Tavoitteita pitää olla.

Vaikka harrastukset on minulle tapa tehdä irtiotto työelämän oravanpyörästä on siinäkin mukava olla pieniä tavoitteita.

Viimeisin +5kg Saimaan järvilohi vuodelta 2013

Lohenuisteluaikana mulla oli perinteinen tavoite ylittää +5kg haamuraja. Loppuaikoina se onnistuikin vuosittain, onkohan sitä opittu jotakin vai ollut vain hyvä tuuri? :)

Jigikalastuspuolella olen päättänyt suunnata tavoitteet sentteihin ja kohdekalana ahven. Tämän kauden tavoite on maltillinen 45cm. Uskon, että tämä on realistista saavuttaa minun kalavesillä. Varmasti kala vaatii paljon yritystä ja epäonnistumisia mutta silti olen vakaasti sitä mieltä, että tällaisen ahvenen kesän tai syksyn mittaan nappaan. :)

Vanha luottopeli eli Waken Bottom Special on pyytänyt tyhjää koko kevään.

Yritystä on ollut monena päivänä viikossa. Olen viimeajat keskittynyt läntisen pien-saimaan pohjoisiin selkiin. Hurraahuudot eivät ole kaikuneet. Viimeisimmän reissun saldona 2 ahventa ja yksi hauki. Aktiivista kalastusaikaa oli viitisen tuntia. Kyllä osaa olla vaikeaa.

Yrityksestä homma ei ole jäänyt kiinni. Nyt vaan ei jostakin syystä onnistu!

Seuraavalle reissulle on pakko tehdä jonkinasteen taktiikan vaihdos. Vaihdan järeät 5" jigit vähän kevyempiin. Aika näyttää onko siitä apua tässä kriisitilanteessa. :)

En vaan osaa?

Olkapäillä majaileva apina alkaa painamaan kuin synti.

Eilen iltasella kävin viskomassa vanhoja luottopaikkoja Suur-Saimaan Rastiniemessä. Kalakaikuja löytyi ihan mukavasti mutta ne tapahtumat...

Kalaa on, kohteet selkeästi irti pohjasta.

5 tuntia ja yksi varma tärppi. Alkaa olemaan itsellä kohta rajumman kehityskeskustelun paikka. En vaan osaa kalastaa keväisin, pakko se on uskoa. Se on selvä, että paikkavalinta oli pienoinen riski. Saimaan suurimmat selät molemmin puolin ja kevät myrskyn jälkeiset päivät. - Virhe.

Summasummarum: tällä hetkellä olen aktiivisesti etsinyt kalaa ja heittänyt eri jigejä noin 30 tuntia. Saldona 2 mitattavaa ahventa. :D

Alutrollin järjestys alkaa vakiintumaan tällaiseksi. Käytännössä heitän kahdella vavalla.
Toisessa käytössä kevyt 3-5gr paino ja toisessa pykälää raskaampi 7-10gr puntti.

No tästä taas opittiin, annan näiden paikkojen kehkeytyä suosiolla heinäkuulle asti ja panostan matalampiin vesistöihin.

Rastiniemen kärki ilta-auringossa.
(kuvasta poistettu majakka, kyllä se sieltä löytyy) :)

Itse kalastushan on toissijanen asia. Tyyni Saimaa ja täysin hiljaista. Kyllä taas akut latautuivat raskaahkon työviikon jäljiltä. Kyllä sitä saakin asua kauniin vesistön rannalla. :)

Pönökamera

Suosin nykyään hyvin pitkälle C&R kalastusta. Otan kalaa kotiinvietäväksi vain sen verran, kun pystyn tuoreeltaan valmistamaan. Myös niistä isoista on mukava saada hyvät muistot. Sitä kautta sain idean valmistella veneeseen valmiuden nopeasti käytettävälle kamerajalustalle.

Aiemmin käyttämäni versio. RAM-kuula ruuvattu kameran jalustakierteesen.

Aiemmin olen kiinnittänyt kamerarungon RAM-kuulalla varteen ja kaukolaukaisimella ottanut muutaman kuvan, näistä 90% epäonnistuu tavalla tai toisella. Nyt olisi tarkoitus saada homma mahdollisimman helpoksi: Jalusta on aina valmiina veneessä, kameraan on esiohjelmoitu sopivat säädöt tähän käyttötarkoitukseen ja rungon kiinnittää hetkessä jalustaan.

Minulla on kamerarunkojen pohjaan ruuvattuna Arca Swiss jalustalevyt.
Näitä samoja levyjä on tarkoitus hyödyntää venejalustassa.

Leikkuulautalevystä on moneksi.

Asennuslevy tehty kuulan jalustan mitoilla.

Kierteiden rasitustestit menossa.
- Kestää!

Kauneusvirheenä on välilevyn harmaa väri. Muutoin paketista tuli varsin kompaktin kokoinen.

Itse varsi ja kiinnityslevy saa olla veneessä kiinni jatkuvasti. Kameran kiinnitykseen menee muutama sekunti.

Taas itselleni "täydellinen" kalavene on ottanut stepin eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti lähestytään mieleistä lopputulosta. Harmi kyllä vielä ei ole näyttää otettuja kalakuvia, mutta eiköhän niitäkin saada. :)

Olen käynyt tekemässä muutamia iltapistoja Saimaalla. Vielä ei ole riemunkiljahdukset selällä kaikunut. Eilen kiertelin muutamaa selkäpattia useamman tunnin ilman kunnollisia kalakontakteja. Kalaa kyllä kaiku oli puolillaan, mutta lähes kaikki oli välivedessä tai pinnan tuntumassa. Tämä on varsin haastava tilanne vannoutuneelle pohjajigaajalle. 

Odottelen innolla muutamaa vähän kovempaa tuulipäivää, jolloin kerrostunut vesi hieman sekoittuu. Olen hyvin varma, että sitten homma helpottuu. Vielä ei ole savuahventa päässyt maistamaan. :)

Illan viimeiset heitot.

Toukokuun upeat säät ovat pitäneet huolen, että vesillä viihtyy vaikkei tärppiväli vielä mikään huikea olekkaan.

Sitkeys palkitaan?

Ensimmäinen todellinen kalareissu meni vähintäänkin penkin alle. Ei osu niin ei osu. Tästä ei kuitenkaan lannistuta vaan jatketaan täydellä energialla eteenpäin.

Taktiikan vaihdos oli tässä vaiheessa selvä. Suur-Saimaan syvät vedet vaihtui Lappeenrannan kupeessa olevan Pien-Saimaan selkiin joiden keskisyvyys on huomattavasti maltillisempi olettaen että vedenlämmöt ja sitä kautta ahvenen kutu olisi pykälän pidemmällä.

Kalakaveriksi lähti Milla.
Alkureissusta oli hymy stoppareissa. 

Kalastus ottaa voimille.

Nämä vedet tunnen lähes kuin omat taskuni, olenhan näitä lähes 30 vuotta kalastellut toisena kotivetenä. Tuttujen "varmojen" selkäpakkojen ympärillä pyörittelyä tunnista toiseen - kohdekalaa vaan ei meinaa löytyä. Ensimmäisen 2 tunnin aikana taisin tehdä vain muutamia testiheittoja.

Jopa penkat täynnä tyhjää.
Vesi oli täynnä siitepölyä joka piirtyy viistoluotaimen välivesikuvaan.

Lopulta kalat alkoivat löytymään syvän veden vieressä olevien pakkojen reunoilta. Ei mitään hirmuisia kalamääriä, mutta kuitenkin parasta antia mitä tähän mennessä olen löytänyt.

4m pakka ja vieressä 15m vettä.
Penkkassa reilusti kalaa, maalit näkyy myös viistokuvassa. Pakan vasen reuna on noin 10m päässä veneestä.

Tällainen näkymä suorastaan pakoitti laittamaan keulamoottorin taivasankkuriin ja aloittamaan jigauksen. Homma toimii, kun spotti löytyy. Kolmella ensimmäisellä heitolla varovainen tärppi ja värin vaihdon jälkeen kalaa alkoi nousemaan veneeseenkin asti.

Päivän suurin.

Iloa jatkui vain hetken, jonka jälkeen nouseva ukkosrintama pakotti ajamaan välisatamaan evästauolle.

Alutroll 450e & Buster L Proff HT.

Pienet onnistumiset antoivat uskoa omaan tekemiseen. Ehkä ranteet eivät olekkaan enää niin ruosteessa kuin aavistelin. Kuitenkin kohdekala oli edelleen liian hukassa.
Annan kevään edetä viikon - pari ennen seuraavaa täsmäiskua. Veneeseen tulee vielä muutamia pienoisia muutoksia. Kaikenkaikkiaan olen edelleen todella tyytyväinen runkoon.

Kaiteet sai ja tilalle tuli RAM-D kuulia

Liikkunut olen paljon, todella paljon. Vene on käynyt vedessä 4 kertaa ja trippimittarissa on 105km. Kertooko tämä kovasta yrittämisestä vai siitä, että Alutrollilla on vaan hemmetin kiva kurvailla...? :) Bensaa olen saanut palamaan ainoastaan 30 litraa, Yamarinin jälkeen tuntuu, että tämä vene kulkee höyryillä.

Kevään ensi heitot.

En ole juuri koskaan onnistunut kevätkalastuksessa.

Lohenuistelussa onnistumiset alkoivat elokuun loppupuolella ja jigausta en oli juurikaan ennen heinäkuuta harrastanut aiempina vuosina. Tämä kausi ei tee ensimmäisen reissun osalta poikkeusta jo vanhaan totuttuun kaavaan.

Päivän agendana oli laitteiden intensiivisempi testailu, mutta myös kalavälineet olivat pakattuna mukaan.

Scotyn syöttipöytä ja teline käden ulottuvilla oikeassa laidassa.

4 selkää, 38 kilometriä ja 8 tuntia aktiivista jigaamista penkoilla ja selkäkarikoilla. Saldona 2 tärppiä ja yksi ahven. Ei häävisti, jotakin teen selkeästi väärin tai sitten oli vaan todella passiivinen päivä.

Edellisenä iltana rehvakkaasti lupailin savuahventa illalliseksi. Tarjolla olikin makaroonisalaattia. :D

Kalat löytyivät matalan veden vierestä jyrkähköistä penkoista. 

Kaikesta huolimatta rantaan sai palata hymyssäsuin. Laitteisto toimi kaikinpuolin upeasti ja ensifiilikset Alutrollista edelleen todella myönteiset. Vene on juuri niin ketterä pyöritellä kuin kuvittelinkin.

Valikoimissa oli shadia, twisteriä ja vaikka mitä eri kokoluokissa.
Sitä oikeaa ei vaan nyt löytynyt.

Harjattu alumiinilattia osoittautui aurinkosena päivänä niin kuumaksi, että sen päälle on löydettävä joku parempi pintamateriaali. Itselläni asian kanssa ei ole ongelmaa, mutta en aio koiria seisottaa noin kuumalla alustalla.

Harjoittelut jatkuu lähiaikoina... :)

Keulamoottorin asennusta + koeajo nro 3

Narun ja ankkurin kanssa pelaaminen on historiaa.

Viisi vuotta sitä aktiivisessa heittokalastuksessa jaksoikin. Olipa muutaman kerran ankkuri sen verran tiukassa kajakin kanssa, että sai hakea veneen millä sen repi irti pohjasta. :)

Alutrollin myötä pyrin välttämään kompromisseja ja tekemään heittokalastuksesta niin helppoa kuin mahdollista. Veneen keulalle tulee MotorGuiden XI3 sähkökeulamoottori, joka yhdistetään Pinpoint-kaapelilla N2K verkkoon / Carbon- näyttöön.

MotorGuiden runko koostuu kahdesta jämäkästä alumiiniprofiilista. 

Rungossa on jo edellisen omistajan aikana ollut MotorGuiden moottori, joten akut ja tarvittavat rei´itykset veneessä on jo valmiina. Sähköihin teen pienoisia muutoksia, jotta niistä tulee "oman näköiset". Veneen sähköpuolesta teen oman jutun kaavioineen tuonnenpana.

Tuttuun tapaan asennus pulttien mitoitus on tyyliin "sopii kaikkiin veneisiin".
Omaa asennusta helpottaakseen nämä kannattaa lyhentää sopivan mittaisiksi.

Yli puolet vähemmin ruuvattavaa ahtaassa kotelossa.

Akkukotelolta tulee 10mm2 virtakaapelit.
Liitokset tein holkeilla ja kutistesukalla. 

SonicHub2 löysi paikkansa akkukotelosta. Hubin vieressä on keulamoottorin 60A sulake, josta voi tarvittaessa ottaa myös virrat pois moottorilta.

Edellisen omistajan toimesta veneessä on jo valmiina erinomaiset akut.
Keulamoottorille 75Ah ja startti / elektroniikka-akku 55Ah

Jos keulamoottorille on veneen rungon puolesta hyvin tilaa ei itse laitteen asentaminen ole kovinkaan haastava rasti: 4 x 8mm reikää pedille / asennusjalalle, akulta virtojen veto ja näin laite on vähimmäiskunnossa valmiina vesille.

Milla osallistui koeajoon.

Vesille päästyä keulamoottorille suoritetaan vielä 2 eri kalibrointia: Ensiksi suunnataan moottori kolilinjan suuntaisesti ja annetaan tieto laitteelle. Tämän jälkeen tehdään kaksi loivaa ympyrää, jolloin kalibroidaan GPS-antenni.

Pikaisella kopaisulla keulamoottori toimi ongelmitta. Toki laitteen käyttö varmasti vaatii vähän alkuun pientä harjoittelua.

Koeajon toinen tavoite oli tsekata kaikukuvaa. Ensimmäisissä testeissä TM150 anturin asento osoittautui hieman vääräksi. Kalakaaret eivät olleet symmetrisiä. Nyt on asentoa korjattu ja nopealla testillä kuva vaikutti paremmalta.

Kuvaa ensimmäiseltä koeajolta. Kalakaaret ovat toispuoleisia.

Tällä kertaa haasteeksi tuli löytää edes kalaa ennestään oudolta selältä. :D
Kyllähän niitä lopulta löytyi ja ensikopaisulla kuvakin vaikuttaa paremmalta.  

Pikkuhiljaa kaikki suunniteltu alkaa olemaan veneessä asennettuna. Tähän väliin täytyy tehdä muutama kalareissu, jolloin varmasti loput pikkuasiat löytävät oman paikkansa. Joten seuraavaksi on odotettavissa reissurapsaa, jos vaan vapa taipuu. :)

Kaiutinkaaos

Kukapa voisi uskoa, että veneasennuksien haastavin työvaihe on äänentoiston asennus? Niin on ollut minun kohdalla kolmessa viimeisessä asennuksessa. Kaiuttimien varoetäisyydet kompasseista ja muista herkistä laitteista on sitä luokkaa, että alkaa pienemmistä veneistä metrit loppumaan kesken.

Tälläkin kertaa sopivan paikan löytäminen kahdelle 6.5" kaiuttimelle alkoi tuntumaan mahdottomalle tehtävälle. Kaavailemani paikka takatilassa kariutui Point-1 varoetäisyyksiin.

Suunnitelma 1.
- Hyllytetty-

Itsepäinen kun olen en uskonut kaiuttimen sotkevan kompassia 30cm päässä ollessaan. Muutama koeajo vesillä kaiutin suunniteltun asennuspaikan lähietäisyydellä kuitenkin osoitti, ettei järjestelmä tule toimimaan oikein.

Muistakaapa kaikki huomioida varoetäisyydet asennuksissa niin välttyy monelta vastoinkäymiseltä.

Sinällään mielenkiintoista, että Point-1 kalibrointi meni läpi ongelmitta, mutta kompassi ei silti toiminut kunnolla. Venettä kääntäessä asteet vaihteli epälineaarisesti ja suuntanuoli näytti oikein vain muutamalla suunnalla. Suuntakompassin toimivuus on helpointa testata karttanäytöllä laittamalla veneelle suuntaviiva. Sitten vain tähtäilee veneen keulaa kartassa näkyviin kohteisiin. Kartan ja maaston täytyy osua kohdalleen kompassin toimiessa oikein.

Ja sitten takaisin kaiutinosastolle...

Kuten on käynyt jo ilmi, Alutrollissa ei ole pulpettia johon laitteita ruuvailla; on vain keulan ja perän rajalliset tilat. Perään asennus ei onnistu joten ainoa vaihtoehto on keula.

Keulapiikissä on pienehkö säilytystila, jonka reikä saa muuntautua osittain kaiuttimien pidikkeeksi.

Jottei projekti olisi liian helppo jää kaiutin kantamaan noin 20mm. Lisäksi alareunassa on 4mm levy kantattuna asennuspaikan eteen.

Eihän se sinne mahtunut.

Kevyt sipaisu kaiuttimen rakenteista ja ahtaus on historiaa. ;)

Alutrollin tyyliä mukaillen asennukseen lisätään hieman alumiinilevyä.

Levy saanut muotonsa.

Mittausta, mittausta ja mittausta.
Taas tuttuun tapaan mittanauha on pysynyt kädessä enemmin kuin mikään työkalu. 

Pikkuhiljaa..

Palkkio huolillisista mittauksista on kerralla onnistunut levy.

Hahmoittelua.
Kaiuttimet eivät saisi olla senttiäkään korkeammat, tai asennus olisi jäänyt tekemättä.

Valmis lopputulos.
Kaiuttimien väliin mahtui vielä nyrkin mentävä reikä, keulapiikkiin mahtuu esimerkiksi rantautumisköydet.

Niin löysi kaiuttimet paikkansa Alutrollin keulasta. Seuraavalle kerralle jäi vielä SonicHubin asennus ja keulamoottorikin odottelee autotallin nurkassa asennusta. Nämä pitäisi olla läpihuutojuttuja tämänpäiväseen verrattuna.

Ja niin tosiaan. Myös tämän tehdyn asennuksen päällä leijuu kysymysmerkkejä. Pitää vaan toivoa, ettei keulaan asennettavan MotorGuide X3i kompassi ole kauhean herkkä magnetismille. :)