Harjoitusta... yritystä... onnistumisia!

Kalalla ollaan oltu aktiivisesti. On ollut päiviä, jolloin aamupäivä on vedetty lohta ja sitten siirrytty pienemmille vesille jiginheittoon. On se vaan mukavaa terapiaa pitkän istumisen jälkeen alkaa viskomaan jigiä patin reunalla.

Uistelurintamalla jatkuu sama hiljaiselo, mitä on jatkunut viime marraskuusta asti. Siihen on jo tottunut ja tärpitön päivä ei ole mitenkään maailmaa kaatava. Yritystä en kuitenkaan ole lopettanut. Kyllä se sieltä tulee. Joka vuosi olen ollut ensimmäiset kuukaudet aivan hukassa, tämäkään vuosi ei tee tähän poikkeusta. Kyllähän se vähintään 100 tunnin tyhjä putki pitää aina jossakin välissä nykästä.

Talvella muokkaamani jarrupussien suuaukon säätö toimii nyt loistavasti. Orkkisnaruna ollut ohut muovinaru ei purrut lukkoihin tarpeeksi hyvin nyt säädöt pysyy kohdallaan.

Jigipuolella homma kehittyy kaiken aikaa. Joka reissulla oppii uutta ja onnistumisia tulee. Kohdekalaakin on löytynyt ja ahvenfilettä on saanut paistaa monena iltana.

Tärkeimmäksi apuvälineeksi aurinkolasien lisäksi on osoittautunut kaikuluotain. Ilman luotainta paikkoja tuntemattoman on kyllä todella vaikea tavoittaa kohdekalaa.

7gr pää + 4,5" Wake ja pari kohdekalaa.
Vaikka en suoranaisesti vertikaalia harrasta on mukava koittaa härnätä veneen alla olevia kaloja.

Kohdekalat odottamassa jigiä

Moni on kehunut, että kalajigi olisi se toimivin tapa tavoittaa vaurasta ahventa. Itse en tätä muutamien kymmenien tuntien heittokokemuksella allekirjoita. Olen antanut toukka - ja kalajigeille peliaikaa suunilleen saman verran joka heittopaikalla, silti kalat olen saanut lähes poikkeuksetta toukalla. Väristä kalat tuntuvat olevan tarkkoja. Välillä saa 5-6 kertaa vaihtaa väriä ennenkuin alkaa puremaan. Poikkeuksetta pienen saimaan puolella parhaimmat kalat ovat tuleet valkoisella 4,5" toukalla.

Kalajigissäkin tärppejä tuntuu reilusti, mutta tarttuvuus on todella huono. Karkuutuksia tulee aivan liikaa. Epäilen, että käyttämäni 3/0 koukku on liian pieni Lazy Shadille. Tai sitten kalapaikoilla olevat kalat ovat liian pieniä kalajigille. Monet jigit ovat tuleet puolikkaina ylös tärpin jälkeen. Tämä viittaisi hieman arkaan ja tökkivään syöntiin, jossa kala imeskelee jigin pyrstöä.

Lazy Shad 3,5" tärpin jälkeen

Toissa-iltana tavoitin myös ensimmäisen jigikuhan. Tärpin jälkeen olikin omanlaisensa taistelu, että sai kalan veneen viereen. Siinä missä 50cm kuha tulee uistellessa pintaliitoa veneen vierelle, 1000 kelalla ja jigikepillä joutui jo muutaman kerran antaa kalallekkin mahdollisuus ja löysää siimaa. Positiivinen ylläri, että myös pienellä Saimaalla kuhakanta on siinä mallissa, että ahvenpateilla tulee satunnaisia kuhia. 

47cm kuha kelpuutti 4,5" valkoisen Waken.

Juhannuksen jälkeen olisi tarkoitus panostaa järviloheen pari täyttä päivää, sitten onkin luvassa satunnaisia jigikeikkoja. Pikkuhiljaa myös uistelupuolella aletaan siirtymään iltapainotteiseen kuhanvetoon. - Mutta ei ennen heinäkuuta.

Dokumentointia...

Video-projekti etenee.

Kamerat on päässyt milloin mihinkin, kuvakulmien haku on varsin mielenkiintoista touhua. GoPron Wifi-ominaisuus helpottaa muuten näytöttömän kameran suuntaamista mieluisiin kuvakulmiin.

Aktiivista kalastusreissua ja kuvaukseen suunnattua päivää ei voi yhdistää, kameroilla värkkääminen vie aina oman aikansa. Luonnollisesti tavoite on saada myös kameroidan kanssa kalatapahtumia.

