Jigisettiä kuhalle

Ahvenen jigaus on tullut jo kalastusmuotona melko tutuksi.

Hommassa käytän ohuita 0.08 - 0.10 kuituja ja suht pieniä, maksimissaan 4,5" jigipäitä. Nyt kuitenkin muutamien sattumakuhien myötä kiinnostaisi koittaa tavoitella kuhaa ihan varsinaisena kohdekalana. Tiedän Pien-Saimaan kuhakannan olevan hyvässä kunnossa, joten ainankin sitä pitää yrittää.

Kuhan jigittelyyn käytetään yleensä vähän suurempia jigejä, suurempien jigien myötä myös hauet kiinnostuvat jigeistä enemmin, joten kaluston on syytä olla hieman ahvensettiä järeämpää. Okuma Helios 25:n siimatilavuus ja kelan koko on mielyttänyt minua, joten tälläkin kertaa kela on samaa kaliberia.
Kelana kuhasetille on Okuman Octana 25.
Runko on hyvin samanmallinen kuin Helioksessakin, valmistusmateriaalista johtuen painoa on hieman enemmin. Muutamien testiheittojen perusteella voisin todeta käynnin olevan todella pehmeää. Tuntuma kelaukseen on hyvin samanlainen kuin 25 Helioksessa. Mielenkiinnolla odottelen tositoimiin pääsemistä.
Octana-25 ja Helios-25
Vaparintamalla koitetaan jotakin uutta. Vavan pituutena 6.6 jalkaa on osoitttautunut mainioksi ja siinä tulen pysymään. Malli muuttuu. 
Vapa on Patriot Levitation 6.6 ft. Pikaisissa testeissä pitkähkö takakahva muotoiluneen on todella hyvin käteen istuva. Heittäessä käsien asento on luonnollinen ja tuntuma vapaan pysyy erinomaisena. Kelatessa pitkällä takakahvalla pystyy ottamaan kainalosta tukea ja kädet eivät väsy niin nopeasti pitkissä heittorupeamissa. Kuvailisin vapaa jäykkyydeltään 1/3 toimiseksi, eli kärkitoiminen keppi kyseessä ja niin jigailessa saakin olla. Kärki varmistaa hyvin kantavat heitot ja jämäkkä runko varmistaa sen, etten ole pulassa vauraampienkaan haukien ja miksei kuhien kanssa. 
Pientä totuttelua vaatii kova etukahva. Tämä on jotakin uutta mitä en ole ennen kokenut. Yleensä etukahvakin on jollakin tapaa pehmustettu. 

Kävin vähän väärinkäyttämässä kuhasettiä ahventen parissa ja ainankin kevyet tärpit tuntuivat käteen todella selkeästi. Etukahvan ratkaisu vaikuttaa toimivalta ja pehmusteen puute ei haittaa ainankaan itseäni missään tilanteessa.
Suurien kuhien jigit tuovat mukanaan haasteen. Suuret hauet. Näihin lääkkeeksi tulee 0.46 Fluorocarbon uittotapsi. Myös pääsiima on hieman paksumpaa, 0.13. TUF:in kuitu on osoittautunut miellyttäväksi siimaksi solmia ja heittää. Myöskään 0.13mm paksuus ei tuottanut pettymystä. Muoto on pyöreää ja puolautui kelalle suoraksi.

Aikaisemmin testailin Fluoroa ahventen kanssa, en tapsiin tykästynyt paksuuden takia. Ahventen kanssa tykkään käyttää pitkähköä n. metristä heittotapsia. Tämä vaatii heittotilanteessa sen, että osa tapsista kelataan vaparenkaiden läpi. Paksuutensa takia myös solmu kuituun on melko suuri ja siima tökki vaparenkaisiin tosi pahasti, heittämisestä ei tullut juuri mitään.

Tästä viisastuneena teen vain 30cm heittotapsit Fluorista, voi olla että kokeilen tehdä ohuemmasta, 0.35 siimasta jatkotapsin. Siihen tehty solmu juoksee vielä siimarenkaiden läpi ongelmitta.
Isolle isoa?
Niin ainankin raksihommissa ollaan itsellemme uskoteltu, näinköhän sama pätee kuhan kanssa. Kaloille tulen tarjoamaan Peter Lahden Shad 135:sta, eli 135mm kalajigiä. Mallailin 4/0 koukkua jigiin, mutta oli vähän turhan pienen oloinen. Pitää nyt suorittaa vielä kalastuksellisia testejä, jos tärppejä alkaa tulla enemmin kuin kaloja pitää asialle tehdä jotakin. Vaikka koukku tuntuu vähän turhan pieneltä, vastaavilla jigeillä kalastavat vakuuttelivat, että koko on sopiva. Kuha iskee syötin päähän joten kalajigin "peräylityksellä" ei ole merkitystä. Koeuitot tämän jo osoittivat todeksi, toisin kohdekalaa ei sattunut kohdalle vaan muutamia pirtsakoita haukia. 3 tärpistä kaikki tulivat ylös asti.

Ahventa olen kalastanut olosuhteiden (töiden) pakosta lähinnä aamupäivisin, kalan tulo on ollut vaihtelevaa. Pääasiassa todella haastavaa tai olematonta. Nyt olisi tarkoitus alkaa panostaa iltasyönteihin ja heittää jigiä iltahämärään asti. Mitä olen jigaillessa laskenut kuhaa uistelevien veneiden määrää samoilla selillä missä kalastan, olen aivan varma että siellä seassa uiskentelee muutama kuha myös miun jigisaaliiksi.

Yamarin on jigailun myötä saanut seistä rannassa melko rauhassa. Satunnaisia uistelureissuja en omassa mittapuussa laskisi kuin huvikalastukseksi viime vuonna tähän aikaan mittarissa oli jo 250 tuntia, nyt ollaan päästy puoleen siitä.
Myös jigiä olen pari kertaa koittanut sen kannelta käydä viskomassa. Jos on vähänkään tuulinen keli ei homma ole kovinkaan mielekästä, ankkurointi ja paikallaan pysymisen varmistaminen on omanlaisensa projekti. Myöskään luotojen reunoja ei uskalla ihan yhtä rohkeasti nuoleskella kuin Busterilla. Vielä kuukauden vene saa kerätä rannassa voimia, sitten alkaa lohisesonki lähenemään. Tarkoitus olisi lomailla 6-8vk ja panostaa aktiivisesti kalastukseen.

Onhan tuossa pyörinyt mielessä olisko jokin hyvä kompromissi jigailu- ja uisteluveneeksi... Keskipulpetti tai WA kenties...?

1 kommentti:

Kommentoi.