Raksitapsit iskuun

Toukokuun viides päivä, kesä lähestyy, koivut vihertää JA ulkona sataa lunta! 

Pienoinen takatalvi on tosiasia. Tämähän oli jo odotettavissa, pääsiäisestä olikin lähes nappikeliä vappuun asti. Alkuperäisen pläänin mukaan olisin laskenun veneen vesille sunnuntaina, mutta säätiedotteet eivät puoltaneet projektin toteuttamista. 

Odotellaan, kyllä se kesä sieltä vielä tulee.

Kalamiehelle riittää tekemistä, vaikka vene onkin kuivalla maalla. Raksitapsiosasto on ollut koskematta siitä asti, kun pyynnöt viimeisen kerran syksyllä 2013 kelattiin ylös. Tapsiämpärin pohjalta löytyneestä mytystä päätellen viimeinen raksien nosto on ollut varsin vauhdikas projekti. 

Sentään salakat ja muikut on ehditty napsia pois hupuista.

UV-Pinkit joutuvat odottelemaan syksyisempiä kelejä raksirasiassa.

Ei muutakuin parsimaan isolla kädellä. Kaikki palaset erilleen ja katsomaan mitä hyödynnetään kevään setupissa. Raksihuppu settini koostuu 6 vakioväristä jotka pyytävät läpi kauden, loppuja huppuja vaihdellaan kelin ja fiiliksen mukaan, etsitään sitä päivän ja kauden ottiväriä. 

Joka kautena tähän mennessä on yksi väri ollut ylise muiden, koskaan se väli ei ole ollut kahta vuotta peräjälkeen sama. Voisiko tämä johtua veden humuksen ja sitä kautta värin vaihteluista vai kenties kuun asennosta, sitä tuskin tietää kukaan. Joka tapauksessa lyhyen raksikalastajan urani aikana näin olen havainnoinut.

Aikaisempien vuosien "viikatteita" on ollut mm. "Sammakko", " Purple Black", "VK-Pearly UV-levy + UV Pinkki", "Sammal..." Mikähän se voisi olla tänä kautena?

No sitä on turha spekuloida tässä vaiheessa, kun kaikki on vielä levällään ja osa kalastusvarusteistakin on postin hallussa..

Huput, silikoniletkut, koukut ja leikarit erilleen. Leikarit öljykylpyyn puhdistumaan ja muille varusteille silmämääräinen tarkistus. Huonot koukut ja venyneet silikoniletkut roskikseen ja hupuista unohtuneet salakan päät pois. Hommahan alkaa olla parin tunnin jälkeen siinä tilanteessa kuin sen olisi pitänyt olla viimeisen uistelureissun jälkeen. 

Kaikki aikanaan.

Leikarit saa muhia öljyssä pari päivää.

Öljyämisen jälkeen kevyt pesu ja uuden veroiset leikarit valmiina käyttöön.

Keväälle valikoitunut aloitusvalikoima. 

Osa hupuista saa kaverikseen kaltaisensa levyn.
Levytapsien pituus vaihtelee 80-120cm välillä.
Toimiva levytapsin pituus löytyy vain kokeilemalla.

Huput ja levyt valikoitu, sitten sitomaan. Tapseja sitoessa pitää ottaa huomioon muutama pieni mutta oleellinen asia.

Kuulalaakerileikari pitää sitoa oikein päin, muuten veden epäpuhtaudet täyttävät laakeripesän ja leikari jumittuu. Tämä tietää siimasotkuja.

Punaisella ympyrällä merkattu laakeripesä.

Vetoreikä. Tämä on kova puheenaihe raksiuistelijoiden keskuudessa. 

Vetoreiän paikalla vaihdellaan uintia eri nopeuksiin ja uinteihin soveltuvaksi. Osa vannottaa suuren tynnyriuinnin nimeen ja osa taasen pitää tynnyriä lähinnä kaloja karkoittavana uintina joka ei edes pyöri kaukana veneestä. No oikeita vastauksia on niin monta kuin on kalamiehiäkin. Tärkeintä on, että uskoo siihen mitä tekee. 

Käyttämäni vetoreiät.
Siimana 0.46 mono.

Itse käytän VK:n raksihuppuja ja niissä käytössä on pääasiassa 3 etummaisinta vetoreikää. Vuosien mittaan olen tullut hieman laiskaksi esimerkiksi vauhdin säädön kanssa. Näinollen säädän uinnit toimimaan mahdollisimman laajalla skaalalla. Viritysvauhti on 3.5km/h tästä sitten vavan kanssa tarkistan, että syötti ui myös hieman hitaammassa / nopeammassa vauhdissa.

Oma tavoiteuinti on kaukana tynnyristä. Vannotan pienen putken nimeen. Uinti saa olla melko nopeakin, kunhan syötti ei ala vauhdin nopeutuessa poraamaan (pyörimään valtoimenaan). Optimaalisessa uinnissa synti tekee tiukkaa potkua oman akselinsa ympäri. Vertikaalista liikettä en kaipaa ollenkaan.

Nykytrendin mukaan tapsit on tehty yksikoukkuisiksi, jolloin rasvaevälliset ja alamittaiset kalat on helppo irroittaa. 

Kalastuksellisesti en ole koskaan kaivannut 2-koukkuisia rakseja. Muutamat uinnit on vaan huomattavasti helpompi virittää pienen takakoukun avulla. Jätetään näiden mainostus sikseen sillä emmehän tahdo, että 2 koukkusia rakseja käytetään.

Uinnin säätöön on vetoreiän lisäksi muitakin niksejä.
mm. meneekö siima silikoniletkun tapin ylä vai alapuolelta.

Uinnista voi mainita muutaman perussäännön. Mitä korkeammalla syöttikalan kyljessä koukku on sitä pienempää uintiputki on. Koukun ollessa alhaalla ja takana saadaan uintiin potkua. Yksikään salakka tai muikku ei ui samalla tavalla. Kaikkien virityksessä joutuu käyttämään omia niksejä.

2500 tunnin harjoittelun jälkeen tunnen vieläkin olevani aloittelija.

Valmiiden tapsien logistiikka on ollut aina enemmin ja vähemmin hankalaa touhua. Taas lähti kokeiluun yksi uusi prototyyppi. Tällä kertaa tapsit päätyivät 0.5L minigrip pusseihin. Ensivaikutelma on positiivinen.
Laukut, putket, vaahtomuovit ja finnfoamit on koitettu. Ei kiitos.

Tapsit siistissä kasassa. 

Täyden uistelusetin tapsit menevät Smart Storen pienimpään laatikkoon ongelmitta.
Mittaa laatikolla on 21x17x6cm.

Tapsit iskussa, syötit iskussa vielä kun saisi veneen veteen.