Kelkkauistelun ensikertalainen

Isot kelkat vaatii jotakin pientä varustelua veneeseen. Tämä ei tietenkään ole välttämätöntä, mutta helpottaa toimintaa.

Olen nähnyt isojen kelkkojen asennuksia vastaavissa veneissä myös niin, että plaanarikelat ovat kattoputkissa ja niistä lähtee suoraan narut kelkoille. Tahdoin kuitenkin hieman korkeutta selkäsiimoille ja samalla myös mahdollisuuden purkaa kaiken isoihin kelkkoihin liittyvän nopeasti pois veneestä.

Matsomix Joensuusta teki 600mm korotusmastot selkänarulle, mastoon kiinnitän myös Plaanari kelat. Mastot on holkkikiinnityksellä, joten irroitus tapahtuu nopeasti.

Mastot

Masto, kela ja rissa.
Rissan tarpeellisuutta mietin vielä, maston lenkki on kiillotettu ja todella liukas.
Näin saisi selkänarua 10cm korkeammalle.

Ripustimien ripustin, stauffilla kattokaiteessa.

Kelkkauisteluun kuuluu oleelliseti myös isot plaanarikelkat.

Sain Mäntyharjulaiselta Profound Facilitylta testiin LAKU-hiilikuituplaanarit. Kuten jo nimi kertoo kelkoissa on käytetty valmistusmateriaalina hiilikuitua, metalliosat on nanopinnoitettua alumiinia. Kelkka on kompaktin kokoinen ja mukana tulleessa säilytyspussissa helppo kuljettaa. Painoa parille kelkkoja ei kerry kevyttä kauppakassillista enempää. Tiedän kelkkoja joiden toimivuus perustuu suureen massaan, tässä kelkassa vastaavat ominaisuudet on haettu hyvällä suunnittelulla.

Itselleni isot kelkat on uudehko tuttavuus, käyttötapa on kyllä tuttu. Kuitenkin omat kokemukset plaanarikalastuksessa perustuvat pienillä kelkoilla vetoon joten, ensimmäinen ison kelkan haaste on todistaa, että siitä on pikkuplaanarien korvaajaksi lohenvedossa.

Kelkka kuin karkki.
Paljas hiilikuitupinta on erittäin tyylikäs.

Plaanarin ratkaisuja.
Ulommassa suksessa on säädettävä jarru jolla estetään kelkan "keuliminen" ulkomutkassa.
Samaten jarru hidastaa sisämutkan kelkkaa ja pitää selkänarun kireällä.

Treeniä.
Askartelemani laukkurit toimivat erinomaisesti, vaikka itse kehunkin niin tulipa tehtyä hyvät.
Kiitos ohjeista Kokkolan suuntaan!

Rissan poistamalla vetopistettä saisi hieman korotettua.

Stoppari.
Kun plaanarit oli saatettu mieleisen matkan päähän veneestä tein molempiin keloihin punotusta pienet stopparit. Seuraavilla kerroilla voi löysätä kelat auki ja antaa kelkkojen valua ilman vahtimista oikeaan kohtaansa.

Ja itse kalastukseen. 

Vetovauhtina pidin noin 3.2km/h, joka miulla on vakiintunut uistelunopeudeksi, kelkat olivat mittarikelalla mitattuna 170 jalan päässä veneestä.

Ensikertalaisena virittelin isoihin kelkkoihin 4 per puoli, kellosta katsoen aikaa meni 10 minuuttia vähemmän kuin vastaava projekti pikkukelkoilla, tästä ensimmäinen plussa. 

Sitten se suurin kompastuskivi, eli uintien katsominen ja uudelleen lasku. Normaalisti katson aina pikkukelkatkin koko puolen kerrallaan, ainoana erona, että 1 on ylhäällä ja 3 pyytää. Isoilla kelkoilla joudun kelaamaan koko laidallisen ylös. Koko projektiin kelauksineen ja laskuineen meni 15 minuuttia,  ei juuri mitään. Pikkukelkoilla uintien tarkistus ja takaisin lasku ottaa sen 30-45 minuuttia riippuen muusta toiminnasta. Lisäksi vaikka olisi kuinka huolellinen tulee pikkukelkoilla "yli uittaessa" aina joskus sotkuja. Isoilla kelkoilla tätä vaaraa ei ole. Sotkut lisäävät pikkukelkoilla vaihtoaikaa 30-60minuuttia ja joskus saattaa tulla suuriakin siimamenetyksiä. +

