vaikka motori piiputtaa, vaaput menossa vetoon hinauksesta huolimatta.
Pikku Yamahakin jaksoi vielä yllättää, kun siirryttiin Leviästä hotellin rantaan. 4 ukon tavarat ja miehet kyydissä jaksoi vielä vääntää veneen plaaniin. Tiukkaa teki mutta ihme tapahtui. Ilman trimmilevyjä tämä olisi ollut mahdoton suorite.
Sellainen sunnuntai, treffiporukan saldoksi taisi jäädä Team hellokityn 2,8kg ja 4kg lohet. Muut lopettelivat jo hyvissä ajoin ja lähtivät kotikonnuilleen.
Hieno pidennetty viikonloppu saimaalla taas takana, kalaa ei tullut mutta yksi totaalisen ikimuistoinen tapahtuma saatiin. Se korvaa monta 3 kilon lohta ja varmasti näkyy painajaisissa.
Kiitokset Markulle, Kalamies.comin porukalle ja Lauritsalan erämiehille todella hyvin järjestetystä miittingistä. Toivottavasti perinne jatkuu taas keväällä.
Saldoa:
Vesillä: n. 3oh
Bensaa: n. 60l
MP
Temmellystä leikkikentällä videon muodossa.
Tällaista tällä kertaa, vähän kiireessä pätkitty ja katkottu.
Ei vaan kestä hermot vääntää videota vanhalla tietokoneella, kun yhden minuutin leikkaamiseen menee vartti.
Klikkaamalla videota pääset katsomaan sen Youtubessa suurempana.
Ei vaan kestä hermot vääntää videota vanhalla tietokoneella, kun yhden minuutin leikkaamiseen menee vartti.
Klikkaamalla videota pääset katsomaan sen Youtubessa suurempana.
12.10. Saimaa
Kerrankin säätiedoitukset miellytti silmää, luvassa syksyinen päivä Saimaalla kevyessä länsituulessa.
Aamulla Klasu kyytiin ennen kukonlaulua ja suunta kohti Taipalsaaren rannikkoa. Hyvissä ajoin ennen auringonnousua oltiin valmistettu vene ja tehty noin 5km siirtymä kalapaikoille. Pyynnöt laskettiin puuskittaiseen sivumyötäiseen erästä kanjonia mukaillen.
Ennen yhdeksää kelailtiin jo ensimmäinen alamitta veneeseen. Klasu on lähtenyt mukaan järvilohien vapaaehtois-merkkaamis porukkaan, joten kaikki veneessä käyvät alamitat saisivat merkin selkäevän kylkeen. Mielenkiintoista seurata kuinka lohien leimaaminen tapahtuu.
Sain myös projektista videoklippiä jota laitan näkyviin, kunhan saan matskut edioitua kivikautisella koneellani.
Lokit olivat reisana koko aamupäivän, välillä tulivat todella röyhkeästi syöttien kimppuun ja kerran saivat syötin suuhunkin asti. Todella inhoittava projekti irroittaa huutavaa lokkia koukuista.Tämän takia ei juuri syöttejäkään voinut katsella, ärsyttävät siipiniekat haittasivat toimia oleellisesti!
Kaiku piirteli todella mukavia parvia koko aamun ajan, alkaa kalaparvet löytymään sieltä, mistä aikaisempinakin syksyinä.
Myös toinen alamitta niitattiin aamun aikana.
Ennen puoltapäivää syöttien vaihdon yhteydessä 20gr takaa oleva salakka kelpasi vähän vauraammalle kalalle ja plaanari töksäytteli hieman taaksepäin. Kohta veneen lattialla köllötti "lohiloman" ensimmäinen mittakala, 61cm / 2800gr lohi.
Alueella josta kala lähti oli parvia aivan "huttunaan", pyörittiin pari - kolme kertaa spotin yli, mutta paikalla oli vain yksi alamitta.
Iltapäiväksi suunnattiin alueelle, jolla olen pyörinyt viimeisen viikon ajan ja ihastellut parvia. Ajatuksena oli, että nyt sieltä löytyisi myös syövää kalaa.
Tuntui kuitenkin, että syönti tyrehtyi lähes kokonaan. Neljään asti saatiin vetää ilman mitään tapahtua, sitten taas alamitta kolkutteli takilassa. Tässä vaiheessa tehtiin päätös, että lopetellaan viiden aikaan.
Kello löi viisi, eikä kuullunut tapahtumia - alettiin kelailemaan pyyntöjä ylös.
Kun vedessä oli enään 3 syöttiä lähti uloin (sen puolen ainut plaaneri) ja vauhdilla. Kerrankin räikkä soi ihan oikeasti ja kala tempoi siimaa ulos mahtavalla voimalla. Kun saatiin plaaneri laukaistua ja siima tiukalle tämähti toiselle puolelle lähes samanlaiset lähdöt, siimaa pihalle ja lohi hyppi veneen takana.
