Viistokuvia

Olen pitkään miettinyt miltä kalat oikeasti näyttävät viistoluotain kuvassa. Monia mahdollisia maaleja olen tulkinnut vailla varmuutta kohteesta. Tämän asian selvittäminen päätyi to-do listalle viikonloppuna.

Testin valmistelut on hyvä aloittaa huudattamalla Jonseredia tankillisen verran.

Päätähdeksi kokeisiin päätin valmistaa puusta 86cm pituisen kuhan profiilia muistuttavan kohteen. Tämän upotin pohjaan kahdella takilakuulalla. Kahden kuulan avulla saan kohteen juuri mieleiseen asentoon. Välttämätön paha testissä on kaksi narua, jotka nousevat pintaan. Naruihin solmin lenkit säännöllisin välein, jotta pystyn vaihtelemaan kohteen syvyyttä.

Testikapula valmiina.  

Kaikunäyttönä suoraan päältä ajaessa käytin 2D- / downscan- ja viistokuvaa. Kun aloitin kohteen luotaamisen sivulta jätin 2D- kuvan pois ja näkymänä toimi kartta+downscan+viistoluotain.
Valitsin koesyvyydeksi 7.5 metriä syvän lahden pohjukan. Tämä syvyys lienee melko yleinen kuhan kalastuksessa.

Olen aina sanonut, että viistoluotainta luetaan varjojen perusteella. Nämä kuvasarjat varmasti avaavat tätä sanontaa monelle, jotka eivät ole aiemmin vastaavia kohteita tulkinnut luotaimen näytöltä.

Tähän vielä alkuun muistutus kuinka viisto toimii. Kuva by me:

Viiston toimintaperiaate.
Mitä ylempänä kohde on pohjasta sitä kauempana varjo on maalista.

Ja sitten asiaan - eli aletaan katselemaan miltä kuvat näyttävät. Olen lisännyt kaikukuvaan syvyyden paljonko kohde on irti pohjasta. Lisäksi nopeus on näkyvillä, koska sillä on suuri vaikutus kaikukuvaan. Tähtenä näkyvä reittipiste kertoo kohteen sijainnin karttapohjalla.

Klikkaa kuvaa niin saat screenshot-sarjan avautumaan suurempana!

Kohde lähes pohjassa.
Kellutusnarut ja niissä olevat solmut näkyvät selvästi niin downscan kuin 2D- kuvassa.

Kohde löytyy jopa yli 20m päästä sivulta.

Kuten kuvista käy ilmi, kohde ja kohteen varjo on suhteellisen lähekkäin toisiaan. Tämä tarkoittaa, että kala on irti pohjasta mutta silti lähellä pohjaa.

Seuraavaksi kohde nousee 50cm ylemmäs ja siitä säännöllisesti metrin stepeissä ylöspäin. Kuvat kertovat enemmin kuin 1000 sanaa.

Kuten kuvasta selviää kohteen ollessa pitkittäin suhteessa kaikukeilaan niin itse kohdetta ei näe juuri ollenkaan. 

Kohteen ollessa optimaalisessa asennossa se erottuu hienosti näytöltä.
Oikealla puolella venettä tiukka syöttikalaparvi.

Läheltä ohittaessa viisto piirtää kohteen edelleen vesipatjaan.
Varjo paljastaa, että kohde on sivulla.

Varjo taas huomattavasti selkein osa kohdetta. Kohde löytyy 5 metriä lähempää anturia.

 

Kohteen lähestyessä pintaa itse kohteen kaiku vahvistuu.

Nopeasti voisi vilkaista, että veneen alla pohjassa on komea kala. Käytännössä kala on lähes 7m sivulla välivedessä.

Jo lähes vierestä ajaessa varjo on 10 metrin päässä kohteesta.

Kohteen ollessa lähes pinnassa varjo karkaa kantamattomiin.

Kalojen haku viistoluotaimella on hieno ja samalla todella vaativa laji. Ei voi kuin hattua nostaa täsmävertikaali guruille, jotka päivästä toiseen poimivat viistolla komeita maaleja ja nostavat näytille sen kokoluokan kaloja, että miun kaikukapula on niille syöttikala. :)

4 tuntia intensiivistä pyörittelyä puukalan ympärillä. Liikkeet kiinnosti myös rannalla aurinkoa palvovia mökkiläisiä. Useampi kävikin kysymässä mitä olen touhuamassa.

Väripaleteilla on suuri merkitys kaiun näkyvyyteen mielestäni parhaimmin kaikukohde irtoaa pohjasta punaisella värimaailmalla. Itse olen kuitenkin tykästynyt musta-valkonäkymään ja pyrin opiskelemaan sen lukua mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti.

