Puunausta ja kiillotusta.

Taisin jokunen aika sitten kirjoittaa, että vene on pesty syksyllä pieni huuhtaisu, vaha pintaan ja vesille.

Tämähän olisin ollut liian helppo kaava, mennään normaaliin tapaan vaikeimman kautta. Veneen päivettynyt ja hieman mataksi muuttunut kansi on ärsyttänyt itseäni ajottain ja nyt on aika tehdä asialle jotakin. Taas kerran on foorumeita selattu ja tietoa lypsetty, tällä kertaa tietoporttaali on ollut www.pesukinnas.com ja aiheena kiilloitus.

Kiilloitus eli maalipinnan, tässä tapauksessa gelcoatin, koneellinen hionta hienoilla hioma-aineilla. Aikaisempaa kokemusta aiheesta ei ole, joten taas mennään yrityksen ja erehdyksen kautta maaliin. Taustatyöt olen tehnyt huolella ja periaatetasolla homma pitäisi olla hanskassa. Yksinkertaisuudessaan työvaiheita on 4: Pesu, Kiillotus, Pesu, Vahaus.

Tarpeet keväiseen päivän puhdistusoperaatioon. 

Ensimmäiseksi talven pölyt pois painepesurilla, sitten harjan kanssa läpikäynti. Pohja ja vesiraja on pesty kovemmilla myrkyillä ja syksyllä joten nyt riittää hieman miedommat aineet.

Perus veneshamppoota.

Sää suosii pesijää.
Ämpäri ja pikkuharja ahtaisiin koloihin ja vati + varrellinen harja isoille pinnoille.

Shamppoopesun jälkeen likaisimmat ja mahdollisesti öljyiset paikat kävin läpi liuotinpesuaineella.
Tällä esimerkiksi moottorikaivon on hyvä pyyhkiä.

Veneen vanha nimi kuultaa hytin sivuposkissa.
Tässä myöskin yksi syy kiilloitukseen. 

Pinta on selkeästi matta ja tuntuu karhealta.

Kun runko on pesty huolella on kiillotuksen aika. Kiilloituskoneelle veneilevällä kalamiehellä on niin vähän käyttöä, että päädyttiin kalakaverin kanssa hankkimaan porukkakone.

Ostokriteereinä koneelle säädettävä pyörimisnopeus, kompakti koko ja tärkeimpänä edullinen hinta. Koneen mukana tuli 3kpl 180mm hiomalaikkaa. Nämä jäi itselläni täysin käyttämättömiksi. Koneen kanssa samalta hyllyltä päätyi koriin Falecran kiillotussetti 6" laikoilla. Paketissa on 2 laikkaa, toinen niinsanottu yleislaikka kiilloitukseen ja toinen pehmeämpi laikka viimeistelyyn. 6" laikkakoko vaikutti paremmalta veneen moniin kaareviin muotoihin.

Hiomatahnoiksi valitsin Fareclan G6-G3-G10. Pesukintaan foorumeilla Farecla tuntui jakavan hieman aktiivisemmin kiillottavien mielipiteitä ja mielikuvaksi itselleni jäi, että suurin osa käyttäjistä piti Fareclan tahnoja suihkepullokäsittelyineen hieman vanhanaikaisena juttuna.

Kiilloitussetti valmiina työhön.

Hommahan alkaa sillä, että valitaan "kova" vaahtomuovi laikka ja siihen pinnan vaatima hiomatahna. Mieluummin alkuun kokeilee liian miedolla "aseella" kuin hyökkää heti maksimivoimalla. Fareclassa menee karheudet hämäävästi G6-G3-G10, eli G6 on karhein. Jätin sen alkuun sivuun ja tein ensivedot G3 kanssa. Alkuun tuntui, että kone vei miestä mutta nopeasti hommaan pääsi jyvälle. Tein 30x30cm koepalan jonka perusteella totesin, ettei karheammalle G6 käsittelylle ollut tarvetta. Ei ole kannattavaa kuluttaa pintaa turhaa liikaa kerta-ajolla, jos vähempikin riittää. Gelcoat on siitä mukava pinta käsitellä, että kalvopaksuus on paikoitellen lähes 1mm joten läpiajamisen riski on minimaalinen. Luonnollisesti kulmissa kerrospaksuus voi olla todellakin ohut ja tämän takia kulmat ajoin todella varovaisesti ja pienellä paineella. 