Hieman epäuskoinen olo oli, kun 3 vavasta kahta vietiin suhteellisen kovalla voimalla. Nopeasti kuitenkin kalat väsyivät ja ensiksi haavittiin 62cm ja 3kg kala, hetkeä siitä myöhemmin 63cm ja 3,3kg. Alkavat lohet olemaan jo mukavan mallisia.
Uskomaton lopetus päivälle, jotenkin tuntuu, että tästä on suunta vain alaspäin.
- Toivottavasti ei ole.
Nyt on syyskausi kunnolla aloitettu ja kalan makuun päästy. Seuraavalla kerralla, jos samanlaiseen syöntiin törmään saa kyllä osa kaloista vapauden.
Seuraava vetosetti tulee olemaan pe, la ja su. Olisihan se mukava saada 70cm rikki noin lihavalla lohella, ei olla kaukana 5 kg punalihaisesta siinä vaiheessa...
Syksy on vasta alussa!
Aika paljon videotakin tuli keikalla kuvattua, en vaan tähän hätään ehdi pätkiä editoimaan joten matskua tulee esille myöhemmin.
Saldoa:
Vesillä: 10h
Bensaa: 18l
3 kpl lohia
61cm 2800gr
62cm 3000gr
63cm 3300gr
4kpl merkattuja alamittoja 34-42cm
Veden lämmöt: 11,5
Paineet: 995 ++
Aamulla Klasu kyytiin ennen kukonlaulua ja suunta kohti Taipalsaaren rannikkoa. Hyvissä ajoin ennen auringonnousua oltiin valmistettu vene ja tehty noin 5km siirtymä kalapaikoille. Pyynnöt laskettiin puuskittaiseen sivumyötäiseen erästä kanjonia mukaillen.
Ennen yhdeksää kelailtiin jo ensimmäinen alamitta veneeseen. Klasu on lähtenyt mukaan järvilohien vapaaehtois-merkkaamis porukkaan, joten kaikki veneessä käyvät alamitat saisivat merkin selkäevän kylkeen. Mielenkiintoista seurata kuinka lohien leimaaminen tapahtuu.
Sain myös projektista videoklippiä jota laitan näkyviin, kunhan saan matskut edioitua kivikautisella koneellani.
Lokit olivat reisana koko aamupäivän, välillä tulivat todella röyhkeästi syöttien kimppuun ja kerran saivat syötin suuhunkin asti. Todella inhoittava projekti irroittaa huutavaa lokkia koukuista.Tämän takia ei juuri syöttejäkään voinut katsella, ärsyttävät siipiniekat haittasivat toimia oleellisesti!
Kaiku piirteli todella mukavia parvia koko aamun ajan, alkaa kalaparvet löytymään sieltä, mistä aikaisempinakin syksyinä.
Myös toinen alamitta niitattiin aamun aikana.
Ennen puoltapäivää syöttien vaihdon yhteydessä 20gr takaa oleva salakka kelpasi vähän vauraammalle kalalle ja plaanari töksäytteli hieman taaksepäin. Kohta veneen lattialla köllötti "lohiloman" ensimmäinen mittakala, 61cm / 2800gr lohi.
Alueella josta kala lähti oli parvia aivan "huttunaan", pyörittiin pari - kolme kertaa spotin yli, mutta paikalla oli vain yksi alamitta.
Iltapäiväksi suunnattiin alueelle, jolla olen pyörinyt viimeisen viikon ajan ja ihastellut parvia. Ajatuksena oli, että nyt sieltä löytyisi myös syövää kalaa.
Tuntui kuitenkin, että syönti tyrehtyi lähes kokonaan. Neljään asti saatiin vetää ilman mitään tapahtua, sitten taas alamitta kolkutteli takilassa. Tässä vaiheessa tehtiin päätös, että lopetellaan viiden aikaan.
Kello löi viisi, eikä kuullunut tapahtumia - alettiin kelailemaan pyyntöjä ylös.
Kun vedessä oli enään 3 syöttiä lähti uloin (sen puolen ainut plaaneri) ja vauhdilla. Kerrankin räikkä soi ihan oikeasti ja kala tempoi siimaa ulos mahtavalla voimalla. Kun saatiin plaaneri laukaistua ja siima tiukalle tämähti toiselle puolelle lähes samanlaiset lähdöt, siimaa pihalle ja lohi hyppi veneen takana.
Hieman epäuskoinen olo oli, kun 3 vavasta kahta vietiin suhteellisen kovalla voimalla. Nopeasti kuitenkin kalat väsyivät ja ensiksi haavittiin 62cm ja 3kg kala, hetkeä siitä myöhemmin 63cm ja 3,3kg. Alkavat lohet olemaan jo mukavan mallisia.
Uskomaton lopetus päivälle, jotenkin tuntuu, että tästä on suunta vain alaspäin.
- Toivottavasti ei ole.
Nyt on syyskausi kunnolla aloitettu ja kalan makuun päästy. Seuraavalla kerralla, jos samanlaiseen syöntiin törmään saa kyllä osa kaloista vapauden.