Punaisella väripaletilla vaalea kohde irtoaa selkeästi pohjagrafiikasta.

Päivä päivältä kaiusta osaa uusia kaivaa puolia ja niksejä. Tämä päivä opetti enemmin kuin kymmenet reissut, jolloin olen arvainnut viiston kohteiden sijaintia ja kokoa. Kannattaa huomioida kuinka maltillisella nopeudella luotaukset tein. Kun nopeus kasvaa kuvan tulkinta vaatii vielä huomattavasti enemmin tarkkuutta. 

Lowrance Carbon, Alutroll ja MotorGuide yhdistelmä hoiti pisteet kotiin jälleen kerran. Tällaiset "hullutkin" projektit sujuu todella erinomaisesti toimivan kokonaisuuden avulla. 

Seuraavat testituokiot on jo mietintämyssyssä hautumassa...

Heinäkuun helteet

Pari päivää aktiivista kalastusta takana. Vaikeaa - niin vaikeaa. Kohdekalana luonnollisesti ahven.

Ensimmäinen päivä meni Suur-Saimaan patteja kierrellessä. Elin siinä toivossa, että ahven olisi noussut jo seliltä pakoille. Turha toivo. 6 tuntia ja 1 ahven. Sitä voisi herkempi tässä vaiheessa laittaa jo varusteet myyntiin.

Hauet alkavat löytämään paikkansa karikoiden reunamilta.
Eiköhän ne ahvenet tule kohta perässä...? ;)

Evästauolla kerkesi napsasemaan muutaman valokuvankin.

Seuraavalle päivälle taktiikan vaihdos ja siirryin Lappeenrannan edustan lähiselille. Tällä kertaa jo ensimmäinen plaanissapudotus herätteli toivoa. Kaiku lähes täynnä kalaa.

Kalaa pohjassa.

Jo ensimmäiset heitot lupailivat, että alla on aktiivista kalaa. Varovaisia tärppejä tuntui lähes joka kelauksella ja 2-3 kalaa seurasi jigiä veneen alle. Paria vähän parempaa kalaa pääsin hetken jo väsyttelemäänkin, kunnes sain ensimmäisen näytille. - Kuha. 

Ahventa ollaan hakemassa ja kuhaa pukkaa. Jo selkeni mitä kaloja penkassa luuraa. 40 - 45cm kuhia kävi muutamia veneessä mitattavana. Ahventa vaan ei löytynyt. Tämä alkaa olemaan jo surkuhupaisaa.

Minun alamitta kuhalle on 50cm.
Nämä kaverit saavat jatkaa kasvuaan.

Muutoin päivä jatkoikin normaalia kaavaa. Ahventa ei löydy niin sitä ei löyty. Kohta pitää varmaan alkaa liftaamaan jonkin kokeneemman sepän kyytiin. Omat kuviot ei vaan tällä hetkellä toimi.

Viistoluotaimella tuli tehtyä taas kerran mielenkiintoisia löytöjä. Eräässä penkassa makaa 13 puunippua nätissä muodostelmassa. Mikäköhän näidenkin tarina on?

Tukkiniput Structure-overlayna kartan päällä.

Niput nätissä muodostelmassa karikon kupeessa.

Tällä hetkellä Alutrollin trippimittarissa huitelee lukema 370km. Uskomaton määrä kuljettuja kilometrejä. Olen ollut veneeseen todella tyytyväinen ja voisi sanoa, että paria pientä ongelmapaikkaa lukuunottamatta täydellinen paketti käyttööni. Keräilen vielä vähän lisää kokemuksia, ennenkuin teen pidempää raporttia itse veneestä. 

Viistoluotausta

Kaikutekniikka hyppii huimia harppauksia eteenpäin vuosi vuodelta.
Tämän alkukauden olen tutustunut Lowrancen 3D-viistoluotaimen käytöön.

(klikkaamalla kuvaa se aukeaa suurempana)

3D- anturi kuvassa vasemmalla.

3D vaatii anturin lisäksi erillisen moduulin, joka kytketään näyttöön Lowrance Ethernet - kaapelilla. Viisto on yhteensopiva Lowrancen Gen3- ja Carbon- sarjan laitteiden kanssa.

3D moduli.

