Avovesikausi 2013 päättynyt

30 lähtöä ja 246 uistelutuntia, siinä tämän kauden nipustus lyhykäisyydessään.

Rasvaevällinen +4kg lohi lähdössä kasvamaan.

Tapahtumia oli suunnitteleen sama määrä kuin edellisinäkin vuosina. 2 otettavan kokoista (5.1kg ja 3.8kg) järvilohta oli eväleikattuja ja päätyi kalamiesten ruuaksi. Muuten kalastus oli c/r touhua. Pienistä, alle 55cm kaloista suuri osa oli eväleikattuja, joten myös tulevaisuudessa muutaman lohiruuan voi syksyn aikana valmistaa.

Eväleikattu +5kg.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös loma. 15.11. tuli ajankohtaiseksi paluu "sorvin" ääreen. Sitä ennen kalusto oli saatettava edes auttavasti talvisäilytyskuntoon. Päivän pikainen rutistus ja homma jo aika hyvällä mallillaan.

Hondan eväät talveksi.
Moottori ja - peräöjyt, bensan matalapainepuolen suodatin ja öljynsuodatin.
Vesipumpun siipipyörää en tarkista, sen vaihdoin vuosi sitten ja merkkivesi lentää  ongelmitta.

Aiemmin olin laiska ja käytin auton kaupungilla öljynvaihdossa.
Uuden imupumpun kautta laiskuuden voi viedä uudelle tasolle. Konepelti auki, öljyt valumaan ja kahville. Kahvin jälkeen suodattimen vaihto ja uudet öljyt sisään. Hyvästi ropputalkoot. 

Quicksilverin peräöljyn täyttöpumppu tuunattuna.
Viime kerrasta kantapään kautta oppineena pidän huolen, ettei silikoniletku pääse luiskahtamaan pois pumpun kärsästä.

Sain pari sähköpostia, jossa kyseenalaistettiin imupumpun kyky imeä kaikki öljy pois.
Utelias kun olen pitihän asia tutkia. Ensiksi imupumpulla öljyä niin paljon pihalle, kuin tulee ja siten proppu auki. Kuva otettu samantien kun roppu on avattu. Edes kierteet ei kastuneet öljystä. Päätelmä: imupumpulla saa öljyt pois tarkemmin kuin propusta. Tämä olikin viimeinen kerta, kun Hondasta propun avaan. Tämä tietty on moottorikohtaista, öljypohjan muodot vaikuttaa paljon. 

Jo hyvissä ajoin ennen syyshuoltoa aiheutti ajoittaista hengenahdistusta Yamarinin rungon polttoainesuodattimen vaihto. Todella ärsyttävä paikka! Mielestäni tällaiset vaihdettavat tarvikkeet tulisi asentaa niin, että ne pystyy vaihtamaan jalan paikallaan ollessa. NYT NÄIN EI OLE.

Suodatin lepää takatilan itsetyhjennysletkun päällä. Letku on niin jäykkä, että sitä ei pysty kääntämään mihinkään. Pyöritä tuossa sitten 20-30mm kierrettä auki ja pujoita uusi suodatin tilalle.
Olen aina irroittanut koko jalan ja pujoitellut koko paketin takatilaan.

Service tehty.
Mikkihiiren korvat paikalleen ja Honda tulille. Olen aina pa-suodattimien vaihdon jälkeen käyttänyt moottorin lämpimäksi. Meneepähän ainankin suodattimen ja linjat täyteen stabilaattorilla rikastettua bensaa.

Hondan tuntimittari jäi talvehtimaan lukemiin 721h. Kevään huolloissa vaihdan vielä tulpat ja eiköhän motori taas sen jälkeen palvele kauden ongelmitta. Hondan ohjekirjan mukaan tulppienvaihto on 400h välein. Aika tiuha väli, etenkin kun tulpat maksavat 160euroa kierros. Nostavat mukavasti huoltokuluja. Veikkaisin, että liikkeessä töineen 200euron paketti. Tekee 50cnt tunti pelkkiä "tulppakuluja". Yamahalla päästeltiin 1100h samoilla tulpilla, käyntihäiriöitä ei ilmennyt.

Kyllähän ajoittain on mielessä pyörinyt moottorinvaihto. Antaa nyt Hondan palvella vielä hetken.
Täytyy sanoa, että olen ollut pakettiin todella tyytyväinen. Kohta 700 tuntia on rullattu vailla mitään ongelmia. Nykykoneille taitaa ensimmäinen 1000 tuntia olla lähinnä sisäänajo. F50 Yamahan mittari raksuttelee 1550h tienoilla. Toimii kuin kello sekin.