Seuraava vetosetti tulee olemaan pe, la ja su. Olisihan se mukava saada 70cm rikki noin lihavalla lohella, ei olla kaukana 5 kg punalihaisesta siinä vaiheessa...
Syksy on vasta alussa!
Aika paljon videotakin tuli keikalla kuvattua, en vaan tähän hätään ehdi pätkiä editoimaan joten matskua tulee esille myöhemmin.
Saldoa:
Vesillä: 10h
Bensaa: 18l
3 kpl lohia
61cm 2800gr
62cm 3000gr
63cm 3300gr
4kpl merkattuja alamittoja 34-42cm
Veden lämmöt: 11,5
Paineet: 995 ++
11.10. Saimaa
Taas on aika tehdä uusia ennätyksiä, nimittäin en koskaan ole näin alhaisilla ilmanpainella ollut vesillä. Aamu oli sateinen, tuulta ei ollut nimeksikään.
Pitkästä aikaa uskaltauduin Kyläniemen eteläisille vesille testailemaan pyyntien tehokkuutta. Melko rauhassa sai pyynnöt viritellä, muita kalastajia ei näkynyt koko alueella. Tunnin vedon jälkeen ilmestyi 2 trooliparia vetelemään penkkoja. Aamupäivä menikin niitä väistellen.
Kuvassa näkyvä troolipari ei liity aikaisemmin mainitsemaani luvattomaan kalastukseen.
Tapahtumiakin aamun mahtui, yksi rivakka plaanerinpakitus jäi vähän kaivelemaan. Kerta vedolla lähti 40-50ft siimaa uloimman plaanerin takaa. Sitten onnistuinkin ravistelemaan kilpakumppanin irti.
Muita mainittavia tapahtumia ei juurikaan ollut, pari alamittaista taimenta laskin kasvamaan, suuremman ollessa ehkä 55-58cm.
Iltapäivästä alkoi tuulemaan pohjoisen suunnasta siihen malliin, että keli muuttui todella kuoppaiseksi. Kolmen maissa kyllästyin tyhjänvetoon sekä hirveisiin aaltoihin ja lopetin touhun.
Eipä tarvitse taas vähään aikaan Ilkolle mennä, taimenia siellä tuntuu olevan reilusti, mutta toivottua ison lohen kontaktia en (taaskaan) saanut.
Huomenna taas suorittamaan uutta iskua, tällä kertaa suunnataan Klasun kanssa mahdollisimman kauaksi Ilkosta.
Saldoa:
Vesillä: 8h
Veden lämmöt: 11,5
Paineet: 985
Pitkästä aikaa uskaltauduin Kyläniemen eteläisille vesille testailemaan pyyntien tehokkuutta. Melko rauhassa sai pyynnöt viritellä, muita kalastajia ei näkynyt koko alueella. Tunnin vedon jälkeen ilmestyi 2 trooliparia vetelemään penkkoja. Aamupäivä menikin niitä väistellen.
Kuvassa näkyvä troolipari ei liity aikaisemmin mainitsemaani luvattomaan kalastukseen.Tapahtumiakin aamun mahtui, yksi rivakka plaanerinpakitus jäi vähän kaivelemaan. Kerta vedolla lähti 40-50ft siimaa uloimman plaanerin takaa. Sitten onnistuinkin ravistelemaan kilpakumppanin irti.
Muita mainittavia tapahtumia ei juurikaan ollut, pari alamittaista taimenta laskin kasvamaan, suuremman ollessa ehkä 55-58cm.
Iltapäivästä alkoi tuulemaan pohjoisen suunnasta siihen malliin, että keli muuttui todella kuoppaiseksi. Kolmen maissa kyllästyin tyhjänvetoon sekä hirveisiin aaltoihin ja lopetin touhun.
Eipä tarvitse taas vähään aikaan Ilkolle mennä, taimenia siellä tuntuu olevan reilusti, mutta toivottua ison lohen kontaktia en (taaskaan) saanut.
Huomenna taas suorittamaan uutta iskua, tällä kertaa suunnataan Klasun kanssa mahdollisimman kauaksi Ilkosta.
Saldoa:
Vesillä: 8h
Veden lämmöt: 11,5
Paineet: 985
9.10. Saimaa
En ole luovuttanut - vieläkään.
Edellisenä päivänä sain raportteja muutamista onnistumisista. Kuitenkin samalla raportoitiin +30 veneen olevan vesillä, joten muutamat sattumat olivat oikeastaan lähes pakollisia tällaiselle venemäärälle.
Kerrankin ilmanpaineetkin olivat sitä luokkaa, että odotukset olivat hieman tavallista korkeammalla saapuessani Sarviniemen luiskalle.