Kalan väsytykstäkin pääsin koittamaan, onhan se huikean paljon mukavampaa, kuin ei tarvi pohjaa kyntävää peltipalaa väsytellä kalan lisäksi. ++

Käännöksiäkin testailin. Garminin pilotilla kaarrokset on helppo testata/verrata, laitetaan 15min ympyrä päälle ja katsotaan kuinka pelit taipuu. Ja hyvinhän ne, hieman sisämutkan selkänaru huuhtelee itseään, muuta ei liiaksi. Pikkukelkoilla 15min mutka on aika maksimi, 10 minuutin käännöksellä joutuu menemään vetelemään uloimpien siimoja, ettei sisemmät plaanari ui niiden yli. Koemielessä pyöräytin myös 10 min käännöksellä 360 astetta. Hieman sisämutkan naru laahusti, mutta ei ongelmaksi asti. Ketterä yhdistelmä. ++

Lopetukseen menee about sama aika, 30min niin vene on siinä kunnossa, että voi aloittaa siirtymän.

Eläkeläiset?

Isoilla kelkoilla kalastamisen helppous vakuutti. Ensimmäisten testien perusteella todella mielyttävä tapa kalastaa. Suurimmat ennakkoluulot on kumottu ja isot kelkat on löytäneet paikkansa uisteluveneeni kalustossa.

Laukaisimen ripustin, Ver 2.

Tietoa annetaan ja sitä jaetaan. Se kalastuskulttuurissa on aina ollut hienoa.

Tälläkertaa sain vinkkiä, kuinka tehdään toimiva ja helposti rakennettava laukaisimen ripustin ison kelkan selkänaruun.

Aikaisemmin olen jo erään "testierän" tehnyt tennismailan jänteestä. Materiaalina jänne on haastava, omaa kovan muistin ja on jäykähkö. Nyt materiaalina on painotettu verkon alapaula. Molempia versioita tulen testaamaan, ikuinen perfektionisti tahtoo löytää parhaan mahdollisen vaihtoehdon.

Kuvat kertoo enemmin kuin 1000 sanaa, aloitetaanpa.

Tarvittavat työkalut.
Sytkäri, Sakset, Pikaliimaa ja Kynsisaksista purettu kiilamainen "vipu"

Ahti 80mm pikahaka. 

Verkon alapaulaa 600gr / 34m.
Pauloja on eri painoituksilla, valitsin melko raskasta n. 17gr/m

Katkaistaan mieleisen pituinen pätkä narua.
Itse katkoin 60cm pätkiin, näistä tulee noin 60cm pitkät ripustimet, kun haka ja laukaisin on kiinni.

Tehdään keskelle narua umpisolmu.
Tällä estetään, ettei lyijysisus liiku spleissatessa

 Ensiksi tehdään naruun pää, johon hakanen kiinnitetään:

Alapaula sisältää 2 kerrosta: sisä- ja ulkokerroksen. Pinta on punottua ja sisus lyijypainotettua.
Kaivetaan lyijylankaa esiin n.15cm ja katkaistaan. Vedetään pintakerros takaisin suoraksi.

Sulatetaan narun päätä sytkärillä ja litistetään sormilla kiilamaiseksi.

Työnnetään kiila narun punoksen sisään n. 8-10cm narun päästä.
Hommaa helpottaa, kun narua painaa hieman "kasaan" jolloin punos harvenee.

Kiilan tekemä reikä. 

Pujotetaan naru hakasen läpi ja sen jälkeen työnnetään litistetty narun pää kiilalla tehdystä reiästä sisään. Narujen on hyvä olla sisäkkäin ainankin 5cm, jolloin spleissi on takuulla kestävä.

Spleissaus itsessään kestää vetoa saman verran kuin narukin.
Säilytyksessä naru saattaa "löystyä" ja päästä luiskahtamaan irti. Tämä estetään tipalla liimaa.

Hakaspää on valmis, sitten siirrytään työstämään toista päätä, johon laukkuri kiinnitetään esimerkiksi ruostumattomalla avainrenkaalla.

Kuoritaan 10-13cm lyijylankaa esiin ja katkaistaan se pois. Vedetään naru takaisin suoraksi.