No jotakin uutta pitää kuitenkin ruuvata runkoon, se pitää virkeänä. Kaikupuolelle haetaan vähän erottelukykyä ja tehoa chirpin avulla.

Seuraavana poutapäivänä vielä huolellinen pesu ja paketti odottelemaan seuraavia sulia. Sitä ennenkin olisi tarkoitus vetouistelua harrastaa. Y-Stad kutsuu maalis-huhtikuussa. Sinne kuitenkaan en ole omalla kalustolla lähdossä.

Vielä kerran...

Perjantaina se alkaa, paluu työelämään on tosiasia.
Loman alussa sitä kuvitteli, ettei töihin tarvitsisi mennä valovuoteen, nyt sitä miettii että vastahan loma alkoi.

Torstaina olisi tarkoitus tehdä kauden viimeinen kalareissu. Samalla nykäsen veneen ylös. Viikonlopun aikana syksyn huollot ja pesut, eiköhän se ole sitten siinä. Loman ajoitus oli optimaalinen, kelit olivat hyvät ja kalojakin näki. Kooste syksystä on työn alla, sen julkaisen kunhan Saimaa jäätyy.

Aktiiveillla kausi jatkuu vielä varmasti ainankin kuukauden. Maanantaina selkävesillä oli vielä 7-asteinen vesi eikä säätiedoituksetkaan vielä talvea lupaile. En kuitenkaan jaksa työvuorojen ohessa kytätä säätiedoituksia ja pelätä milloin satama-allas kilahtaa jäähän. Yleensä se kauden viimeinen reissu on sellainen, että se kannattaisi jättää tekemättä. Jos nyt olisi toisin.

Pientä klippiä viimeviikon kalastuksista on Youtubessa, sen näkee tästä:

Pientä viilausta

Ei pidä jäädä tuleen makaamaan.
Aina tulee uusia idoita, joita pitää päästä jalostamaan.

Ajoittain takakulmissa sijaitsevat takilat ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia väsytystystilanteissa. Kalan haavitseminen suoraa veneen takaa on haastavaa. Takilavaijerit ja siimat ovat käytänössä aina edessä. Yleensä olenkin pyrkinyt uittamaan kalan jommalle kummalle sivulle. Pitkän aikaa olen ollut sitä mieltä, ettei Yamariniin oikein toisenlaista ratkaisua keksi.

Eilen vesillä ollessa kaverin kanssa asiaa pähkäiltiin ja mieleen jäi pyörimään idea muunneltusta takakaiteesta. Tänään sadepäivänä ei muuta tekemistä ollutkaan, joten pannu kahvillista nenän alle ja piirrustuspöytä laulamaan.

Päivän aikaansaannoksena on 2 erilaista vaihtoehtoa takakaiteen toteutuksesta. Toisessa ei käytetä sivulla kaidetta ollenkaan vaan hyödynnetään asennuskiskoa takilan asennuksessa.
Tällaisia on esimerkiksi
Cannonilla: http://store.cannondownriggers.com/products/324552/Aluminum_Mounting_Track
ja TraxTechillä: http://www.traxstech.com/Mounting_Tracks.html

Toisessa vaihtoehdossa taas kiinnitetään takila perinteisesti kaiteeseen ja tuetaan törmäsylistasta.

Ohessa kuvat, ensiksi orginelli ja sitten pari photoshoppikaidetta.

Nykyinen takakaide, takilat kulmapaloilla takakulmissa.
Käytännössä haavimiset joutuu suorittamaan sivulta, joka on ajoittain todella haastavaa.

Vaihtoehto 1.
Takakaide jatkuu taakse vain ensimmäiseen pystyputkeen asti. Loppumatkalle laitetaan asennuskisko johon takila asennetaan. Näin takila olisi helposti liikuteltavissa ja tarvittaessa kulku kyljelle säilyy.

Vaihtoehto 2.
Sivukaide jatkuu hytin takareunaan asti jossa viimeinen kiinnitys on sivuseinään.
Tämä on huomattavasti edullisempi tapa toteuttaa. Takilan saa aivan takatilan etureunaan kaidekiinnityksellä. Runkoon ei tarvitsisi tehdä kuin 4-6 reikää. Kuitenkin tällaisessa ratkaisussa kyljeltä kulkeminen muuttuu hankalaksi ja vaaralliseksi.

Nopeat liikkeet on aina näyttäviä. 