Tälle päivälle olin tehnyt jo melko selkeän reitti suunnitelman missä pyöriä. Vaikka kaloja oltiin tietyiltä aluelta saatu, ei miun hermot kestä vetää 30 veneen ja 2 trooliparin seassa, kaipaan yksityisyyttä. :)
Seitsemän aikoihin irtaannuin rannasta, keli oli melko vaikea. Tuulta löytyi varmasti yli 10ms pohjoisensuunnasta. Paukutin siirtymävauhdilla vasta-aaltoon niin ylös kuin luvilla pääsi ja sieltä myötäiseen surfaillen laskin aseet.
Melkein samantien, kun koko paketti oli vedessä pakitteli sisin plaaneri alamitan kunniaksi. Kala olisi pyrstöä puristellen ollut sen 60cm, mutta oli niin säälittävän laihassa kunnossa, että laskin kasvamaan.
Sitten alkoikin hiljaisuus. Puoleenpäivään mennessä keli oli tyyntynyt kokonaan. Alkoi jo aaltoja tulla ikävä. Määrätietoisesti kaartelin suunniteltua reittiä ilman suurempia tapahtumia. Yksi alamittainen kävi näyttäytymässä 2 aikoihin ja 6 syöttiä oltiin käyty pureskelemassa syöttejä tarkistellessa.
Ei paljoa muita tapahtumia rasvatyyneen iltapäivään mahtunutkaan. Viiden jälkeen vehkeitä ylös kelatessa vielä yhden pulskan alamitan vapautin, jolla oli tuorehko keltainen carlin-merkki selässä. Näyttää pyynnöt maistuvan niittauksenkin jälkeen. - Hyvä!
Pikainen siirtymä rantaan jossa unenpöpperössä meinasin aiheuttaa itselleni katastrofin. Luonnonluiskalta venettä nostaessa muistelin, että vavat mahtuvat olla takaräkissä, kun veneen vetää ylös. No kyllä, 6 jalkaiset mahtuivatkin olemaan, mutta 8,6 kanssa teki vähän tiukkaa, senkuin havut ja kävyt lentelivät kun Juho nykäisi veneen ylös. :D Onneksi vavat tämän koettelemuksen kestivät.
Haavoja nuoliessa ja kamoja laitellessa sain vielä jakaa herra verkottajan ilonhetkeä. - Oli saanut verkosta 1,5kg nieriän KOMEA LOHI. Voi perkele ja vielä rauhoitusaikana. Oli hermot sen verran tiukassa, että lievä avautuminen oli enemmän kuin lähellä.
Saldoa:
Uistelua 10h
Bensaa: 15l
Paineet: 1010
Pläkä - tuulta
Edellisenä päivänä sain raportteja muutamista onnistumisista. Kuitenkin samalla raportoitiin +30 veneen olevan vesillä, joten muutamat sattumat olivat oikeastaan lähes pakollisia tällaiselle venemäärälle.
Kerrankin ilmanpaineetkin olivat sitä luokkaa, että odotukset olivat hieman tavallista korkeammalla saapuessani Sarviniemen luiskalle.
Tälle päivälle olin tehnyt jo melko selkeän reitti suunnitelman missä pyöriä. Vaikka kaloja oltiin tietyiltä aluelta saatu, ei miun hermot kestä vetää 30 veneen ja 2 trooliparin seassa, kaipaan yksityisyyttä. :)
Seitsemän aikoihin irtaannuin rannasta, keli oli melko vaikea. Tuulta löytyi varmasti yli 10ms pohjoisensuunnasta. Paukutin siirtymävauhdilla vasta-aaltoon niin ylös kuin luvilla pääsi ja sieltä myötäiseen surfaillen laskin aseet.
Melkein samantien, kun koko paketti oli vedessä pakitteli sisin plaaneri alamitan kunniaksi. Kala olisi pyrstöä puristellen ollut sen 60cm, mutta oli niin säälittävän laihassa kunnossa, että laskin kasvamaan.
Sitten alkoikin hiljaisuus. Puoleenpäivään mennessä keli oli tyyntynyt kokonaan. Alkoi jo aaltoja tulla ikävä. Määrätietoisesti kaartelin suunniteltua reittiä ilman suurempia tapahtumia. Yksi alamittainen kävi näyttäytymässä 2 aikoihin ja 6 syöttiä oltiin käyty pureskelemassa syöttejä tarkistellessa.
Ei paljoa muita tapahtumia rasvatyyneen iltapäivään mahtunutkaan. Viiden jälkeen vehkeitä ylös kelatessa vielä yhden pulskan alamitan vapautin, jolla oli tuorehko keltainen carlin-merkki selässä. Näyttää pyynnöt maistuvan niittauksenkin jälkeen. - Hyvä!
Pikainen siirtymä rantaan jossa unenpöpperössä meinasin aiheuttaa itselleni katastrofin. Luonnonluiskalta venettä nostaessa muistelin, että vavat mahtuvat olla takaräkissä, kun veneen vetää ylös. No kyllä, 6 jalkaiset mahtuivatkin olemaan, mutta 8,6 kanssa teki vähän tiukkaa, senkuin havut ja kävyt lentelivät kun Juho nykäisi veneen ylös. :D Onneksi vavat tämän koettelemuksen kestivät.