Farecla on suunniteltu käytettäväksi niin, että ennen kiilloituista laikka ja kiilloitettava pinta kostutetaan muutamalla suihkauksella puhdasta vettä. Vesi toimii hionnan liukasteena. Käytin vettä ehkä jopa vähän liikaakin, koska aloittelijalla oli pelkona gelcoatpinnan polttaminen, eli ajaminen liian kuumaksi jolloin väri kellastuu. 

Kun hommaan pääsi hyvälle oli ilo kaasutella koneella pitkin kannen mutkia ja kulmia. 6" laikka taipui uskomattoman pieniin koloihin ja kaiteiden väliin. Tein pienehköjä 40x40cm kaistaleita kerrallaan, jolloin oli helppo kontrolloida kiilloitettava alue ja riittävä kostutus. Koneessa pidin kierrokset lähes kaiken aikaa lähellä minimiä, mielestäni laikka käyttäytyi siinä vauhdissa hallittavasti ahtaissakin koloissa ja jälki oli hyvää. Kannen tasaiset ulkopinnat oli ajettu noin tunnissa, neliöitähän ei tullut kuin muutamia, mutta mutkaa ja suikaletta oli senkin edestä. 

G3-hionnan jälkeen pesin roiskuneet tahnat painepesurilla ja sitten vastaava uusintakäsittely pehmeällä laikalla ja G10 "Finnish" tahnalla. Tämänkin käsittelyn jälkeen luonnollisesti painepesu. 

Veneen mutkia ja muotoja ajellessa laikka oli ajoittain osittain irti rungosta, senhän tietää miten tahna levisi ympäri lähikulmia, kun kontakti runkoon helletti ja talla pyörii 1000rr/min. Hiomatahna jäämiä saan rapsutella vapaputkista ja kaiteista vielä pitkän aikaa. Roiske-ongelmaan varmasti kertyvä kokemus tuo helpostusta. 

Itse kiillotusprosessi oli sen verran sotkuista touhua, ettei tullut mieleenkään kaivaa kameraa esille. 

Toinen amatöörivirhe sattui törmäyslistan kanssa. Ensimmäisen pehmeän vaahtomuovilaikan kanssa muistin katsoa, ettei se tee minkäänlaista jälkeä listaan. Tästä syystä en listaa suojannut. Kun vaihoin pehmeämpään laikkaan ei tullut enää mieleenikään tarkastaa sen reagointia listaan. Tässä tallassa olikin kova runko joka ulottui ulkokehälle asti. Nyt törmäyslistaa komistaa hienot muistot ensimmäisestä kiilloituskerrasta. Nyt ainankin muistaa käyttää rajausteippiä seuraavalla kerralla. 

Suunnitelmissa olisi koittaa kovemmalla laikalla ajaa törmäyslista läpi. Luulisi kovan kuminkin olevan kiilloitettavissa. Samalla häviäisi myös pienet harjoittelujäljet.

Kiilloituksen jälkeen jälkeen huokoinen gelcoat on vailla minkäänlaista suojaa, joten kunnollinen vahaaminen on tarpeen. Kuvan moottorinkoppaa en kiilloittanut, on vaan mukavuussyistä vahauksessa sisätiloissa.

Sonaxin vahanlevitin antautui 10 minuutissa.
Mikään ei ärsytä enempää kuin temppuilevat työkalut.

Vahauksen jälkeen ei voi kuin olla tyytyväinen lopputulokseen, kansi on saanut kiiltonsa takaisin.

Muisto vanhan nimen kuullosta on muisto vain.

Tällä kertaa kiilloitin vain kansiosat, kyljet on mielestäni vielä liian hyvässä kunnossa pinnan "kulutukselle". Kuitenkin harjoitusprojekti oli onnistunut ja uskallan käydä uudestaankin kiilloituskoneen puikkoihin. 

Kylkeä.
Takilan jalan lähistöllä näkee millaisen pisarakuuron runko sai.

Tässäkin hommassa minulla oli matkassa nippu ennakkoluuloja. Parin laikan pyöräytyksen jälkeen pelot haihtuivat ja homma sujui kuin tanssi. Ei pidä pelätä vaan testata, harvoin tällaisissa projekteissa lopullista tuhoa saa aikaiseksi.