Innostuin asiasta niin, että tarjouspyynnöt takakaiteesta on jo vetämässä. Olisihan se ollutkin ihan tylsä aloittaa seuraava kausi täysin muokkaamattomalla veneellä. Kumpi sitten onkaan parempi vaihtoehto, 1 vai 2? Molemmissa on puolensa. Tässä alkaa hieman eräs tärkeä asia lipsumaan josta olen yrittänyt pitää kiinni. Eli rungon nopea palauttaminen orginellikuntoon. 

Siitä kuitenkin lähdetään, että orkkis takakaiteeseen ei kajota. Joko uusi muokattu tai sitten ei mitään.

Helppoa huoltoa.

Marraskuu on jo ovella. Talvi tulee väistämättä ennemmin tai myöhemmin. Pikkuhiljaa pitää alkaa laittelemaan kalustoa siihen kuntoon, ettei pakkasten yllättäessä pidä sitä miljoonaa hommaa koittaa ehtiä tehdä.

Jigailuhommat ovat jääneet syksyisen vetouistelun jalkoihin ja jigivene joutaa jo talvi-unille.
Perushuollot kuten öljynvaihto on normaali rutiini joka on helppoa, mutta yleensä kovin sotkuista. Perämoottoreiden poistoroppu sijaitsee yleensä hankalahkossa paikassa ja öljyä valuu milloin mihinkin. Harvoin sinne minne olisi tarkoitus. Yamahassa poistoproppu on edes vähän siedettävästi suunniteltu kumikauluksineen. Hondan tyhjennyssysteemi on taasen varsin sotkuinen versio.

Olenkin siirtynyt lähes kokonaan käyttämään mittatikun reiästä tehtävää öljyn poistoa. Kokeilussa on ollut niin käsi kuin sähköisiä pikkupumppuja joilla öljy pumpataan pois öljypohjasta. Nyt viimein löytyi se "viimeinen" työkalu öljynvaihtoon.
Biltemassa myytävä alipaineella toimiva öljynpoistopumppu on todella siisti ja helppokäyttöinen laite.

Pumppu töissä.

Ensimmäistä kertaa öljynvaihto onnistui niin, että olisi pystynyt projektin jälkeen menemään ruokapöytään käsiä pesemättä. Pumppu pumppaa öljyt suoraan omaan säiliöönsä. Samalla näkee paljonko öljyä on moottorista poistettu.

Mantereella onnistunut vaivaton öljynvaihto rohkaisi kokeilemaan pumppua myös puomipaikalla.

Tyyni ja aurinkoinen aamu.
Olisihan se kiva olla kalalla, tämä aamu pyhitetään huoltotöille.

Olen vaihtanut Hondaan öljyt noin 100 tunnin välein. Osa pitää tätä hätävarjoittelun liioitteluna. Itseni tuntien, jos jätän huollon tekemättä tiedän etten nuku öitäni kunnolla, huolto siis tehtävä.  Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka kausi jatkuisi joulukuulle asti, silloin olisi jo melkoinen tuntimäärä ajettuna yksillä öljyillä.
Yleensä olen nostanut veneen kärrylle, jossa sitten pienellä pumpattavalla imupumpulla pumpannut öljyt kannuun, nyt testissä Bilteman "uutuus".

Luonnollisesti moottori pitää ajaa ennen vaihtoa lämpimäksi, jotta öljy juoksisi kunnolla ohuessa letkussa. Sitten vain mittatikku pois ja pumpun imuletku sisään. Pumpusta pari kertaa pumppausta ja imu alkaa, sitten vain odotellaan öljypohjan tyhjenemistä.

Pumpun letku riittää erinomaisesti, öljynvaihto onnistuu takatilasta.

Imuletku laitetaan mittatikun reiästä.

Asteikosta on helppo seurata paljonko öljyä on poistettu. Hondasta sain pois 4 litraa, käytännössä kaikki.

Uudet Hondan Puolisynteettiset koneeseen. Eiköhän näillä öljyillä aja kauden loppuun.
Olen aina jättänyt öljynpinnan 1-2cm ylärajan alapuolelle. Silloin on helppo seurata mahdollista bensan lisääntymistä öljyn sekaan.

Samalla pumpulla onnistunee myös auton ja muiden laitteiden öljynvaihdot, siistiä ja helppoa.

Erilaisia ennätyksiä

Tämä vuosi on ollut ennätysten aikaa. On tullut suurin jigiahven ja suurin jigikuha. Mutta myös hieman toisenlaisia ennätyksiä on tullut ja on ehditty myös petraamaan. Eli suurinta vapautettua lohta.