Haavoja nuoliessa ja kamoja laitellessa sain vielä jakaa herra verkottajan ilonhetkeä. - Oli saanut verkosta 1,5kg nieriän KOMEA LOHI. Voi perkele ja vielä rauhoitusaikana. Oli hermot sen verran tiukassa, että lievä avautuminen oli enemmän kuin lähellä.
Saldoa:
Uistelua 10h
Bensaa: 15l
Paineet: 1010
Pläkä - tuulta
6.10. Saimaa
Yritystä yritystä, kyllä se vielä palkitaan.
- Niin se vaan pitää itselle uskotella aina huonosti menneen reissun pääteeksi.
Pari keikkaa taas menty melko vähillä tapahtumilla, syyn olen pistänyt vallitsevan matalapaineen piikkiin.
Odotukset eivät paljoa tällekkään keikalle kohentunut. Ilmanpaineet alempana kuin koskaan aiemmilla reissulla, alle 99o.
Aamulla nukutti sen verran hyvin, että olin rannassa vasta vähän ennen kahdeksaa. Hetihän tämä harmitti. Aurinko paisteli pilvien välistä, varmasti hurja aamusyönti meni ohi suun.
Eipä sitä aina kuitenaan voi vesillä olla kun otolliset kelit on, vaikka mieli tekisikin.
Yhdeksän jälkeen oli setti vedossa ja ilma oli ehtinyt muuttua jo radikaalisti. Pilvet peittivät auringon ja lännensuuntainen tuuli voimistui huomattavasti.
Painotukset olivat jo aivan syksytasoa, uloimmat plaanerit roskapainoilla ja siitä 10gr välein painottaen.
Aamupäivän sai vedellä rauhassa, vain muutama näykitty syötti löytyi kun uinteja tarkasteli.
Iltapäivästä tuuli kääntyi etelään ja voimistui voimistumistaan, lisäksi alkoi aivan tolkuton vesisade, keli muuttui miun asteikolla ärsyttävästä haastavaksi. Harrastin lähinnä saarien suojassa täsmäuistelua. Hyviä parviakin löytyi paikoitellen, mutta odotettua tulosta ei silti tullut.
Viiden aikoihin sain tarpeekseni keikutuksesta ja lopetin. Taas yksi mp reissu lisää. Eipä ole niin hirveää juhlaa saimaan syysuistelutkaan.
Eipä enää paljon tästä huonommin voi mennä, joten suunta on vain ylöspäin.
Saldoa:
Vesillä 10h
Paine 990
Tuulta: 10-12ms
Bensaa: 15l
- Niin se vaan pitää itselle uskotella aina huonosti menneen reissun pääteeksi.
Pari keikkaa taas menty melko vähillä tapahtumilla, syyn olen pistänyt vallitsevan matalapaineen piikkiin.
Odotukset eivät paljoa tällekkään keikalle kohentunut. Ilmanpaineet alempana kuin koskaan aiemmilla reissulla, alle 99o.
Aamulla nukutti sen verran hyvin, että olin rannassa vasta vähän ennen kahdeksaa. Hetihän tämä harmitti. Aurinko paisteli pilvien välistä, varmasti hurja aamusyönti meni ohi suun.
Eipä sitä aina kuitenaan voi vesillä olla kun otolliset kelit on, vaikka mieli tekisikin.
Yhdeksän jälkeen oli setti vedossa ja ilma oli ehtinyt muuttua jo radikaalisti. Pilvet peittivät auringon ja lännensuuntainen tuuli voimistui huomattavasti.
Painotukset olivat jo aivan syksytasoa, uloimmat plaanerit roskapainoilla ja siitä 10gr välein painottaen.
Aamupäivän sai vedellä rauhassa, vain muutama näykitty syötti löytyi kun uinteja tarkasteli.
Iltapäivästä tuuli kääntyi etelään ja voimistui voimistumistaan, lisäksi alkoi aivan tolkuton vesisade, keli muuttui miun asteikolla ärsyttävästä haastavaksi. Harrastin lähinnä saarien suojassa täsmäuistelua. Hyviä parviakin löytyi paikoitellen, mutta odotettua tulosta ei silti tullut.
Viiden aikoihin sain tarpeekseni keikutuksesta ja lopetin. Taas yksi mp reissu lisää. Eipä ole niin hirveää juhlaa saimaan syysuistelutkaan.
Eipä enää paljon tästä huonommin voi mennä, joten suunta on vain ylöspäin.
Saldoa:
Vesillä 10h
Paine 990
Tuulta: 10-12ms
Bensaa: 15l
4.10. Saimaa
Eipä sitä viimeistä viikkoa malttanut töissä olla. Hirveät määrät tunteja sisään ja vähän reilummat vapaat liitettynä lomaan alkoivat. Nyt olisikin aikaa temmeltää Saimaalla 15.11. asti. :)
Lievä matalapaineen alue on pyörinyt suomen ympärillä koko alkuviikon ajan. Tämä on pudottanut paineet melkoisen alas joten suuria odotuksia ei kalojen suhteen ollut.
