Jigikaluston kasailua

Nykyaikaista haspelia voisi kuvailla uudeksi tuttavuudeksi. Muutama vuosi kulkin niin vetouistelu-lasit päässä, että hyvä etten saanut näppylöitä nähdessäni haspeleita. Nyttemmin tulee katseltua hieman avarakatseisemmin ja kaikki uusi kalastukseen liittyvä on tervetullutta.

Uusi aikakausi heittokalastajana on alkamassa, varusteiden käsittely ja kasailu on hakusissa, hyvien vinkkien avulla tästäkin selvittiin. 

Luonnollisesti ensimmäisenä on listalla kuidun puolaaminen kelalle. Tässä asiassa tuntuu olevan niin monta eri tyyliä, kuin on käyttäjääkin. Lähtökohta on, että kuitusiima ei lukitu kunnolla puolalle, jos sitä ei lukitse jollakin. Tämä tarkoittaa sitä, että kovissa vastaiskuissa ja muissa vastaavissa koko kuitupakka pyörähtelee kelan puolalla. Tähän sain muutamia vinkkejä kuinka luistamisen voi välttää:

- Laittamalla pohjasolmun päälle palan teippiä, joka puristuu solmua vasten puolatessa. Tätä tulen itse käyttämään.

- Puolaamalla puolan pohjalle sen verran mono-siimaa, että pohja peittyy.

En tiedä onko luistaminen vain satunnainen ongelma vai suuri riesa jos ei aikaisempia vinkkejä noudata. En kuitenkaan aio ottaa riskiä ja tein teippivirityksen puolalle.

Pohjasolmu

Teipinpala solmun päällä.

Sen verran on vanhoista ajoista muistissa, että toisin kuin hyrräkeloissa - haspeleissa uusi siima kelataan sisään puolan ollessa kyljellään. Tällä käsittääkseni pyritään estämään siiman kiertyminen.

110 metriä 0.08 kuitua puolattuna, kela tuli juuri sopivan täyteen. Kuidun katkaisemiseen kannattaa hankkia siihen tarkoitetut sakset, huonoilla pihdeillä katkomiseen ei mene kuin hermot.

Sitten vielä tupla unisolmulla metrinen 0.35 monotapsi kuidun jatkeeksi ja heittosetti on valmis.

Eihän sitä malttanut olla lähtemättä testailemaan settiä. 

Heitto - ja kelaustapaa olin lähinnä opiskellut Youtuben videoista ja nettikeskusteluista, joten oli mielenkiintoista nähdä kuinka hyvin mielikuvat heittelystä kohtasivat todellisuuden kanssa. 

Joskus 15 vuotta sitten tuli jonkin verran jigiteltyä, nykytyyli ei vastaa sitten lähellekkään sitä miten silloin hommaa harjoitin. Aikaisemmin uitin jigiä vavalla ja siima oli 90% ajasta löysällä. Vapa oli huikeasti notkempi verrattuna Lordiin. 

Nyt lähes kaikki ohjeet kehoittavat pitämään vavan suorana sinne suuntaa missä siima menee veden alle, sitten jigiä uitetaan kelalla tekemällä ripeitä kelausliikkeitä, annetaan jigin vajota pohjaan ja kun pinnalla oleva siima löystyy tehdään uusi kelaus. Alkuun tämä kuulosti varsin hankalalta tavalta aikaisempaan verrattuna, mutta jo muutaman heiton jälkeen tyyli oli hanskassa. 

Kalastustyyli myös vakuutti tehokkuudellaan. Jo neljäs heitto osoitti, että uittotyylini on ainankin jossakin kohtaa pinnan alaisen raadin mieleen ja parin kilon hauki kävi laiturin päässä kääntymässä.

Huikeaa minkälaisia tällejä tällaiset pienet kalat antavat kevyillä vehkeillä!

Kävin myös veneellä ajelemassa muutamia oletettuja ahvenen ottipaikkoja läpi, ei ollut vielä ahven purullaa, tai uittotyylini kelpaa tässä vaiheessa vain hauille, sillä niitä riitti.

Oletettu ahvenpenkka.

Lisää harjoituskappaleita.
Haukia kyllä riitti, mutta kohdekalat jäivät vielä saamatta. Parisen viikkoa vielä kun malttaa odottaa veikkaisin, että ahvenet alkavat tankkaamaan.

Kaikenkaikkiaan voisi todeta, että todella koukuttavaa touhua! Muutaman tunnin treenikeikalla vailla tietoa kalapaikoista tuli toistakymmentä kalatapahtumaa ja jo parin kilon kalojen kanssa taistelut oli vakuuttavia. Tätä lisää!

Jäi vähän mietityttämään pitäisikö lohenvetokalustoakin pienentää ihan sen takia, että kalastus olisi hauskempaa...

Jo tämän lyhyen piston aikana tuli selväksi, että ostoslistalle pitää vielä lisätä heittokalastukseen soveltuvat aurinkolasit. Ohutta kuitua on mahdoton havaita mielestäni tarpeeksi tarkasti paljaalla silmällä. Alustavasti testailin autokäytössä pitämiäni Serengetin laseja ja näkymä parani huomattavasti. Taas on turvauduttava asiaan perehtyneiden tietotaitoon. Onneksi jos tietoa niin sitä jaetaan.