Helpompaa tankkausta

En ole vielä sellaista venettä kohdannut, joka olisi helppo tankata puomipaikalla kanisterista.

Yamarini ja Busteri ovat haasteellisimmasta päästä. Molemmissa täyttöaukko on takatilan kaiteen takana. Luonnollisesti kaikki uistelun lisävarusteet ovat edessä eikä ainankaan helpota projektia millään tavalla. Yleensä ajan tankin melko vajaaksi ja tankkaan reilummin kerralla. 80-100 litran tankkaaminen on oma projektinsa ja mielellään tämän hoitaa mahdollisimman helpolla tavalla. Toki helpoin tapa olisi ajaa mittarille ja laskea tankki täyteen, tämä ei ole vaihtoehto.

Ratilla tankkaaminen ilman sotkemista on käytännössä mahdotonta. Myös eräänlaisia palkeesta pumpattavia lappoja olen testannut, mutta niiden letkut ovat yleensä liian lyhyitä ja imupuolen letku on jäykkä joka hankaloittaa asettelua.

Vuoden ajan käytössäni on ollut Super Lappo, joka on ehdottomasti helpoin löytämäni tapa siistiin tankin täyttämiseen. Laite ei voisi juuri olla yksinkertaisempi.

Takaiskuventtiili.

Noin 1,5m PVC-letku jonka toisessa päässä on holkki mihin on rakennettu yksinkertainen kuulalla toimiva takaisku. Tankkaus aloitetaan heiluttamalla letkua kannussa. Kun letkua painaa nesteen pinnan alapuolelle takaisku laskee polttoaineen letkuun, nostaessa letkua venttiili toimii ja aine jää letkuun. Muutaman edestakaisen liikkeen jälkeen letku täyttyy ja lappo alkaa, sitten vain odotellaan tankin täyttymistä.

Yamarinin takatilassa oleva 72qts kylmälaukku riittää kanisterin pohjan korkeustasoksi ja lappo jaksaa imeä kannun tyhjäksi asti.

Haukea hyötykäyttöön

Ryhtyessäni aktiiviseksi lohenuistelijaksi jostakin käsittämättömästä syystä päähäni iskostui suunnaton viha järviemme peruskalaa, haukea, vastaan. Jälkeenpäin huvittaa millaisia reaktioita vesistöön pysyvästi kuuluva kalalaji saikaan aikaan.

Onhan se pettymys, jos syysmyrskyssä mukavan räikänpärinän ja edessä olevien vapojen ylöskelaamisen jälkeen pohjan tuntumasta nouseekin lähemmäs 10kg selkähauki. Nyttemmin silmä on harjaantunut sen verran, että haukitärpit tunnistaa lähes välittömästi ja niihin osaa suhtautua "löysemmin rantein". 

Järvilohi on tällähetkellä uhanalaisen kalan statuksessa ja kaikki evälliset kalat suositellaan vapautettavaksi. Näin myös olisi tarkoitus toimia. Jo viime syksy osoitti, että eväleikattua lohta on mukavasti alueella ja varmasti lohen makuun pääsee, vaikka evälliset laskeekin takaisin jatkamaan sukuaan. En ole koskaan kalastanut saalislähtöisesti vaan olen vesillä hakemassa elämyksiä ja muistoja. Voihan se olla, että 3-4 kilon lohen vapautus jää vähän paremmin mieleen kuin perus papitus-verestys-savustus. 

Eväleikattu järvilohi

Jokatapauksessa pidän kalasta ruokapöydässä.

Lähes joka reissu lohenuistelun lomassa käy hauki-pari kääntymässä veneen vieressä. Eikä pidä unohtaa jigittelyä, vaikka kohdekalana on ahven on tällähetkellä saldonani muutama pieni ahven ja varmaan 10-15 haukea. Miksei näitä sitten hyödyntäisi ruokapöydässä? Monilla foorumeilla ollaan hehkutettu haukipullien maukkautta. Perus pannulla paistettu hauki ei mielestäni ole kovin hyvä ja savukalana hauki on kuivahko. Olisiko haukipullat sitten se, joka saa hauen maistumaan? Tästä otetaan selvää! 

Lihamylly on jo odottelemassa haukifileitä, toivotaan että haagertit ovat syönnillä, kunhan ensikerran suuntaan kalaan. Voihan se olla, että kun haukea yrittää alkaakin tulla lohta/taimenta/ahventa ja kuhaa. Enpä minä sitäkään pahaksi pistä.