Anturin johto jakautuu kahteen liittimeen

Itse perusnäkymä ei eroa normaalin viistoluotaimen kuvasta 3D nimityksestä huolimatta. Hienous piilee laitteen tehossa ja erottelukyvyssä. Lisänä on toki tullut 3D- näkymä viistodatasta, sitä en ole oppinut juurikaan tulkitsemaan. Vanha "old school" kuva tuntuu tutulta ja turvalliselta.

3D:n uutuusnäkymä. Veneen alla hylky.

Normaalissa käytössä luotaan 5 - 10m syvässä vesipatjassa 30m leveää siivua per puoli, käytännössä viiston kattavuus on siis 60 metriä tämän keila kattaa hienosti. Viimeisimmät testit osoittivat, että jopa alle 3m vedessä pääsen 60m luotausleveyksiin. 

Selkäkarikko.

Karikon reuna 10m veneen vasemmalla puolella, varjo kertoo jyrkästi tippuvasta seinämästä.

Harjanne jatkuu 30 metriä oikealle, keilan keskikohdassa näkyy jyrkkä penkan reuna.

Pohjoispenkan päällä reilusti hyvän kokoista kalaa.

Viistokuvassa oikealla poijun paino ja hieman sen jälkeen uponnut ja hajonnut uittonippu.
Varma kalapaikka pohja-ongelle!

Kalojen etsimisen lisäksi olen innostunut pohjan analysoinnista ja "löytöjen" tekemisestä. Tekniikan kehittyminen mahdollistaa jo hyvin tarkat kuvat esimerkiksi hylyistä ja pohjan rakenteesta. Alla kuvasarja Suur-Saimaalla makaavasta noin 30 metrisestä hylystä. 

Hylky makaa rantavedessä noin 5 metrin syvyydessä.

Aivan rannasta ajettu ajolinja.

StructureMapin avulla hylyn asento on helppo asemoida.

Viimeisimmät kokeilut tein todella matalassa vedessä. Syvyys ei ollut ongelma, helppolukuista pohjadataa tuli siinä missä syvemmässäkin vedessä:

Rantaan noin 30 metriä. Kuvassa näkyvä pintakivi on piirtänyt näyttöön loputtoman varjon. Viistolla ei näe kivien taakse.

Kaikukuvan analysointia.
030 on reittipisteen järjestysnumero. Olen tehnyt pinnan alla olevan kiven kohdalle reittipisteen.

Kuvassa viistoluotaimen kuva hahmottamassa miltä sama näkymä näyttää näytöltä.

Ensifiilisten perusteella luotaimen erottelukyky ja kantavuus paranee huimasti verrattain aiempaan LLS-HD anturiin. En sano, ettäkö LLS-HD olisi mitenkään huono tai vanhentunutta tekniikkaa. 3D vie vaan viistoluotauksen vielä pykälää pidemmälle.

Vaikka vapa ei taivukkaan, niin ketterällä veneellä karikoita ja penkkoja luodatessa aika menee kuin siivillä. Välillä voi olla tuntikin, ettei jigi pääse veteen asti. Pinnan alainen maailma osaa viedä mennessään.

Tavoitteita pitää olla.

Vaikka harrastukset on minulle tapa tehdä irtiotto työelämän oravanpyörästä on siinäkin mukava olla pieniä tavoitteita.

Viimeisin +5kg Saimaan järvilohi vuodelta 2013

Lohenuisteluaikana mulla oli perinteinen tavoite ylittää +5kg haamuraja. Loppuaikoina se onnistuikin vuosittain, onkohan sitä opittu jotakin vai ollut vain hyvä tuuri? :)

Jigikalastuspuolella olen päättänyt suunnata tavoitteet sentteihin ja kohdekalana ahven. Tämän kauden tavoite on maltillinen 45cm. Uskon, että tämä on realistista saavuttaa minun kalavesillä. Varmasti kala vaatii paljon yritystä ja epäonnistumisia mutta silti olen vakaasti sitä mieltä, että tällaisen ahvenen kesän tai syksyn mittaan nappaan. :)

Vanha luottopeli eli Waken Bottom Special on pyytänyt tyhjää koko kevään.

Yritystä on ollut monena päivänä viikossa. Olen viimeajat keskittynyt läntisen pien-saimaan pohjoisiin selkiin. Hurraahuudot eivät ole kaikuneet. Viimeisimmän reissun saldona 2 ahventa ja yksi hauki. Aktiivista kalastusaikaa oli viitisen tuntia. Kyllä osaa olla vaikeaa.

Yrityksestä homma ei ole jäänyt kiinni. Nyt vaan ei jostakin syystä onnistu!

Seuraavalle reissulle on pakko tehdä jonkinasteen taktiikan vaihdos. Vaihdan järeät 5" jigit vähän kevyempiin. Aika näyttää onko siitä apua tässä kriisitilanteessa. :)

En vaan osaa?

Olkapäillä majaileva apina alkaa painamaan kuin synti.

Eilen iltasella kävin viskomassa vanhoja luottopaikkoja Suur-Saimaan Rastiniemessä. Kalakaikuja löytyi ihan mukavasti mutta ne tapahtumat...

Kalaa on, kohteet selkeästi irti pohjasta.

5 tuntia ja yksi varma tärppi. Alkaa olemaan itsellä kohta rajumman kehityskeskustelun paikka. En vaan osaa kalastaa keväisin, pakko se on uskoa. Se on selvä, että paikkavalinta oli pienoinen riski. Saimaan suurimmat selät molemmin puolin ja kevät myrskyn jälkeiset päivät. - Virhe.

Summasummarum: tällä hetkellä olen aktiivisesti etsinyt kalaa ja heittänyt eri jigejä noin 30 tuntia. Saldona 2 mitattavaa ahventa. :D

Alutrollin järjestys alkaa vakiintumaan tällaiseksi. Käytännössä heitän kahdella vavalla.
Toisessa käytössä kevyt 3-5gr paino ja toisessa pykälää raskaampi 7-10gr puntti.

No tästä taas opittiin, annan näiden paikkojen kehkeytyä suosiolla heinäkuulle asti ja panostan matalampiin vesistöihin.

Rastiniemen kärki ilta-auringossa.
(kuvasta poistettu majakka, kyllä se sieltä löytyy) :)

Itse kalastushan on toissijanen asia. Tyyni Saimaa ja täysin hiljaista. Kyllä taas akut latautuivat raskaahkon työviikon jäljiltä. Kyllä sitä saakin asua kauniin vesistön rannalla. :)

Pönökamera

Suosin nykyään hyvin pitkälle C&R kalastusta. Otan kalaa kotiinvietäväksi vain sen verran, kun pystyn tuoreeltaan valmistamaan. Myös niistä isoista on mukava saada hyvät muistot. Sitä kautta sain idean valmistella veneeseen valmiuden nopeasti käytettävälle kamerajalustalle.

Aiemmin käyttämäni versio. RAM-kuula ruuvattu kameran jalustakierteesen.

Aiemmin olen kiinnittänyt kamerarungon RAM-kuulalla varteen ja kaukolaukaisimella ottanut muutaman kuvan, näistä 90% epäonnistuu tavalla tai toisella. Nyt olisi tarkoitus saada homma mahdollisimman helpoksi: Jalusta on aina valmiina veneessä, kameraan on esiohjelmoitu sopivat säädöt tähän käyttötarkoitukseen ja rungon kiinnittää hetkessä jalustaan.

Minulla on kamerarunkojen pohjaan ruuvattuna Arca Swiss jalustalevyt.
Näitä samoja levyjä on tarkoitus hyödyntää venejalustassa.

Leikkuulautalevystä on moneksi.

Asennuslevy tehty kuulan jalustan mitoilla.

Kierteiden rasitustestit menossa.
- Kestää!

Kauneusvirheenä on välilevyn harmaa väri. Muutoin paketista tuli varsin kompaktin kokoinen.

Itse varsi ja kiinnityslevy saa olla veneessä kiinni jatkuvasti. Kameran kiinnitykseen menee muutama sekunti.

Taas itselleni "täydellinen" kalavene on ottanut stepin eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti lähestytään mieleistä lopputulosta. Harmi kyllä vielä ei ole näyttää otettuja kalakuvia, mutta eiköhän niitäkin saada. :)

Olen käynyt tekemässä muutamia iltapistoja Saimaalla. Vielä ei ole riemunkiljahdukset selällä kaikunut. Eilen kiertelin muutamaa selkäpattia useamman tunnin ilman kunnollisia kalakontakteja. Kalaa kyllä kaiku oli puolillaan, mutta lähes kaikki oli välivedessä tai pinnan tuntumassa. Tämä on varsin haastava tilanne vannoutuneelle pohjajigaajalle. 

Odottelen innolla muutamaa vähän kovempaa tuulipäivää, jolloin kerrostunut vesi hieman sekoittuu. Olen hyvin varma, että sitten homma helpottuu. Vielä ei ole savuahventa päässyt maistamaan. :)

Illan viimeiset heitot.

Toukokuun upeat säät ovat pitäneet huolen, että vesillä viihtyy vaikkei tärppiväli vielä mikään huikea olekkaan.