Kaluston syyshuolto

Hondan tuntimittariin on kertynyt jo sen verran tunteja, ettei syksyn kalasteluja viitsi samoilla öljyillä ajella. Muutenkin vene on saanut päällensä melkoisen määrän nokilaskeumaa, joten pieni huoltopäivä on paikallaan.

Suorastaan kadehdin niitä, jotka pystyvät ajelemaan veneellä satoja tunteja ilman huoltoja. Omat hermoni ei sellaiseen pystyisi. Jos tuntimittarissa on huollon vaatima määrä tunteja, on huolto yksinkertaisesti tehtävä ennenkuin saan mielenrauhan asiasta. Monet pitävätkin huoltotoimiani yliampuvina ja rahan hukkaan heittämisellä. Kuitenkin "oikein" tekemällä nukun yöni kunnolla, sitä ei voi rahalla mitata.

Varaosamyyjät kiittää huoltointoilusta.
Pesulitkua ja öljyä Hondalle.

Ohjelmassa pesu ja moottorin ns. puolenkauden huolto. Sisältää rasvauksen, moottoriöljyn suodattimen, moottori- ja peräöljyjen vaihdon. Syksyn kelit on ollut mahtavat, nytkin aurinko paistoi kuin keskikesällä ja huolto oli suorastaan ilo suorittaa.

Peräöljyä.
Väri hyvä, ei vettä havaittavissa.
Propussa olevassa magneetissa oli jonkinverran mujua. Se kuuluukin asiaan.

Putsattu magneettiproppu.
O-renkaat vaihdan aina, kun avaan proput.

Moottoriöljyillä ajan yleensä 100h, jonka jälkeen vaihdan ne imupumpulla. Suodatin vaihtuu 200h välein, samalla vaihdan öljyt propun kautta, jolloin varmasti kaikki vaihtuu. Peräöljyt vaihtuu kerran kaudessa, kesäkauden jälkeen.

Viime syksyisistä täyttöongelmista viisastuneena  löytyi varaosatiskiltä Hondan perään sopiva adapteri.
(pumpun liittimessä on tuumanousu ja enpä sitä vuosi sitten tajunnut)

Siistiä peräöljynvaihtoa. Ainankin teoriassa.
 Käytännössä kirkas silikoniletku luiskahti irti pumpusta. Sitten olikin öljyä vähän joka paikassa.

Peräöljyprojektin jälkeen sormet olikin sen verran öljyssä, että loput kuvat jäivät ottamatta.

Muutamien öljynvaihtokertojen jälkeen on alkanut ihmetyttämään Hondan ohjekirjassa mainitut öljymäärät. Manuaalin mukaan perään menee 0.95 litraa, nyt sain menemään noin 800ml. Sama määrä meni viime syksynäkin, piti ihan tarkistaa jemmaan jääneestä vajaasta purkista.

Heittoa on myös moottoriöljymäärissä. Ohjekirjan mukaan suodattimen kanssa tilavuus on 4.4 litraa. Nyt suodattimen kanssa sain 4 litran kannulla menemään öljyä tasan 4litraa, jolloin öljytaso on ylärajassa. Toki koneeseen jää hieman öljyä linjastoihin jne, mutta 10% kokonaismäärästä?

Rasvauksen yhteydessä otin potkurin pois rasvatakseni potkuriakselin. Tämä kannatti, "siimaleikkurista" löytyi metri-pari siimaa. Ei mitään hajua milloin siimat on sinne päätynyt, mutta hyvä että tuli tarkistettua. Onneksi ei ollut menny akselille asti stefaa hankaamaan.

Tämäpäiväisen huollon jälkeen olisi tavoite selvitä laiturissa suoritettavalla moottorinöljynvaihdolla loppukausi,vene nousee seuraavaksi trailerille, kun kausi on pulkassa.

Veneen pohja oli selkeästi pesun tarpeessa. Ennen trailerille nostoa tein huippunopeuskokeet melko tyynessä kelissä. Vene kulki n. 48km/h.

Pestyä ja pesemätöntä

Heti noston jälkeen tein alustavan pesun painepesurilla, jolloin pohjasta lähtikin aikamoinen kerros limettynyttä likaa. Myöhemmin suoritin vielä lisäpesun StarBriten Hull Cleanerilla.