Luiskalle saavuin jo vähän turhan aikaisin, kuudelta oli vielä niin pimeää ettei ollut mitään järkeä lähteä vesille. Viimehetken huppumuutoksien jälkeen keli valostui sen verran, että uskalsin suunnata vesille.
Minkäälaista reittisuunnitelmaa tai uistelukuviota en ollut päivälle tehnyt, joten aloitin vedon heti luiskan edustalta. Siitä sitten suuntasin aluelle, josta pari keikkaa sitten sain mittoja. Keli oli tuhnuinen ja tuulta oli etelän suunnasta 4-6ms. Hyvä keli siis muutoin, matalapaine vaan vaivasi.
Plaaneripainotuksilla haravoin 2-8m kerrokset ja takiloilla siitä pari metriä alaspäin. Mukavia tiukkoja muikkuparvia löysin aika-ajoin, mutta eipä räikät pärisseet.
Aamupäivän ainut lohitapahtuma oli n. 55cm takilakala.
Iltapäivällä lähdin pyörimään vähän matkauistelua, ei oikeastaan ollut mitään tiettyä kohdetta. Patilta toiselle vaan. Eipä tuottanut sekään taktiikka toivottua tulosta. Iltapäivän ainut tapahtuma oli taas n. 55cm lohen vapautus takilasta.
Toisaalta tosi hyvä homma, että tuota pientä tumppia on taas alueella. Pari kuukautta oli sellaista, ettei minkäänlaisia lohikontakteja ollut. Tästä on hyvä lähteä parantamaan.
Reissun kruunasi keskustelu luiskalla, jossa toinen kehui et hyvin tulee mittaa, nytkin pari +50. Toivottavasti lakiin tai lupaan kirjataisiin mahdollisimman nopeasti 60cm lohikalan alamitaksi.
Ilmanpaineet nyt on tän viikkoa mitä on, aion silti käydä edes yrittämässä. Ei ne lohet kotisoffalle tule!
Saldoa:
10h vesillä
15l bensaa
1005 paineet
12,5c veden lämmöt
Lievä matalapaineen alue on pyörinyt suomen ympärillä koko alkuviikon ajan. Tämä on pudottanut paineet melkoisen alas joten suuria odotuksia ei kalojen suhteen ollut.
Luiskalle saavuin jo vähän turhan aikaisin, kuudelta oli vielä niin pimeää ettei ollut mitään järkeä lähteä vesille. Viimehetken huppumuutoksien jälkeen keli valostui sen verran, että uskalsin suunnata vesille.
Minkäälaista reittisuunnitelmaa tai uistelukuviota en ollut päivälle tehnyt, joten aloitin vedon heti luiskan edustalta. Siitä sitten suuntasin aluelle, josta pari keikkaa sitten sain mittoja. Keli oli tuhnuinen ja tuulta oli etelän suunnasta 4-6ms. Hyvä keli siis muutoin, matalapaine vaan vaivasi.
Plaaneripainotuksilla haravoin 2-8m kerrokset ja takiloilla siitä pari metriä alaspäin. Mukavia tiukkoja muikkuparvia löysin aika-ajoin, mutta eipä räikät pärisseet.
Aamupäivän ainut lohitapahtuma oli n. 55cm takilakala.
Iltapäivällä lähdin pyörimään vähän matkauistelua, ei oikeastaan ollut mitään tiettyä kohdetta. Patilta toiselle vaan. Eipä tuottanut sekään taktiikka toivottua tulosta. Iltapäivän ainut tapahtuma oli taas n. 55cm lohen vapautus takilasta.
Toisaalta tosi hyvä homma, että tuota pientä tumppia on taas alueella. Pari kuukautta oli sellaista, ettei minkäänlaisia lohikontakteja ollut. Tästä on hyvä lähteä parantamaan.
Reissun kruunasi keskustelu luiskalla, jossa toinen kehui et hyvin tulee mittaa, nytkin pari +50. Toivottavasti lakiin tai lupaan kirjataisiin mahdollisimman nopeasti 60cm lohikalan alamitaksi.
Ilmanpaineet nyt on tän viikkoa mitä on, aion silti käydä edes yrittämässä. Ei ne lohet kotisoffalle tule!
Saldoa:
10h vesillä
15l bensaa
1005 paineet
12,5c veden lämmöt
Kokemuksia kalustosta: Ambassadeur 7000i Syncro LC FT
Vuosi sitten tuli hirveä polte saada mittarikelat. Useampi siimasotku houkutuslevyjen ja suurien painojen kanssa sai hermot palamaan vesillä niin pahasti, että pakko oli jokin ratkaisu tautiin keksiä.
Lääkehän löytyi. Tilattiin kasa Abun 7000i Syncro LC FT - keloja.
