Aion juhannuksen jälkeen kirjoittaa jutun jigikalastuksen tehokkuudesta ja siitä viekö se jo osan kalastuksen hohdosta. Muutaman sen jälkeisen reissun jälkeen vedät sanat takaisin. Myös jigaus voi olla vaikeaa.
Juhannuksena käytiin kiertelemässä karikoita, ensimmäistä kertaa sattui kohdalle ajoahvenparvi ja kyyti oli kylmää. 500-800gr ahventa tuli jatkuvalla syötöllä. Tätä joulua jatkui vain noin 10 minuuttia, mutta siinä ajassa saatiin komeat savukalat.
Juhannus lusittu ja alkuviikosta on tehty jo pari jigikeikkaa, nyt homma muuttuikin vaikeaksi. Kaverin kanssa kahteen mieheet kierreltiin patteja ilman tulosta. Tuntui, että kaloilla oli suut totaalisen kiinni. Kaiku kyllä piirtää komeasti kalaa, mutta ei edes kunnollisia tärppejä tule. Liekö superkuu säikyttänyt ahvenetkin?
Toisaalta kalastuksessa pitää olla myös tällaisia päiviä, jos kalaa tulee kerta toisensa jälkeen ainankin itselläni katoaa mielenkiinto lajiin. Hommassa pitää olla haastetta!
Vesillä oltiin kaverin heittokalastukseen varusteltulla Trackerilla. Oli heitto-ominaisuudet vähän toista luokkaa kuin Busterin HT-katteen takaa. Ensimmäisen kerran näin myös keulakoneen käytössä. Kyllähän se ankkurin käytön voittaa 100-0. Jos käytössäni olisi avovene, olisi Minnkota lähtenyt tilaukseen samana iltana reissun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi.