Ensikoira: Sileäkarvainen noutaja - Flatti

Koirat on aina ollut lähellä sydäntä, kuitenkaan koskaan aikaisemmin vielä en ole omistanut omaa kaveria. Elämäntilanteiden vaihteluiden takia kuitenkin aika-ajoin olen saanut karvakamujen kanssa yhteiseloa viettää. Viimevuoden aikana kypsyi ajatus hankkia itselleni oma koiranpentu, koiran tulevaisuuden suunnitelmat oli melko tarkasti tiedossa jo harkintahetkellä: lenkkeilyä, aktiivisia harrastuksia ja metsästystä.

Näiden vaatimusten mukaan alettiin sitten etsimään sopivaa rotua. Halusin isokokoisen omaa silmää miellyttävän eloisan noutajan. Loppujenlopuksi vaakakupissa keikkui sileäkarvainennoutaja ja labradorinnoutaja. Kaverin luonteikkaat flatit vakuuttivat minut siitä, että tämä on minun rotuni. 

Syyskuun 1. päivä syntyi Ninjatähden Black pentue, josta minulle löytyi uros-pentu, Black Samurai. Pentua käytiin katsomassa jo kasvattajalla lähes viikottain ja kotona päntättiin koirankasvatusteoksia. Hyvä teos, jonka kaikkien koiranpennun hankkivien kannattaa lukea on: Gunilla Wedeenin Arjelle Kultareunus. Tämä kirja antaa hyvät eväät pennun kanssa toimimiseen. Lisäksi kasvattajalta sain pentukirjan, josta löytyi paljon hyödyllistä tietoa. 

8 viikon ikäisenä Popi kotiuitui. Ensimmäiset viikon meni kotiin tutustuessa ja omistajaan leimautuessa. Samalla harjoiteltiin sisäsiisteyttä ja tottakai leikittiin minkä pentukoira jaksaa leikkiä. Käytännössä pieni pentu nukkui lähes kaikki päivät, loput ajat pissi alleen ja touhuili vauhdikkaasti.

Milloin nukuttiin missäkin...

Sisäsiisteys tavoitettiin noin 4 kuukauden iässä, tämän jälkeen on asunnosta löytynyt vaan satunnaisia vahinkotarpeita. Samoihin aikoihin Popi sai tehosterokotukset ja sosialistumisen pystyi aloittamaan kunnolla. Olen tarkoituksella pitänyt kaveria mukana lähes kaikkialla missä mahdollista, näin pieni oppii sopeutumaan eri tilanteisiin ja ääniin. 

Ensimmäinen kerta koirapuistossa, kyllä jännittää.

Lapsiin tutustumista joulun alla.

Paikallisissa koirapuistoissa ollaan käyty tutustumassa isoon ja pieniin vieraisiin koiriin ja kasvattajalle jääneen urospennun kanssa ollaan käyty leikkimässä säännöllisesti. Autossa osataan olla rauhallisesti ja automatkat meneekin lähinnä nukkuessa. 

Hihnalenkillä Lappeenrannan keskustassa.

Mielestäni sosialistuminen onkin onnistunut varsin mallikkaasti. Muut koirat eivät suurempia reaktiota herätä lenkkipoluilla. 5 kuukauden iässä Popista kehkeytyi pieni, mutta varsin tehokas hihnassa vetäjä. Kaikki hajut ja värit kiinnostivat. Lääke vetämiseen löytyi reaktiovaljaista, jotka koiran vetäessä antaa painetta etujalan eteen. Uskomatonta miten hyvin valjaat auttoivat. Pitkät lenkit suoritin valjailla ja koulutuskävelyt pannan kanssa. Näin Popista kasvoi kuukaudessa varsin mallikkaasti noutajataluttimessakin kävelevä kaveri. Uskomatonta kehitystä.

Juuri nämä onnistumiset kouluttamisessa on jotakin aivan tolkuttoman hienoa. Pieni oppii älyttömän nopeasti, joskus jopa vähän raivostuttavan nopeasti kun on kyse ei-toivotuista toiminnoista.

5-kuukauden iässä aloin ehdollistamaan Popia naksuttimelle, jonka kanssa treenaus sai aivan uusia ulottuvuuksia. Oppiminen todella nopeaa ja koulutus helppoa. Käytännössä naksutin on vain laite joka merkkaa tietyllä hetkellä koiran oikean toiminnon ja tämän jälkeen ohjaaja palkkaa koiran. Ajoitus on koulutuksen palkkauksessa kaiken A ja O. Tällä työkalulla koira oppii seisomaan vaikka päällään.

Naksutin varustettuna kosketuskepillä.

Luoksetuloja harjoitellaan noutajapillin avulla.

Samoihin aikoihin käytiin koirakoulu Nuuskun Pentukurssi 1, joka oli todella opettavainen 5 kerran rutistus. Siellä opittiin lisää naksuttimen käytöstä ja saatiin todella tärkeitä vinkkejä pennun koulutukseen. Ehdottomasti kannattaa harkita pentukurssia kaikkien pentujen kanssa. Pienessä tilassa muiden koirien kanssa toimiminen parantaa koiran keskittymiskykyä todella paljon.

Lumien sulettua kaikki hyvä maistuu.

6-kuukauden ikään menessä Popi osaa istua, käydä maahan, odottaa, ottaa kontaktia, kävellä vierellä ja vaihtelevalla menestyksellä tulee luokse.

Popi 6,5kk vielä ei ole trimmaussarset viuhuneet.

Noutajan rodunomaisiakin harjoituksia ollaan alettu pikkuhiljaa tekemään. Helpotettua hakuruutua ja markkeerausta damilla lyhyitä settejä. Hienosti poika juoksee damille, palautuksissa olisi vielä vähän toivomisen varaa, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa... :)

Koiran kasvatus on siitä hieno laji, että koskaan ei ole valmis. Varmasti teen ensipennun kasvatuksen kanssa miljoonia ja miljoonia virheitä. Niitä paikkaillessa koulutus vie varmasti tripla-ajan normaaliin verrattuna. Silti nautin joka hetkestä.
Todella suurena apuna koulutuksessa on ollut Ninjatähden kennelin Satu ja Lasse.

Kiitos heille siitä!