Pientä virittelyä

Jiggailu vei miehen mennessään heti ensimmäisten heittojen jälkeen. Tuntuma kalaan ja jigiin on jotain mitä ei uistellessa koe. Aktiivikalastusta parhaimmillaan! 

Vaikka jigailu on yksilölaji, niin mukavampi sitäkin on kaverin kanssa lähteä harrastamaan. Yamarini soveltuu jotenkuten 2 miehen heittelyyn, kun toinen on keulapiikissä ja toinen takatilassa. Useat kerrat olen kavereita pyydellyt mukaan jiggailemaan. Yleisin syy pääsemättömyyteen on, ettei varastosta löydy 7000-koosta pienempää kelaa ja kevyin vapa on 8 jalkainen Ugly Stick. Mitäpä sitä ei tekisi, jotta saisi kaverit käännytettyä jigikalastuksen pariin.

Enää ei kelpaa selitykseksi, ettei löydy varusteita.

Kauppareissulla kainaloon päätyi toinen jigisetti. Tällä kertaa kelana Pennin Battle 1000 ja siimana keltainen 0.10 Power Pro kuitu. Vapalinjalla pysyttiin samassa eli Yoshino Lordi 6.6. 

Varmasti tulen 2 settiä hyödyntämään myös yksin jiggaillessa, nyt voi pitää väri / painovaihtoehtoa aina valmiina. Samaten siimasotkujen yllättäessä voidaan nopeasti siirtyä toiseen vapaan. 

Penni oli jo ensimmäisessä setissä vaihtoehtona, mutta Okuma vei voiton. Syy, etten ottanut toista vastaavaa Okumaa oli halu testailla eri mallisia keloja, näin saan vähän näkemystä miten eri merkit ja mallit poikkeaa toisistaan. Saa nähdä kummasta kehkeytyy kauden mittaan oma suosikki.

Samasta syystä siiman väri ja paksuus on eri. Haetaan sitä itselle sopivaa. Okumassa oleva oranssi siima osottautui todella haastavaksi havaita paljaalla silmällä. Polarisoivat aurinkolasit ovat hankintalistalla nro 1 tällä hetkellä.

Nyt oli tarkoitus estää kuitusiiman luistaminen puolalla laittamalle pohjalle muutamia metrejä 0.35 monoa. Tämä ei kuitenkaan onnistunut mielestäni odotetulla tavalla. Kuidun ja monon solmu jäi sen verran koholle, ettei päälle puolattava kuitu asettunut puolalle mielestäni tarpeeksi nätisti. Siispä palattiin samaan tyyliin kuin Okuman kanssa. Pohjasolmun päälle pala teippiä.

Keltainen Power Pro 0.10
Kuitu tulee paketissa, jonka kanssa se on myös suunniteltu puolattavan. Systeemi toimi hyvin ja jalkoja yhteen puristamalla pystyi säätelemään kuinka tiukalle siima menee.

92 metriä kuitua ei täyttänyt Penniä aivan täyteen.
Toivottavasti tämä kuitu määrä riittää.  Muuten joudun purkamaan siimat pois ja lisäämään pohjalle ohuempaa, n.0.15mm monoa.

Tälle setille tulee tapsi Fluorcarbonista.
Paksuudeksi valitsin raksitapseissa käyttämäni 0.45. Aika näyttää onko siima liian "raskasta" jigailuun.

Penni on hieman pienempikokoinen verrattuna Okumaan, silti Okuma on jonkinverran kevyempi. Painoero ei ole suuri, mutta silti huomattava. Käyttökokemuksia en ala muutaman heiton perusteella jakamaan, niitä tulee myöhemmässä vaiheessa. Ensivaikutelmat molemmista seteistä on erittäin myönteiset.

Jigailun alotussetti, part 2.

Sitten vain odotellaan ahvenen kudun päättymistä. Polte on kova!

Jigikaluston kasailua

Nykyaikaista haspelia voisi kuvailla uudeksi tuttavuudeksi. Muutama vuosi kulkin niin vetouistelu-lasit päässä, että hyvä etten saanut näppylöitä nähdessäni haspeleita. Nyttemmin tulee katseltua hieman avarakatseisemmin ja kaikki uusi kalastukseen liittyvä on tervetullutta.

Uusi aikakausi heittokalastajana on alkamassa, varusteiden käsittely ja kasailu on hakusissa, hyvien vinkkien avulla tästäkin selvittiin. 