Alkukokemukset olivat myönteiset, siimat puolaantuivat todella tasaisesti, eikä Okumasta tuttua rohinaa ja kolinaa ollut havaittavissa. Monet ihmettelivät miksi otin myös plaanarivapoihin syncrokelat, eipä tälle mitään järkevää selitystä ole. Tykkään vaan, että koko kalusto on samanlaisia, eipähän tarvitse muistella mikä rulla on minkäkinlainen. Toisaalta suurien siimahävikkien tultua plaanerikelaan voi tämän siirtää takilarullaksi, tämä on minun mielestä suuri etu.
Myös vesillä myönteiset kokemukset jatkuivat, takilassa Syncro-jarru on ehdoton. Tämä siis toimii niin, että kelan kampea pyöräyttämällä vastapäivään jarruvoima pienenee. Esimerkiksi kuulaa laskiessa riittää kun vetää keloista kammet taakse ja pudottaa kuulan haluttuun syvyyteen jarrun säätöihin ei tarvitse koska, eikä ne muutu.
Plaanerikäytössä en ole oikestaan mitään järkevää syncrolle keksinyt, mutta jos joskus keksin niin onpahan reservissä. :)
Kestävyys ei näissä "kalliimman" luokan keloissa pääse halpis Okumoiden tasolle. Okumat palvelivat n. 1000 tuntia ilman minkäänlaista vikaa. Nyt Abuissa on n. 500 käyttötuntia ja 3 kelaa on käynyt Purella korjattavana, yksi kela tuhoutui reissulla niin, että saadakseen siimat sisään oli otettava toisesta kelasta kampipääty lainaan. Parissa on ollut jarrun kanssa ongelmia, joista toisessa ongelmat eivät tunnut katoavan, Puren mielestä kela on täysin kunnossa, mutta jarru on niin jyrkkä, ettei voi samana päivänä verrata 12 muuhun vastaavaan kelaan mitä miulla on. Mutta ilmeisesti viisaat huoltomiehet tietävät mitä sanovat.
Toivottavasti nämä olivat vaan lapsentauteja.
Mittareihin ihastuin välittömästi, voi sitä helppoutta kun ei tarvitse miettiä paljon on siimaa pihalla. Ei ole paluuta entiseen. Myöskin pakkaskelillä toimivat moitteetta.
Valitsin jalkanäytöllä olevat mallit, jotka ainankin periaatteessa pitäisi olla tarkemmat kuin metrinäytöllä olevat, mahtuuhan jalkoja metriin yli 3. Vapautuspituudet ovat vakiintuneet samoiksi joka vavassa: syötiltä 50ft ja paino, sitten 100ft ja plaaneri, uloin plaaneri 150ft päähän eli kokonaisuudessaan 300ft siimaa pihalla. Onhan siinä kelaamista, kun katselee uinteja pitkin päivää.
Ja tosiaan, mittarit lopettivat pikkuplaanarien uittelussa tulleet siimasotkut oikeastaan kokonaan. Vaikka keskikesällä käytin joka vavassa yli 100gr siimapainoja, ei siimapalloa ole löytynyt kertaakaan ylös kelatessa.
Jos nyt pitäisi alkaa keloja uusimaan, niin varmasti sama valinta tulisi tehtyä. Okumoiden järeät mittarikelat kyllä muuten kiinnostaisi, mutta jarru on mielestäni aika jyrkkä meidän pienille järvikaloille.
Onneksi jokaisella saa tässä asiassa olla omat mielipiteet ja voi hankkia kaupasta juuri sellaiset rullat kun tahtoo, nykymarkkinoilla on paljon paskaa, mutta sekaan mahtuu myös hintalaatusuhteeltaan todella hyviä keloja. Tästä hyvänä esimerkkinä on aloittelukelani Okuman 30l Classikit, todella hyvät kelat hintaansa nähden, palvelevat vieläkin kuhahommissa.
Siiman kanssa jouduin opettelemaan kantapään kautta; turha kokeilla mitään uutta kun hyvä on löydetty.
Kokeilut alkoivat Sufixin Synergystä, jossa oli aivan karmea muisti. Siimat olivat yhtä sykkyrää parin kelauksen jälkeen. Siitä siirryin kovasti vahvaksi mainostettuun P-Linen Crystal siimaan. Huonompaa ostosta en ole kalastustarvikkeissa tehnyt, siimassa ei ole ollenkaan kulutuskestävyytä ja pienikin pohjakosketus katkaisi siimat. Tämä siima ei vanhentunut keloissa kun pari keikkaa, onneksi sain Rialinnassa tuotteesta rahat takaisin, kiitos heille siitä.
Pari kokeilua ja jätesäkillinen huonoa siimaa, siinä meni yksi kesä. Ei auttanut kuin hakea motonetistä 0.46 Big Gamea, siihen loppui siimamurheet. Mukavaa siimaa tehdä solmuja ja kestää kiitettävästi hankausta. En ihan äkkiä lähde merkkiä vaihtamaan.
Lääkehän löytyi. Tilattiin kasa Abun 7000i Syncro LC FT - keloja.