Seuraavat työvaiheet tehdäänkin, kuten edellä. Avainrengasta ei ole välttämätöntä laittaa vielä tässä vaiheessa lenkkiin. Näin narujen sisäkkäin työntäminen on helpompaa ja lenkistä saa tehtyä pienemmän.

Valmis lenkki odottamassa.
Tämänkin pään saumaan on hyvä laittaa tippa-pari pikaliimaa varmistukseksi.

Kun molemmat lenkit on tehty voidaan avata umpisolmu ja projekti on laukaisinta vaille valmis.

Sarjatuotanto käynnissä.

Valmis lenkki. Avainrengas ei ole vielä oikea vaan lainattu muualta.

Ensivaikutelma ripustimista on hyvä. 

Oikenee nätisti ja eivät mene sotkuun, vaikka kuinka heiluttelee. Varsinaiset koeajot kertovat onko 60cm pituus liikaa vai pitääkö lyhentää. Samalla selviää onko 600gr paulanaru liian raskasta tai kevyttä. Paljon on vielä olettamuksien varassa, mutta kyllä niitä kokemuksia alkaa kohta tulemaan.

Karttaa luotausdatasta.

Navico - konserni avasi Insight Genesis-palvelun Suomen alueelle jonkin aikaa sitten.
Tämä tarkoittaa sitä, että käyttäjä voi muuntaa tallentamansa kaikuluotaindatan kartaksi web-palvelun avulla.

Ensimmäiset testit on suoritettu, karttakuva on vaikuttavan näköistä. Kohta on patit ja montut oikealla kohdalla karttaa.

Ohessa muutama testikuva:

Jigipatin kartoitusta.
Lähestyessä kartan piirto on alkanut vasta, kun nopeus on tarpeeksi alhainen.

Muutaman tunnin uistelun "karttajälki".

Kartan teko on helppoa:

Laitetaan laitteesta luotaimen kuvan tallennus päälle ja tallennuskohteeksi muistikortti. Tehdään noin 3 tunnin pituisia tallennuksia, jonka jälkeen aina aloitetaan uusi tallennus. Suositeltu nopeus on n. 4-6mph. Maksiminopeudeksi järjestelmä ilmoittaa 12mph. Tämän nopeuden ylittyttyä kartan piirto loppuu.

Kun reissu on heitetty, lopetetaan tallennus ja siirretään muistikortti tietokoneeseen.

Kirjaannutaan https://insightstore.navico.com sivustolle ja ladataan Upload-ohjelmisto jolla tallennetut .sl2 - tiedostot ladataan serverille. Serverillä kartat muunnetaan katseltavaan muotoon ja ne on ladattavissa muistikortille.

Tästä lähtien tulen tallentamaan jokaisen uistelureissuni kaikudatan ja muuntamaan kartaksi. Uskon, että vuoden - pari aherruksen jälkeen käytössä on melkoisen kattava kartasto.

Yleensä tulee aina kalasteltua yksiä ja samoja penkkoja. Jos ottaisikin jokaisen päivän teemaksi, että kävisi poikkeamassa jossakin uudessa paikkaa. Näin saisin paikasta syvyystiedot kartalle ja hyvällä tuurilla löytäisin uuden ottipaikan.

Palvelu on käytössä vain sisävesillä.

Lisätietoa: https://insightstore.navico.com

Laukkurin tuunausta

Scotty Mini Power Grip on osoittautunut luotettavaksi ja varmatoimiseksi laukkuriksi. Niskavilloihin on iskostunut siiman kohdat ja säädöin kuinka laukkuri asetetaan missäkin tilanteessa. Siitä syystä tahdon käyttää samaa laukkuria myös isojen kelkkojen kanssa.

Tuulisilla keleillä kalastaessa lyhyellä kiinnittelemällä varustetussa laukkurissa tulee riski, että siimat kiertyy myötätuuleen ajaessa selkänarun ympäri, tämä taas tietää ongelmia. 

Tähän olen kehitellyt mielessäni ratkaisua. Valmiita settejä tämän vaivan kitkemiseksikin on jo olemassa, mutta ihan rakentelun ilosta päätin itse askarrella omanlaiseni ratkaisun.