Luonnollisesti ensimmäisenä on listalla kuidun puolaaminen kelalle. Tässä asiassa tuntuu olevan niin monta eri tyyliä, kuin on käyttäjääkin. Lähtökohta on, että kuitusiima ei lukitu kunnolla puolalle, jos sitä ei lukitse jollakin. Tämä tarkoittaa sitä, että kovissa vastaiskuissa ja muissa vastaavissa koko kuitupakka pyörähtelee kelan puolalla. Tähän sain muutamia vinkkejä kuinka luistamisen voi välttää:

- Laittamalla pohjasolmun päälle palan teippiä, joka puristuu solmua vasten puolatessa. Tätä tulen itse käyttämään.

- Puolaamalla puolan pohjalle sen verran mono-siimaa, että pohja peittyy.

En tiedä onko luistaminen vain satunnainen ongelma vai suuri riesa jos ei aikaisempia vinkkejä noudata. En kuitenkaan aio ottaa riskiä ja tein teippivirityksen puolalle.

Pohjasolmu

Teipinpala solmun päällä.

Sen verran on vanhoista ajoista muistissa, että toisin kuin hyrräkeloissa - haspeleissa uusi siima kelataan sisään puolan ollessa kyljellään. Tällä käsittääkseni pyritään estämään siiman kiertyminen.

110 metriä 0.08 kuitua puolattuna, kela tuli juuri sopivan täyteen. Kuidun katkaisemiseen kannattaa hankkia siihen tarkoitetut sakset, huonoilla pihdeillä katkomiseen ei mene kuin hermot.

Sitten vielä tupla unisolmulla metrinen 0.35 monotapsi kuidun jatkeeksi ja heittosetti on valmis.

Eihän sitä malttanut olla lähtemättä testailemaan settiä. 

Heitto - ja kelaustapaa olin lähinnä opiskellut Youtuben videoista ja nettikeskusteluista, joten oli mielenkiintoista nähdä kuinka hyvin mielikuvat heittelystä kohtasivat todellisuuden kanssa. 

Joskus 15 vuotta sitten tuli jonkin verran jigiteltyä, nykytyyli ei vastaa sitten lähellekkään sitä miten silloin hommaa harjoitin. Aikaisemmin uitin jigiä vavalla ja siima oli 90% ajasta löysällä. Vapa oli huikeasti notkempi verrattuna Lordiin. 

Nyt lähes kaikki ohjeet kehoittavat pitämään vavan suorana sinne suuntaa missä siima menee veden alle, sitten jigiä uitetaan kelalla tekemällä ripeitä kelausliikkeitä, annetaan jigin vajota pohjaan ja kun pinnalla oleva siima löystyy tehdään uusi kelaus. Alkuun tämä kuulosti varsin hankalalta tavalta aikaisempaan verrattuna, mutta jo muutaman heiton jälkeen tyyli oli hanskassa. 

Kalastustyyli myös vakuutti tehokkuudellaan. Jo neljäs heitto osoitti, että uittotyylini on ainankin jossakin kohtaa pinnan alaisen raadin mieleen ja parin kilon hauki kävi laiturin päässä kääntymässä.

Huikeaa minkälaisia tällejä tällaiset pienet kalat antavat kevyillä vehkeillä!

Kävin myös veneellä ajelemassa muutamia oletettuja ahvenen ottipaikkoja läpi, ei ollut vielä ahven purullaa, tai uittotyylini kelpaa tässä vaiheessa vain hauille, sillä niitä riitti.

Oletettu ahvenpenkka.

Lisää harjoituskappaleita.
Haukia kyllä riitti, mutta kohdekalat jäivät vielä saamatta. Parisen viikkoa vielä kun malttaa odottaa veikkaisin, että ahvenet alkavat tankkaamaan.

Kaikenkaikkiaan voisi todeta, että todella koukuttavaa touhua! Muutaman tunnin treenikeikalla vailla tietoa kalapaikoista tuli toistakymmentä kalatapahtumaa ja jo parin kilon kalojen kanssa taistelut oli vakuuttavia. Tätä lisää!

Jäi vähän mietityttämään pitäisikö lohenvetokalustoakin pienentää ihan sen takia, että kalastus olisi hauskempaa...

Jo tämän lyhyen piston aikana tuli selväksi, että ostoslistalle pitää vielä lisätä heittokalastukseen soveltuvat aurinkolasit. Ohutta kuitua on mahdoton havaita mielestäni tarpeeksi tarkasti paljaalla silmällä. Alustavasti testailin autokäytössä pitämiäni Serengetin laseja ja näkymä parani huomattavasti. Taas on turvauduttava asiaan perehtyneiden tietotaitoon. Onneksi jos tietoa niin sitä jaetaan.