Pohjan epoksi on kellastunut jonkin verran, tämä ei itseäni juuri haittaa koska veneen paikka on vedessä. Joskus tulevaisuudessa myyntihetkellä tämä saattaa tietysti olla rasite, värihän on helposti korjattavissa; hiotaan epoksiin tartuntapinta, vedetään kerros epoksia ja sen nihkeään pintaan sävytetty akryylipolyuretaanimaali esim. Normadur 50 tai Temadur 50.
No problem.

Hieman yllätti, että epoksi kellastui vain reilusti vesilinjan alapuolisista osista. Vesiajassa olevat maalit on täysin samanväriset kuin keväälläkin.

Huollot tehty ja vene takaisin veteen. Kylläpä oli pohjanpesulla vaikutusta vauhtiin. Huiput nousi 10km/h -> 58km/h (31kn) ja plaaniin nousu tapahtui hetkessä. Trimmiä pystyi käyttämään paljon reilummin, ennenkuin luisto alkoi. Ehkä pitää harkita pesua hieman useamminkin?

En ole tainnut muistaa mainita kuinka epoksi vaikutti huippunopeuteen. Vuosi sitten veneen huiput olivat 63km/h ja nyt 58-59km/h. Peräpeiliin on tullut 2 uutta anturia ja pohjassa epoksi. Painoa tullut n. 50kg muutenkin lisää, joten vaikutus mielestäni hyvin pieni hyötyyn nähden. Luonnollisesti matkavauhti on reilusti alle huippujen, mutta onhan sitä mukava tehdä havaintoja mikä vaikuttaa mihinkin.

Lohiaika lähenee

Syksyinen kylmänveden kalastus lähestyy. Lohi tankkaa talvea varten ja saaliin todennäköisyys paranee verraten kesän hiljaiseen aikaan.

Vaikka kaikki tavoittelevat sitä suuren suurta lohta sattuu sekaan väkisin myös pieniä yksilöitä, jotka ansaitsevat vapautensa. Olen vuosi vuodelta koittanut kehittää kalastustani siihen suuntaan, että vapautettava kala kärsisi mahdollisimman minimaalisia vaurioita.

Parashan olisi vapauttaa kala suoraan vedessä veneen rinnalla. Nykyiset korkealaitaiset veneet eivät kuitenkaan tätä läheskään aina mahdollista. Oman veneeni laitakorkeus on sitä luokkaa, että kala on nostettava koko komeudessaan ilmaan, ennenkuin tavoittaa pihdeillä koukun varteen. Tämä ei kuitenkaan ole kalan kannalta hyvä tapa toimia, pienen potkivan kalan leuat vaurioituvat helposti ja tätähän emme tahdo. Samaten suuremmat vapautettavat kalat saavat vielä pahempia vaurioita. Joskus koukkuun saattaa jäädä koko alaleuka tai pahimmassa tapauksessa pala kidusta. Jokainen kalamies tietää mitä kalalle tämän jälkeen käy.

Pari vuotta olen käyttänyt kalojen vapautukseen puoliksi vedellä täytettyä kylmälaukkua, kala nostetaan  varovasti laukkuun ja laitetaan hetkeksi kansi kiinni, kala rauhoittuu.  Tämä tekniikka on osoittautunut hyväksi ja kala-ystävälliseksi tavaksi vapauttaa kala. Kylmälaukun sisään olen piirtänyt mittataulukon, jonka avulla voin mitata kalan sen ollessa vedessä.

Tuplatärpin veljekset odottamassa vapautta.

Aikaisemmin veneessäni on kulkenut vain järeä haavi, jonka havas on punottua narua. Tällä ollaan jouduttu nostamaan suuremmat vapautettavat kalat veneeseen, ettei siima katkea. Nyt olen hankkinut vapautettavien kalojen varalle tiheällä kumihavaksella olevan haavin. Tasapintainen kumihavas on huomattavasti ystävällisempi kalan herkille suomuille kuin karhea jättihaavi.

Parastahan olisi haavita kaikki kalat kumihavaksella. Aikanaan minulla sellainen olikin hetken aikaa käytössä. Kuitenkin yksin haavi- ja vapamiehenä toimiessa tiheä kumihavas ottaa veteen niin voimakkaasti, että haavitseminen vaikeutuu liikaa. Pahimmassa tilanteessa tämä voi aiheuttaa vaaratilanteen.

Alamittojen oikea käsittely on tärkeä asia, näin voimme vähentää lohien kuolleisuutta. Kannattaa myös muistaa, että monella alueella on jo suosituksena rasvaevällisten lohikalojen vapauttaminen.

Voin luvata, että vapautetun 3kg lohen muistaa paljon pidempää kuin savupöntössä käristetyn, kannattaa testata.

Kalamiehen älypuhelin.

Kännykkä kulkee mukana nykyään lähes kaikkialle, myös kalareissuille. Aiemmin on kovemmissa keleissä joutunut suojaamaan puhelimen minigrip pussilla tai muulla vastaavalla systeemillä.

Itselleni puhelimet on kulutustavaraa, milloin laite tuhoutuu milläkin tavalla. Muodikkain hajoamistapa tällä hetkellä tuntuu olevan lattialle putoaminen, näin on käynyt 3 viimeisimmälle puhelimelle.

Taas kerran puhelin löysi tiensä asfaltin pintaan ja se siitä Lumiasta. Ei auttanut kuin marssia kauppaan etsimään uutta vaihtoehtoa. Tällä kertaa päätin vaihtaa myös merkkiä. Android - puhelimet on jyllänneet markkinoilla ja päätinkin seuraavaksi kokeilla sitä käyttöjärjestelmänä. Kotonta löytyy Android-tabletti 7" näytöllä, joten käyttöjärjestelmä sinällään on jo tuttu ja helpoksi todettu. 

Ei siinä, etten olisi ollut Lumiaan tyytyväinen. Pari pikku puutetta oli vain ylitsepääsemättömiä; Lumiaan ei saanut GoPron eikä Lowrancen Wifi- softia, eikä pari paljon käyttämääni foorumia toiminut sitten millään. 

Samsung on julkaissut käyttötarkoituksiini speksien mukaan mainiosti soveltuvan puhelimen; Samsung Galaxy S4 Activen. Laite on IP67 suojattu ja pitäisi kestää vettä 1 metriin asti. Hyvästi minigripp-sulkeiset! Vaikka laite on vedenpitävä se ei kuitenkaan ole iskunkestävä, pienehköjen iskujen varalle puhelimeen laitettiin silikoonisuoja. Samalla laite pysyy paremmin paikallaan esimerkiksi veneen pöydällä.

S4 Active ja Silikoonisuoja

Alkukokemukset on myönteiset, laite on helppo käyttää ja muokattavissa omaan käyttötarkoitukseen sopivaksi. Kamera on suhteellisen hyvä. Järkkäriä en ole viitsinyt vesisateella kastella, joten nyt myös vesisateella saattanee saada julkaisukelpoisia kuvia. 

Akun keston olen kokenut suurimmaksi kompastuskiveksi nykyisissä puhelimissa, suuri näyttö ja datayhteydet rohmuavat virtaa eikä ohuisiin kuoriin suuren näytön taakse kovin montaa milliAmpeerituntia mahdu. Kuitenkin kevyehkössä käytössä akku riittää kunnioitettavat 2 täyttä päivää. Nokiat ovat saaneet yöpyä joka yö laturin perässä.

Näytön koko on vähintään riittävä.

Lowrancen GoFree Viewer toimii niinkuin pitääkin, samaten GoPron hallintasofta. Nyt kameroiden suuntaaminen on helppoa eikä kömpelöä iPadia tarvitse keikutella takatilassa kalustoa kohdistaessa. 

GoPron käyttö helpottui oleellisesti.

GoPro Appsi ja asetuksien hallinnointi.

Suurimpana plussana pidän puhelimessa sitä, että enää ei tarvitse pelätä vesisateen / kosteuden tekemiä tuhoja. Parin puhelimen kaiutinta olen onnistunut kostuttamaan käyttökelvottomaksi, toivottavasti ne ongelmat on IP67:n myötä historiaa. 

Sitä olen miettinyt paljonko puhelimet vielä voivatkaan kasvaa, 5 tuuman näyttö on jo todella järeä ilmestys. Vielä 10 vuotta sitten puhelimet vaan pieneni ja pieneni. Nyt nykytrendi on toiseen suuntaan, kohta ollaan taas palattu Nokia 2110:n kokoluokkaan. Sitähän kukaan ei enää viitsinyt kantaa taskussa, kun hittipuhelin 5110 julkaistiin. Oi niitä aikoja.

Haukea pannulle

Kalaruuista puhuttaessa tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen keittiön puolella. Kalan lihan väriksi on vakiintunut valkoinen. Kertaakaan ei ole vielä rasvaevällinen kala filetin alle päätynyt.

Haukea, kuhaa ja ahventa on tullut mukavasti ja niiden soveltaminen ruokapöytään on onnistunut mielestäni mainiosti. Voisin väittää, että hyvin tehty savuahven voittaa savulohen.

No hauki... Siitä en ole vielä muuta keksinyt kuin haukipullat.

Keväällä saamani lihamylly on ollut ajoittain kovassakin käytössä. Mylly on sen verran ärsyttävä puhdistaa, että mieluummin kun sen kaapista kaivaa tekee vähän suuremman määrän massaa.

Illan projekti on muuntaa 2,2kg puhdasta haukifilettä paistettavaan muotoon. Fileistä on poistettu kylkiruodot, y-ruodoille lihamylly antaa kyytiä.

Oma reseptini on melkoisen suora kopio Kalamies.com foorumilta löytyvän Haukikoiran pullareseptistä.

Karkeasti ohje menee näin/ haukifilekilo:
- paketti pekonia
- purkki Crème Bonjour Cuisine
- yksi kananmuna
- 1-2tl suolaa

Tässä tapauksessa filettä reilu 2kg joten ns tupla-annos.

Kuvina kerrottu koko projekti, aikaa palaa noin tunti:

Tarvittavat ainekset.

Filettä myllyyn, kierros 1.

Kerran myllättyä haukea.

Ensimmäisen mylläyksen jälkeen kananmunat, suola ja kermat kulhoon ja suurpiirteinen sekoitus. 

Ja mössö uusiksi myllyyn.
Kahdella mylläyskerralla varmistetaan ruodottomat pihvit.

Tällä kertaa sekaan laitetaan pekonia, siivu aina silloin tällöin.
Tavoitteena, että pekoni ja haukimössö loppuu samaan aikaan.

Kaikki ainekset myllättynä.

Varmistetaan sekoitus vatkaimella.
Valmista!

Muotoillaan ohuita pihvejä.

Voita pannulle ja pihvit perään, pannu pitää olla kuuma.

Kunnon väri pintaan ja ääntä kohti.
Kannattaa koittaa esim "haukihampparia".
Pihvi ruispalan väliin ja muut oheistarpeet maun mukaan, toimii!

2,2kg haukea tuli 3kg taikinaa.
Eli seoksen haukiprosentti on 73%, mausta sitä ei uskoisi.
Osa taikinasta menee pakkaseen odottamaan n. 400gr annospusseissa (4 pihviä).

Helppoa ja maukasta ruokaa. Jos hauki nykii ja nurkista löytyy lihamylly suosittelen vähintään koittamaan.

Hauki on kala.

Kuhakausi alkaa olemaan jo ohitse. Eipä sitä parhaaseen aikaan tänäkään vuonna kerinnyt iltahämärään vetelemään. Jigailu vei miehen mennessään. 

Siitä kuitenkin pidetään kiinni, että kuhaa kalastetaan uistelemalla myös tänävuonna. Talven aikana haalimani Bomberit on ollut lähinnä pakkikoristeena, koukutusprojekti jäi pahasti vaiheeseen ja 3 koukkusilla mennään. Kesä kerkesi kääntyä syksyksi, mutta väliäkö sen? Vaihdetaan vähän taktiikkaa ja laitetaan homma toimimaan.

Kuhan ruokaa.

Vaihtelun vuoksi päätin ajella Läntiselle Pien-Saimaalle kalalle. Harvemmin tulee nykyään vesiteitse Suur - ja pikku Saimaan väliä ajeltua. Kuitenkin vähintään kerran vuodessa pyrin reitin ajamaan, ihan vaan sen takia, että näkee kuinka maisemat on vaihtunut. 2 päivän turneella kertyi veneeseen 120km joten tulihan sitä ajeltua.

Siirtymällä ohitin paikallisen sellu / paperitehtaan, jonka edustalla on 9 km/h nopeusrajoitus. Structure-kuvasta voidaan helposti päätellä miksi näin on. Kuvassa ajetaan keskellä reilusti liikennöityä väylää. Pari propsia pohjassa...

Tarkoitus oli harrastaa terapiakalastusta hiljaisen lohenvedon vastapainoksi. Terapiaa saatiinkin. Tuntui olevan hauki syönnillään, 30kpl jälkeen lopetin laskemisen. Parhaillaan oli 4 vavassa yhtäaikaa kala kiinni. Tuntui siltä, että kun yhden sai vapautettua oli kaksi uutta kiinni. Kala oli minimaalisen pientä, pääasiassa 500-1500gr kokoluokkaa. Myös suurempia kaloja mahtui joukkoon, suurin jonka punnitsin oli 4,5kg. Liekö alueella suoritettu 55tn roskakalan pyynti vienyt hauilta ruuat vai onko alue muuten vaan täynnä vaaksan mittaista haukea? Saipahan haukipullatarpeita.

Jälkeenpäin mietin, että kumpi on järven kannalta parempi vaihtoehto, poistaa tumppihaukea vai antaa kaikkien kasvaa? Asiasta lähti kyselyä kalatalouskeskukselle.

Haukipulla aineksia.

Perus kokoa.

Kohdekala oli kuha, joka tuntui olevan hieman varovaisemmalla syönnillä. Niitäkin tavoitin muutaman, 56cm ja 54cm veljekset löytyivät pienoisen etsimisen jälkeen. Kala on jo selkeästi painunut syvempiin kerroksiin, aivan pintakalvon vaaput saivat olla rauhassa.

Onhan kova syönti mukavaa, mutta kyllä siihen aika nopeasti kypsyi. 5 tunnin kelaamisen jälkeen oli terapiaa hakeva kalamies jo niin lopussa, että oli kelattava vaaput ylös ja suunnattava kohti Suuria vesiä ja perinteistä tyhjänvetoa. En sitten tiedä kumpi on mukavampaa; jatkuva kalan nyhtäminen, vai tärppi-pari päivässä (viikossa)?

Taidan valita jälkimmäisen...

Kelkkauistelun ensikertalainen

Isot kelkat vaatii jotakin pientä varustelua veneeseen. Tämä ei tietenkään ole välttämätöntä, mutta helpottaa toimintaa.

Olen nähnyt isojen kelkkojen asennuksia vastaavissa veneissä myös niin, että plaanarikelat ovat kattoputkissa ja niistä lähtee suoraan narut kelkoille. Tahdoin kuitenkin hieman korkeutta selkäsiimoille ja samalla myös mahdollisuuden purkaa kaiken isoihin kelkkoihin liittyvän nopeasti pois veneestä.

Matsomix Joensuusta teki 600mm korotusmastot selkänarulle, mastoon kiinnitän myös Plaanari kelat. Mastot on holkkikiinnityksellä, joten irroitus tapahtuu nopeasti.

Mastot

Masto, kela ja rissa.
Rissan tarpeellisuutta mietin vielä, maston lenkki on kiillotettu ja todella liukas.
Näin saisi selkänarua 10cm korkeammalle.

Ripustimien ripustin, stauffilla kattokaiteessa.

Kelkkauisteluun kuuluu oleelliseti myös isot plaanarikelkat.

Sain Mäntyharjulaiselta Profound Facilitylta testiin LAKU-hiilikuituplaanarit. Kuten jo nimi kertoo kelkoissa on käytetty valmistusmateriaalina hiilikuitua, metalliosat on nanopinnoitettua alumiinia. Kelkka on kompaktin kokoinen ja mukana tulleessa säilytyspussissa helppo kuljettaa. Painoa parille kelkkoja ei kerry kevyttä kauppakassillista enempää. Tiedän kelkkoja joiden toimivuus perustuu suureen massaan, tässä kelkassa vastaavat ominaisuudet on haettu hyvällä suunnittelulla.

Itselleni isot kelkat on uudehko tuttavuus, käyttötapa on kyllä tuttu. Kuitenkin omat kokemukset plaanarikalastuksessa perustuvat pienillä kelkoilla vetoon joten, ensimmäinen ison kelkan haaste on todistaa, että siitä on pikkuplaanarien korvaajaksi lohenvedossa.

Kelkka kuin karkki.
Paljas hiilikuitupinta on erittäin tyylikäs.

Plaanarin ratkaisuja.
Ulommassa suksessa on säädettävä jarru jolla estetään kelkan "keuliminen" ulkomutkassa.
Samaten jarru hidastaa sisämutkan kelkkaa ja pitää selkänarun kireällä.

Treeniä.
Askartelemani laukkurit toimivat erinomaisesti, vaikka itse kehunkin niin tulipa tehtyä hyvät.
Kiitos ohjeista Kokkolan suuntaan!

Rissan poistamalla vetopistettä saisi hieman korotettua.

Stoppari.
Kun plaanarit oli saatettu mieleisen matkan päähän veneestä tein molempiin keloihin punotusta pienet stopparit. Seuraavilla kerroilla voi löysätä kelat auki ja antaa kelkkojen valua ilman vahtimista oikeaan kohtaansa.

Ja itse kalastukseen. 

Vetovauhtina pidin noin 3.2km/h, joka miulla on vakiintunut uistelunopeudeksi, kelkat olivat mittarikelalla mitattuna 170 jalan päässä veneestä.

Ensikertalaisena virittelin isoihin kelkkoihin 4 per puoli, kellosta katsoen aikaa meni 10 minuuttia vähemmän kuin vastaava projekti pikkukelkoilla, tästä ensimmäinen plussa. 

Sitten se suurin kompastuskivi, eli uintien katsominen ja uudelleen lasku. Normaalisti katson aina pikkukelkatkin koko puolen kerrallaan, ainoana erona, että 1 on ylhäällä ja 3 pyytää. Isoilla kelkoilla joudun kelaamaan koko laidallisen ylös. Koko projektiin kelauksineen ja laskuineen meni 15 minuuttia,  ei juuri mitään. Pikkukelkoilla uintien tarkistus ja takaisin lasku ottaa sen 30-45 minuuttia riippuen muusta toiminnasta. Lisäksi vaikka olisi kuinka huolellinen tulee pikkukelkoilla "yli uittaessa" aina joskus sotkuja. Isoilla kelkoilla tätä vaaraa ei ole. Sotkut lisäävät pikkukelkoilla vaihtoaikaa 30-60minuuttia ja joskus saattaa tulla suuriakin siimamenetyksiä. +

Kalan väsytykstäkin pääsin koittamaan, onhan se huikean paljon mukavampaa, kuin ei tarvi pohjaa kyntävää peltipalaa väsytellä kalan lisäksi. ++

Käännöksiäkin testailin. Garminin pilotilla kaarrokset on helppo testata/verrata, laitetaan 15min ympyrä päälle ja katsotaan kuinka pelit taipuu. Ja hyvinhän ne, hieman sisämutkan selkänaru huuhtelee itseään, muuta ei liiaksi. Pikkukelkoilla 15min mutka on aika maksimi, 10 minuutin käännöksellä joutuu menemään vetelemään uloimpien siimoja, ettei sisemmät plaanari ui niiden yli. Koemielessä pyöräytin myös 10 min käännöksellä 360 astetta. Hieman sisämutkan naru laahusti, mutta ei ongelmaksi asti. Ketterä yhdistelmä. ++

Lopetukseen menee about sama aika, 30min niin vene on siinä kunnossa, että voi aloittaa siirtymän.

Eläkeläiset?

Isoilla kelkoilla kalastamisen helppous vakuutti. Ensimmäisten testien perusteella todella mielyttävä tapa kalastaa. Suurimmat ennakkoluulot on kumottu ja isot kelkat on löytäneet paikkansa uisteluveneeni kalustossa.

Laukaisimen ripustin, Ver 2.

Tietoa annetaan ja sitä jaetaan. Se kalastuskulttuurissa on aina ollut hienoa.

Tälläkertaa sain vinkkiä, kuinka tehdään toimiva ja helposti rakennettava laukaisimen ripustin ison kelkan selkänaruun.

Aikaisemmin olen jo erään "testierän" tehnyt tennismailan jänteestä. Materiaalina jänne on haastava, omaa kovan muistin ja on jäykähkö. Nyt materiaalina on painotettu verkon alapaula. Molempia versioita tulen testaamaan, ikuinen perfektionisti tahtoo löytää parhaan mahdollisen vaihtoehdon.

Kuvat kertoo enemmin kuin 1000 sanaa, aloitetaanpa.

Tarvittavat työkalut.
Sytkäri, Sakset, Pikaliimaa ja Kynsisaksista purettu kiilamainen "vipu"

Ahti 80mm pikahaka. 

Verkon alapaulaa 600gr / 34m.
Pauloja on eri painoituksilla, valitsin melko raskasta n. 17gr/m

Katkaistaan mieleisen pituinen pätkä narua.
Itse katkoin 60cm pätkiin, näistä tulee noin 60cm pitkät ripustimet, kun haka ja laukaisin on kiinni.

Tehdään keskelle narua umpisolmu.
Tällä estetään, ettei lyijysisus liiku spleissatessa

 Ensiksi tehdään naruun pää, johon hakanen kiinnitetään:

Alapaula sisältää 2 kerrosta: sisä- ja ulkokerroksen. Pinta on punottua ja sisus lyijypainotettua.
Kaivetaan lyijylankaa esiin n.15cm ja katkaistaan. Vedetään pintakerros takaisin suoraksi.

Sulatetaan narun päätä sytkärillä ja litistetään sormilla kiilamaiseksi.

Työnnetään kiila narun punoksen sisään n. 8-10cm narun päästä.
Hommaa helpottaa, kun narua painaa hieman "kasaan" jolloin punos harvenee.

Kiilan tekemä reikä. 

Pujotetaan naru hakasen läpi ja sen jälkeen työnnetään litistetty narun pää kiilalla tehdystä reiästä sisään. Narujen on hyvä olla sisäkkäin ainankin 5cm, jolloin spleissi on takuulla kestävä.

Spleissaus itsessään kestää vetoa saman verran kuin narukin.
Säilytyksessä naru saattaa "löystyä" ja päästä luiskahtamaan irti. Tämä estetään tipalla liimaa.

Hakaspää on valmis, sitten siirrytään työstämään toista päätä, johon laukkuri kiinnitetään esimerkiksi ruostumattomalla avainrenkaalla.

Kuoritaan 10-13cm lyijylankaa esiin ja katkaistaan se pois. Vedetään naru takaisin suoraksi.

Seuraavat työvaiheet tehdäänkin, kuten edellä. Avainrengasta ei ole välttämätöntä laittaa vielä tässä vaiheessa lenkkiin. Näin narujen sisäkkäin työntäminen on helpompaa ja lenkistä saa tehtyä pienemmän.

Valmis lenkki odottamassa.
Tämänkin pään saumaan on hyvä laittaa tippa-pari pikaliimaa varmistukseksi.

Kun molemmat lenkit on tehty voidaan avata umpisolmu ja projekti on laukaisinta vaille valmis.

Sarjatuotanto käynnissä.

Valmis lenkki. Avainrengas ei ole vielä oikea vaan lainattu muualta.

Ensivaikutelma ripustimista on hyvä. 

Oikenee nätisti ja eivät mene sotkuun, vaikka kuinka heiluttelee. Varsinaiset koeajot kertovat onko 60cm pituus liikaa vai pitääkö lyhentää. Samalla selviää onko 600gr paulanaru liian raskasta tai kevyttä. Paljon on vielä olettamuksien varassa, mutta kyllä niitä kokemuksia alkaa kohta tulemaan.