Askartelutarvikkeita.
Orkkis Scotty, tennismailan jännettä, kutistesukkaa, epoxi liimaa ja RST-avainrenkaita

Tarkoituksena tehdä noin 250mm jatkotapsi jäykästä, mutta taipuvasta materiaalista. Parhaiten tavoitettani tähän mennessä testaamistani materiaaleista vastasi tennismailan jänne, jonka kuumentamalla saa aika mukavasti suoraksi. Jänne tulee kiinni ripustimeen ja toinen pää avainrenkaalla laukkuriin. 

Tarvittaessa jänteeseen voi laittaa mieleisensä painoisen catherine siimapainon, jolla voidaan lisätä laukaisimen valumista. Samaten hieman alaspäin roikkuva laukkuri näyttänee tärpit herkemmin. 

Vaihtoehtoisesti voidaan kiinnittää laukkurin juuressa olevaan avainrenkaaseen päärynäpaino, joka ajaa saman asian.

Jänteet ja kutistesukat pilkottuna.

Prototyypit valmiina.

Ensiksi katkoin jänteet 300mm pätkiksi ja 3mm kutistesukan noin 20mm paloihin. Sitten jänteeseen mutkat päihin ja kutistesukka epoksin kera mutkan päälle. Kun epoksi on kunnolla kuivunut, kuumennetaan kutistesukka kasaan ja paketti on valmis. 

Rasituskokeissa nostelin 5kg punnusta, sen tapsit kesti ongelmitta. Luulisi kestävän myös nykiviä kaloja. Laukkuri varmasti laukeaa hyvissä ajoin ennen kuin siimassa on 5kg vetovastus.

Testikappaleita.

250mm pituus on vielä suuri kysymysmerkki. Jälkiviisaana todettuna olisi ehkä kannattanut aloittaa esim 500mm jatkoilla ja lyhennellä tarpeen mukaan. No tehdään sitten uusia jos osoittautuvat susiksi.

Myös muita malleja / tekniikoita saa ehdottaa.

Onnistumisia

Kun aloittelin jigihommaa asetin tavoitteeksi maagisen 1000gr ahvenen.

Kilon rajapyykki on ahvenella sellainen, ettei sitä ihan joka vuosi tule rikottua. Siispä sitä on hyvä lähteä tavoittelemaan.

Jokunen sata heittoa, ehkä jo tuhatkin alkaa olla takana ja luulen tekeväni jotakin oikeinkin. Todisteena siitä ollaan kotona syöty aika usein ahvenfilettä. Tavallinen saaliskala asettuu 400-600gr tietämille, ajoittain joukossa on myös hieman vauraampia 700-800gr ahvenia, sitä suuremmat on kuitenkin ollut todella harvassa.

Tänään tavoitekala kelpuutti pohjaa nuolevan 5,5" toukkajigin. Hetken kerkesin körilästä käsittelemään hauen vaatimalla tavalla, kunnes raitapaita tuli näkyviin. Voisi sanoa, että ensimmäisen näköhavainnon jälkeen vapaa käsiteltiin hieman hennommin ottein.

Pituutta kalalla 44cm ja painoa 1200gr. Joten tavoite meni rikki ja reilusti.
"Työtä" tämän eteen onkin tehty ja tiedän kalan olevan harvinainen vesillämme.

1/2 tavoitteesta täytetty. Vielä olisi toinen työn alla, sehän on se perinteinen +5kg lohikala Suomen sisävesistä. Se tulee olemaan tiukassa, kuten aina.

Tänäänkin lohta hieman koitettiin, saldona pienenpieni alamitta.

Safety First

Lähes vuosittain saa lukea veneiden uppoamisista. Tänä vuonna tämä uutinen kosketti tavallista enemmin, kyseessä oli sama runko kuin miulla, Yamarin 5940. Ensireaktio oli, että mitä ihmettä tämänhän piti kellua, vaikka olisi täynnä vettä. Luulo ei ole tiedon väärti.

Vaikka 59c:n ohjekirjassa lukee, rungon kelluvan vedellä täytettynä NÄIN EI KUITENKAAN OLE. Täytyttyään vedellä vene menee pohjaan kuin kivi. Ohjekirjassa on ilmeisestikkin painovirhe paholainen. Arkistojen kätköistä löysin myös 5940:n ohjekirjan ja siinä ei kyseistä lausetta edes ole. Olen kuitenkin melko varma, ettei 5940/59c ole käytännössä mitään eroa, mikä vaikuttaisi kelluvuuteen. Sen verran omaa venettä varustellessa otin lunttia liikkeen pihassa olleesta pakasta vedetystä 59c:stä, että uskallan väittää ettei vanhempiin malleihin ole muuta eroa kuin verhoilun väri.