Alkukokemukset olivat myönteiset, siimat puolaantuivat todella tasaisesti, eikä Okumasta tuttua rohinaa ja kolinaa ollut havaittavissa. Monet ihmettelivät miksi otin myös plaanarivapoihin syncrokelat, eipä tälle mitään järkevää selitystä ole. Tykkään vaan, että koko kalusto on samanlaisia, eipähän tarvitse muistella mikä rulla on minkäkinlainen. Toisaalta suurien siimahävikkien tultua plaanerikelaan voi tämän siirtää takilarullaksi, tämä on minun mielestä suuri etu.
Myös vesillä myönteiset kokemukset jatkuivat, takilassa Syncro-jarru on ehdoton. Tämä siis toimii niin, että kelan kampea pyöräyttämällä vastapäivään jarruvoima pienenee. Esimerkiksi kuulaa laskiessa riittää kun vetää keloista kammet taakse ja pudottaa kuulan haluttuun syvyyteen jarrun säätöihin ei tarvitse koska, eikä ne muutu.
Plaanerikäytössä en ole oikestaan mitään järkevää syncrolle keksinyt, mutta jos joskus keksin niin onpahan reservissä. :)
Kestävyys ei näissä "kalliimman" luokan keloissa pääse halpis Okumoiden tasolle. Okumat palvelivat n. 1000 tuntia ilman minkäänlaista vikaa. Nyt Abuissa on n. 500 käyttötuntia ja 3 kelaa on käynyt Purella korjattavana, yksi kela tuhoutui reissulla niin, että saadakseen siimat sisään oli otettava toisesta kelasta kampipääty lainaan. Parissa on ollut jarrun kanssa ongelmia, joista toisessa ongelmat eivät tunnut katoavan, Puren mielestä kela on täysin kunnossa, mutta jarru on niin jyrkkä, ettei voi samana päivänä verrata 12 muuhun vastaavaan kelaan mitä miulla on. Mutta ilmeisesti viisaat huoltomiehet tietävät mitä sanovat.
Toivottavasti nämä olivat vaan lapsentauteja.
Mittareihin ihastuin välittömästi, voi sitä helppoutta kun ei tarvitse miettiä paljon on siimaa pihalla. Ei ole paluuta entiseen. Myöskin pakkaskelillä toimivat moitteetta.
Valitsin jalkanäytöllä olevat mallit, jotka ainankin periaatteessa pitäisi olla tarkemmat kuin metrinäytöllä olevat, mahtuuhan jalkoja metriin yli 3. Vapautuspituudet ovat vakiintuneet samoiksi joka vavassa: syötiltä 50ft ja paino, sitten 100ft ja plaaneri, uloin plaaneri 150ft päähän eli kokonaisuudessaan 300ft siimaa pihalla. Onhan siinä kelaamista, kun katselee uinteja pitkin päivää.
Ja tosiaan, mittarit lopettivat pikkuplaanarien uittelussa tulleet siimasotkut oikeastaan kokonaan. Vaikka keskikesällä käytin joka vavassa yli 100gr siimapainoja, ei siimapalloa ole löytynyt kertaakaan ylös kelatessa.
Jos nyt pitäisi alkaa keloja uusimaan, niin varmasti sama valinta tulisi tehtyä. Okumoiden järeät mittarikelat kyllä muuten kiinnostaisi, mutta jarru on mielestäni aika jyrkkä meidän pienille järvikaloille.
Onneksi jokaisella saa tässä asiassa olla omat mielipiteet ja voi hankkia kaupasta juuri sellaiset rullat kun tahtoo, nykymarkkinoilla on paljon paskaa, mutta sekaan mahtuu myös hintalaatusuhteeltaan todella hyviä keloja. Tästä hyvänä esimerkkinä on aloittelukelani Okuman 30l Classikit, todella hyvät kelat hintaansa nähden, palvelevat vieläkin kuhahommissa.
Siiman kanssa jouduin opettelemaan kantapään kautta; turha kokeilla mitään uutta kun hyvä on löydetty.
Kokeilut alkoivat Sufixin Synergystä, jossa oli aivan karmea muisti. Siimat olivat yhtä sykkyrää parin kelauksen jälkeen. Siitä siirryin kovasti vahvaksi mainostettuun P-Linen Crystal siimaan. Huonompaa ostosta en ole kalastustarvikkeissa tehnyt, siimassa ei ole ollenkaan kulutuskestävyytä ja pienikin pohjakosketus katkaisi siimat. Tämä siima ei vanhentunut keloissa kun pari keikkaa, onneksi sain Rialinnassa tuotteesta rahat takaisin, kiitos heille siitä.
Pari kokeilua ja jätesäkillinen huonoa siimaa, siinä meni yksi kesä. Ei auttanut kuin hakea motonetistä 0.46 Big Gamea, siihen loppui siimamurheet. Mukavaa siimaa tehdä solmuja ja kestää kiitettävästi hankausta. En ihan äkkiä lähde merkkiä vaihtamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)