Kutuasuinen järvilohi.

Vuosi sitten tuntui vielä pieni vihlaisu sydämmessä, kun herrasmiesmitan täyttävä lohikala lähtee veneen vieressä jatkamaan kasvuaan. Toisin on nyt. Jo kotoa lähtiessä asennoidutaan niin, että vaikka mitta tulisi niin kotona ei illalla lohta olisi ruokapöydässä. Tiukka linjaukseni on pitänyt ja evälliset eivät toimestani pataan päädy.

Viikko sitten meni 4000gr raja rikki vapautettavan painossa, kala on punnittu kumihavashaavin havaksessa ja pituus mitattu kalan ollessa vesiastiassa, joten luvut on suuntaa antavia. Pituus 67-70cm välillä ja painoa n. 4,2kg. Komea kala! Merkki selkään ja kasvamaan.

Kala oli varsin pirteä, taisipa olla parhaat plaanarilähdöt mitä järvellä on kohdalle sattunut. Koko tapahtuma tarttui videollekin, ohessa pieni klippi.

Kiireinen syksy

Luulin, että lomalla olisi hyvää aikaa kirjoitella blogiin juttuja, toisin kävi. Päivät on toinen toistaan kiireisempiä. Oikeastaan voisi sanoa, että töissä ollessa oli sentään hetkittäin aikaa olla tekemättä mitään. Toisin kuin nyt.

Loma on puolessa, kalalla ollaan oltu reilusti. Pääpaino on ollut vetouistelussa, mutta myös jigiä olen pyrkinyt viskomaan vähintään kerran viikkossa. Luonnollisesti viikkoon pitää mahduttaa myös ne muutama pakollinen "kalavapaapäivä",  ettei pääse ähky yllättämään.

Syksy ja sitäkautta myös talventulo laahaa jäljessä. Niin luulin tänän hetkeen asti, kunnes aloin tarkkastelemaan kirjanpitojani. 2011 oli tähän aikaan 9.4c pintavesi, 2012 9.2 astetta ja eilen 8,4 astetta.  Viikon jatkuneet kovat tuulet ja ajoittain kylmät yöt ovat varmasti vaikuttaneet tähän omalta osaltaan.
Nyt taas luvassa lämpimää ainankin viikoksi, vielä ei tarvitse suunnitella veneen nostoa.

Jigipuolella odottelin, että syksyllä ahvenet parveutuisi ja homma helpottuisi.
- Olin väärässä.

Perus jigipaikoilta paukkuu lähinnä suht vaurasta haukea. Olen myös perinteisiä talven pilkkipaikkoja koittanut jigailla, huonolla menestyksellä. Haukea pukkaa. Joko uittotyylini uppoaa haukiin, tai sitten ahvenet ovat vain jossakin, mistä en ole niitä onnistunut tavoittamaan. Keskimääräinen ahvensaalis 5-6h heittopäivänä on pyörinyt 3-5 kappaleessa (pieniä), haukia sitten tullut tuplat joskus jopa triplat. Ei ole päässyt savupönttöä lämmittämään. Voihan se olla, että on vaan sattunut huonot päivät, jolloin kala on passiivinen.

Kuun valossa kelpaa navigoida.

Uistelurintamalla on onnistuttu suhteellisen hyvin. Vuoden tavoitekala on löytynyt ja loppukauden voikin vedellä "ilman paineita". Olen saanut VK:n pienen hupun toimimaan mielestäni erinomaisesti. Uinnit saa mieleisiksi ja vauhdinkesto on huikea. Enää ei tarvitse nopeusmittaria kytätä, uinnit kestävät lähes +/- 1km/h nopeudenvaihtelut. Kuitenkin vetonopeudeksi on vakiintunut noin 3.2km/h.

Ajoittain syöttejä ollaan viritelty melkoisen hämärässä, suorastaan pimeässä.

Eväleikattu järvilohi.

Järvilohien rasvaevä c/r puhuttaa. Olen oman kantani tähän asiaan valinnut: kaikki evälliset kalat saavat koosta riippumatta vapauden. Muutenkin, olen päättänyt ettei järvilohen paikka ole pakkasessa. Joskus olen eväleikattujakin viskonut kasvamaan, kun ei ole ollut tarve kalaruualle. Evällisten ja eväleikattujen lohien suhde on itselläni ollut about 50:50. Olen huomannut, että eri selillä on huimia eroja kummanlaista kalaa tulee. Epäilen, että osa osakaskunnista pistää vielä evällistä lohta altaaseen, suosituksista huolimatta.