Olinkin aiemmin ihmetellyt, kuinka runko voisikaan kellua, eihän siinä ole edes kellukkeita missään. Sisä ja ulkokuoren välit on täysin onttoja. Uretaania en ole löytänyt mistään, vaikka lähes jokaisen  kotelon olen syynännyt.

Yleensä uppoamistapaukset ovat monen sattuman summa, niin myös tämän vuotisessa tilanteessa. Eniten itseäni huoletti voisiko rungossa olla jokin riskikohta, joka pettää kovassa merenkäynnissä. Tällaista ei kuitenkaan ilmennyt. Suuria vesistöjä ja niiden voimaa kannattaa kunniottaa ja ennemmin olla hieman ylivarovainen, näin minimoidaan onnettomuusriskit.

Tällaiset tilaneet avaavat aina silmät ja pistävät miettimään kuinka on oman turvallisuuden laita, jos iskee ns. tilanne päälle.

Laadin itselleni pienen listan asioista, jotka mielestäni pitää olla kunnossa / jotka tulen huolehtimaan talven aikana kuntoon.

Pelastusliivit.
Mieluiten 1-2 kpl ylimääräisiä aina matkassa. Paukkuliiveistä muistettava tarkistaa panoksen päiväys. Mieluiten sellaiset liivit, joissa on "haarushihna", tämä estää liivien luiskahtamisen pois päältä.

Vaatetus vuodenajan mukaan.
Cabinin lämpö on tehnyt sokeaksi vaaratilanteille. Viimevuonna, vaikka vesi oli 2-3 asteista niin jäisellä takatilalla keikuttiin huppari päällä ja collarit jalassa.
Hankintaan lähti uusi toivottavasti hieman mukavamman tuntuinen pelastuspuku, Ursuit Easy, joka tulee olemaan päällä aina, kun pakkaskeliin lähdetään kalaan. Pelastuspuvun alle pitää myös muistaa asiallinen kerrospukeutuminen, pelkkä pelastuspuvun vettä pitävä kalvo ei kroppaa kauaa pidä lämpimänä. Käytössä on hyväksi toteamani Ursuitin Heavy x-tex väliasu.

Hätäkutsun lähetys.
Kun paniikki iskee harvoin pystyy toimivaan rauhallisesti ja määrätietoisesti. Kuvittelisin, että jos havaitsen veneen vuotavan juoksen kalvopumpulle pumppaamaan runkoa tyhjäksi. Kuinka tällaisessa tilanteessa teen hätäkutsun? Olen kyydissä olijoille opettanut, kuinka VHF-radiolla tehdään hätäkutsu. Suur-Saimaan alueella kalastaessani tiedän veneen olevan kokoajan VTS-Saimaan kuuluvuus alueella. DSC-hätäkutsussa on se etu, että pelastajat saavat kutsun yhteydessä myös kordinaatit.

Olen miettinyt kuinka nykyisillä kosketusnäytöllisillä puhelimilla tehdään nopeasti hätäpuhelu, ei ilmeisesti mitenkään? En varmaankaan edes kaverini merkin X puhelimesta saisi edes näppäinlukkoa pois päältä saati sitten tehtyä hätäpuhelua. Ennen VHF-aikaa miulla oli aina ikivanha näppäimellinen puhelin ilman Sim-korttia matkassa, sillä hätäpuhelu onnistuu kunhan akussa riittää virtaa.

Paikallaan pysyminen kovassa kelissä
Vaikka nykyiset perämoottorit ovat varmatoimisia ja melko luotettavia voi niihinkin tulla joku vika ja matkanteko päättyä. Tällaisessa tilanteessa on saatava vene pysymään paikallaan vähän kovemmassakin tuulessa. n. 6 metrinen koppivene on jo sellainen purje, ettei sitä käsivoimin pidä erossa selkäkarikoista / rannoista, jos kova tuuli sinne painaa. Käytössä on 7kg Brouce-ankkuri, jossa 2m ketjua ja 30m vahvaa narua. Tämä löytyy keulalaatikosta, kovassa kelissä vene kannattaa ehdottomasti ankkuroida keulan kautta. Paniikissa ei varmasti tule mieleen lähteä kantamaan takakulman ankkuriboksista ankkuria hytin läpi keulaan. Vaan se heitetään veteen siitä, mistä ensiksi se on mahdollista.