Uusi aluevaltaus

Lähes 6 vuotta on kaiken kalastuksellisen ajan vienyt vetouistelu, laji on koukuttanut mukaansa aivan täysillä ja into ei ole laantunut sitten alkuvuosien. Kuitenkin kalalle lähteminen on aina omanlaisensa projekti ja lyhyitä 1-3 tunnin kalareissuja ei juurikaan viitsi tehdä. Myös työpäivien jälkeen olisi mukava käydä hieman vesillä joten jokin vähän helpommin ja nopeammin aloitettava kalastusmuoto täytyi kehittää.

Ei ihan normikuorma, mutta ei paljoa ole ylimääräistäkään.

Valintani on jiggailu, tämä laji on nykyään in ja artikkeleita aiheesta löytää pilvinpimein. Lajia voi harrastaa rannalta ja veneestä, ei siis aina tarvitse lähteä venettä starttailemaan. Kaikki varusteet kulkevat myös helposti mukana, joten mökkireissuillakin voi vähän koittaa onko ahven syönnillään. Kohdekalaksi on siis tulossa ahven, en tietysti pistä pahaksi jos jokunen kuhakin sattuu kohdalle.

Olen viimeeksi heittänyt haspelia joskus 15 vuotta sitten, joten kaikki tässä lajissa on uutta ja koko kalusto pitää hankkia alusta alkaen uusiksi. Tietoa aiheesta ei ennen tätä kevättä ollut nimeksikään joten lähes kaikissa hankinnoissa piti luottaa kaveripiirin jiggaukseen keskittyneihin asiantuntijoihin. Myös vahvistusta omiin olettamuksiin ja kalustohankintoihin hain kalamies.com-keskusteluista.

Oikeastaan oli ihan mukava aloittaa täysin puhtaalta pöydältä. Mitkään vanhat hankinnat eivät olleet sotkemassa mielikuvia ja päätöksiä. Alkuksi oli tarkoitus selvitä 100-150 eurolla koko paketin hankinnassa, tietäähän sen kuinka taas kävi.

Ostoslistaa kertyi ja kertyi... loppujenlopuksi lista oli melkoinen, mutta onpahan sitten varusteet.

Kela. 
1000-sarjan heittohaspeli. Tärkeimpinä kriteereinä keveys ja takaliikkeetön kampi. Vaihtoehdot olivat Pennin Battle 1000 ja Okuman Helios 25, näistä loppujenlopuksi ostoskoriin päätyi Okuma lähinnä keveyden ja ulkonäön perusteella.

Vapa.
6 tai 6.6 jalkainen heittojigaukseen sopiva haspelivapa. Merkki oli alusta asti selvillä, Yoshino. Lähinnä vain eri mallit sotivat keskenään. Valintani lähinnä hyvien nettikehujen takia oli Yoshino Lordi 6.6.

Siima/siimat.
Jigauksessa käytetään ohutta värillistä kuitusiimaa, jotta siiman havaitsee vedessä. Valitsin Berkleyn 0,08 kuidun värinä oranssi. Kuidun ja jigipään väliin tehdään n. metrin tapsi paksummasta monosta, joka pehmentää jigipään liikkeitä, tähän valitsin siimaksi Strofin GTM 0.35. Lukkona #0 G.T.R

Jigipäät, näitä tarvitsee paljon, ovat kulutustavaraa. Tilasin eräältä painonvalmistajalta aloittelijan jigipääsetin, pääsee sitten itse tilaamaan jatkossa päitä jotka ovat eniten miellyttäneet. Painoja tuli 7gr, 10gr, 14gr ja 18gr.

Jigitoukat / kalat. Päätin, että sekä pidetään linja selvänä, vain 1 malli molempia. Tässä valinnassa luotin lähes ammatikseen jigavaan kaveriin. Toukkajigiksi tuli Waken 4,5" ja kalajigiksi K.P Lazy Shad 3,5".

Niin sitä listaa vaan tuli ja tuli, näiden välttämättömien lisäksi luonnollisesti vielä tarvitaan pakkeja, pihtejä ja pieni mielellään kumihavaksinen haavi, jossa vapautettavat kalat eivät kärsisi.

Innolla odotan ahvenen kudun päättymistä ja pääsemistä testailemaan lajia.