Digitroll 10 ainoa etu lohen vetouistelussa verrattuna manuaalitakilaan: valaistu syvyysnäyttö.
Harvoin yhtä huonoa vastinetta saa rahoille, kun tässä tapauksessa.

Syksyiset aamut ovat huikeita. Ilma pakkasen puolella ja vesi liplattaa iloisesti. Muutamana aamuna ollaan lähdetty kukonlaulun aikaan rannasta, siirtymä pilkkopimeässä kalapaikoille. Tutkan ansiosta myös pimeät siirtymät onnistuvat nyt turvallisesti. Luonnollisesti käytössä on lisäksi Ledit, joilla etsin näköhavainnon reimareista.

Silti joskus käy niitä ajatuskatkoksia ja inhimillisiä erehdyksiä. Ohessa kuva ajojäljestäni sumuisena aamuna jolloin jo reimaritki näkyivät ilman valoja. Onneksi ei käynyt kuinkaan, mutta kyllä herätti! Punainen viitta jäi huomaamatta ja näin vihreän, oletin että se on eteläisin vihreä vaikka olikin keskimmäinen, tähtäsin sitten vasta jälkimmäiseen "porttiin". Kun punanen vilahti oikealla tajusin pienen navigointivirheen. Jos olisin edes vähän vilkaissut plotterin näyttöä olisin huomannut väärän ajolinjan, tässä tapauksessa tuijotin vain ikkunasta pihalle ja tähtäsin "väärään porttiin".

Ohessa vielä videota, kuinka vuosi sitten asentamani 2x 10w ledit auttavat aamuisissa lähdöissä ja vesillä. Muistutuksena, ettei videolla ajeta sokkona. Tutkanäyttö on kokoajan pyörimässä ohjaamossa.

Kokemuksia kalustosta: GoPro Hero 3

Dokumentointi vietti on tullut jäädäkseen.

Pyrin saamaan mahdollisimman paljon kuvamateriaalia kalastustapahtumista. Yksi kamera riitti siihen jotenkin, kaksi kohtuullisesti ja kolme mainiosti. Aikaisemmista vuosista poiketen olen siirtynyt kuvauksissa 1080p resoluutioon 720p sijasta.

Pari vuotta sitten ensimmäistä kameraa hankkiessani punnitsin 2 eri vaihtoehtoa, Drift HD Stealhia ja GoPro Heroa. Silloin Drift vei voiton lähinnä muotonsa ja käännettävän optiikan ansiosta.

Tänä vuonna laitetta valitessa ei speksien perusteella ollut kuin yksi varteenotettava vaihtoehto: GoPro Hero 3. Monessa testissä GoPro on pärjännyt mainosti, miinusta kuitenkin on tullut valikoiden käytettävyydestä.
Tämä mietitytti itseänikin. Laitteessa ei ole kuin 3 näppäintä: Rec, Mode/Virta ja Wifi. Kaikki toiminnot hoidetaan näitä, pääasiassa Rec ja Mode-näppäintä painelemalla. Ensiksi testiin tuli kevyin ja edullisin malli, White. Päätin tutustua tällä valikkorakenteisiin ja muihin ominaisuuksiin näin saisi vähän hajua minkälainen laite on kyseessä.

Ennakkoluuloista poiketen valikot on selkeät ja haluamansa löytää nopeasti. Kerran kun on asetukset laittanut kohdalleen ei niihin juurikaan tarvitse kajota. Oma suosikkinin on 20min puskurikuvaus, jolloin kamera kuvaa jatkuvasti nykyhetken ja siitä 20minuuttia taaksepäin. Tämän jälkeiset tapahtumat pyyhkiytyvät pois kortilta. Näin esimerkiksi tärpit jäävät nauhalle, eikä muistikortti täyty turhaan.

Kun White-malli oli saanut minut vakuuttumaan helppokäyttöisyydestä kuvaussettiin tuli lisäksi vielä 2 kappaletta Black-malleja joilla onnistuu myös 50fps 1080 resoluutiolla, tämä on eduksi esimerkiksi editoidessa hidastuksia tehdessä. Blackissa kuvanlaatu harppasi vielä huimasti eteenpäin, kuitenkin kuvanlaatu vaatii hintansa.

Akkuja olen tilannut ebaysta.