Merkinantolaitteet
Onnettomuudet on yhteensattumien summa. Yleensä yksi osasyy on kova keli, toinen voi olla pimeys. Kuinka annan itsestäni merkin pelastajille pimeänä tuulisena syysyönä, jos vene on pohjassa ja kellun keskellä tyhjyyttä? Voisiko hätäraketti tai valosoihtu pelastaa henkeni? Näitä minulla ei vielä ole, mutta niiden hankintamahdollisuudet tulen selvittämään.

Tässähän näitä mielestäni oleellisimpia olikin, joita jokaisen syksyllä kalastavan kannattaa miettiä. Ehdottomasti kyytiläisille kannattaa myös pitää pikakurssi veneen käsittelyyn ja kertoa missä oleellisimmat narut jne on. Mistä sitä tietää mitä vesillä käy. Eihän tällaisia ole kiva miettiä, mutta ennakoimalla riskit pahimpaan voidaan minimoida.

Lisäksi listaa mitä on suunnitelmissa toteuttaa ensi kesäksi. Osa näistä onkin jo hoidettu.

1) Yamarinissa on ainoastaan käsikäyttöinen kalvopumppu, jolla välipohjaan kertyneen veden saa poistettua. Tämän lisäksi tulee koholla toimiva pilssipumppu ja ohjaamoon summeri / valo mistä näkee, jos pumppu käy.
(jos ei ole skarppina, rungoista näkee todella myöhään, että se on täyttymässä vedestä. Jos yhtään olen rakennetta oikein tulkinnut ensiksi vedestä täyttyy akusto = black out, sitten vasta vesi alkaa tulvimaan hytin lattialle. Tässä vaiheessa rungon sisällä on jo satoja litroja vettä.

2) Välipohjaan vielä erillinen koho, josta hälytyssummeri ohjaamoon.

3) VHF-Radiolle oma akku mahdollisimman korkealle. Kuten aikaisemmin totesin, todennäköisesti jos epähuomiossa runkoon pääsee suuri määrä vettä ensiksi kastuu akut. Kuljettajan pulpetin sisällä on hyvää tilaa pienelle esim. moottoripyörän akulle. Pitää selvittää kuinka saisin toteutettua VHF-radion varavirran tämän kautta.

4) Trossi. Meripelastusseuran "kannatusmaksu" jolla tuetaan järvillä partioivia vapaaehtoisia meripelastajia, nämä on todennäköisesti ensimmäisiä, jotka ovat apua antamassa.

5) Jos se pahin tapahtuu niin vakuutuksien tulee olla kunnossa. Olenkin eritellyt vakuutussopimukseen kaiken veneessä olevan pikkunippeleistä lähtien. Kaikki on valokuvattu ja dokumentoitu. Jos runko on järven pohjassa näistä on varmasti hyötyä asian setvimisessä.

Voi olla, että ammun haulikolla kärpästä. Kuitenkin itselläni on paljon levollisempi olo olla kaveiden kanssa vesillä, kun tiedän turvallisuusasioiden olevan kunnossa. Koen asian niin, että jos joku on kyydissäni vastaan myös kyytiläisen turvallisuudesta veneessäni.

Plaanarikalastukseen päivitystä

Lehdet alkaa tippuilemaan puista, selkeät syksyn merkit on jo ilmassa.

Pikkuhiljaa pitää alkaa kääntämään ajatuksia vetouistelun suuntaan. Mikäs olisi mukavampi aloitus syksyn kalasteluille kuin jotakin uusia leluja veneessä?

Plaanaripuoli on pysynyt samana jo lähes 4 vuotta. Olenkin ollut nykyisiin Reelmasterin tekemeniin Norpan tapaisiin pikkuplaanareihin todella tyytyväinen. Monet pikkukelkat on ollut kokeilussa, mutta aina niistä löytyy jotakin pientä viilattavaa. Niin myös näistä nykyisistä.