Akkuja Black syö 3 kertaa enemmin kuin White. Tämän takia en ole pystynyt suurehkosta akkukapasiteetista huolimatta pitämään koko "settiä" tallentamassa kaikenaikaa. Akut eivät vain riitä ja todennäköisesti juuri silloin kun tapahtuu olisi akku loppunut. Kamerasta löytyy 1-button mode, jolloin yhtä nappia painamalla kamera käynnistyy ja alkaa tallentamaan. Nyt Blackit ovatkin tässä tilassa odottelemassa kuvauskäskyä. Ja White tallentaa takatilan keskellä kokonais näkymää taaksepääin koko kalareissujen ajan. Kamerallehan pystyisi vetämään jatkuvan latausvirran usb-liitännän kautta. Tämä vaatisi vesitiiviin kotelon reiittämisen.

Laitteet sisältävät Wifin ja Blackin mukana tuleekin Wifi-kaukosäädin, johon voi yhdistää useita kameroita. Alussa ajatuksena kaukosäätimen käyttö houkutti, mutta kovan akunsyönnin takia päädyin käyttämään ns. manuaalista käynnistystä. Wifistä on hyötyä muutenkin, kamerassahan ei ole etsintä, joten kameran suuntaus on tuuripeliä. Wifin kautta yhdistettynä iOS / Android laitteen saa näyttämään kamerassa näkyvää kuvaa ja näin kuvan suuntaaminen on helppoa. Luonnollisesti Appsin kautta pystyy hallinnoimaan otettuja kuvia / videoita ja säätämään asetuksia.

Rode NTG-2 + Zoom H2n nauhuri tallentavat äänet.

Äänet on tuttua ja turvallista action-kamera laatua. Mitäpä voisikaan odottaa, kun kamera on laitettu laatikkoon, joka kestää upotuksen 60m syvyyteen. Kuitenkin tahdoin, että edes osalla videoista on siedettävät äänet. Tähän en keksinyt muuta ratkaisua, kuin erillinen mikrofoni ja nauhuri.

Monet ovat kehuneet GoPron kiinnitys systeemejä. Itse en tätä allekirjoita. GoPron oma kiinnitysjärjestelmä koostuu lyhyistä varsista joita sitten käännellään mihin päin kamera sitten tahdotaankaan asettaa kuvaamaan. Varsia tarvitaan vähintään 2, mieluiten 4 ennenkuin kameralle löytää mieleisen asennon.

Keskellä GoPron mukana tuleva kiinnityssetti. Oikealla ja vasemmalla Ram-Mountin pidikkeet.

Korvasin kiinnikejärjestelmän jo aikaisemmin käyttämilläni RAM-mountella. Mielestäni näiden avulla kiinnitys ja suuntaus on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa. Nämä on varmasti niitä makuasioita ja kyllähän GoPron omillakin kiinnikkeillä toimeen olisi tullut. Nyt minulla on etuna, että kaikissa laitteissa mikin jalkaa myöten on sama Ram-B-kuula. Näin laitteiden siirtely on nopeaa.

Kuvanlaatu osaa vakuuttaa joka kerran jälkeen, vaikka Youtube pakkaa videoita aika rankalla kädellä on videot mielestäni sielläkin julkaistuna vielä todella hyvän näköisiä. Vielä, kun oppisi editoinnin ja leikkaamisen jalon taidon sekä saisi julkaistavaa materiaalia niin vain taivas on rajana.

Multicam-editointinäkymä.

Kova kuvanlaatua ja fps vaatii myös editointilaitteilta paljon. Käytössäni oleva iMac ja Final Cut Pro X ohjelmiston kanssa editointi on siedettävän ripeää. Joskus saa kahvikupposen nauttia prosessin aikana, mutta se kuuluu asiaan.

1080p / 50fps videon resoluutio on sitä luokkaa, että videolta saa kaapattua suhteellisen skarppeja still-kuvia.

Onhan näissä GoProissa huonokin puoli; enää aikaisempina vuosina käyttämäni Drift Stealh ei riitä mihinkään, sen kuvaa kun alkaa editissä sotkemaan GoProon kuvaan, se jää muita laittteita jälkeen lähes valovuosia. Niin ne laitteet vain kehittyy.

Plussia ja miinuksia, puhutaan Blackista ja GoProsta kalastajan silmin;
+ Kuvanlaatu
+ Puskurikuvaus
- Akun kesto
- Ajoittain valikot sekoilevat
- Äänen laatu

Ohessa pieni pätkä, joka olen tehnyt vertikaalijigauksesta.