Reelmasterin kelkka

Kuitenkin ominaisuudet näillä on mainiot, kestää painotuksia 200gr asti ja houkutuslevytkään ei ole ongelma. Kellukkeen ansiosta sisämutka ei sukeltele jyrkissäkään käännöksissä. Parhaillaan ollaan vedetty 5 kelkkaa puolellaan jolloin uloin on 200ft päässä veneestä, hyvin toimii. Tämä tietysti vaatii optimaaliset tuuli-olosuhteet.

Riitasoinnut rivissä

Pikkuplaanareille suurin kompastuskivi on kalan tärpin jälkeinen tilanne. Plaanari laukeaa ja valuu siimapainoa vasten. Tämä nyt on vielä ihan ok, mutta siinä vaiheessa, kun kelkka lepää painoa vasten se muuttuu yleensä syvääjäksi, se on todella raivostuttavaa. Käytännössä kalastaja joutuu väsyttelemään kalan sijasta plaanaria. Kala saa helposti löysää siimaa. Sellaista pikkuplaanaria en ole vielä löytänyt joka ei jossain vaiheessa väsytystilannetta käy pinnan alla lisäämässä vastusta.

Koitetaanpa jotakin uutta, isoja kelkkoja!

Isoilla kelkoilla vetämisen kokemukseni rajoittuvat pariin kertaan, kun olen kaverin kyydissä ollut kalassa. Tällöin vedettiin raksia ja saalistakin saatiin, joten puheet isojen kelkkojen toimimattomuudesta raksien kanssa periaatteessa on jo kumottu.

Hauskaa pitkästä aikaa värkkäillä jotakin, mitä koskaan aikaisemmin ei ole tehnyt. Lähes kaikki tuotteet on jollakin tapaa "uusia" ja puhelinlangat on käyneet kuumina, kun olen lypsänyt kavereilta tietoa kuinka mikäkin kannattaa olla. Myös kalustohankinnoissa olen suurimmalti osaksi luottanut kavereiden neuvoihin. Kiitos taas kerran kaikille auttaneille!

Keloina Patriotin Roll-Onit

Selkänarun määrää en oikein osannut päättää, ensiksi ajatuksena oli laittaa 45m per kela, mutta kuulosti vähältä Laitetaanpa siis 90m per kela, eipä heti lopu kesken

Selkänarulle oli niin monta eri vaihtoehtoa kuin oli suosittelijaakin. Oli verkon alapaunaa, tennismailan jännettä, sädekaidin narua, 1,2mm kuitusiimaa ja normaalia muovinarua...

Aloitetaan harjoitukset tarkoitukseen tehdyllä TUF:in plaanarinarulla.

Scotyn rissat
2kpl tulee mastoihin
2kpl rakennan luoksevetäjät, joilla selkänarut saadaan vedettyä takatilaan, kun laukkureita viritellään
(lisää turvallisuutta, ei tarvitse keikkua laidalla)

Yhtä en vaihda, Scotty Mini Power Grip
Sama laukkuri on palvellut vaikka moitteen sijaa pikkuplaanareissa AS:n kelkoista (2002) lähtien
Näillä näkymin tulen tekemään pieniä muutoksia ripustimen ja laukkurin väliin, protot valmistuu näinä päivinä

Venettä ei ole tällä hetkellä varusteltu kuin pikkuplaanareita ajatellen, pieniä uudistuksia on tehtävä. Oikeastaan ainut oleellinen uudistus on plaanarimastot.
Isokelkka- varustuksen tahdon niin, että kaikki on purettavissa pois, kun niitä ei käytetä. Kelat sijoitan holkkikiinnityksellä oleviin mastoihin, jotka saa nopeasti irroitettua. Mastojen pituutta pohdin pitkään, moni suositteli niin pitkiä kuin vaan ilkeää laittaa, näin alkuun tulee kompromissi, 600mm masto. Jos tuntuu liian lyhyeltä, niin nopeastihan sitä teettää pidemmät. Tai miksei vaikka teleskooppiset?

Kelkoissa tulen testaamaan erästä uutuusmallia. Niistä kokemuksia ja mietteitä sitten, kun olen päässyt tuotteita hypistelemään.

Ensi viikolla olisi tarkoitus lyödä kelkkavarustus paikoilleen ja suorittaa ensimmäiset koevedot.

Perinteinen syksyn kalastelurupeamakin on työnantajalta varailtu; 25.9. - 15.11. välinen ajankohta olisi tarkoitus panostaa kalastukseen koko kesän taukoilun edestä.